torstai 18. tammikuuta 2018

Talouttamme vaivaa turvallisuushakuisuus

Helsingin Sanomat kirjoitti aamun pääkirjoituksessaan siitä, kuinka työvoimapula on rakennettu Suomeen huolella. Lehden mukaan prosessin "rakenneosia ovat osaoptimointi puolueissa ja työmarkkinoilla, kyvyttömyys kokonaisuudistuksiin, huono ymmärrys erillisten päätösten ja politiikkaohjelmien yhteisvaikutuksesta pitkällä aikavälillä, yleinen lyhyt­näköisyys ja taipumus paikata puutteellinen poliittinen uskallus näpertelyllä. Hitaasti kypsyneestä keitoksesta on syntynyt työllisyyspolitiikan kankea ´Suomen malli´, joka pitää rakennetyöttömyyden aivan liian suurena. Kaikki kärsivät, varsinkin työttömät."

HS:n näkemys on lähellä omaa käsitystäni. Erityisesti painottaisin vielä eräänlaista turvallisuushakuisuutta, jossa hyvinvointivaltioomme rakennettua turvaverkostoa ei uskalleta panna kokonaisremonttiin. Sitä vastustavat raivoisasti esimerkiksi suomalaisen työvoiman "edunvalvojat", jotka järjestävät jopa mielenosoituksen säilyttääkseen talouselämämme stagnaation.

Hyvä esimerkki tästä on hallituksen lanseeraama työttömän aktivointimalli. Sen yhtenä pontimena lienee ollut havainto, jonka mukaan työttömät työllistyvät aivan oleellisesti paremmin hiukan ennen ansiosidonnaisen työttömyysturvan päättymistä kuin sitä aiemmin.

Toisin sanoen suuri osa työttömistä on tyytyväisiä ansiosidonnaisen työttömyysturvan varassa elämiseen, vaikka tämä tosiasia kiistetään usein jyrkästi. Mutta miten muuten olisi ymmärrettävä pienipalkkaista työtä laistavan pitkäaikaistyöttömän lanseeraama kansalaisaloitekaan?

Tilanne on paitsi epäoikeudenmukainen talouttamme omalla panoksellaan rakentavia työssä käyviä ja yrittäjiä kohtaan, niin myös kestämätön koko kansantalouden kannalta. Ja rapauttaa lopulta veropohjamme, jolloin kärsijöiksi joutuvat viime kädessä tulonsiirroista eniten riippuvaiset yhteiskunnan heikoimmat.

Jos itse olisi ollut Suomen diktaattori, olisin lisännyt työttömien aktiivimalliin irtisanomissuojan oleellisen heikennyksen, kunnollisen koulutuksen (siis ei työttömille räätälöityä työttömyyskurssitusta vaan ammattitutkinnon suorittamisoikeuden) ja yrittämisen työttömyysturvan varassa. Jälkimmäinen olisi erityisen tärkeää haja-asutusalueilla, joilla työpaikkoja ei tahdo löytyä, vaan ne täytyy luoda enemmän tai vähemmän tyhjästä.

Valitettavasti en ole diktaattori. Niinpä Suomeen saadaan tulevaisuudessa yhä kasvava työvoiman osaamisen ja sijoittumisen kohtaanto-ongelma, jonka seurauksena taloutemme joutuu ratkomaan työvoimapulaansa tekijöiden tuonnilla, vaikka maa on täynnä niin kotoperäisiä kuin turvapaikkaruljanssin mukanaan tuomia työttömiä.

Lohdutuksena kaiken yllä leijuu siinäkin tilanteessa jähmeän hyvinvointivaltion luoma jonkinlainen turvallisuuden tunne. On siis toivottava, ellei suorastaan rukoiltava, että maamme veropohja kestäisi sen ylläpidon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toivorikasta uutta vuotta, herra pääministeri!
Aktiivimallia puoltaa moni asia
Menestyksen avaimia kaikille Ylä-Savosta

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!