Rasismia ja mellakoita

Viimeisen viikon aikana nähdyt Britannian levottomuudet ovat länsimaisittain aivan poikkeuksellisen rajuja. Koko liikehdintä syntyi kun jamaikalaisjengiin kuulunut 29-vuotias huumediileri ja neljän lapsen isä joutui epäselvissä oloissa poliisin ampumaksi. Juttu nostatti mustassa väestössä raivon, joka purkautui alun alkaen raivoisana ja tuhoisana mielenosoituksena. Hetken kestettyään mielenosoitukset muuttuivat yleiseksi ryöstelyksi ja ilkivallaksi, jolla ei liene etnistä kytkentää.

Tapahtumaa Suomessa analysoivat henkilöt, kuten yhteiskuntatieteilijä Antti Karjalainen, näkevät tapahtumien taustalla rotujen välisiä ristiriitoja, ellei suorastaan rasismia. Tulenaraksi on koettu ennen kaikkea se, että musta väestönosa pitää pääosin valkoihoisia poliiseja vihollisinaan.

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea uusi, Butlerin ja Brookmanin tutkimus,  jossa selvitettiin kuinka lainsäätäjät vastasivat nimen perusteella eri rotuisten ja ilmoituksensa mukaan eri puoluekantaa edustavien henkilöiden äänestämisen käytäntöihin ohjetta kaipaavaan kysymykseen.

Tutkimus osoitti, ettei puoluekanta vaikuttanut annettujen neuvojen määrään. Sen sijaan kysyjän (oletettu) rotu vaikutti tilastollisesti merkitsevästi. Demokraattisen puolueen valkoiset jäsenet vastasivat noin 6,8 prosenttiyksikköä useammin valkoiseksi kuin mustaksi oletetulle kysyjälle. Myös republikaanien valkoiset jäsenet vastasivat noin 7,6 prosenttiyksikköä useammin valkoiseksi kuin mustaksi oletetulle kysyjälle. Voidaan siis nähdä, että molempien puolueiden valkoiset jäsenet käyttäytyivät rasistisesti mustia kohtaan.

Entä värilliset? Heitä oli riittävästi tilastolliseen analyysiin vain demokraateissa. Heistä 16,5 prosenttiyksikköä enemmän vastasi mustaksi kuin valkoiseksi oletetulle kyselijälle. Analyysi osoittaa amerikkalaiset värilliset viranomaiset siis vähintäänkin ellei suorastaan tuplasti yhtä rasistisiksi kuin valkoiset.

Näyttää siis siltä, ettei rotukysymystä ja rasismia ole vielä kuopattu edes amerikkalaiseen demoratiaan liittyen, vaikka jopa maata johtava presidentti on värillinen. Rasismia ja epäluuloa on edelleen molemmin puolin. Sama pätee epäilemättä myös Lontoossa.

Edelle kirjoittamani perusteella on erittäin todennäköistä, että väestöryhmien välinen molemminpuolinen epäluulo ja suoranainen rasismi on johtanut myös nyt Britanniassa nähtyyn valtavaan tuhoon ja anarkismiin. Samalla Britannian tapahtumat voidaan listata yhdeksi monikulttuurisuuspolitiikan epäonnistumisen monumentiksi.

Brittein saarella ongelman ratkaiseminen edellyttää molemminpuolisen epäluulon hälventämistä ja keinojen keksimistä eri etnisiin ryhmiin kuuluvien väestönosien erilaisen sosiaalisen aseman tasoittamiseksi. Vain siten voidaan yhteiskunnassa saavuttaa pysyvä tasapaino. Tehtävä ei tule olemaan helppo, enkä usko että ratkaisua voidaan millään keinoin saavuttaa nopeasti maassa, jossa on sekä suuret etniset ja uskonnolliset vähemmistöt, että muutenkin epätasa-arvoinen tulonjako. Toivottavasti olen väärässä.

Meillä Suomessa on puolestaan syytä analysoida tarkasti ja ennakkoluulottomasti Britannian tapahtumat, ja selvittää perusteelliseti miten vastaavat tapahtumat voitaisiin välttää meillä. Ainakaan ei saisi, ei edes vahingossa, luoda yhteiskuntaan etnisiä (eikä muitakaan)  itsensä väärin kohdelluksi kokevia väestöryhmiä. Tämä edellyttää sosiaalisen maahanmuuttopolitiikan kentällä sekä maahan otettavien ihmisryhmien määrien että heidän sopeuttamisekseen tehtävien integrointitoimenpiteiden sovittamista sellaisiksi, ettei eriarvoisuutta pääse syntymään.

Ei saisi myöskään luoda sosiaalisesti epätasa-arvoista yhteiskuntaa edes eurokriisin ja valtion velkaantumisen varjolla. Sen sijaan olisi löydettävä keino, jolla pohjoimaisen hyvinvointivaltion malli voidaan säilyttää kaikissa oloissa ja kaikkia ihmisryhmiä tyydyttävällä tavalla.

Tehtävä ei tule olemaan helppo. Mutta juuri sen ratkaisemista varten olemme äänestäneet keväällä eduskunnan, joka keskuudestaan on asettanut hallituksen. Toivotan kaikille päättäjillemme menestystä ja ennakkoluulottomuutta vaikeassa tehtävässään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hirvittävä tragedia poikii älyllistä epärehellisyttä
Epäjärjestys luo stereotypioita
Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista