Neljätoista vuotta ajatuksia maahanmuutosta, rikollisuudesta, ilmastosta, politiikasta, historiasta, urheilusta ja tieteestä

Tänään on helmikuun 23. päivä vuonna 2024. Eli on kulunut päivälleen 14 vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen tekstini Professorin ajatuksia -blogiin otsikolla "katastrofismi ja ilmastonmuutos". Se alkaa maininnalla Israelin ja arabien välisestä sodasta, jatkuu metsätuhoilla ja ilmastonmuutokseen liittyvillä havainnoilla ja loppuu huoleen tiedeyhteisön uskottavuudesta. 

Nämä aiheet toistuvat edelleen kirjoituksissani, vaikka eivät tietenkään kata koko sitä kirjoa, jota olen tällä sivustolla vuosien mittaan pohdiskellut. Ovathan aihevalintaani ohjannet ennen kaikkea kulloisetkin ajankohtaiset uutiset, joita olen syystä tai toisesta halunnut kommentoida tai - etenkin tieteen osalta - tuoda lukijakuntani tietoisuuteen. 

Ajatuksistani suurinta mielenkiintoa ovat vuosien kuluessa saaneet - Bloggerin oman tilaston mukaan - seuraavat kirjoitukset.

    1. Mykoplasma (2010), lähes 160 000 lukukertaa

    2. Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi (2021), yli 13 000 lukukertaa

    3. Suomen ja Ruotsin rikostilastot rikkovat ennakkoluuloja (2015), yli 6 000 lukukertaa

    4. Sähkötupakka - onko kauppamiehen härskiydellä mitään rajoja? (2011), yli 6 000 lukukertaa

    5. Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä (2017), lähes 6 000 lukukertaa

Nämä ovat suuria lukijamääriä tällaiselle anonyymille blogille, vaikka eivät tietenkään edes likimain yhtä valtavia kuin perinteiseen lehdistön suurimpien toimijoiden kautta julkaistut kirjoitukset. Sellaisiakin olen vuosien mittaan julkaissut oman ammattini edustajana, mutta niiden lukijamääristä minulla ei ole käsitystä. 

Lisäksi olen ollut lukuisia kertoja kertomassa näkemyksistäni ammattitoimittajien tekemissä jutuissa maan suurimmissa medioissa - siis sellaisissa kuin Yle, Helsingin sanomat tai MTV3 - sekä pienemmissä lehdissä. Niiden katsoja-/lukijamäärä lienee parhaimmillaan ollut ainakin sadoissa tuhansissa ellei Ylen tai MTV3:n pääuutislähetysten osalta jopa yli miljoonan.  

Tästä huolimatta olen ollut erityisen innostunut juuri tämän blogin ylläpitämisestä. Onhan minulla tässä sekä vapaa sana - joka toki on toteutunut myös valtamedian haastateltavana - että rajoittamaton aiheenvalinnan ja näkökulman vapaus. Sekä anonymiteetin mukanaan tuoma vapaus henkilööni kohdistuvasta vihamielisestä maalituksesta, jollaisen uhriksi olen joskus joutunut esiinnyttyäni omalla nimelläni perinteisissä tai sosiaalisissa medioissa. 

Lopuksi kiitän tässä teitä - arvoisat lukijani - siitä laajasta mielenkiinnosta, jota olette osoittaneet kirjoituksiani kohtaan. Ymmärrän hyvin, että se on ansaittava joka päivä uudelleen ja uudelleen. Siksi toivon, että ajatukseni pysyy edelleen kirkkaana ja kykenen vastaamaan odotuksiinne myös jatkossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko ihmiset ajattelevia olentoja vai someapinoita?
Kymmenen vuotta Professorin ajatuksia
Suosituimmat ja merkittävimmät ajatukset

Kymmenen vuotta Professorin ajatuksia

Professorin ajatukset -blogi täyttää tänään 10 vuotta. Tänä aikana olen kirjoittanut noin 2400 blogimerkintää asioista, jotka ovat vaivanneet tai kiinnostaneet itseäni siinä määrin, että olen halunnut jakaa ne teidän kanssanne, arvoisat lukijani.

Aluksi kirjoittelin blogimerkintöjä melko harvakseltaan, mutta nykyisin päivittäisten ajatusten kirjoittaminen tapahtuu yhtenä tärkeänä osana aamurutiinejani. Sen mahdollistavat sekä kyky tuottaa suhteellisen nopeasti tekstiä että aamuvirkku luonteeni. Riskinä tällaisessa tahdissa on tietenkin se, että yleensä noin puolen tunnin aikana kirjoitettujen tekstien laatu jäisi alhaiseksi - toivottavasti olen kuitenkin ainakin enimmäkseen onnistunut välttämään tämän todellisen sudenkuopan.

