Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan

Italia on alkanut siirtää turvapaikanhakijoita Albaniaan. Se tapahtuu maan merivoimien laivalla, jonka kyydissä on kymmenen bangladeshilaista ja kuusi egyptiläistä miestä, jotka olivat lähteneet veneellä Libyasta kohti saapasmaan rannikkoa.

Turvapaikanhakijoita kuljettavan Italian laivaston aluksen on tarkoitus saapua perille keskiviikkona, minkä jälkeen kehitysmaalaiset siirretään jonkinlaiseen keskukseen. Heidän hakemuksensa käsitellään kuitenkin Italiassa, mutta ilman heidän fyysistä läsnäoloaan. Sen sijaan miehet pääsevät ääneen videolinkin kautta. 

Niin sanotut ihmisoikeusaktivistit ovat protestoineen Italian järjestelyä vastaan ja väittäneet epäilevänsä näiden turvallisuutta Albaniassa. Väite on ihmeellinen, sillä vastaanottokeskuksen henkilökunta on italialaista, joten miehet eivät joudu albanialaisten kanssa tekemisiin kuin omasta tahdostaan eli poistumalla sijoituspaikkansa ulkopuolelle.

Toivon mukaan Italian järjestelyllä on hillitsevä vaikutus Välimeren yli tulevaan kehitysmaalaisten toiviomatkailuun. Liikenne käy nimittäin varsin kuumana, sillä kuluvan vuoden aikana Italiaan on saapunut yli 52 000, Kreikkaan yli 42 000, Espanjaan lähes 12 000 ja Kyproksellekin yli 5 000 kotiseutuaan korkeampaa elintasoa vaativaa ihmistä. 

* * *

Suomessa on julkaistu kirja, jonka mukaan maassamme ei ole ruotsalaistyyppisiä katujengejä. Sen sijaan täällä on kaveripiirejä, joiden kokoonpanot vaihtelevat. Ja joihin kuuluvien verivihollistenkin äiditkin saattavat tuntea toisensa.

Näillä usein 1990-luvulla Suomeen muuttaneilla henkilöillä on syviä ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia. Ja siksi epäluuloa valkoisia suomalaisia kohtaan. 

Yksi kirjan kirjoittajista kertoi, että "vaikka nämä miehet ovat olleet rikollisuudessa tosi pitkään ikäänsä nähden, kaikki he haluavat lopulta elää tavallista elämää". Eivätkä he enää ihannoi jengimaailmaa.

Kirjasta kertoneen jutun luettuani jäin miettimään mistä johtui, ettei aikanaan maahamme saapuneilla chileläisillä tai vietnamilaisille ollut sellaisia ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia kuin 1990-luvulla saapuneilla - siis lähinnä somaleilla. 

Enkä usko, että se johtuisi pelkästään siitä, että Suomen taloustilanne oli vietnamilaisten saapuessa 1980-luvulla parempi kuin seuraavalla vuosikymmenellä. On nimittäin niin, että chileläisten saapuessa 1970-luvulla Suomi oli köyhä maa, joka muiden valtioiden tavoin kärsi öljykriisistä, jonka aikana kansalaisia kehotettiin muun muassa alentamaan asuntojensa lämpötila 20 asteeseen ja moottoriteiden valaistus sekä kauppojen ikkunat pimennettiin yön tunneiksi sähkön säästämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistisen väkivallan juurisyyt

Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Välimerellisiä tunnelmia Lampedusalta

Maahanmuuttovälikysymyksestä ja osaavan työvoiman rekrytoinnista

Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on johtanut melkoiseen umpikujaan: pahimmillaan tulijaryhmät eivät ole sopeutuneet yhteiskuntaamme edes kolmessa vuosikymmenessä, vaikka maata vaivaa samaan aikaan osaavan työvoiman puute, jonka ansiosta tarjolla olisi erinomaiset mahdollisuudet työperusteiseen hyvään elämään. Sen sijaan heikosti Suomeen sopeutuneista tulijaryhmistä on muodostunut ydin nuorisoväkivallalle, huumebisnekselle ja ryöstelylle. Ja työllistyessäänkin nämä ihmiset ovat aiheuttaneet ongelmia.

Siksi oli vähintäänkin aiheellista, että perussuomalaiset esittivät eilen hallitukselle vastattavaksi maahanmuuttoon liittyvän välikysymyksen. Nähtäväksi jää, onko sillä mitään vaikutusta maassamme harjoitettavaan politiikkaan.

Tässä suhteessa on kuitenkin jossain määrin lupaavaa, että jopa pääministeri Sanna Marin (sd) totesi eilen liirumlaarumin lisäksi, että "me tarvitsemme totta kai rangaistusasteikon, joka on riittävän tiukka. Me tarvitsemme näitä kovia keinoja kyllä. Me tarvitsemme poliiseja."

Tosin lienee syytä epäillä ilmoituksen rehellisyyttä, sillä - kuten sanottu - edelle kirjattu lainaus jatkui liirumlaarumilla sosiaali- ja nuorisotyöstä. Enkä tarkoita, etteivätkö nekin olisi tarpeellisia nykyisessä tilanteessa, mutta juuri niihinhän hallituksemme ovat jo aiemminkin panostaneet. 

Mutta ehkäpä Marinin kommentti kuitenkin vihjaa jonkinasteisesta tosiasioiden tunnustamisesta. Tosiasioiden, jotka Riikka Purra (ps) tiivisti näin: "me olemme varoittaneet tästä ongelmasta, tästä ilmiöstä vuosia. Mitä te olette tehneet? Vähätelleet sitä. Sanoneet, että me maalaamme uhkakuvia. Kertoneet, että maahanmuuttoon ei liity ongelmia."

* * *

Helsingin sanomat kertoi tänä aamuna Suomen pyrkimyksistä työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi. Sen mukaan maahamme toivottaisiin työvoimapulan paikkaajia erityisesti Intiasta, Brasiliasta, Turkista ja Vietnamista. Näissä maissa on jutun mukaan runsaasti kohtuullisen hyvän koulutuksen saaneita ihmisiä, joita maamme korkeasti koulutetuille länsimaisittain varsin alhainen palkka- ja korkea sosiaaliturvan taso voisi houkuttaa. 

Sen sijaan suomalaisten pyrkimykset rekrytoida länsimaisia osaajia esimerkiksi piilaaksosta ovat kaatuneet samoihin syihin. Lähtökohtaisesti alhainen palkka ei houkuta, eikä asiaa ainakaan paranna kattavan - työhaluisille ihmisille varsin tarpeettoman - sosiaaliturvan ylläpitämiseksi tarvittava korkea verotus. 

Näyttää siis siltä, että maamme korkean osaamisen työvoimapulaa ratkaistaisiin jatkossa työvoimalla, jonka tausta on valtioissa, joiden asukkaat ovat pystyneet luomaan keskitasoisen elintason. Siten on toivottavaa, että ihmisiä niistä rekrytoivat yritykset onnistuisivat valikoimaan tarjonnasta keskitasoa kykenevämpiä työntekijöitä. 

Siis sellaisia, joiden tavoitteena on luoda menestyksekäs työura maassamme, ja jotka eivät jossain vaiheessa luiskahda hyvän sosiaaliturvamme varaan - mutta jokta eivät myöskään käytä Suomea ponnahduslautana siirtymiselle työmarkkinoille, joilla sosiaaliturvan taso on alhaisempi, mutta palkkataso Suomea korkeampi. Ja sitä kutistava verotus alhaisempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Takseista paljastui lisää kehitysmaalaista meininkiä
Taitavaa journalismia Jussi Halla-ahon puheista

Maahanmuuttajien väliset erot olisi tunnustettava

Suomen uutiset välitti tiedon tanskalaisten selvityksestä, jonka mukaan maahanmuuttajaryhmissä on rajuja eroja. Juttu kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että joidenkin maahanmuuttajien integroituminen on huonoa vielä kolmannessakin sukupolvessa.

Työllistymisen osalta tilanne on erityisen huono somalimiesten kohdalla, mutta naiset pärjäävät lopulta paremmin. Meillä Suomessahan tilanne on muuten samantapainen, mutta somalinaiset työllistyvät vielä miehiäkin heikommin. 

Tanskan esimerkki kertookin siitä, että jos heillä ns. kotouttaminen on mennyt pieleen, on se meillä menossa pieleen vielä rankemmin. Mutta samalla sen, että jopa somaleiden yhteiskuntaan integroitumiseen on mahdollista vaikuttaa oikeilla toimenpiteillä. Siksi ilmainen neuvo pääministeri Sanna Marinille (sd) ja työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kepu): katsokaa mitä Tanskassa on tehty toisin kuin meillä Suomessa ja muuttakaa meidän käytäntöjämme samaan suuntaan. 

Selvityksessä ehkä mielenkiintoisin asia oli kuitenkin maahanmuuttajien koulumenestys. Turkkilaisten, libanonilaisten ja somalien jälkeläisillä se oli kelvottoman huonoa eli keskimäärin pari arvosanaa heikompaa kuin kantaväestöllä. Sen sijaan vietnamilaisten jälkeläiset menestyvät jopa kantaväestön mussukoita paremmin.  

Voidaan tietenkin spekuloida noista ja muista muslimimaista tulevien ihmisten heikon koulumenestyksen syitä. Asia on kuitenkin siksi vakava, ettei siinä ole syytä perusteettomaan optimismiin, vaan tosiasiat tunnustaen on ymmärrettävä näistä maista tulevilta ihmisiltä ja heidän jälkeläisiltään puuttuvan edellytykset menestyä länsimaisessa yhteiskunnassa. 

Siten on suuri riski siihen, että he muodostavat etnisesti ja kulttuurisesti erottuvan muusta yhteiskunnasta segregoituneen ryhmän, jollaisten olemassaolo on aina riski yhteiskunnan turvallisuudelle. Tätä alleviivaavat myös tanskalaisselvityksen rikostilastot. 

Niiden mukaan muslimimaista tulevat henkilöt ovat myös rikollisuuden osalta "johtavaa" porukkaa. Libanonilaisten ja somalien tekemien rikosten määrä on yli kolminkertainen tanskalaisten tekemiin. Suomen kannalta huolestuttavaa on, etteivät somalit ole parantaneet tapojaan seuraavissakaan sukupolvissa. 

En tässä käy läpi koko raporttia, mutta suosittelen arvoisalle lukijalleni tutustumista myös siellä oleviin muihin aspekteihin. 

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todettava, että vaikka Suomessa saataisiinkin somalinaisten työllistyminen samalle tasolle kuin Tanskassa, ovat somaleihin ja muihin muslimimaista tuleviin maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat siksi suuria ja ylisukupolvisia, että asia olisi syytä huomioida maahanmuuttopolitiikassamme. 

Selvällä suomen kielellä sanottuna: näistä maista tulevien maahanmuuttajien määrä olisi saatava minimoiduksi samalla kuin heidän maastamuuttoansa tulisi tavalla tai toisella saada lisätyksi. Tässäkin asiassa voimme ottaa esimerkkiä tanskalaisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Lähes 38 % raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä vuonna 2019
Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä

Maahanmuuttajan neuvo: "jos ei sitoudu, ei pitäisi saada rahaa penniäkään"

HS kirjoitti vietnamilaisesta pakolaisesta, joka on menestynyt Suomessa loistavasti. Hyvä sopeutuminen ja yritteliäisyys itse asiassa leimaa koko hänen etnistä ryhmäänsä: vuonna 2012 heistä oli työllisiä 47,0 prosenttia, kun vastaavat luvut esimerkiksi saksalaisten, venäläisten, irakilaisten ja somaleiden kohdalla olivat 47,0, 44,4, 19,6 ja 19,3 prosenttia. 

Oli siis erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka HS:n juttu raotti syitä vietnamilaisten menestykseen. Seuraavassa pari huomionarvoista kohtaa.

HS:n jutun mukaan haastateltu pakolainen päätti jo lapsena haluavansa maksaa takaisin kaiken suomalaiselta yhteiskunnalta saamansa. ”Vaikka en ollut hyvä koulussa, aloin opiskella. Asetin itselleni tavoitteen, että voin työllistää vuodessa 5–10 ihmistä... Siitä lähtien, kun ihmiset huomasivat, että saan tuloksia aikaan, minulle on tarjottu niin paljon töitä kuin olen jaksanut tehdä. Yksi asia on johtanut toiseen.”

Hänellä on myös näkemys siitä, miten meidän tulisi kohdella nyt maahamme tulvivia uussuomalaisia. ”Mielestäni kotouttamiseen pitää todella panostaa. Samoin pakolaisten tulee sitoutua kotouttamiseen sataprosenttisesti. Jos ei sitoudu, ei pitäisi saada rahaa penniäkään”, hän sanoo.

Näihin minulla ei ole mitään lisättävää. Olenhan itsekin jo vuodesta 2010 lähtien kirjoittanut hyvin samansuuntaisia ajatuksia. 

* * *

HS:n artikkelin ja erityisesti ylle kirjoittamieni kohtien valossa kehotan Petteri Orpoa ja koko Juha Sipilän hallitusta pohtimaan, miten vietnamilaistaustaisen menestyneen uussuomalaisen miehen neuvoja voitaisiin hyödyntää uudenlaisen suomalaisen pakolaispolitiikan kehittämisessä. 

Kannattaisiko jo vastaanottokeskuksissa vähentää laitostumista edistävää vastikkeetonta hoivaamista ja taakse jätetyn kulttuurin ylläpitämistä? Ja tulisiko samalla tarjota enemmän yhteiskuntaan sopeutumiseen auttavia kotouttamistoimia sekä vaatia uuden kotimaan parhaiden tapojen ja käytäntöjen mukaan elämistä tulijoiden perustarpeiden tyydyttämisen edellytyksenä?

Tuohon viimeiseen sen verran, että usein esitetty väite oman kulttuurin tukemisen kotouttamista edistävästä vaikutuksesta (tässä asian muotoilu perusopetuksessa) saattaa kyllä pitää paikkansa maahan saapuneiden osalta. Ei kuitenkaan liene tutkimusnäyttöä siitä, että kehitysmaalaisen kulttuurin ylläpitäminen edesauttaisi Suomessa tai muuallakaan länsimaissa syntyvien toisen sukupolven maahanmuuttajien elämää.

Päin vastoin. Tämän vuoden terrori-iskut Pariisissa näyttäisivät viittaavan aivan päinvastaiseen. Samoin tieto siitä, että esimerkiksi joidenkin kulttuureiden pukeutumiskoodin tiedetään vaikeuttavan työn saamista ja erityisesti sen tekemistä.

Joitain käytännön vinkkejä voi hakea myös Tanskan ja Norjan uusista maahanmuuttosäännöksistä. Esimerkiksi oman työn varassa elämisen tulisi olla itsestään selvä pysyvän turvapaikan saamisen vaatimus, sillä se motivoi tulijoita kotoutumaan ja sitoutumaan uuteen kotimaahansa paremmin kuin yksikään kuviteltavissa oleva muu keino. 

Vakaviin rikoksiin syyllistyneet taas tulisi poistaa maastamme vaikka laskuvarjolla entiseen kotimaahansa pudottaen, ellei muu onnistu. Se kun epäilemättä motivoisi tulijoita sitoutumaan paremmin uuden kotimaan lakeihin ja tapoihin - ja samalla vähentäisi rikollisuutta sekä kantaväestön turvapaikanhakijoita ja pakolaisia kohtaan tuntemaa epäluuloisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttolukuja
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

Aasialaisen miehen jalanjälki

Helsingin Sanomat kertoi varkaasta, joka löi uhriaan puukolla kasvoihin. Tuntomerkeissä mainittiin epäillyn olevan "kasvonpiirteiltään aasialainen mies, jolla on... hieman tummempi iho kuin kantasuomalaisilla".

Ilmaus "aasialainen" on yleinen Iso-Britanniassa kun puhutaan muslimimaista tulleista rikollisista. Minulle ilmaus taas tuo mieleen kellertävän ihon ja silmäpoimut. HS:n jutun perusteella jäi siis täysin avoimeksi miltä tuo henkilö näytti - mutta ilman tietoa Iso-Britannian käytännöistä olisin muitta mutkitta olettanut henkilön kiinalaisen tai japanilaisen näköiseksi.

Helsingin Uutiset kertoi vastaavassa uutisessaan "aasialaisten piirteiden" tulevan poliisin tiedotteesta. Ja lisäksi miehen puhuvan täydellistä Suomea.

Kyseessä ei siis ole turvapaikanhakija vaan jo pidempään Suomessa asunut henkilö. Olisiko kysymyksessä siis vietnamilaistaustainen rikollinen? Vai onko puukottaja-ryostäjä sittenkin lähi-idästä peräisin oleva tekijä, jonka taustaisuuden hämärtää poliisin uusi tiedotuslinja.

* * *

Onneksi Suomessa on kuitenkin kohtuullisen rauhallista. Toisin on ollut Pariisin suuren terrori-iskun jälkeen muualla maailmassa. Pelkästään viime yönä on kaksi Air Francen yli Atlantin suunniteltua lentoa keskeytetty ja Pariisin pohjois-osassa on poliiseja haavoittunut tulitaistelussa. Eilen illalla peruttiin lisäksi jalkapallo-ottelu.

Näiden tietojen taustoista ei ole epäilyjä. Ne liittyvät radikaaliin islamiin tai ainakin sen mukanaan tuomaan pelkoon. Onko tämä tilanne väliaikainen vai ensimmäinen askel kohti sekasortoa on vielä auki, mutta jo sellaisenaan se kertoo Euroopan muuttumisesta.

Minusta tässä kehityksessä ehkä mielenkiintoisinta on ollut Ruotsin säilyminen kohtuullisen rauhallisena huolimatta maan pitkästä pakolaisten vastaanottohistoriasta ja viime aikojen täyttymisestä turvapaikanhakijoilla. Ovatko ruotsalaiset siis tehneet jotain oikein, auttaako heitä pysyttäytyminen Syyrian sodan ulkopuolella vai onko heidän kotimaansa säilynyt Euroopan uudessa käännekohdassa vain sattumalta rauhallisena?

Vastaus edelliseen kysymykseen on tärkeä Suomenkin kannalta. Jos Ruotsi vaipuu sekasortoon, saattaa seurauksena olla hallitsematon maahanmuuttovirtojen kasvu yli Suomen ja Ruotsin välisen rajan. Sellainen taas olisi omiaan syöksemään Suomenkin samantapaiseen väkivallan kierteeseen kuin nyt näemme etenkin Ranskassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi unohdit Ranskan muslimit, Elina Ravantti?
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Vietnamilaiset tarjoavat mallin somaleiden sopeuttamiseen

Helsingin Sanomat kirjoitti siitä, kuinka hienosti vietnamilaiset pakolaiset soputuivat Suomeen 1970-luvun lopussa. Se on totta, mutta jutun otsikko "Ensimmäiset pakolaiset olleet Suomessa jo yli 40 vuotta – vietnamilaiset sopeutuivat, somalit kohtasivat ennakkoluuloja" antaa tapahtuneesta täysin väärän kuvan.

Eivät Vietnamilaiset suinkaan saapuneet niin, ettei heitä kohtaan olisi ollut ennakkoluuloja. Eiväkä niiltä välttyneet heitä ennen saapuneet chileläisetkään.

Kerron tämän omasta kokemuksestani, koska muistan hyvin sen vuosikymmenen, jolloin elin parasta nuoruuttani. Molemmat väestöryhmät kohtasivat ennakkoluuloja siinä kuin myöhemmin saapuneet somalitkin. Ne eivät kuitenkaan estänyt heidän kotoutumistaan, koska chileläisillä ja vietnamilaisilla oli valtava halu soputua uuteen kotimaahansa. Kotoutumisen edistyessä myös ennakkoluulot sammuivat hiljalleen.

Toisin sanoen somaleiden huonon Suomeen sopeutumisen syynä eivät ole suomalaisten ennakkoluulot sen enempää kuin muidenkaan maahanmuuttajaryhmien. Sellaisen väittäminen on tosiasioiden kieltämistä ja ainoastaan vaikeuttaa ratkaisun löytämistä somaliongelmaan.

Itse lähtisin hakemaan ratkaisua jutussa haastatellun tutkijan kommenteista: "vietnamilaiset sopeutuivat siihen tilanteeseen, olivat kohteliaita. He arvostivat myös koulutusta, ja lapset saivat hyvää tukea" sekä "heille järjestettiin heti koulua ja suomen kielen opetusta, he pääsivät harjoittelemaan ja töihin".

Toisin sanoen vastuuta somaleiden kotouttamisesta pitää jakaa sekä somaliyhteisölle, että kotouttamisjärjestelmälle. Koulutustoimenpiteet tulee hoitaa nopeasti ja tehokkaasti, mutta myös oppilailta pitää vaatia tapojensa ja asenteidensa muuttamista uuteen elinympäristöön sopiviksi.

Koska olen nähnyt useita somaleita harjoittelijoina myös työympäristössä, olen havainnut yhden mahdollisen esteen heidän työllistymiselleen ja heikolle kotoutumiselleen. He ovat nimittäin kaikki olleet ahkeria ja innostuneita, mutta samalla minun näkemiäni somaleita on yhdistänyt jonkinlainen kyvyttömyys ottaa vastuuta oman työn edistymisestä. Toisin sanoen annetut tehtävät kyllä hoidetaan hyvin, mutta tehtävän suorittamisen jälkeen jäädään tumput suorana odottelemaan eikä hakeuduta itse aktiivisesti uuden työtehtävän pariin.

En tiedä onko edellä kuvaamani aloitekyvyttömyys somaleita luonnehtiva yleinen piirre, vai onko minulle sattunut vain huono tuuri heidän kohdallaan. Toivottavasti vain huono tuuri, sillä kansanluonnetta olisi käsittääkseni varsin hankala muuttaa, vaikka kotouttamistoimet tehtäisiin kuinka hyvin. Tai no, toki tällekin ongelmalle voidaan hakea ratkaisuja, mikäli se ensin tiedostetaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomalaisnaiset burkhaan

Vesa Puuronen puhuu viisaita

Uusturkulaisten liikuntapalvelut