Talvella on luvassa tappavaa kuumuutta ja kesällä lasku

MTV3 kertoi, että Chicagolaisen ilmastotutkimuslaboratorion tutkijat ovat arvelleet "super-El Niñon" aiheuttaman äärimmäinen kuumuuden voivan johtaa jopa 451 000 ylimääräiseen kuolemaan maailmanlaajuisesti. Sen aiheuttamiin riskeihin lukeutuvat tulvat sekä äärimmäinen kuivuus ja lämpötilat.

Ilmastotutkijoiden mukaan juuri korkeat lämpötilat ja niiden vaikutukset aiheuttavat mainitut lähes puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemaa, koska äärimmäisen kuumat päivät tulevat lisääntymään jopa 44 prosenttia tavanomaiseen vuoteen nähden. Ja niiden seurauksena kuivuusjaksot, maastopalot ja tulvat yleistyvät. 

* * *

Kaiken tämän lopputuloksena saattaa olla jopa ihmisten lamaantuminen. Ja siksi suurimman riskin aluille – kuten Nigeriaan, Indonesiaan ja Sudaniin –  tulisi rakentaa yhteisöllisiä viilentymispaikkoja asukkaille, palkata lisää hoitohenkilökuntaa lämpötilapiikkien aikana sekä hankkia parempia suojavarusteita etenkin ulkona työskenteleville. Sellaisten rahoittamiskysymykseen he eivät kuitenkaan ottaneet kantaa, mutta eiköhän lasku löydä tiensä myös Euroopan Unionin alueelle. 

Super-El Niñon pahimman kauden on arveltu ajoittuvan kuluvalta syyskuulta helmikuulle, mutta ennenaikaisia kuolemia arvellaan tapahtuvan tavanomaista enemmän aina kesä–heinäkuulle ensi vuoteen. Jääkäämme siis odottamaan mitä tuleman pitää. 

Ja varautukaamme kustantamaan lisää katastrofiapua ennustetun lämpöpiikin runtelemille alueille. Etenkin siinä tapauksessa, että ensi kevään vaalit johtavat vallan siirtymiseen kohti politiikan vasenta laitaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Atlantin valtameren välivesi lämpenee
Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto
Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

Eksistentiaalinen uhka ja älyllinen epärehellisyys

Presidentti Alexander Stubb osallistuu Azerbaidžanin Bakussa ilmastokokoukseen. Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä kokouksessa lopulta päätetään, sillä tavoitteet ovat kovat.

Saattaa kuitenkin olla, ettei Kiina suostu sittenkään tinkimään omasta talouskasvustaan saati rahoittamaan kehitysmaiden ilmastoinvestointeja. Lisäksi kokouksen tekee erikoiseksi se, että Yhdysvaltoja edustaa vielä Joe Bidenin hallinto, joka voi lupailla mitä haluaa, mutta Donald Trumpin astuessa virkaansa lupaukset ilmeisesti perutaan.

Tässä mielessä kokouksen anti voi jäädä peräti vähäiseksi. Eikä sen mitättömyyttä vähennä se, ettei kukaan tule nostamaan esille ilmastonmuutoksen - sekä myös luontokadon - ehkä tärkeintä ajuria. 

Tarkoitan edelleen Afrikassa ja eräillä maailman muilla alueilla jatkuvaa nopeaa väestönkasvua ja sen seurauksena käynnissä olevaa ihmisten vaellusta pienen hiilijalanjäljen valtioista länsimaisen elintason pariin. Kukaan ei myöskään ehdota, että länsimaiden - ollakseen tosissaan - kannattaisi ilmastonmuutoksen ja luontokadon nimissä olla puuttumatta luonnon omaan keinoon ekologisen tasapainon säilyttämiseksi. 

Eli Bakussa ei tulla kuulemaan ensimmäistäkään puhetta, jossa vaadittaisiin, että nälänhädän ja tautiepidemioiden pitäisi antaa tehdä tehtävänsä siellä, missä ihmisille ei riitä ruokaa. Siis pidättäytyä katastrofiavusta ja lääketieteellisistä interventioista sekä lopettaa muutenkin kaikenlainen väestönkasvua ylläpitävä kehitysapu. 

Näitä asioita ei ehdoteta siksi, että hädänalaisten ja köyhien auttaminen nähdään maailman kaikilla kolkilla inhimillisenä toimintana, jota hyvien ihmisten tulee harjoittaa. Ja minkä merkkinä Suomikin kasvattaa vuosittain velkataakkaansa kyetäkseen auttamaan maailman köyhimpiä maita.

Jos ilmastonmuutos ja luontokato nyt kuitenkin ovat ihmiskunnalle eksistentiaalinen eli koko meidän olemassaolomme vaarantava uhka - kuten YK:n pääsihteeri Antonio Guterres meille pari viikkoa sitten vakuutti - olisi älyllisesti rehellistä ja suorastaan välttämätöntä nimenomaisesti puuttua juuri niiden perussyihin. Eli maapallolla elävien ihmisten liian suureen määrään. Näin eivät kuitenkaan tee edes asiaan vihkiytyneen Greenpeacen kaltaiset kansalaisjärjestöt eikä itse Greta Thunberg.

