Vasemmiston suosikki vaati länsimaita lopettamaan Ukrainan kannustaminen sotaan

Eurooppalainen vasemmisto iloitsi kovasti silloin kun korruptiomyönteinen Luiz Inacio Lula da Silva syrjäytti Brasilian presidentinvaaleissa konservatiivisen vastaehdokkaansa Jair Bolsonaron. Jälkimmäisen synneiksi luettiin länsimaissa erityisesti seksuaalisten vähemmistöjen ja värillisten vastaiset kannanotot, mutta myös talouteen uutta tuulta puhaltamaan tarkoitetut markkinatalousmyönteiset uudistukset. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että presidentti Lula on ottanut kantaa Venäjän Ukrainaan kohdistamaan laajamittaiseen sotaan. Hänen mukaansa "Yhdysvaltojen on lopetettava sodan kannustaminen ja aloitettava puhuminen rauhasta; Euroopan unionin on aloitettava puhuminen rauhasta, jotta voimme vakuuttaa Putinin ja Zelenskyn siitä, että rauha on kaikkien etujen mukaista ja että sota on toistaiseksi mielenkiintoista vain heidän kahden kannalta".

Lula vetosi kannanotossaan myös jonkinlaiseen teoriaan, josta hän väitti keskustelleensa Ranskan Emanuel Macronin, Kiinan Xi Jinpingin ja Saksan Olaf Scholzin kanssa. Sen mukaan "on tarpeen perustaa sellainen valtioryhmä, joka haluaa löytää tavan saada aikaiseksi rauha".

Nähtäväksi jää, kuinka Lulan kannanotto otetaan vastaan Euroopassa. Ilahtuvatko saksalaiset ja ranskalaiset johtomiestensä mainitsemisesta tämän asian yhteydessä? Entä kuinka asia otetaan vastaan Suomen kaltaisissa Venäjän rajavaltiossa, jotka ovat vetäneen kovaa linjaa suhteessa Putinin aggressiiviseen Venäjään? 

Odotan myös uteliaana sitä, riemuitsevatko suomalaiset vasemmistopoliitikot ja maan toimittajakunta brasilialaissuosikkinsa suusta kuullusta rauhanehdotuksesta. Vai toimittavatko julkisuuteen kriittisiä kannanottoja hänen ulkopoliittisista puheistaan?

Selvää kai kuitenkin on, että niin Suomessa kuin koko EU:ssakin kansa näkee Ukrainan taistelevan oman itsenäisyytensä lisäksi myös maailmanrauhan puolesta, eikä rauhaa voi siksi tulla ilman, että venäläiset sotilasosastot sijoitetaan Ukrainan laillisten rajojen ulkopuolelle. Näin siksi, että jos Putinin aggressio johtaisi menestykseen - edes vähäiseen - voisi se yllyttää häntä tai hänen seuraajiaan ryhtymään samankaltaiseen aggressiiviseen seikkailuun myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Vasemmiston blokkiutumispyrkimykseen ei pidä suostua
Sademetsätuhon syyt
Akanoita

Pari ajatusta Fortumista ja Suomen valtionvelasta

Fortumin seikkailu Saksassa on nyt saavuttanut yhden välivaiheen, kun Suomen ja Saksan hallitukset päättivät hyväksyä mallin, jossa 30 prosenttia yhtiöstä siirtyy saksalaisille. Lisäksi germaanit luotottavat yritystä hybridilainalla, joka on tarvittaessa vaihdettavissa osakkeiksi. 

Jälkimmäinen johtanee ajan myötä siihen, että Saksasta tulee Suomen valtion hallitseman Fortumin sijaan yhtiön suurin omistaja. Lisäksi saksalaiset suostuivat nostamaan kaasun hintaa kuluttajille - mutta vasta syksyllä.

Tässä tilanteessa on syytä huomata professori Timo Rothoviuksen näkemys - johon yhdyn täysin. Sen mukaan Fortumin nykyinen omistuspohja on ongelmallinen, koska valtio omistaa yhtiöstä 51 prosenttia ja loppu on pörssin kautta yksityisissä käsissä. 

Tästä puolisosialistisesta mallista aiheutuu jatkuvasti ongelmia, joista Rothovius mainitsi luonnollisen monopolin eli sähkön siirtoverkkojen myynnin ulkomaiselle Carunalle, minkä seurauksia maksaa tänäkin päivänä suuri osa Suomen kansasta. Samalla ostajalle annettiin "takuut, että se saa kahdeksan prosentin takuutuoton investoinneille. Se oli posketon tuotto siihen aikaan kun korot olivat nollassa, täysin riskittömästä bisneksestä."

Toinen Rothoviuksen kommentti koskee Fortumin johdon ammattitaitoa. Se on tähän mennessä nähdyn perusteella niin heikkoa, että yhtiön tulisi lopettaa kaikki investoinnit Pohjoismaiden ulkopuolelle ja keskittyä sielläkin vain perustoimintoihinsa eli ydin- ja vesivoimaan. Ellei tästä olisi muuta iloa, niin näin toimien lienisi kelvottominnankin yritysjohdon mahdotonta - tai ainakin varsin vaikeaa - tehdä uusia miljardilaskuja suomalaiselle veronmaksajalle.

* * *

Fortumin seikkailujen surullisten vaiheiden yhteydessä on viime aikoina jäänyt vähemmälle huomiolle se, ettei Sanna Marinin (sd) hallitus ole onnistunut millään tavalla vähentämään valtion velkaantumista. Sen itsensä mukaan "valtionvelan määrän arvioidaan kasvavan noin 144 miljardiin euroon vuonna 2023". 

Lisäksi hallitus jättää seuraajilleen lohduttoman tulevaisuudenkuvan, jossa valtionvelan kokonaismäärän suhde bruttokansantuotteeseen nousee - kuin pieni nokipoika vaan - yhä ylöspäin. Vuoteen 2026 mennessä on valtionvelan arvioitu kasvavan noin 165 miljardiin euroon, mikä on noin 54 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Lukua voinee suhteuttaa sillä, että 165 miljardia euroa jaettuna 5,5 miljoonalla asukkaalla tekee pyöreät 30 000 euroa jokaista suomalaista kohden - vauvasta vaariin. Se tarkoittaa nelihenkiselle perheelle 120 000 euron osuutta yhteisestä velkavastuusta. 

* * *

Toisin kuin poliittisesta vasemmistosta joitain aikoja sitten huudeltiin, juuri nyt näyttäisi siltä, että valtioidenkin pitää jossain vaiheessa maksaa velkojansa. Nähtäväksi jää, kuinka tulevan syksyn aikana käy esimerkiksi hallituksensa kaataneelle Italialle tämän asian kanssa. 

Kuten hyvin muistamme, on Suomi jo aiemmin osallistunut Italian talous- ja velkahuoliin sekä EKP:n mittavien tukiostojen että EU:n yhteisen elvytysvelan rahoittajana. Lienee selvää, että jos Italia tarvitsee syksyn aikana lisätukea, on Suomi jälleen ensimmäisten joukossa tyrkyttämässä avuksi omia miljardejaan. 

No tulipa tästä ryöpytys, joten jätän tällä kertaa tähän. Toivon mukaan te, arvoisat lukijani, annatte turhan pitkän ja monipolvisen ajatusvirtani anteeksi. Pankaa asia vaikka sen piikkiin, että viime aikoina minulla on kesämenojen takia ollut hiukan vaikeuksia päästä näppäimistön taakse, joten ajatuksiini on kertynyt turhankin paljon tähän blogiin purettavaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvotteluapua Tuppuraiselle
Juho Romakkaniemi piirsi kuvan valtionvelasta
Laillistettu ryöstö

Pitäisikö iraninafgaani palkita seikkailustaan?

MTV3 kertoi tapauksesta, jonka yhteydessä ei voi kuin ihmetellä joidenkin ihmisten logiikkaa. Tällä kertaa Turun Valkonauha ry:n toiminnanjohtajan ja Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherran ajatuksenjuoksua.

Kyse on iranilaissyntyisestä afgaanista, joka saapui vuoden 2015 kansainvaelluksen mukana paremman elintason toivossa Suomeen, on opetellut suomenkielen sekä opiskellut lähihoitajaksi ja tehnyt maassamme myös töitä. Sekä toiminnanjohtaja että kirkkoherra ihmettelivät, että miksi Suomi on palauttamassa henkilön, joka on tehnyt töitä maassamme.

Näille ihmisille tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, ettei työnteolla ole tässä yhtälössä mitään merkitystä, koska puheena oleva henkilö on saapunut maahamme hakemaan turvapaikkaa ilmeisen kevein perustein. Turvapaikkahan myönnetään vain ja ainoastaan henkilökohtaisen vainon ja hädän perusteella. Sellaista ei ole afgaanilla, joka saapuu turvallisesta Iranista.

Toinen suuri "ongelma" tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että afgaania ollaan palauttamassa Afganistaniin, jossa hän ei ole koskaan asunut. Se johtuu kuitenkin vain siitä, että hän on afgaani, jota muut valtiot kuin hänen kotimaansa eivät ota vastaan.

Itseäni tympi tässä tapauksessa erityisesti toiminnanjohtajan ja kirkkoherran kyvyttömyys ymmärtää sitä, että heidän logiikkansa mukaisesti puheena oleva afgaani pitäisi palkita turvapaikka- ja työskentelyoikeudella lähtemisestä kevein perustein seikkailemaan Iranista Suomeen paremman elintason toivossa. Näin siitä huolimatta, että hän varmasti tiesi, ettei Iran ole sen jälkeen enää halukas päästämään häntä takaisin. Sehän oli jo yhden kerran tarjonnut hänelle turvapaikan, jolle kyseinen afgaani kuitenkin haistatti pitkät lähtemällä EU:n alueelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielen selvennys
Elintasopakolaisen tarina
Afgaanit shoppailemassa

Erkki Kettunen, HS ja kiihkomuslimien maahanmuutto

Erkki Kettunen on kirjoitellun maamme suurimmassa sanomalehdessä elämästään Syyriassa. En ole lukenut noita juttuja aiemmin, mutta huomasin, että sarjan viimeisessä jaksossa hän kertoi mm. seuraavaa.

"Kun luen esimerkiksi HS.fi:n kommenttiketjuista ihmisten näkemyksiä muslimeista, voin pahoin. Ei voi muuta kuin todeta, että tietämättömyys on valtaisaa.

Jos alle promille muslimeista on kiihkouskovaisia, miksi pitää tuomita kaikki?"

* * *

En tiedä mistä Kettunen on löytänyt tuon promilleen, luultavasti oman päänsä sisältä. Näin siksi, ettei luku pidä edes likimain paikkaansa.

Esimerkiksi Pew tutkimuskeskuksen selvitysten mukaan noin seitsemän prosenttia maailman muslimeista hyväksyy itsemurhaiskut joissain tilanteissa ja yhden prosentin mielestä sellaisiin on tarvetta usein. Jos pidämme itsemurhapommitusten hyväksymistä kiihkoislamin merkkinä, päädymme siihen, että sellaisia on kahdeksan prosenttia muslimeista eli noin 80 kertaa enemmän kuin Kettunen väittää tietävänsä. Hän on siis varsin tietämätön muslimien asenteista.

Jos kaikki muut muslimit ovat sitten maltillisia, tulee heidän osuudekseen 92 prosenttia. Mukaillakseni Kettusta on siis kysyttävä, että jos kahdeksan sadasta on kiihkouskovaisia, niin pitääkö meidän tuomita myös loput 92?

Vastaan itse, ettei tietenkään. Mutta samalla meidän on tiedostettava se, että ottamalla maahamme sata satunnaista muslimia tulemme ottaneeksi tänne kahdeksan kiihkouskovaista, joiden mielestä itsemurhaiskujen tekeminen on hyväksyttävää.

Sekä mietittävä aiheutuuko siitä meille sietämätön turvallisuusriski? Etenkin kun tiedämme pahimpien terroristien olevan vasta Eurooppaan saapuneiden jälkeläisiä.

* * *

Viime vuonna myönsimme Suomeen turvapaikan tai muun oleskeluluvan 652 irakilaiselle, 486 somalille, 134 syyrialaiselle ja 121 afgaanille eli yhteensä 1393 ihmiselle. Jos oletetaan näistä 90% (en tiedä todellista osuutta) olleen muslimeja saamme 1253 edellä mainituista maista tullutta muslimia.

Kahdeksan prosenttia tästä määrästä tekee noin 100 henkeä. Jos edelleen oletetaan, että maahanmuuttoviranomaiset osaavat erottaa puolet kiihkouskovaisista, jää jäljelle pelkästään viime vuoden turvapaikanhakijoista noin 50 kiihkomuslimia, jotka hyväksyvät itsemurhaterrorismin ainakin joissain tilanteissa.

Tänä vuonna tehdään paljon enemmän turvapaikkapäätöksiä kuin viime vuoden aikana. Pelkästään tammikuussa maahamme sai oleskeluluvan 140 irakilaista, 63 somalia, 36 syyrialaista ja kuusi afgaania eli yhteensä 245 ihmistä. Edelle kuvatunn laskutoimituksen perusteella heidän joukossaan on yhdeksän kiihkomuslimia, jotka hyväksyvät itsemurhapommitukset.

Samalla tahdilla saamme vuoden loppuun mennessä maahamme yhteensä 108 uutta kiihkomuslimia, jotka hyväksyvät itsemurhaterrorin. Ja nämä tulevat siis niiden viime vuonna saapuneiden 50 samanlaisen lisäksi.

* * * 

Edelle kirjoittamani perusteella haluaisinkin kysyä Erkki Kettuselta, että miksi hän ei ota selvää asioista, vaan esittelee valtakunnan suurimman lehden sivuilla 80-kertaisesti pielessä olevaa valheellista väitettä. Tehtävän ei olisi pitänyt olla ylivoimainen, koska käytin Pew-yhtiön tilastojen löytämiseen johtaneeseen googletukseen vain pari minuuttia.

Toiseksi haluaisin esittää Erkki Kettuselle vastakysymyksen siitä, että miksi minun olisi hyväksyttävä kotimaahani kymmeniä ja jopa satoja niin kiihkoisia muslimeja, että he hyväksyvät itsemurhapommittamalla tehdyt terroriteot?

Kolmannen kysymyksen esitän maamme johtomiehille ja -naisille: miksi Suomen hallitus on valmis vaarantamaan kansalaistensa turvallisuuden päästämällä maahamme joukoittain ihmisiä, joiden tiedetään hyväksyvän itsemurhapommitusten käyttämisen siviilejä vastaan? Siis vielä sen jälkeenkin, kun heidän on tiedetty tehneen muualla Euroopassa vakavia terrori-iskuja ja joidenkin osoittauduttua terroristeiksi omassakin maassamme?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Paljastaisiko moskeijaa puuhaava islamisti todelliset aikeensa?
Egyptiläinen ennusti, imatralainen toteutti ja pietarsaarelainen vahvisti