Viime aikoina on poliittisen keskustelun keskiössä ollut Turkin päätös lähettää vierasmaalaisia vaikka aseilla uhaten Kreikan rajalle. Myös minä olen kirjoittanut aiheesta ja etenkin rajatilanteen heijastumisesta Suomen politiikkaan moneen kertaan, viimeksi eilen.
Tänä aamuna päätin erään eilen itselleni tapahtuneen sattumuksen seurauksena valaista hiukan omaa näkemystäni humanitaarisesta maahanmuutosta. Siis erityisesti siitä, mitä ja miksi ajattelen niin kuin ajattelen maailman hädänalaisten tai sellaisiksi ilmoittautuneiden auttamisesta.
Asiasta oli haastateltu myös kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemeä, jonka mukaan kaikille taattu turvapaikan hakemisoikeus ei "ole lainkuuliaisuudesta tai pykälien noudattamisesta kiinni, vaan arvoista". Valaistakoon siis minun arvojani, joiden en suuressa mittakaavassa usko poikkeavan paljonkaan Koskenniemen arvoista globaalissa mittakaavassa - ovatpahan vain vähemmän irti käytännön todellisuudesta.
Eli kyllä, minusta hädässä olevaa tulee lähtökohtaisesti auttaa. Ja kyllä, apua pitää voida pyytää jos on vaikeuksissa. Ja kyllä, ihmisen ihon väri, uskonto tai sukupuoli eivät sellaisenaan saa estää avunpyyntöä eikä hänen mahdollisuuksiaan rakentaa elämäänsä Suomessa.
Mutta toisaalta, yhtä tärkeää kuin itse auttaminen on se, ettei auttajan hyvää tahtoa saa käyttää väärin. Auttajaa ei voi myöskään velvoittaa menemään niin pitkälle, että hän tai hänen läheisensä joutuvat hankaluuksiin. Niinpä auttajan tulee saada vapaasti päättää millä tavoin hän auttaa lähimmäistään tai jättääkö kokonaan auttamatta.
Palataan siis Turkin rajalle. Sieltä on tulossa paikallisen sulttaanintekeleen ehdotuksesta tai jopa pakottamana tuhansia - ja mikäli EU:n rajat aukeavat ehkä jopa miljoonia ihmisiä - jotka ovat asuneet tuossa EU:n jäseneksikin ehdolla olevassa varsin turvallisessa maassa jopa vuosia.
He ovat pääosin afgaaneja, joilla ei pitkään Turkissa asuneina ole turvapaikantarvetta Euroopasta. Sellaista ei ole myöskään joukossa olevilla pakistanilaisilla, iranilaisilla, bangladeshilaisilla tai marokkolaisilla. Omien edelle kirjoittamieni näkemysteni luokittelussa koko joukko on siis käyttämässä väärin - joko Turkin painostamana tai ilman - eurooppalaisten hyvää tahtoa.
Lisäksi tiedämme vuoden 2015 kriisistä, että näiden ihmisten joukossa EU:n alueelle saapuisi naisten ja lasten turvallisuutta uhkaavia henkilöitä, joista vain pieni osa pystyy tai haluaa huolehtia omasta toimeentulostaan länsimaisessa yhteiskunnassa. Pahimmillaan - kuten Ruotsissa on nähty - heidän joukostaan nousee koko pohjoismaisen yhteiskunnan järjestystä uhkaavia rikollisjengejä. Toisin sanoen heidän ottamisensa maahamme aiheuttaisi pysyvän turvallisuus- ja taloudellisen taakan.
Lisäksi he aiheuttavat kulttuuris-yhteiskunnallisen ongelmaan halutessaan pitää jopa kotimaataan tiukemmin kiinni omasta kulttuuristaan - kuten Suomessa jo pitkään olleiden somaleiden kohdalla on nähty - minkä seurauksena sekä kyky sulautua pohjoismaiseen elämäntapaan että työelämään heikkenevät entisestään. Tämä johtaa etnisesti erottuvien epäluuloja herättävien väestönosien syntymiseen, joka johtaa niiden ja valtaväestön väliseen polarisaatioon ja sitä kautta epävakautta lisäävään poliittiseen turbulenssiin.