Lisämotivaatiota kirjoitusharrastukselleni on antanut blogin alati kasvava lukijamäärä: pelkästään Blogger-alustalla on nykyisin noin 70 000 lukukertaa kuukaudessa - eli noin 2 300 lukukertaa päivässä - ja Oikean Median rinnakkaisblogissa lisää. Määriä voi verrata vaikkapa niihin opetus- tai muihin ammattiini liittyviin esiintymistilaisuuksiin, joihin saapuu parhaimmillaankin satakunta kuuntelijaa.

Olisi myös hauska tietää, miten nämä määrät suhtautuvat valtamedioihin melko säännöllisesti kirjoittamieni ammattitekstien lukijamääriin. Harmi kuitenkin, etteivät ne ole tiedossani.

Tämän blogin historian aikana olen saanut nauttia myös muutamista hauskoista hetkistä. Yksi niistä oli silloin, kun toimittaja Marko Hamilo otti yhteyttä ja pyysi saada jakaa kirjoituksiani tuolloin perusteilla olleessa Oikeassa Mediassa.

Blogini on siellä ainoa anonyymisti kirjoitettu, ja sellaisena herättänyt muualla netissä hassunhauskoja pohdintoja siviiliminäni henkilöllisyydestä. Mukava on toki ollut myös huomata, että Professorin ajatuksia on siteerattu myös valtamediassa, Twitterissä ja keskustelupalstoilla.

* * *

Koska ilman lukijoita ei olisi myöskään blogia lainaan tähän osia muutamista melko satunnaisesti poimituista, mutta noin viiden vuoden välein saamistani lukijakommenteista.

Ensin Tuomas Helinin varhainen kommentti liittyen ilmastonmuutokseen.
"Kirjoitit edellä rajattujen alueiden lämpötila-aikasarjoista, niistä tiedottamisesta ja ilmastotutkijoiden uskottavuudesta. Asioiden totuudenmukainen tiedottaminen on toki viestin välittäjän uskottavuuden kannalta aina ensiarvoista, olen samaa mieltä... Minua kuitenkin jäi häiritsemään se, että tässä on jälleen kerran kirjoitus ilmastotutkijoiden uskottavuudesta aikasarjoilla perustellen."

Helinin asiallinen kommentti ja muut vastaavat vaikuttivat osaltaan siihen, että ryhdyin suhtautumaan aiempaa kriittisemmin ilmastonmuutoksesta kertoviin aikasarjoihin. Sen seurauksena huomasin varsin pian niihin liittyvän omituista vaihtelua.

Tuosta huomiosta alkaneen kehityksen lopputuloksena seuraan tänä päivänä lähinnä vain pohjoisen merijään koon vaihteluita, joissa en ainakaan toistaiseksi ole huomannut mitään epäilyttävää. Toki seuraan kuukausittain myös näiden jäätilastojen pysyvyyttä tallentamalla vanhoja mittaustietoja muistiin.

Toiseksi poimin Hopliitin kommentin maahanmuuton seurauksista vuodelta 2015.
"Helsingin käräjänoikeuden päätös antaa vahvan viestin: suomalaiset tytöt ja naiset ovat vapaata riistaa. Mitä ehdollinen tuomio tarkoittaa mamuteinille? Ei yhtään mitään. Ennakkopäätös on saatu, joukkoraiskaus ei ole rangaistava teko. Jatkoa seuraa varmasti."

Tämä siis edelsi Oulun surullisia joukkoraiskaustapahtumia. Pitäisiköhän nimimerkki Hopliitille myöntää oraakkelin arvonimi?

Kolmanneksi Anonyymin kommentti poliittisen sosialismin etenemisestä Suomessa.
"Tähän liittyy varmaankin se, että taustalla koitetaan tehdä metsälakiin muutoksia, jolla metsät voidaan 'suojella' omistajan mielipiteistä tai pullikoinnista välittämättä".

Anonyymin näkemys vastaa omaani, ja pidän tilannetta vakavana nyt kun maassa on vallassa kauniin vasemmistodemarin johtama huulipunahallitus, jossa jopa opetusministeri vastaa oikeutettuun kritiikkiin huutamalla.

Nämä ja melkein kaikki muut kirjoituksiini annetut kommentit ovat olleet asiallisia. Siitä kiitos tekstihini kantaa ottaneille - olivat heidän näkemyksnsä sitten omieni kanssa yhdensuuntaisia tai eivät.

Uskon ja toivon, että tämä suuntaus jatkuu myös tulevaisuudessa. Siksi olen päättänyt nostaa esille silloin tällöin teidän - arvoisat lukijani - mielestäni erityisen oivaltavia tai muuten opettavaisia huomioita otsikolla "helmiä ja sammakoita". Siihen en kuitenkaan aio ottaa kantaa, kumpaan kategoriaan mikäkin esille nostamani kommentti liittyy.

* * *

Maailma on muuttunut paljon tämän kuluneen kymmenen vuoden aikana. Merkittävimpiä muutoksia ovat olleet ilmastonmuutoksen muuttuminen ehdottomaksi ja kyseenalaistamattomaksi dogmaksi sekä  kehitysmaalaisten ennenäkemättömän maahanpäästämisen seurauksena tapahtunut Suomen poliittisen kentän jakautuminen kannatustaan kasvattaviin halla-aholaisiin ja valtamedian tukemaan muuhun poliittiseen kenttään.

Vuosien saatossa olen pyrkinyt vaikuttamaan näihin asioihin kommentoimalla lähinnä valtamedian uutisointia - tai se puutetta - silloin kun olen nähnyt siihen syytä. Ilmastonmuutoksen osalta tämä on tarkoittanut etenkin tilastoihin tehtyjen arveluttavien muutosten sekä valtamedian "unohtaman" mittaus- ja tutkimustiedon esilletuomista sekä aiheeseen liittyvän tieteellisen tiedon popularisointia.

Maahanmuuton osalta olen pyrkinyt ohjaamaan lukijoideni ajatuksia kohti loogisesta ajattelusta seuraavia johtopäätöksiä. Samalla olen tässäkin asiassa kritisoinut valtamedian "unohtamia" tietoja.

Näiden pääteemojen lisäksi olen usein kommentoinut yleisiä poliittisia asioita - etenkin mielipidemittausten tuloksia ja puolueiden agendoja ja niiden ilmentymiä, mutta myös esimerkiksi itselleni penkkiurheilijana ja kuntoliikkujana rakkaan maastohiihdon välillä kirveleviäkin asioita.

Yhtenä sivujuonteena olen silloin tällöin välittänyt myös kaikenlaista muuta tutkimustietoa. Mielenkiintoista kyllä, juuri tällainen tiedettä popularisoiva kirjoitus on ylivoimaisesti eniten luettu Professorin ajatus yli 150 000 lukukerrallaan. Kuka siis vielä kehtaa väittää, ettei tutkimustieto kiinnostaisi suomalaisia?

Lopuksi kevennyksenä. Taidan ottaa iltasella Professorin ajatuksia -blogin kunniaksi lasillisen hyvää skotlantilaista mallasviskiä puolisoni kanssa. Ovathan tämä sivusto ja sen kymmenvuotinen historia sekä tuhansiin nouseva lukijakunta sen arvoisia!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suosituimmat ja merkittävimmät ajatukset
Kuusi vuotta
Blogin vuosijuhla

Blogin vuosijuhla

Ensimmäisen blogitekstini kirjoittamisesta on tänään kulunut vuosi. Aloituskirjoituksen aiheeksi valitsin tieteen tiedotuksen sekoittamisen poliittisiin päämääriin erilaisissa katastrofiaiheissa. Tämä valinta juontui harhaanjohtavan uutisoinnin minulle aikanaan aiheuttamista voimakkaista tunnoista ja voimattomasta hädästä tuhoutumassa olevan luonnon edessä. Muistan vieläkin tunteneeni voimakasta vihaa erästä Metsäntutkimuslaitoksen tutkijaa kohtaan, joka julkisuudessa yritti kertoa, etteivät metsäkuolemat johdu saasteista.

Kun luonto ei 1980-luvulla tuhoutunutkaan vaikka niin monet sitä julkisuudessa vakuuttivat, saatoin ottaa hiukan etäisyyttä faktoihin, uutisointiin ja tuntemuksiini. Metsäntutkimuslaitoksen tutkijakin sai mielessäni synninpäästön. Harmi etten ole koskaan tavannut häntä - oikeasta tiedosta kiinni pitämisen on täytynyt olla henkisesti erittäin raskasta metsäkuolemien hulluina vuosina.

Tapahtuneen seurauksena pidän nykyisin vastuuttomana erilaisten ihmisiä pelottavien asioiden paisuttelua, epärehellistä ja tavoitehakuista faktojen valikointia sekä eri puolien kertomatta jättämistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei erilaisia ihmisiin kohdistuvia uhkia pitäisi uutisoida. Se pitäisi vain tehdä rehellisesti.

Ehkä työ tieteen parissa on opettanut nöyryyttä faktojen edessä; paraskin tieteellinen teoria on "totta" vain niin kauan kuin tutkimustulokset tukevat sitä. Tämä periaate on tieteellisen kehityksen edellytys ja nähdäkseni tärkein selitys sille, miksi länsimaat ovat pystyneet rakentamaan sen tieteellis-teknologisen hyvinvoinnin josta nyt nautimme. Uskon vakaasti että samasta hyvinvoinnista pääsisivät nauttimaan maailman muutkin kansat, jos vain nöyrtyisivät tosiasioiden edessä.

Ensimmäisen kirjoituksen jälkeen aiheeni ovat sivunneet ympäristöasioita, evoluutiota, ihmisen käyttäytymistä, lääketiedettä, politiikkaa ja urheilua. Nämä kaikki ovat aiheita, joista olen kiinnostunut.

Lähestymistapana olen blogikirjoituksissani pyrkinyt käyttämään faktatietojen selvittämistä ja niiden loogista yhdistämistä. Tieteellisen tiedon tavoittamattomissa olevia asioita olen suodattanut oman maailmankatsomukseni kautta. Suurinta tyydytystä olen saanut sellaisista teksteistä, joissa olen voinut osoittaa jonkun muun ajattelusta loogisia virheitä. Näitä on tietenkin ollut helpointa löytää politiikan saralta - mutta ei pelkästään sieltä.

Niin. Ja onhan minussa veikkajan vikaakin. Siksi olen yrittänyt ennustella vaalien ja urheilukilpailujen tuloksia. Kovana penkkiurheilijana olen myös ollut huolestunut urheiluun pesiytyneestä epärehellisyydestä ja sitä seuranneesta urheiluviihteen inflaatiosta. Siksi olen pyrkinyt kommentoimaan myös doping-asioita, jotka eivät ole yleisessä tiedossa, mutta joista olen ammattini kautta kärryillä. Olen tämän suhteen hyvin optimistinen. Doping on kyllä urheilun syöpä, mutta se on kuitenkin kohtuullisen pian voitettavissa keinoilla, joista vielä ei julkisuudessa puhuta mutta jotka ovat jo kehitteillä.

Lukijamäärät blogissani ovat kasvaneet jatkuvasti, ja tällä hetkellä näitä tekstejä luetaan keskimääräisenä päivänä satoja kertoja. Monet kirjoitukseni löytyvät myös avainsanoilla tehdyn google-haun tuloksissa ensimmäiseltä sivulta ja minulle tuntemattomat ihmiset ovat linkittäneet niitä pitkin internetiä ja sen keskustelupalstoja. Toivon, että tämä kaikki tarkoittaa aihevalintojen ja käsittelytapojen onnistuneisuutta.

Keskustelua blogikirjoitukseni eivät ole juuri herättäneet. En tiedä mistä se kertoo, mutta saamani kommentit ovat yleensä ottaen olleet varsin hyviä. Enemmänkin palautetta olisi kuitenkin mukava saada - siksi sana on vapaa kaikille!

Lopuksi toivon lukijoideni löytäneen teksteistä mielenkiintoisia näkökulmia, uutta tietoa ja aineksia oman ajattelunsa rakennuspuiksi. Omalta osaltani tämä vuosi on ollut avartava kokemus, ja uskoakseni myös kehittänyt omaa tapaani hahmottaa maailman menoa. Jopa työni tekemiseen tämä blogi on vaikuttanut positiivisesti, koska olen joutunut paneutumaan tutkimuksiin, joihin en ikinä olisi vaivautunut ilman tätä foorumia, mutta joiden kautta on syntynyt uusia tutkimusideoita.

Kiitos!


JK   Jälkikirjoituksena palaan vielä ensimmäisen blogini aiheeseen. Mitä uutta kuuluu tämän päivän tunnetulle katastrofille - ilmastonmuutokselle?

Kulunut vuosi oli yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä. Toisaalta Met Office Hadley Centren mukaan viime joulukuussa alkanut maailmanlaajuinen ilmaston viileneminen on jatkunut ja vuosi 2011 on alkanut suhteellisen viileänä - yhtä kylmä tammikuu on viimeksi ollut  vuonna 2008 ja sitä ennen 1997. Helsingin lämpötilatrendi on puolestaan ollut GISSin datan mukaan koko 2000-luvun ajan laskeva.

Nämä tiedot eivät falsifioi ilmastonmuutosteoriaa, kuten myös itse olen ihan toisella foorumilla todennut, mutta niistä olisi ollut mukava lukea jostain valtamediasta. Blogiin kirjoiteltavaa siis riittää kaikesta päätellen myös jatkossa.