Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka

Kirjoitin jokin aika sitten vihtiläisten osuudesta vuoden 1918 punakapinassa laillista hallitusvaltaa vastaan. Vaikka nuo tapahtumat eivät tainneet olla kunniaksi päähenkilöille, olivat ne kuitenkin onneksi Suomelle, kuten kaikki sosialismin kurjaan historiaan perehtyneet tietävät. 

Tosiasiassa yhteiskunnan rakenteellisesta köyhyydestä ponnistava sosialismi lienee nykyisin kadonnut - ellei kokonaan, niin ainakin melkein. Työväen sosialistien tilalle on tullut ns. shampanjasosialismi eli hyvinvoivien arvo-liberaalien ja valtiollisen keskushallinnon tavoittelijoiden yhdessä muodostama poliittista vihervasemmistoa kannattava ja vauras nyyhkyluokka.

Nyyhkyluokka siksi, että sen toimintaa ohjaa ennen kaikkea tulevaisuuden pelko, joka johtuu siitä, että nämä ihmiset kokevat ympärillään toinen toistaan kauheampia maailmanlaajuisia uhkia ja vääryyksiä. Siis sellaisia kuin ihmisoikeuksien puuttuminen eläimiltä, varmuuden puuttuminen omasta sukupuolesta, hallitsematon ilmastonmuutos tai hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen lähinnä afrikkalaisten/muslimien ja muiden ihmisryhmien välillä. 

Länsimaissa nyyhkyluokan propaganda on saavuttanut sellaiset suhteet, että osa nuorisosta - erityisesti neitokaiset - kokevat syvää ahdistusta. Näin siitä huolimatta, että heillä on lämmin koti, suurin osa vuorokaudesta vapaana omille harrastuksille ja päivittäin lämmintä ruokaa pöydässä. 

* * *

Siksi ajattelin palata tämäntalviseen kiinnostukseni kohteeseen Vihtiin, mutta vähän varhaisempaan ajankohtaan kuin viimeksi. Tällä kerralla kopioin tekstinpätkän 1800-luvulla vaikuttaneen kirkkoherra Anders Johan Hippingin vuonna 1845 julkaisemasta teoksesta "Vihdin pitäjä".

Hän nimittäin kertoi siinä, että Vihdissä oli vuonna 1697 "joukko tiloja, jotka ovat nyt viljeltynä ja asuttuina, silloin autioina... Syynä autiuteen oli, kuten 1600-luvun henkikirjat osoittavat, että kullakin tilalla oli vain kaksi, joskus 3, mutta erittäin harvoin 4 työkykyistä henkilöä. Nämä eivät jaksaneet pitää kunnossa maanviljelystä, varsinkaan pitkällisinä ja vaikeina sotavuosina. Näiden lisäksi tulivat kauheat katovuodet, jotka usein ja varsinkin vuosina 1696 ja 1697 koettelivat Suomea. Kuinka suuri hätä silloin Vihdissä on ollut, voidaan päätellä siitä, että kirkonkassan laskuun kaivettiin 2 suurta hautaa, minne oli haudattava ne vainajat, jotka makasivat nälkään kuolleina maanteillä."

Sitä Hipping ei kerro, kuinka moni onneton noihin suuriin yhteishautoihin haudattiin, mutta Wikipedian mukaan 1600-luvun lopun suurina kuolonvuosina kuoli noin 28 prosenttia suomalaisista. Siis lähes yksi kolmesta. Ja lähes kaikki eloon jääneetkin kärsivät ravinnon puutteesta ja sen aiheuttamista sairauksista. 

Olisikin toivottavaa, että nyyhkyluokkalaiset tutustuisivat ihmiskunnan historiaan ja näkisivät, että joskus on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin ihmisillä oli myös Suomessa jokapäiväisiä eksistentiaalisia uhkia. Ja että niistäkin on lopulta selvitty ja kyetty rakentamaan yhteiskunta, jossa itse kukin voi rakennella omia ahdistuksiaan - kuka mistäkin syystä. 