Siksi tämän joukon osalta en näe suurta ongelmaa siinä, ettei heille edes myönnetä oikeutta hakea turvapaikkaa. Tai ainakin, että tuo pyyntö evättäisiin välittömästi sen esittämisen jälkeen jo rajalla. Siten he ovat se primus motor, jonka takia spontaanista turvapaikanhakuoikeudesta luopumiseen eli nykyisen kansainvälisen sopimuksen muuttamiseen on pakottava käytännön tarve.
Turkin ja Kreikan rajalla olevien joukossa pienenä vähemmistönä olevilla syyrialaisilla saattaa kuitenkin olla todellinen turvapaikantarve. Valitettavasti syyrialaistenkin osalta on muistettava, että he ovat pääosin sellaisen kapinahankkeen kannattajia, joiden suurin innoittaja oli uskonnollinen fanatismi. Suurin osa heistä on ISIS:in kalifaatin tai Ql-Qaidaan liityksissä olevien terroristijärjestöjen taistelijoita ja heidän perheenjäseniään - muutenhan he voisivat palata turvallisesti takaisin kotimaahansa.
Näiden ihmisten kohdalla on siis kyse sekä auttajan huijaamisesta että valtavan turvallisuusriskin aiheuttamisesta vastaanottajamaassa. Asiaa ei helpota se, että turvapaikan tarvetta harkitsevalla ihmisellä on käytännössä ylivoimainen tehtävä erotella mahdollisesti joukossa olevia kohtaloonsa syyttömiä ja siis viattomia pakolaisia niistä, jotka ovat liikkeellä oman uskonnollis-poliittisen fanatisminsa seurauksena. Lopputuloksena autettavan riesaksi pääsee auttamisen tarpeessa olevien lisäksi terroristeja, murhaajia, raiskaajia ja uskonkiihkoilijoita, kuten myös Suomessa on nähty vuoden 2015 tapahtumien seurauksena.
Kaiken edelle kirjoittamani lisäksi on syytä huomata humanitaarisen auttamisen kustannukset. Tarkimman käytettävissä olevan laskelman perusteella näiden ihmisten auttaminen tulisi maksamaan auttajalleen - tulijan kansallisuudesta riippuen - useita satoja tuhansia euroja henkeä kohti pelkästään suorina kustannuksina.
Siten maamme hallituksen jonkin aikaa sitten tekemä päätös 175 hengen tuomisesta Suomeen kustantaa meille veronmaksajille varovasti arvioiden 35 ja pahimmillaan jopa yli 100 miljoonaa euroa. Jos siis päättäisimme EU:n maiden välisenä taakanjakona ottaa Kreikasta vastaan esimerkiksi 10 000 pakolaista, olisi kustannus jotain kahden ja seitsemän miljardin euron välillä - siis Suomen valtion budjetin yhdelle vuodelle varattujen maatalous- tai opetus- ja kulttuurimenojen luokkaa.
Siksi näen, että hädässä olevien ihmisten auttamisen tulisi tapahtua mahdollisimman lähellä heidän kotiaan. Auttamiseen käytettävien summien suuruutta määritettäessä olisi myös huolehdittava siitä, etteivät ne ylitä taloudellista kestokykyämme. Toisin sanoen auttaminen ei voi perustua velkarahaan ainakaan pidemmällä aikavälillä.
Edelle kirjoittamani mukaisesti olemme tulleet tässä maailmantilanteessa sellaiseen tilanteeseen, jossa inhimillisestä hädässä olevien ihmisten auttamisesta pois maailman kriisipesäkkeistä on tullut käytännön mahdottomuus ellemme halua tuhota omaa tulevaisuuttamme. Sen sijaan voimme tehdä edelleen paljon hyvää, mikäli luovumme käytännössä lähinnä ns. moraaliposeerausta edistävästä turvapaikkajärjestelmästä ja suuntaamme siihen käyttämiämme varoja hädänalaisten kotiseudun kehittämiseen ja pakolaisleirien välittömien elinolosuhteiden turvaamiseen. Sekä etenkin kriisiytyvien alueiden perimmäisen ongelman eli väestöräjähdyksen lopettamiseen tähtääviin tehokkaisiin toimiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kai Mykkänen asettui Halla-ahon kannalle
Maahanmuuton raskas taakka
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?
Tekstit
-
Kiitos ajatuksista. Itsekin olen aika pitkälti samaa mieltä.
VastaaPoistaYhden henkilön aiheuttamiin kustannuksiin oli livahtanut typo: ei onneksi satoja miljoonia per hölö.
Bobrikov
Kiitos. Korjasin.
PoistaKyllä se 100 miljoonaa menee helposti tuon 175:n henkilön KOKO LOPPUELÄMÄN kustannuksiin.
VastaaPoistaSamalla hinnalla rakentaisi pikkukaupungin johonkin Syyriaan.
Kyllä. Virhe oli edellisessä kappaleessa.
PoistaKulttuurien sekoittaminen heikentää myös kansallisvaltion puolustuskykyä. Rahaa ei riitä armeijan investointeihin ja motivaatio muukailaisiksi koettujen aseelliseen puolustamiseen on aika nollissa. Kansojen sulatusuunissa, Yhdysvalloissa, joudutaan aina keksimään sotimiselle typeriä syitä, joita sitten markkinoidaan sotilaille isänmaan ja vapauden puolustamisena. Afganistanin vuoristossa sissiejä metsästäessään amerikkalaisen sotilaan on käytettävä aika paljon mielikuvitusta uskoakseen, että hän on siellä sotimassa läheistensä turvallisuuden vuoksi. Voi hänen mieleensä hiipiä myös epäilys, ettei nämä vuohipaimenet ole voineet iskeä kaksoistorneihin. Vietnamin sota näytti, että yhtenäinen porukka voi pistää tällaisen monikulttuurisen suurvallan sotavoimat koville.
VastaaPoistaKäytännön todellisuutta Lähi-idän maissa:
VastaaPoistaArabeja, sunneja, shiioja, alaviitteja, aleviitteja, kurdeja, kristittyjä, klaaneja, kapinallisia, terroristijärjestöjä, blokkeja,vapautusarmeijoita, puolisotilaallisia joukkoja ym.
Tästä sillisalaatista KAIKKI haluavat valtaa. Lähimaiden ja Länsimaiden idiootit johtajat tukevat kuka mitäkin ryhmää rahallisesti tai aseistamalla.
Sama pakolaisuutta aiheuttava sapelinkalistelu, sorto ja rasismi on jatkunut satoja vuosia ja jatkuu maailman tappiin EIKÄ JOHDA MIHINKÄÄN.
Miten Suomen tulisi valmistautua sen varalta, että itärajalle ja sen yli alkaa tulla suuria määriä ihmisiä, joista ainakin osalla on todellinen avuntarve (esim. Venäjän viranomaiset vainoavat)?
VastaaPoistaTarkastelemalla tällaista konkreettista skenaariota löytyy vastaukset myös niihin kysymyksiin, joita nykyistä turvapaikkajärjestelmää kannattavat esittävät.
-- Aika ajatella
Juuri noin pitäisi menetellä. Nykyinen turvapaikkasysteemi on taloudellisesti järjetön, ja muodostaa sietämättömän turvallisuusriskin vastaanottaville maille. Trump junior esitti simppelin mutta hyvän vertauksen. Sinulle tarjotaan makeisia, joista muutamissa on myrkkyä, mutta et tiedä missä. Montako ottaisit.
VastaaPoistaVaikka analyysi on mitä ansiokkain -- parhaan aikalaisrationaalisuuden varaan rakennettu -- ainoakaan narsistinen naisministeri, vihreä vouhottaja tai muu moraaliposeeraaja, tai edes journalisti, joka on pelkkä potretissaan pönäkästi poseeraava puppugeneraattori ja kulloisenkin työnantajansa laulujen laulaja, ei tule ajattelemaan yhtään asiaa uusiksi.
VastaaPoistaSe on kuin kaivoon kantaisi, tällaisten järkijuttujen kirjoittaminen. Kun toiseen vaakakuppiin pannaan jonkun tippaleipäaivoisen päättäjän suttuinen ja uhriajattelun kuvioilla operoiva alitajunta, se painaa aina ne miljoonat kerrat enemmän.
Järki saa väistyä, tunne määrää. Ja ne ovat siitä vielä ylpeitä. Ne pitävät sitä kunniassa. Mikä se toinen vaihtoehto olisikaan? Että niiden pitäisi alkaa häpeämään sitä etteivät ne osaa ajatella?
Kyllä oma yhteiskuntamme on näiden "kulttuurivaikutusten" seurauksena jo ajautumassa vahvasti samanlaisen kunnian ja häpeän tunnoilla ohjautuvan ajattelun ja toiminnan suuntaan joka on ominaista tänne vaeltaville ei-eurooppalaisille kulttuureille. Me olemme jo alkaneet mitata toinen toisemme "oikeauskoisuutta" -- ääni moraaliposetiivissa vain vahvistuu, kasvaa ja nousee, ministerit puhuvat yhä sekavampia yhä paatoksellisemmin äänenpainoin.
Tätä oman yhteiskuntamme jatkuvaa, kiihtyvää ja kaikelle päämäärärationaaliselle järkiajattelulle tuhoisaa sosiopsyykkistä taantumaa emme itse näe, koska emme haluakaan nähdä. Se on yksi totalitarismin synnyn mekanismi -- yhteiskunta sahaa omia pöydänjalkojaan vuorotellen, eikä kukaan noteeraa sitä tapaa jolla koko taso laskee tasaisesti.
Nyt huudetaan "kansainvälisten sopimusten" perään. Sopimuksiin suhtaudutaan kuin ne eivät olisikaan sopimuksia, vaan kuin ne olisivat jonkinlaisen taantuneen "kaikkiallisen vallan" legitimoimia jumalallisia lakeja. Tämä suhtautuminen kertoo jotain siitä miten syvällä järjen tavoittamattomissa jo kynnetään. Oikea sopimus sovitaan, ja jos todellisuus ei sopimukseen sovikaan, sitten vain sovitaan uudelleen. Nyt sopimuksia käytetään kuin ne edustaisivat yli-ihmistä ja asettaisivat ihmisjärjelle päätepisteen jonka yli ei kävellä.
Sieltä se yli-ihmisyys tulee. Sillä on paljon itseään moraalisina pitäviä ja omasta oikeassaolemisestaan yhä vakuuttuneempia kannattajia.
Perustuslakiin, kansainvälisiin sopimuksiin ja perus- ja ihmisoikeuksiin usein viitataan ikään kuin ne sisältäisivät jotain ylimaallista ja ikuista viisautta. Mutta eihän se niin ole. Ne ovat vain poliitikkojen tiettynä ajanhetkenä ja tietyissä olosuhteissa tekemiä sopimuksia ja lakeja.
PoistaSiis poliitikkojen tekemiä. Jos muistutan, että vaikkapa Katainen, Stubb ja Orpo ovat poliitikkoja, niin ymmärrät varmaan pointtini.
