Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan

Tänä aamuna hämmästyin, sillä Helsingin Sanomien toimittaja Annamari Sipilä oli huomannut yhteiskunnan osittaisenkin islamisoitumisen johtavan naisten tasa-arvo-ongelmiin. Näin on käynyt Iso-Britanniassa, missä muslimien on annettu jo 1980-luvulta alkaen pitää omia lakejaan yleisen oikeusjärjestelmän rinnalla.

Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta itse asiassa jo pari kuukautta sitten. Taustalla on se, että saarivaltion pääministeri Theresa May on nostanut asian esille. Tartuin aiheeseen myös tuolloin todeten brittien sharia-tuomioistuinten olevan vain yksi ilmentymä siitä sinisilmäisyydestä, joka leimaa länsimaisten yhteiskuntien suhdetta islamiin.

Toimittaja Sipilä toteaa kirjoituksessaan sharia-tuomioistuinten naisiin liittyvän ongelman jättäen kuitenkin mainitsematta niiden merkityksen muslimien ja muun yhteiskunnan välisessä segregaatiossa ja siten myös islamilaisen nuorison radikalisoimisessa. Mutta parempi tämäkin kuin totaalivaikeneminen.

Mielenkiintoiseksi Sipilän kannanoton tekee hänen loppukaneettinsa. Sen mukaan "Southall Black Sisters -naisjärjestön Pragna Patel vaati..: ´Haluamme, että kaikkiin sovelletaan maallista lakia, joka tukeutuu ihmisoikeuksiin.´ On uskomatonta, että tätä pitää vaatia erikseen, vaikka eletään Britanniassa ja vuotta 2016."

Ja kuitenkaan toimittaja Sipilä ei ole havainnut täsmälleen samojen ongelmien leimaavan suomalaista yhteiskuntaa sen suhtautumisessa profeetta Muhammedin oppeja seuraaviin uusiin jäseniinsä. Meillä on olkaa kohauttaen hyväksytty musliminaisten pukeutumisen ilmiselvä rajoittaminen, sukulaismiesten naisten ihmissuteisiin kohdistama aggressiivinen valvonta ja jopa somaliennaisten moniavioisuus.

Shariassa ja yleisemminkin islamissa on myös muita heikosti meidän yhteiskuntaamme sopivia piirteitä, jotka ovat ehkä nousseet julkisuuteen, mutta eivät ole johtaneet todelliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun saati toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi. Otan kaksi esimerkkiä.

Helsinkiläinen imaami Abbas Bahmanpour ilmoitti muutama vuosi sitten suorassa TV-lähetyksessä homouden olevan sharian mukaan kielletty ja siitä seuraavan rangaistuksen olevan kuoleman. Samassa yhteydessä toinen muslimi totesi, että sharia sopisi myös Suomeen. Paikalla ollutta demaripoliitikkoa nauratti.

Itseään vastuulliseksi kutsuvassa mediassa asiaa ei käsitelty mainintaa enempää, vaikka on ilmeisen selvää mitä imaamin lausunto tarkoittaa hänen seurakuntaansa kuuluvien homoseksuaalien ihmisoikeuksien toteutumiselle. Tai mitä toisen muslimin näkemys tarkoittaisi ihmisten väliselle oikeudelliselle tasa-arvolle Suomessa.

Toisen esimerkin otan niin ikään Suomessa toimineen imaamin näkemyksestä, jonka mukaan 13 vuotta on tytölle sopiva avioitumisikä. Hän kertoi myös itse vihkineensä 14-vuotiaan tytön kaksikymppiselle miehelle, koska hänen mielestään on parempi harrastaa seksiä aviossa kuin sen ulkopuolella.

Imaami unohti, että Suomessa on 16 vuoden suojaikä, joten kaksikymppisellä ei ole maassamme lainkaan lupaa harrastaa sukupuolisuhteita 13- tai 14-vuotiaiden kanssa. Imaami ei kohtuullisesta julkisuudesta huolimatta saanut syytettä parituksesta eikä yllytyksestä seksuaalirikokseen.

Kaikkiaan minusta on siis aivan erinomaista, että Sipilä nosti islamilaisen oikeuden ongelmat esille myös Suomessa. Seuraavaksi odotan hänen oivaltavan miten hänen tänä aamuna esille nostamansa asia liittyy Suomen maahanmuuttopolitiikkaan ja uussuomalaisten kotouttamiseen laajemminkin.

Samalla odotan myös suomalaisilta poliitikoilta ihmisten välisestä tasa-arvosta huolehtimista, jotta meidän ei tarvitse joskus myöhemmin huudahtaa: "uskomatonta, että tätä pitää vaatia erikseen, vaikka eletään Suomessa ja vuotta...". Sekä maamme virkakoneistolta sen varmistamista, ettei sharia-laki ole jo voimassa jossain maamme muslimivaltaisista lähiöistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sharia on kiellettävä perustuslain perusteella
Jouluisia ajatuksia shariasta
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia

Kauniaisissa hävetään

Helsingin Sanomat palasi aamulla Kauniaisiin. Siellä lasten vastaanottokeskusta vastaan jätettiin valitus oikeuteen. Valittajina toimi kahdeksan henkilöä, jotka asuvat lähellä suunniteltua vastaanottokeskusta.

Tämän päivän lehden otsikon mukaan paikkakunnalla hävetään pakolaislasten asuintalon vastustusta. Tämä on mielenkiintoista, sillä häpeä on vahva vaikutin ihmisten elämässä.

Joissain kulttuureissa se saa jopa tappamaan oman lapsen; käyttäytymiskoodistoa kutsutaan kunniakulttuuriksi. Lainataanpa siis lehden haastattelemien ihmisten kommentit tähän kirjoitukseen.

Ensimmäinen. "Minulla ei ole mitään sanottavaa."

Tämän kommentin sanoja ei otsikosta huolimatta taida hävetä? Tai jos häpeää, niin se on myötähäpeää häpeäviä kohtaan.

Toinen. "Aivan kauheaa. He ovat sotaa pakenevia alaikäisiä lapsia. En voi sanoa muuta kuin, että hävettää. Eikö ihmisillä ole sydäntä? En uskalla kohta enää sanoa, että asun tässä kunnassa."

Ajaisiko häpeä siis tämän kommentin sanoneen naisen valehtelemaan kotikunnastaan? Mielenkiintoista.

Kolmas. "Heikkoja argumentteja. Pohdiskelimme tätä asiaa suuremmalla porukalla jumpan saunasta. Mietimme, miksi aina pääsee tällaisia möläytyksiä ulos."

Myös tämä mieshenkilö kavereineen taisi hävetä valittajia? Minusta sanavalinta "möläytys" oli pikantti sanavalinta oikeuteen tehdystä valituksesta. Oikein hieno.

Neljäs. "Herranen aika! Ja he ovat vielä niin nuoriakin, tuskin heistä sen kummempaa haittaa ole kuin omista nuoristakaan. Teinit on teinejä, samat jutut niillä kumminkin on."

Tämä espoolaisnainen taisi hävetä oikein tosissaan. Mutta jatkoi siitä välittämättä pohtimalla, että mitä jos Suomi olisi kuin Afrikka tai Lähi-itä ja sekasortoisesta ja/tai köyhästä kotimaastamme oltaisiin pyrkimässä eteläisemmille leveysasteille sikäläisten veronmaksajien elätettäväksi.

"Minun puolesta tervetuloa vaan, kyllä tänne mahtuu. Kauniainen on varakas kunta. Entä jos tilanne olisi toisin päin ja meidän lapsia ja nuoria laitettaisi jonnekin?"

Niinpä niin. Ihan kuin olisin kuullut nämä argumentit ennenkin.

Vakavasti ottaen; olisi mukava jos joku tekisi Kauniaisissa mielipidetiedustelun, jossa selvitettäisiin häpeän määrää. Ja siinä sivussa kysyttäisiin ihmisten halukkuutta sijoittaa hätää ja vainoa paenneet teinit paikkakunnalle. Kyselyssä voitaisiin yleisen sijoittamishalukkuuden lisäksi kysyä myös ihmisten tahtoa sijoittaa yhdeksän nuorta tulijaa vastaajien naapuritaloon.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, ainakin vaaleissa ilmaistun poliittisen tahdon perusteella granilaiset ovat valmiita ottamaan vastaan vaikka enemmänkin turvapaikanhakijoita, myös naapuritaloonsa. Silloin ei tarvitsisi hävetä kuten nyt, kun paikkakunnalle ei ole sijoitettu ainuttakaan vastaanottokeskusta.

Vai osaavatko granilaiset hävetä myös vastaanottokeskuksen puutetta? Vai ainoastaan sellaisen perustamista vastaan tehtyä valitusta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kauniaisissa äänestetään RKP:tä ja vastustetaan lapsia
Kyyjärven vastaanottokeskusadressi
Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia