Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta

Sosiaalisessa mediassa sattui silmiini tekoäly Grokin vastaus kysymykseen siitä, mikä Euroopan maa joutuu ensimmäiseksi sisällis- tai tai uskonsotaan. Vastaus oli siksi mielenkiintoinen, että päätin jakaa sen teille - arvoisat lukijani - Google-käännettynä suomeksi. 

"Maahanmuuttojännitteiden, äärioikeiston mobilisaation, taloudellisten erojen ja historiallisen levottomuuden nykytrendien perusteella Ranska näyttää olevan suurimmassa vaarassa. Toistuvat mellakat (esim. vuonna 2023), syrjivä politiikka ja vahva muslimivastainen mieliala voivat kärjistyä laajemmaksi konfliktiksi. Ruotsi seuraa tiiviisti perässä maahanmuuttajayhteisöihin liittyvän jengiväkivallan vuoksi."

* * *

Kysyin myös ChatGTP:n mielipidettä samasta asiasta tällä kysymyksellä: "osaatko sanoa mikä Euroopan maa on seuraavaksi vaarassa joutua sisällis- tai tai uskonsotaan. Kerro myös lyhyet perustelut."

Vastaukseksi sain seuraavaa. 

"Ranska. Toistuvat levottomuudet suurkaupungeissa (erityisesti esikaupunkialueilla). Kulttuuriset ja uskonnolliset ristiriidat, erityisesti muslimivähemmistön ja valtion maallistuneen linjan välillä. Kärjistyneitä väkivallan aaltoja, kuten mellakoita (esim. 2023 Nahelin kuoleman jälkeen). Tilanne: Ei sisällissodan partaalla, mutta polarisaatio kasvaa.

Belgia. Etnis-kielellinen jakautuminen flaamien ja vallonien välillä. Brysselissä on vahva maahanmuuttajaväestö ja ajoittaisia jännitteitä. Tilanne: Poliittisesti jakautunut, mutta vakaa — ei lähellä väkivaltaista konfliktia, mutta yhteiskunnallisesti haavoittuva.

Ruotsi. Jengiväkivalta on noussut ennätyslukemiin. Maahanmuuttajalähiöiden integraatio-ongelmat. Koraanin polttotapaukset ja ääriryhmien aktivointi. Tilanne: Ei sisällissotaa, mutta sisäistä turvallisuutta uhkaavat tekijät ovat kasvussa.

Kosovo / Serbia. Pitkät etniset jännitteet serbien ja albaanien välillä. Aseellisia yhteenottoja on edelleen ajoittain. Tilanne: Todellinen riski pienimuotoisiin aseellisiin konflikteihin.

Bosnia ja Hertsegovina. Etniset jakolinjat (serbit, kroaatit, bosniakit). Srpska-entiteetin eroaikeet. Tilanne: Hauras rauha, poliittinen kriisi jatkuvaa, mutta ei vielä aseellista konfliktia.

* * *

Näyttää siis siltä, että molempien tekoälyjen mukaan humanitaarisen maahanmuuton lieveilmiöistä kärsivät Ranska ja Ruotsi ovat listalla. Tosin ChatGTP asettaa Belgian - ainakin listausjärjestyksen perusteella - näiden kahden väliin. Lisäksi se listaa myös Balkanin ruutitynnyrin kaksi etnisesti jännittynyttä valtiota, joissa kehitysmaalaisten maahanmuutto ei näyttele oleellista osaa.

Molemmat listaukset ovat mielestäni hyvin perusteltuja, vaikka toki jotkut muutkin maat voisivat tulla kyseeseen. Mieleeni tulee ainakin raiskausrinkien Iso-Britannia ja itsenäisyysliikkeiden luvattu maa Espanja. 

Tai miten mahtaa olla esimerkiksi Moldovan tilanne venäläisten pyrkiessä suhmuroimaan sikäläistä politiikkaa ja polarisoimaan eri väestöryhmien välejä.  

Nähtäväksi kuitenkin jää, syntyykö Eurooppaan ihan oikeasti sisällissotia. Ja jos syntyykin, mitkä ovat niiden syttymisen syyt.  

Päivän aiempi merkintä:
Poliisi ei vaivautunut matalaotsaisten tappeluun 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitran mukaan halpatyövoimankin maahanmuutto on Suomelle positiivista 
Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu

Venäläiset sotarikokset perustuvat älylliseen epärehellisyyteen

Olen monien muiden ihmisten tavoin ihmetellyt Venäjän armeijan raakoja toimia Ukrainassa. Ja erityisesti sitä, miksi etniset venäläiset niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin niin usein tuntuvat hyväksyvän ne. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata Twitterissä Kanadassa toimivan, mutta etnisesti venäläisen, professori Olga Chyzhin viestiketju, jossa tämä selitti maanmiestensä toimintaa. Sen tähden jaan sen myös teidän - arvoisat lukijani - omin silmin luettavaksi. 

* * *

"Kun venäläiset ohjukset osuivat kotikaupunkiini Odessaan 24. helmikuuta, äitini hyppäsi ensimmäiseen maasta pois menevään bussiin. Hänen ilmeisenä päämääränään oli Moldova johtuen sen maantieteellisestä läheisyydestä, mutta myös siksi, että perheeni oli asunuut siellä vuoteen 1995 asti, jolloin muutimme Ukrainaan. 

Äidilläni on siellä ystäväverkosto, johon kuuluu venäjää puhuvia ihmisiä. Toisin kuin oma perheeni, he elävät edelleen siellä. Bussissa istuessaan hän soitti vanhalle ystävälleen - kutsuttakoon häntä tässä Tanjaksi - joka elää edelleen Moldovassa. Ja kysyi voisikö hän viettää tämän luona yön, koska oli löytänyt hotellihuoneen vasta seuraavaksi päiväksi. 

Tanja oli ärtynyt. Oli nimittäin hänen syntymäpäivänsä ja äidin odottamaton vierailu osui huonoon aikaan. Venäjän invaasio ravisteli koko maailmaa pakottaen miljoonat ukrainalaiset kävelemään yli Modovan rajan keskellä talvea - ja Tanjalla oli juhlat!

Tanja ei ole hirviö (ei ainakaan täysiaikainen). Hän on korkeasti koulutettu nainen, joka osaa soittaa pianoa ja lainaa venäläistä kirjallisuutta jokapäiväisissä keskusteluissaan. Mutta jos kysyt häneltä Butshan joukkomurhasta, hän vastaa, ettei sitä ole tapahtunut. 

Moldovassa, Ukrainassa, itse Venäjällä ja jopa länsimaissa, kuten Saksa, Kanada ja USA, on miljoonia hänen kaltaisiaan. Me kutsumme heitä "harhaanjohdetuksi sukupolveksi" - viimeisiksi neuvostopropagandan uhreiksi. 

Neuvostoliitoon hajoaminen tarkoitti alkua kansakuntien rakentamiselle (itse asiassa uudelleenrakentamiselle), joka ajoi Venäjänmaan kansalliset vähemmistöt sen enemmistöä vastaan. Yli 50 vuoden tukahduttamisen jälkeen (ajattele Butshaa), etniset enemmistöt saivat lopulta sananvaltaa omien valtioidensa politiikkaan.  

Tämä kansakunnan rakentaminen koostui kaiken neuvostoliittolaisen (lue venäläisen) vähättelystä tai suorastaan kieltämisestä kansallisen (moldovalainen, ukrainalainen) eduksi, sekä vastaavasta muutoksesta voiman ja hyvinvoinnin jakautumisessa.

Yht´äkkiä kansallisten kielten opettelemisesta kieltäytyvien venäläisten ylennykset jäivät väliin niiden eduksi (mukaan lukien etniset venäläiset), jotka osasivat kansallisia kieliä. Ja minun silloisessa kotimaassani Moldovassa kaikki - TV ohjelmat, kauppojen kyltit, liikennemerkit ja jopa katujen nimet - muuttuivat venäjästä romaniankielisiksi. 

Muita muutoksia olivat kouluissa lisääntyneet romanian kielen tunnit (venäläisissä kouluissa, jollaista minäkin kävin), sekä kirjallisuuden ja historian opetuksen sisältöjen muutokset. Itse olin lapsi, joten minulle kyse ei ollut isosta asiasta. 

Opin helposti romanian, kuten lapsilla on tapana. Venäjänkielisille aikuisille se ei kuitenkaan ollut helppoa, koska kokonaan uuden kielen oppiminen aikuisena on vaikeaa. Todellinen este oli kuitenkin etnisten venäläisten ylimielisyys.

Vuosikymmenien neuvostopropaganda (ja alistaminen) opetti etnisten venäläisten olevan kiistatta ylivertaisia muihin nähden. Miksi heidän siis pitäisi opetella jotain takaperoista kieltä kuten romaniaa tai ukrainaa jos venäjä kerran on "puhtain ja kaunein kaikista kielistä"?

Kuinka ja miksi heidän pitäisi hyväksyä hallitus, joka koostuu muista kuin venäläisistä? Eikä sellaiseen ollut edes syytä, koska Venäjä tulisi joka tapauksessa takaisin ja alistaisi uudelleen entiset satelliitit - palauttaen asiat samaan mallin kuin ne olivat olleet aiemminkin. 

Minä en vitsaile, sillä tällaisia keskusteluita kuuntelin lapsena venäjänkielisessä ystäväpiirissäni. Vielä yllättävämpää, kuulen tällaisia keskusteluita edelleen (jopa omilta sukulaisiltani), 30 vuotta myöhemmin 

Nämä ihmiset toivovat edelleen, että Venäjä tulee ja pelastaa heidät "alempien" kansojen enemmistöiltä JA antaa heille heidän himoitsemansa venäläiset eläkkeet. Nämä ihmiset odottavat edelleen Venäjän antavan takaisin sen rahan, jonka he menettivät (na knijke) silloin kun Neuvostoliitto hajosi. 

Nämä ihmiset eivät aiheuttaneet Venäjän hyökkäystä - ja toisin kuin he ajattelevat, heidän suojelemisensa on viimeinen asia Putinin mielessä (hän ei itse asiassa halua maksaa heidän eläkkeitään). Mutta nämä ihmiset ovat osallisia niihin rikoksiin, joita on tehty ukrainalaisia vastaan.

Syvällä sisimmässään he tietävät, että Butshan joukkomurhat ovat tapahtuneet - mutta he eivät välitä, koska heidän uhrinsa ovat "alempia". Kysy heiltä vaikkapa venäläisten rikoksista Tshetseniassa.

Pyydän teitä harkitsemaan tätä kirjepohjaa, kun pyydätte maanne hallintoa lähettämään lisää apua ukrainalaisille."

* * *

Edelle kääntämäni kirjoitus vaikutti minuun syvästi, enkä epäile etteikö siihen sisältyisi paljon enemmän kuin pelkkä puolitotuus. Näin siitä huolimatta, että ainakin oman kasvatukseni perusteella ei mieleeni ole koskaan aiemmin edes juolahtanut, että venäläiset voisivat pitää itseään jollain tavoin muita ihmisiä ylempinä olentoina. 

Sitä vastaanhan puhuu aivan liian monta seikkaa, joista tulisi pitkä lista. Mainittakoon tässä vain maan kunnia olla ensimäinen eurooppalainen suurvalta, joka kärsi tappion etnisesti ei-eurooppalaiselle kansakunnalle, venäläisten alhainen elintaso niin Neuvostoliiton kuin itsenäisen Venäjänkin aikana, Venäjän valtavat tappiot talvisodassa ja nyt myöhemmin myös Ukrainassa. Sekä onneton tieteen taso viimeistään sen jälkeen, kun neuvostojärjestelmä tuhosi sen perusteet sotilasteknologiaan liittyviä aloja lukuun ottamatta.

Ilmeisesti on kuitenkin niin, että yhdessä asiassa venäläiset ovat meitä muita parempia. Se on itselleen valehtelun kulttuuri eli älyllinen epärehellisyys, joka kukoistaa niin yliopistoissa kuin Ukrainaan hyökkäyksen epäonnistumiseen johtaneissa seikoissakin sekä tietenkin kaikkialle levinneenä korruptiona. Ja ilmeisesti myös syy sille, että Venäjä on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut pyrkimyksissään saavuttaa länsimaat inhimillisen kehityksen saralla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suhtautuminen yhtä vakaviin sotarikoksiin on erilaista?
Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän
Älyllistä epärehellisyyttä

Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän

Nykyaikainen länsimainen ihminen saa lapsuudessaan paljon koulutusta. Sen lopputuloksena hän kerää valtavan tietopääoman, jota usein kutsutaan yleissivistykseksi.

Sen perusteella esimerkiksi aikuiset suomalaiset tietävät muun muassa, että länsimainen sivistys perustuu antiikin perinnölle, jonka keskeisiä lähteitä ovat juutalaisuuden ja kristinuskon traditiot sekä kreikkalaisen filosofian perintö tai että Neuvostoliitto aloitti talvisodan lavastamalla suomalaisen aggression ampumalla omia kansalaisiaan ns. Mainilan laukauksissa. Tai että isorokko on saatu hävitetyksi koko maailmasta lehmärokkovirukseen perustuvien rokostusten avulla. 

Valitettavasti yleissivistys ei ole levinnyt kaikkialle, vaan monissa maailman kolkissa se on heikoissa kantimissa. Yksi näistä maista on Venäjä, jossa MTV3:n uutisen mukaan valtiovalta levittää parhaillaan propagandaa, jonka mukaan "Venäjä ei ole koskaan hyökännyt mihinkään". 

Tämä on sikäli vaarallinen narratiivi, että sen antamalla "oikeutuksella" Venäjän johto voi puolustella omaa aggressiivista käyttäytymistään naapurimaitaan - tällä hetkellä erityisesti Ukrainaa - kohtaan. Eikä sanoman uskottavuutta haittaa ihmisten yleissivistyksen tuoma tietoisuus tosiasioista likimainkaan yhtä vahvasti kuin vastaavassa tilanteessa tapahtuisi vaikkapa Suomessa. 

Tilanteen tekee meidän suomalaisten kannalta vaaralliseksi se, että Venäjä on sotilaallinen suurvalta, jonka maamme kansalaiset - kiitos yleissivistyksen - tietävät 1930-luvun lopulla toimineen pitkälti samaan tapaan suhteeessa Suomeen. Mutta kaikeksi onneksi - kiitos edelleenkin yleissivistyksen - suurin osa suomalaisista tietää varsin hyvin, ettei naapurimaa ole sotilaallisesta mahdistaan huolimatta taloudellinen suurvalta, eikä tiukan paikan tullen pärjäisi edes sotilaallisesti läntiselle puolustusliitolle - eikä luultavasti edes Kiinalle.

Nähtäväksi siis jää, mitä Ukrainassa tapahtuu kuluvan vuoden aikana. Positiivista kuitenkin on, että Yhdysvallat ja Nato vaativat venäläisjoukkojen vetämistä pois Ukrainasta, Georgiasta ja Moldovasta taloudellisten sanktioiden uhalla. Toivottavasti tämä vaatimus saa myös tavallisen venäläisen pohtimaan tämän kirjoituksen alussa kuvattua valheellista propagandaa, ja toteamaan sen seurauksena Putinin hallinnon mädännäisyyden. 

Sillä tosiasia on, että luonnonvaroiltaan rikkaan Venäjän tulevaisuus voisi olla loistava, mikäli sen kansa ei vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen sallisi toinen toistaan surkeampaa hallintoa, joka korvaa todellisen kehityksen propagandalla ja korostaa länsisuhteissaan vastakkainasettelua yhteistyön sijaan. Ja sen seurauksena tavallisen Venäjän kansalaisen elintaso mataa kaukana siitä, mistä länsimaalaiset ihmiset saavat nauttia, eikä sen enemmistö sivistyneisyyden puutteessaan tunnu osaavan edes vaatia parempaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älyllistä epärehellisyyttä
Venäjä ratkaisee sen, liittyykö Suomi Natoon
Mitä Putinin edustajan valehtelemisesta pitäisi oppia?