* * *

Pitäisi myös ymmärtää, ettei taikasana tälle yhteiskunnalliselle muutokselle ole ollut tasapäistävä sosialismi eikä pelko tulevaisuudesta, vaan voiton tavoitteluun perustuvat yrittäminen, palkkaa vastaan tehty ahkera työ sekä uutta tietoa tuottava tiede yhdistettynä sitä hyödyntävään teknologiaan. Ja tietenkin kansan sivistäminen, jonka käytännöistä 1760-luvulla Hipping kertoi seuraavasti. 

Tuolloinen rovasti arveli että lukutaito "voitiin saavuttaa vain ankaruudella ja korotti sakot 2 hopeataalariin äärimmäisen hidasoppiselle ja huolimattomalle, jonka siinä tapauksessa, että parannusta ei tapahtuisi, tuli istua yhtenä sunnuntaina jalkapuussa... Vastahakoisia varttuneimpia lapsia kuritettiin, ja olikin tavallista, että lukkari tässä tarkoituksessa toi mukanaan keppejä lukukinkereille". 

Onneksi opetuksen keinot ovat sittemmin muuttuneet, mutta valitettavasti siirtyneet samalla yhtä yltiöpäiseen toiseen laitaan, jossa oppimista ei juurikaan tapahdu ja väkivallan tekijöiksi ovat muuttuneet oppilaat, ja uhreiksi saattavat joutua jopa opettajat. 

Tämän asian analysoiminen ei kuitenkaan kuulu tähän kirjoitukseen, jonka tarkoituksena on ainoastaan nostaa esille se, kuinka paljon meillä kaikilla on kiittäminen menneitä sukupolvia siitä, etteivät edelle kopioimani lainaukset Hippingin kirjasta millään tavoin kuvaa tätä päivää. Ja että nyyhkyluokkaan kuuluvien kannattaisi ryhdistäytyä, koska se olisi sekä heidän että koko yhteiskunnan etu.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Voiton tavoittelu pelasti maan
Suomen historian kurjin aika

Presidentinvaalit ja punainen hallinto

Näin huomisen vaalipäivän aattona ajattelin kirjoittaa poliittisen vasemmiston yleisestä kyvykkyydestä käyttäen esimerkkinä vuoden 1918 punaista Vihtiä. Lähteenä kirjoitukselleni käytän Seppo Myllyniemen teosta "Vihdin historia 1800-1918", joka on mahdollisten faktantarkastajien saatavissa monistakin antikvariaateista.

Vihti on Uudellamaalla sijaitseva keskikokoinen kunta, jossa ennen punakapinaa eli noin 10 000 ihmistä, joista yli kolme neljäsosaa kannatti Suomen sosialidemokraattista puoluetta - siis sitä kapinan aloittanutta kokonaisuutta, jonka perillisiä ovat tämän päivän SDP ja Vasemmistoliitto sekä myös Vihreät siltä osin kuin puoluetta oli 1970-luvulla perustamassa vanhoja kommunisteja. 

Tosiasiassa myös Vihreät on siirtynyt alkuvuosiensa jälleen yhä enemmän vasemmalle muuttuen tyypilliseksi sosialistipuolueeksi, jonka tavoitteena on vahvistaa keskusvaltaa tavallisen ihmisen taloudellisen ja aatteellisen vapauden kustannuksella. Ja siksi on selvää, että huomisessa vaalissa on ehdolla kolme ehdokasta, joita voidaan pitää Vihdin punakaartien poliittisina perillisinä.

* * *

Vihdin punakaarti otti pitäjän hallinnon käsiinsä vuoden 1918 tammikuun 28. päivänä puuttumalla verovalituksia käsittelevän tutkijalautakunnan kokoukseen ja määräten sen laskemaan uudet veropäätökset kansanvaltuuskunnan Työmies-lehdessä julkaiseman punaisen kunnallisverolain perusteella. Kun näin oli tehty, ei lopputulos kuitenkaan tyydyttänyt työläisiä, koska käytetty laskentaperuste olisi johtanut heidän verojensa nousuun. 

Seuraavaksi annettiin työläisille asian korjaamiseksi peräti kolmanneksen verovähennys tuloista ja laskettiin uudet verot. Näin saatu lopputulos ei sitten kelvannutkaan torppareille eikä mäkitupalaisille, joiden verot olisivat nousseet suhteessa porvarillisen Suomen verolakeihin. 

Sen jälkeen yritettiin vielä kerran löytää kaikille sopivaa mallia, mutta sellaista ei osattu rakentaa. Niinpä punaisen Vihdin uusi johto katsoi lopulta parhaaksi tyytyä vanhaan eli valkoisen Suomen verotusmalliin, joka myös toteutettiin.

* * *

Vihdin punakaartin koko vaihteli kapinan aikana neljän- ja kuudensadan miehen välillä. Siten se oli ympäristöönsä nähden verrattain vahva.

Tämä tarjosi vihtiläisille mahdollisuuden tehdä ryöstöretkiä myös naapurikuntiin. Eivätkä he jättäneet sitä käyttämättä, vaan punakaartilaiset kävivät oman kuntansa lisäksi verottamassa Nummen, Pusulan, Lohjan syrjäkylien sekä Siuntion Nummenkylän asukkaita. Eikä heitä kiinnostanut, olisiko sikäläisillä vallankumouksellisilla ollut käyttöä takavarikoiduille elintarvikkeille tai ei. 

Vihtiläisten sotilaallinen voima oli hyvin tiedossa naapurikunnissa, joten vastaavia ryöstöretkiä ei tehty niistä sen puolelle. Näin toteutui sosialisteille tyypillinen vahvemman oikeus myös punaisessa Suomessa. 

* * *

Varsinaisesta terrorismista voidaan tietenkin puhua vasta punaisten pitäjän oikeistolaisiksi tiedettyjen ihmisten koteihin tekemien veritöiden yhteydessä. Jo tammikuun lopulla ammuttiin Olkkalan kartanossa pehtoori ja Kourlan kartanossa maisteri. Lisäksi tapettiin toistakymmentä kohti pohjoista matkannutta nuorukaista, koska heidän arveltiin olevan liittymässä valkoisten joukkoihin. 

Myös vankeja otettiin ja pahoinpideltiin. Ja kun paikalle saatiin vielä Hyvinkäältä "punakaartin lentävä osasto" päästiin jo ampumaan vankeja - heidän mukanaan Nummelan poliisi. Kaiken kaikkiaan Vihdissä surmattiin lyhyessä ajassa kahdeksantoista siviilihenkilöä. 

Verityöt eivät kuitenkaan jääneet tähän, vaan helmikuussa murhattiin yksi talollinen ja yksi teknikko. Sen jälkeen murhailuun tuli pieni tauko, mutta vielä huhtikuussa - eli tappion jo häämöttäessä - ehdittiin ottaa henki kirkkoherran pojalta, rautatiekirjurilta, elintarvikelautakunnan puheenjohtajalta ja yhdeltä talolliselta. 

Mielenkiintoista kyllä, vihtiläiset ulottivat ryöstöretkien lisäksi oman kuntansa ulkopuolelle myös murharetkiä. Eli kävivät päästämässä hengiltä muutamia oman pitäjänsä asukkaita, jotka elivät muualla. 

* * *

Edellä on käynyt ilmi, että vihtiläisten punakaarti oli paitsi terroristijärjestö, niin myös selkeä voimatekijä omalla alueellaan. Voisi siis kuvitella, että se olisi ollut kova vastus myös jääkäreiden johtamille valkokaartilaisille. 

Kaarti eli Vihdin neljän komppanian vahvuinen pataljoona lähetettiin tässä tarkoituksessa Tampereen kautta Kuhmalahdelle, jossa se taisteli parin viikon ajan ja joutui lopulta melkein saarroksiin. Sen seurauksena kaarti vetäytyi Hämeenlinnaan mistä se määrättiin palaamaan rintamalle. 

Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan joukko keksi luovan ratkaisun ja kaappasi junan, jolla se porhalsi takaisin kotikonnuilleen. Tämä ei tietenkään käynyt punaisten esikunnalle, vaan se komensi vihtiläiset lähettämään kaartinsa takaisin. 

Käskyä pyrittiin heti toteuttamaan, mutta silloin kävi ilmi, ettei entisistä punasotureista juuri kukaan tahtonut enää sotia. Niinpä vihtiläisille kapinajohtajille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin kerätä uusi kaarti. Ja kun tuli valmista, lähettää se Vesilahden rintamalle, missä taisteltiin jälleen muutama viikko. 

Taisteleminen kuitenkin loppui kun vihtiläiset saivat tietää, että saksalaiset olivat hyökkäämästä Hangosta kohti kotikuntaa. Tällöin kaartilaiset lähtivät kielloista huolimatta jälleen kotimatkalle. 

Siellä he joutuivat puolustautumaan Nummmelaan rakennetuissa hyvissä asemissa saksalaisia vastaan ja onnistuivat saavuttamaan voiton. Tai ainakin saksalaiset lyhyen taistelun jälkeen päättivät kiertää koko Vihdin ja valloittivat sen sijaan Helsingin ja etenivät sitä kautta kohti Hyvinkäätä tarkoituksenaan päästä sieltä edelleen haastamaan punaisten pääjoukkoja.  

Tällöin vihtiläiset määrättiin jälleen rintamalle kotikunnan ulkopuolelle eli Riihimäelle. Joukko saatiinkin lähtemään, mutta se päätti - edettyään vain Ikkalan kylään naapurikunnassa Pusulassa - sittenkin palata kotiinsa ja laskea aseensa. 

Tämä ei pelastanut vihtiläisiä sotaa seuranneesta valkoisesta terrorista, vaan toistasataa paikkakunnan punaista tapettiin laittomissa kenttäoikeuksissa. Se tarkoitti, että Vihti kuului kymmenen suurimman teloituspaikkakunnan joukkoon koko maassa. 

Lisäksi vihtiläisiä kuoli laillisilla vankileireillä lähes puolen sataa, joukossa myös yksi nainen. Siten pitäjän kapinalliset maksoivat lopulta äärimmäisen kovan hinnan vallankumousyrityksestään.

* * *

Edelle kirjoittamani pieni pala paikallishistoriaa on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen kertomus. Punaisen aatteen palo sai ihmiset ottamaan vallan käsiinsä, mutta uusi sosialistinen valta osoittautui heti kyvyttömäksi suunnittelemaan rationaalista hallintoa sekä korruptoitui saman tien muuttuen tasa-arvoisen ihmisyyden airuesta häikäilemättömäksi rosvojoukoksi, joka ryösti omilta aatetovereiltaan ja tappoi syyttömiä. Eikä lopulta halunnut edes puolustaa "saavutuksiaan".

Tämä kaikki sopii erinomaisesti yhteen sen kaiken kanssa, mitä me olemme nähneet ympäri maailmaa valtioissa, joissa punainen valta on saavuttanut hallitsevan aseman. Esimerkkejä on helppo luetella Neuvostoliitosta Nicaraguaan ja Kamputseasta Venezuelaan. 

Siksi tämä kertomus oli syytä julkaista juuri tänään, kun me suomalaiset valmistaudumme valitsemaan valtiollemme uutta arvojohtajaa ja ulkopolitiikan ylintä päättäjää seuraaviksi kuudeksi vuodeksi. Ehdollahan on - kuten alussa totesin - kolme vihtiläisten punakaartien henkistä seuraajaa sekä muita ehdokkaita. 

Omalta osaltani teen valinnan edellä mainittujen muiden ehdokkaiden joukosta. Ja vieläpä siten, että pyrin minimoimaan sen mahdollisuuden, ettei yksikään vihtiläisten punakaartilaisten henkisistä seuraajista pääsisi edes toiselle kierrokselle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiko Suomen itsenäisyys mukanaan punavankileirit ja nationalistiset ääriliikkeet?
Verinen sisällissota
Martti Häikiö ja punainen vallankumous