keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Altruismi ja pelko leimaamisesta luovat hyvän yhteiskunnan

Ihmisille parhaat yhteiskunnat syntyvät kansalaisten luottamuksesta toisiinsa. Luottamuksen takana olevista tekijöistä erityisen tärkeä on ihmisten rehellisyys - ilman rehellisyyttä yhteiskunnallisen luottamuksen aste jää väistämättä alhaiseksi.

Ihmisten rehellisyyteen liittyen julkaistiin jokin aika sitten Science-lehdessä amerikkalaisen Alain Cohnin ja kumppaneiden mielenkiintoinen tutkimus. Siinä tutkittiin laajalla eri maissa toteutetulla koesarjalla ihmisten toimintaa silloin, kun tuntematon henkilö antoi heille lompakon, jonka omistaja selvisi sen sisällöstä. Osassa lompakoista oli hiukan rahaa ja toisissa ei.

Tutkimuksen mukaan lompakon omistajaan yhteyden ottaminen vaihteli suuresti eri maiden välillä. Valtioiden järjestys (tyhjän lompakon osalta, rahaa sisältävän lompakon osalta järjestys oli samansuuntainen, muttei identtinen) oli seuraava: Sveitsi, Norja, Alankomaat, Tanska, Ruotsi, Puola, Tshekin tasavalta, Uusi Seelanti, Saksa, Ranska, Serbia, Australia, Kroatia, Espanja, venäjä, Romania, Kanada, Argentiina, Israel, Portugali, USA, Iso-Britannia, Kreikka, Italia, Chile, Brasilia, Etelä-Afrikka, Thaimaa, Meksiko, Intia, Turkki, Ghana, Indonesia, Arabiemiraatit, Malesia, Kenia, Kazakstan, Peru, Marokko ja Kiina. Yhteydenottoprosentti putosi listalla varsin tasaisesti Sveitsin noin 70 prosentista Kiinan alle 10 prosenttiin.

Pienen rahasumman esiintyminen lompakossa lisäsi hiukan ja - vain kolmessa maassa testattuna - isompi rahasumma varsin paljon yhteydenottoja lompakon omistajalle. Ihmiset eivät siis toimineet yleisen odotuksen mukaisesti niin, että suuri rahasumma olisi johtanut lompakon varmempaan varastamiseen. Sen sijaan heitä näytti ohjaavan yleinen altruismi ja toisaalta pelko leimautumisesta varkaaksi, kuten tutkimuksessa tehdyt lisäkokeet - joissa lompakossa oli löytäjälleen arvoton, mutta omistajalleen arvokas avain - osoittivat.

Kirjoitin tämän jutun siksi, että edelle kirjaamani maalista vastaa nähdäkseni varsin hyvin eri valtioiden kelvollisuutta ihmisten asuinpaikkana. Kun se yhdistetään tutkimuksen varsinaiseen tulokseen - eli altruismin ja epärehelliseksi leimautumisen pelkoon käytöstämme ohjaavana tekijänä puhtaan taloudellisen hyödyn eli ahneuden lisäksi - nähdään, että nämä kaksi tekijää ovat juuri niitä, jotka tekevät yksistä elinympäristöistä toisia parempia asua.

Siksi myös Suomessa on syytä varoa luottamusyhteiskuntamme hajoamista ja polarisoitumista esimerkiksi holtittomalla maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikalla, poliittisella kiihkoilulla tai hallintoon pesiytyvällä korruptiolla. Niiden sijaan meidän tulisi vaalia ja rakentaa yhteiskunnassamme sellaista yhtenäiskulttuuria, joka luo puitteet rehellisyyden ja luottamuksen syntymiselle. Vain siten voimme menestyä kansakuntana myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ihmisissä ja kulttuureissa eroja?
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!