Ja kuitenkin, ellei näihin asioihin puututa tai niitä ei Bakussa edes mainita, on kyse älyllisestä epärehellisyydestä. Mutta tietenkin, ellei kyse sittenkään ole vakavasti otettavasta eksistentiallisesta uhasta - vaan jostain aivan muusta - voi tosiasioiden antaa olla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen
Nuorten mielenterveysongelmista
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Tieteellis-tekninen kehitys ja taide

Huomasin tänään otsikon, jonka mukaan "taide menee tänä kesänä komeasti metsään, joka onkin nerokas paikka esittää ympäristökriittistä nykytaidetta". Näin varmasti onkin, mutta sen luettuani jäin pohtimaan taiteen syvintä olemusta. 

Nähdäkseni sen tarkoituksena on synnyttää oivalluksia ja ehkäpä myös esteettistä nautintoa kohteensa mielissä. Ja näin se varmasti tekeekin - viime aikoina yhä useammin poliittisen punavihreyden viitekehyksessä. 

Näin ollen taide luo ihmisille vääristynyttä kuvaa, josta puuttuu paljolti viime vuosisatojen tieteellis-teknologisen kehityksen luoma hyvä. Me länsimaiset ihmisethän emme enää elä äärimmäisessä köyhyydessä eivätkä katovuodet aiheuta väestöjen huomattavien osien kuolemista 1600-luvun suurten kuolonvuosien tapaan. Näin ei käy edes heikoimmin asiansa hoitaneissa kehitysmaissa, joiden väestö pelastetaan katastrofiavun kautta. 

Tieteellis-teknisen kehityksen seurauksena me länsimaalaiset emme myöskään elä kummallisten henkiolentojen pelossa, eikä ihmisen elämä määräydy siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan hän sattuu syntymään. Saati että vanhemmat määräisivät lapsilleen puolison näiltä kysymättä tai taudit tappaisivat neljätoista prosenttia syntyvistä pikkulapsista.

Eikö siis olisi vähintäänkin kohtuullista ja oivaltavaa, että tätä tieteellis-teknistä muutosta juhlistettaisiin myös taiteen kautta? Ja sitä kautta muistutettaisiin ihmisille, että juuri nykyisin elävät ihmiset saavat nauttia koko maailmanhistorian parhaasta ajasta elää elämäänsä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä
Pienten kansojen luonnollisesti alisteisesta asemasta suhteessa suurvaltoihin
Suomen historian kurjin aika

Monikulttuurisuus kantaa jälleen synkkää satoa

Yleisradio kertoi siitä, kuinka Kongon demokraattisessa tasavallassa on katastrofaalinen humanitaarinen kriisi. YK:n elintarvikeviraston päällikön David Beasleyn mukaan yli kolme miljoonaa ihmistä on nyt vaarassa menehtyä nälkään. Länsimaista apua tarvitaan siis kipeästi.

Minun nuoruudessani Kongoa hallitsi pahamaineinen diktaattori, Mobutu Sese Seko, joka harjoitti valtakaudellaan kleptokraattista diktatuuria, joka tunnettiin maailmalla korruptoituneisuudestaan ja nepotismistaan. Olisi voinut kuvitella, että hänen jälkeensä luonnonvaroiltaan rikkaan maan elinolot olisivat alkaneet kohota.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan maassa on kerta toisensa jälkeen syntynyt aseellisia konflikteja. Kongoa käytetäänkin usein esimerkkinä liiallisten luonnonvarojen mukanaan tuomasta kirouksesta.

Toisaalta on myöskin niin, että Kongon alueella elää noin 200 eri etnistä ryhmää, joista mongot, lubat, kongot ja zandet muodostavat yhdessä 45 %. Ja mehän tiedämme sen, että monikulttuuriset yhteiskunnat ovat herkästi konflikteihin ajautuvia.

Siksi esitän tässä hypoteesin, jonka mukaan Kongon kirous ei ole 57 vuotta sitten päättynyt länsimainen imperialismi eikä luonnonvarojen tuoma kirous. Sen sijaan maan jatkuviin kriiseihin ajava perusongelma on yhteiskunnan monikulttuurisuus, jonka haittavaikutuksia tukee väestön alhainen koulutusaste ja  holtiton (2,5 prosentin) väestönkasvu sekä mahdollisesti myös heikot älynlahjat.

Mikäli hypoteesini on oikea, on Kongon tämänkertainenkin kriisi nähtävä ennen kaikkea osana monikulttuurisuuden synkkää satoa, joka ylläpitää paitsi sekasortoa, niin myös koulutusolojen ankeutta sekä sitä kautta heikkoa älykkyysosamäärää ja nopeaa väestönkasvua.

Kongon noidankehä on siis valmis, eikä sen katkaisemisesta ole juuri edes puhetta sen enempää Afrikassa kuin muuallakaan  (säännön vahvistava poikkeus 23-vuoden takaa). Vain taudin oireita paikkaillaan katastrofiavulla - ja samalla tilataan seuraava katastrofi oven taakse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa