Jari Tervon kunniamurhista

Kirjailija Jari Tervo on lausunut, että myös Suomessa tehdään kunniamurhia samaan tapaan kuin eteläisemmissä kulttureissa. Näillä hän tarkoittaa tapauksia, joissa hylätyt ja/tai jätetyt mustasukkaiset miehet ovat tappaneet nykyisen tai entisen puolisonsa. Hätkähdyttävä väite, mutta onko Tervo oikeassa? Ovatko nämä todellakin rinnastettavissa kunniamurhiin?

Kunniamuha on Wikipedian mukaan "kunniaväkivallan äärimmäinen muoto, jossa yhteisö (usein suku tai perhe) murhaa jäsenensä tai hyväksyy tämän murhaamisen säilyttääkseen kunniansa. Murhan kohteeksi valikoituu yleensä henkilö, jonka katsotaan rikkoneen kunniasääntöjä, minkä taas katsotaan oikeuttavan murhatyön".

Oleellista kunniaväkivallassa on siis se, että yhteisö hyväksyy teon ja löytää sille oikeutuksen. Asiaa valaisee tämä katkelma OTM Anne Slåenin kirjoituksesta: "arabikulttuurissa siskon tai tyttären neitsyys on miehelle edelleen sosiaalinen kunnian kysymys. Ideologisesti tämä ilmaistaan naisen omana parhaana, koska naisten ajatellaan olevan miesten rosvoavan seksuaalisuuden uhreja ja heidän katsotaan tarvitsevan suojelua. Ellei mies palauta kunniaa tappamalla kunniansa menettänyttä siskoaan, ei hän enää ole mies".

Koska lainaamassani kirjoituksessa puhuttiin vain arabikulttuurista, totean ettei kunniaväkivalta liity uskontoon vaan on nykyisiä uskontoja vanhempaa perua ja sitä esiintyy myös muita uskontoja tunnustavien piirissä. Lisäksi kopioin samasta kirjoituksesta islamilaiseen lakiin liittyen seuraavan: "Shari’a ei hyväksy kunniamurhia, mutta sen nojalla legitimoidaan kunniamurhia joko kokonaan rangaistuksesta vapauttaen tai vain nimellisesti rangaisten. Paikallisten tulkintojen kirjoa lisää, ettei islamilla ole yhtä uskonnollista johtajaa, joka muotoilisi koko uskovien yhteisön käsityksiä, vaan sekä ääriajatuksille että maltillisemmille käsityksille jää tilaa."

Palaan tämän kirjoituksen innoittaneeseen väitteeseen kunniamurhien esiintymisestä suomalaisessa kulttuurissa. Edelle kirjoittamani perusteella on selvää, että tämä Jari Tervon väite menee metsään juuri teon hyväksyttävyyden takia. Suomalaisessa kulttuurissahan murhaajan tekoa ei hyväksy kukaan. Teon seurauksena tekijä korkeintaan menettää kunniansa, eikä suinkaan säilytä, saati lisää sitä.

Tervon mainitsemat tapaukset kuuluvatkin lähinnä mustasukkaisuusmurhien kategoriaan. Niissä mies kostaa naiselle, usein äkkipikaistuksissaan, mielestään kokemansa vääryyden siitä huolimatta, että tietää tekevänsä yhteisön silmissä väärin. Nämä teot eivät ole yhtään sen hyväksyttävämpiä kuin kunniamurhatkaan, mutta niiden tekemistä rajoittaa viiteyhteisön asenne. Oikeita kunniamurhia viiteyhteisön asenne sen sijaan edistää.

Lopuksi on todettava, että otsikon tasolla Tervo on ilmeisesti oikeassa. Kunniamurhia on Suomen joidenkin maahanmuuttajayhteisöiden piirissä kaikesta päätellen tapahtunut. Ja Ruotsissa ne ovat jo lähes arkipäivää. Mutta nämä oikeat kunniamurhat eivät siis ole niitä tragedioita, joista Tervo lausunnossaan puhui.

Aiempia ajatuksia samata aihepiiristä:
Epäjärjestys luo stereotypioita
Lajityypillistä käytöstä
Suomalaisuusko vain lainaa?
Elämme kolmen sekunnin jaksoissa
Koejännityksestä eroon helposti
Muinaisia kohtaamisia