Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?

Suomessakin on lopulta herätty siihen, että nuorisomme oppimistulokset ovat heikentyneet. Ja selvitystä asiaan vaaditaan aina ministeriötä myöden. 

Syytä onkin, sillä suomalaisten nuorten aikuisten koulutustaso on OECD-vertailussa pudonnut Turkin ja Chilen väliin. Eikä tämä luo hyvää pohjaa korkeaan osaamiseen perustuvan yhteiskunnan ylläpitämiselle - saati sen edelleen kehittämiselle. 

Näin vanhempana professorina minusta kuitenkin tuntuu, etteivät asiasta vastaavat - tai ainakaan siitä puhuvat - tahot halua katsoa tosiasioita silmiin. Vedotaan siihen, että julkiset koulutusmenot ovat maassamme pienentyneet kahdella promilleyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen tai että hyvinvointivaltiossamme sosioekonomiset erot ovat jonkin verran kasvaneet. 

Syyttävä sormi osoittaa myös yhteiskunnan teknologiseen muutokseen, joka on tunnetusti johtanut lasten ja nuorten vapaa-ajan mullistumiseen siten, etteivät he enää lue likimainkaan yhtä paljon kuin ennen. Tässä saattaa toki jo olla vähän perääkin, ainakin jos puhumme tekstin ymmärtämisestä ja tuottamisesta.

Jos minulta kysyttäisiin, nostaisin esille eli selvitettäväksi erityisesti kaksi seikka. 

Niistä ensimmäinen ja tärkeämpi on siirtyminen vanhoista opetusmenetelmistä uusiin. Siinä missä opettaja ennen vanhaan opetti ja piti kuria - ja oppilaat oppivat - on opetus yhtä enemmän painottunut lasten ja nuorten omaehtoiseen puuhasteluun tai siitä luistamiseen. Tämä sopii kyllä erinomaisesti niille, jotka ovat oman kehityksensä myötä siihen valmiita, mutta ei sellaisille, joiden aivot saavuttavat aikuisuuden asteen vasta kolmannen elinvuosikymmenensä puolivälissä.  

Tätä näkemystäni tukee se, että koulutuksessa on revennyt ero poikien ja tyttöjen välille jälkimmäisten hyväksi, joka korreloi vahvasti siihen, että poikien henkinen kehitys on tyttöjä hitaampaa. Ja sen seurauksena etenkin korkeakoluissa opiskelevien sukupuolijakauma on kääntynyt vuosi vuodelta yhä naisvaltaisemmaksi. 

Toinen seikka, johon kiinnittäisin erityistä huomiota on maamme etnis-kulttuurisen väestörakenteen muutos. Erityisesti olisi syytä tutkia kehitysmaataustaisten lasten heikon koulumenestyksen syiden lisäksi heidän vaikutustaan etnis-kulttuurisesti suomalaisten luokkakavereidensa menestykseen. Minulle kantautuneen ns. puskaradiotiedon mukaan vaikutus on valtava.  

 

Nähtäväksi siis jää, polkaiseeko Li Anderssonin (vas) ja Petri Honkosen (kepu) johtama opetus- ja kulttuuriministeriö pystyyn selvityshankkeen, jossa tutkitaan (myös) edellä mainitsemiani seikkoja, vai pidättäydytäänkö niiden huomioimisesta esimerkiksi jonkinlaisten poliittisen korrektiuden vaatimusten tähden. Ministeriössä olisi kuitenkin hyvä huomata, etteivät ikävät ongelmat katoa unohtamalla. Ja siksi edelle esittämieni seikkojen maton alle lakaiseminen olisi karhunpalvelus koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Veronmaksajien rahojen polttaminen haitallisiin tarkoituksiin on lopetettava

Suomessa on tullut vöiden kiristämisen aika: polttoaineet kallistuvat, ruuan hinta nousee ja valtio velkaantuu yhä kiihtyvää tahtia. Sen seurauksena esimerkiksi tutkimuksesta tingitään ja sairaiden ihmisten Kela-korvauksia leikataan. 

Tätä taustaa vastaan oli pöyristyttävää huomata, että Verkkouutiset kertoi Suomessa käytetyn vuosina 2015-2022 veronmaksajien varoja yhteensä 10,6 miljoonaa euroa Suomi-Venäjä-seuran tukemiseen. Tänä vuonna hallitus tukee sitä 825 tuhannella eurolla. 

Seuran hallituksen puheenjohtaja Petri Honkonen (kesk.) ei kuitenkaan osannut kertoa Verkkouutisten toimittajalle, miten seura aikoo Sanna Marinin (sd) hallitukselta saamansa tuen käyttää. Sen sijaan hän kertoi, että "olemme ideoineet nopeasti uusia toimintamuotoja, joiden kautta saisimme venäläistä rauhanaktivismia Suomessa esille, estäisimme vihapuhetta ja lisäisimme kulttuurista vuorovaikutusta."

Alfa-TV:n toimitus kertoi puolestaan, että Marinin hallituksen valtakaudella rauhanjärjestöjen tukia on nostettu noin 150 000 eurolla vuosittain. Pelkät korotukset ovat suuremmat kuin maanpuolustusta tukevien Varusmiesliiton, Reserviläisliiton ja Rerserviupseeriliiton yhteensä saamat tuet. 

Yksi näistä järjestöistä on Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuron vetämä Suomen rauhanpuolustajat, jolta on kuultu Putinin pelikirjaan sopivia lausuntoja. Sen nimissä on esimerkiksi väitetty viime vuoden maaliskuussa, että "suomalaismedialle on ilmeisen vaikea tunnistaa ja myöntää Ukrainan sisäinen konflikti. Itä-Ukrainan tilanteeseen keskittyneessä uutisoinnissa ei yleensä nouse esiin muuta kuin Venäjän sekaantuminen maan asioihin. Ukrainan sisäinen konflikti jää tämän tarinan varjoon. Onko kyseessä tietoinen valinta, sattuma vai tietämättömyys? Pelottaako toimittajia tarttua aiheeseen pelosta tulla syytetyksi putinisteiksi?"

Ehdotan, ei kun vaadin ehdottomasti, että Sanna Marinin (sd) hallitus käy välittömästi läpi kaiken veronmaksajien piikkiin vastikkeettomasti annetun kotimaahan ja muualle annettavan tukirahoituksen. Sekä siivoaa valtion budjetista pois edellä kuvatut Venäjää palvelevat suomettumisajalta periytyvät puuhastelut sekä kaikki muutkin vastikkeettomasti annetut rahoituskohteet, joista ei ole nähtävissä suomalaisille tai Suomelle suoranaista hyötyä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Mikkonen valmistelutti selvityksen laittomuuden palkitsemisesta
Verovarojen polttamisesta ja rikollisuuden tukemisesta?
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään