Taitaa Kreikan velkojen sosialisointi alkaa valmistua, kun Kreikka voidaan lopulta päästää saneeraukseen. Näin päättyy eurooppalaisen veronmaksajan suuri kusetus, jolla eurooppalaisten pankinomistajien luottoriskit on siirretty EKP:lle. Aika näyttää toistetaanko temppu Portugalin, Espanjan ja Italian kanssa. Ja miten tämä kaikki vaikuttaa vähän vakavammin ongelmiinsa suhtautuvien irlantilaisten tahtoon selvittää asiansa?
Kreikan tilanne olisi pitänyt ymmärtää jo vuonna 2009, kun maan korot alkoivat nousta. Sen sijaan siinä vaiheessa maan kykyyn selvitä luotettiin ja ilmeisesti jo tuolloin EKP päätti ottaa hoitaakseen maan lainoittamisen, jotta sen ei tarvitsisi maksaa yksityisille markkinoille kohtuutonta korkoa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että EKP:n varoilla maksettiin pois yksityisiä lainoja - toisin sanoen sosialisoitiin niiden kelvottomat luotot.
Vaihtoehtoina tälle veronmaksajan kusetukselle eli heidän rahojensa vastikkeettomalle kylvämiselle olisivat olleet pankkien päästäminen talousvaikeuksiin tai vaihtoehtoiseti niiden vahvistaminen merkitsemällä tukirahojen vastineeksi omistusosuutta - siis noiden pankkien sosialisoiminen. Jostain syystä jälkimmäistä keinoa ei ole haluttu käyttää.
Tässä tilanteessa on hyvä muistaa, että euroon siirtyminen on monessa asiassa auttanut suomalaisia ja muita Länsi-Euroopan maita, joiden taloutta horjutettiin valuuttaspekuloinnin keinoilla oikein urakalla 1990-luvun lamaa rakennettaessa. Vahvaan yhteisvaluuttaan eli euroon siirtyminen vakautti tilanteen, mutta samalla synnytti uuden aikapommin, kun osallistujamaille ei luotu selkeitä sääntöjä talouskurista eikä vähäisistäkään säännöistä pidetty kiinni. Tuloksen näemme nyt: kevyesti yhteistyöhön suhtautuneet eteläeurooppalaiset ovat vaikeuksissa, joista meidän asioistamme huolehtineiden pitäisi heidät nyt pelastaa.
Mikäli pelastusoperaatio saadaan vietyä loppuun, mitä epäilen, jää jäljelle koko eurokriisin aiheuttanut perusongelma. Pohjoisen Euroopan maissa työn tuottavuus on yksinkertaisesti niin paljon korkeampi kuin etelän, ettei yhteisvaluutta ole jatkossakaan mahdollista kuin rakentamalla pysyvä varallisuudensiirtojärjestelmä, jolla maiden väliset erot kuitataan. Siis samalla periaatteella kuin Helsingin seutu tukee valtionosuuksien kautta vaikkapa Savukosken kuntaa.
Etelä-Euroopan maat sisältävän eurojärjestelmän hyötyjen ja haittojen arvoinnissa on siis pohjimmiltaan kyse siitä, mitä etuja taloudellisesti heikkojen alueiden mukana pitämisestä seuraa, ja millä tavoin ne suhtautuvat järjestelmän ylläpidosta pohjoiselle aiheutuviin kustannuksiin. Mikäli saavutettavat hyödyt ovat suuremmat kuin uhraukset, on Suomen kannattanut - ja kannattaa jatkossakin - olla mukana järjestelmässä tukemassa kriisimaita.
Mikään asia ei kuitenkaan olisi oikeuttanut EU:n eliittiä sosialisoimaan ranskalaisten ja saksalaisten pankkien luottotappioita edes kysymättä laskun maksajalta eli eurooppalaiselta veronmaksajalta. Siksi olen tässä tekstissä kutsunut tapahtumassa olevaa eurooppalaisten veronmaksajien suureksi kusetukseksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikan parlamentti päätti säästää
Kreikka ja EU-poliitikot
Lajityypillistä käytöstä
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Tekstit
-
"Vahvaan yhteisvaluuttaan eli euroon siirtyminen vakautti tilanteen, mutta samalla synnytti uuden aikapommin, kun osallistujamaille ei luotu selkeitä sääntöjä talouskurista eikä vähäisistäkään säännöistä pidetty kiinni."
VastaaPoistaEi mitään tiukkoja sääntöjä tarvittaisikaan. Nykyisessä kriisissä sen alusta asti on ollut kyse luottamuksen katoamisesta, joka on johtunut siitä, että kaikkia riskejä ei ole tiedetty ja on luotettu liikaa.
Ensin luotettiin USA:n pankkeihin liikaa, kun ei tiedetty niillä olevan taseessaan piilotettuna paskoja asuntolainoja.
Nyt on luotettu liikaa valitioihin. Ehkä luotottajat ovat arvelleet (oikein?), että EU pystyy pelastamaan kaikki.
Jos riskit olisivat alunperin tiedossa, niin kuplia ei syntyisi, eikä tällaisia luottamuksen romahtamisia.
Luottoluokittajat ovat mokanneet ja valtiot, kun eivät ole perustaneet parempia luottoluokittajia. Nyt vasta tähänkin ollaan kai puuttumassa, mutta samalla luodaan ihan turhaan monimutkaisia takaus systeemejä.
Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Itseäni tässä koko roskassa kiinnostaa (maksumiehen roolin välttämisen lisäksi) erityisesti se, mitä ihmettä näitä kaikkia päätöksiä tehneiden ihmisten päässä on liikkunut. Sitä emme luonnollisesti saa koskaan tietää.
VastaaPoistaKyllä niiden päässä on liikkunut vain luxus-huorat ja RAHA RAHA JA RAHA!
VastaaPoista