Lisäksi ajankohta ja olosuhteet ovat sopimusten ja lakien tekohetkellä olleet ihan toisenlaisia kuin nykyisin. Kaikkia tulevaisuudessa vastaantulevia tilanteita ei osattu huomioida sopimusten ja lakien sanamuodoissa ja niinpä niiden tulkinnassa päädytään joskus aika hämmentäviin tilanteisiin.
Noihin sopimuksiin kannattaisi suhtautua siihen tyyliin, että poliitikot ovat vähän tehneet lehmänkauppoja ja tämmöisen tekeleen sitten saivat rustattua. Eivät ne sopimuksen dogmit mitään jumalallista viisautta ole. Julkiset keskustelut valitettavan usein päättyvät siihen, että joku asiantuntija kertoo, miten perustuslaissa tai kansainvälisessä sopimuksessa sanotaan. Voisihan sen jälkeen vielä keskustella, miten sitä perustuslakia tai niitä kansainvälisiä sopimuksia ja julistuksia pitäisi muuttaa.
Yrjöperskeleellä oli taannoin blogi nimeltä: Valuuttana väkivalta.
VastaaPoistahttp://yrjoperskeles.blogspot.com/2019/01/valuuttana-vakivalta.html
Hän viittaa siinä tilastoon maahanmuuttajien väkivallasta 2005-2015 ja vuoden 2015 jälkeen.
Olisiko ollut hyvä jos sisäministeriössä olisi ollut matemaatikko, joka olisi esim. Bayesin todennäköisyyslaskennan perusteella ennustanut vuonna 2015 mitä seuraa jos maahan päästetään 32 000 maahanmuuttajaa. Heissähän oli iso määrä sotilaskarkureita.
Jonkun pitäisi uskaltaa tuoda todelliset tilastot esiin tulevassa välikysymyskeskustelussa.
Oma veikkaukseni on , että kesään mennessä rajat ovat sepposen selällään. Ellei sitten corona tule väliin. Ja näin naistenpäivänä, kun naiaten kokema lähisuhde väkivalta jne on taas tapetilla, niin sitä ollaan tietoisesti tilaamassa kulttuuria, jossa naisen arvo on jossain koiraakin huonommalla tolalla. Tämä on minua ihmetyttänyt jatkuvasti.
VastaaPoistaNo ei tuossa uhriajattelun voimaannuttavassa vaikutuksessa, joka sieltä alitajunnan alkuvoimaisista kerroksista varsinkin naisten ajattelua ratkaisevasti määrää, ole mitään mitä ei voisi eläytymiskykyinen maallikkokin ymmärtää. Ongelma on lähinnä siinä, että nimenomaan vallankäyttäjät tarvitsevat itselleen kiinteät kilparadat -- eli tietyllä tavalla sementoidun ajattelun -- jotta kilpailu ja valtataistelu ylimalkaan mahdollistuisivat.
PoistaSiksi nimenomaan vallankäyttäjät ovat niitä kaikkein viimeisimpiä muuttamaan omasta ajattelustaan yhtään mitään. Poliitikot muuttavat ajatteluaan vain vasta äärimmäisen pakon edessä.
Ja professorin hyvin maalailema "moraaliposeeraus" on poliitikoille aina miljoona kertaa mieluisampi vaihtoehto kuin oman ajattelun premissien kyseenalaistaminen.
Sitä jotenkin on huolimattomasti ajatellut, että vihreät, äärivasemmisto ja demarit ovat vain puolueita demokraattisessa yhteiskunnassamme. Viime aikojen tapahtumat ovat saaneet kauhun heräämään.
VastaaPoistaOnko koko vihervasemmistoaate yksinkertaisesti vain täysin anarkistinen. Väkivaltainen ja suoraan tuhoava antifa sen etujoukkoa. Yhteiskunnan pirstominen näyttäytyy haluna (ja toimina) järkyttää yhteiskuntarauhaa, kieltää sananvapaus, käyttää ruoskanaan poliisia ja oikeuslaitosta, tuhota kristitty kirkko sisältä päin, sallia rikollisuutta myös huumeidenkäytön ja silloin tietysti myös huumekaupan muodossa, ajaa alas sukupuolimoraali, lopettaa perheinstituutio, painaa suomalaiset paarialuokkaan, tuhota infrastruktuuri kuten maantiet, tuhota maaseutu asukkaineen, lopettaa Suomi valtiona, myydä luonnonvarat ja käyttää verovarat edellä kuvattujen pyrkimysten toteuttamiseen. Näinkö se on?
Vapaussodan häviö kismittää...
PoistaKyllä. Täysin tarkoituksellista hävitystä. Hyvältä kuulostavilla asioilla ratsastaen. Vastarinta murskaten. Myrkkyä kauniissa paketissa. Hyvät asiat pahojen tavoitteiden käyttöön vääristellen. Marxilais-KGB:läinen rikollisjärjestö. Sosialistinen internationaali ei ole mihinkään kadonnut. Sairaus, joka on tarttunut kaikkeen mahdolliseen kuin täi tervaan. Kansainväliset sopimuksetkin ovat hirttoköysiä, joihin hirttäytymistä vaaditaan käytännössä vain länneltä. Länsimaiden itsensä sisältä. Olipa sitten kyse pakolaisuuteen tai ilmastonmuutokseen liittyvistä kansainvälisistä sopimuksista.
PoistaKoskenniemen mukaan kyse on arvoista. Turvapaikkajärjestelmän toimivuuden ja oikeutuksen kannalta tärkeimpiin arvoihin kuuluvat rehellisyys ja vastuullisuus. Sitä on edellytettävä niin turvapaikan hakijoilta kuin turvapaikkajärjestelmän piirissä työskenteleviltäkin. Rehellisyys tarkoittaa niin älyllistä rehellisyyttä kuin rehellisyyttä omassa toiminnassakin. Jos turvapaikkajärjestelmän halutaan toimivan rehellisesti, silloin on pyrittävä estämään sen väärinkäyttö, hyötyminen perusteettomasta tai väärin perustein tapahtuvasta turvapaikan hakemisesta sekä erilaiset turvapaikkajärjestelmää hyväksi käyttävät enemmän tai vähemmän kyseenalaiset liiketoiminnatkin. Vastuullisuuteen kuuluu vastuullisuus omia kansalaisia kohtaan ja vastuullisuus resurssien käytöstä niin, että käytettävillä varoilla saadaan aikaan mahdollisimman paljon hyvää. Vastuullisuus omia kansalaisia kohtaan tarkoittaa, että heitä ei aseteta alttiiksi vaaralle ja väkivallalle. Tässä on selvästi epäonnistuttu. Esimerkkinä vastuuttomasta resurssien käytöstä on tämä Ohisalon manööveri, jossa valtavan suurin ponnistuksin ja kustannuksin saadaan aikaan vähän ja ilmeisesti myös kyseenalaisia tuloksia.
VastaaPoistaHyvin sanottu.
PoistaOlisipa pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen liittyvä keskustelu julkisuudessa, lehdistössä ja myös eduskunnassa yhtä laadukasta.
VastaaPoistauseita satoja miljoonia euroa henkeä kohti....?
VastaaPoistaOli virhe. Korjasin oikeaksi eli sadoiksi tuhansiksi.
PoistaHesarin kirjoituksilla viime päivinä on ollut vähän sellainen persu-klangi. Eikä Koskenniemikään ollut yhtä tyly kuin menneinä vuosikymmeninä. Olisiko muhimassa asennemuutos? Kokoomuskin tullut persujen kalavesille.
VastaaPoistaMihinkähän tämä väite perustuu: "Suurin osa heistä on ISIS:in kalifaatin tai Ql-Qaidaan liityksissä olevien terroristijärjestöjen taistelijoita ja heidän perheenjäseniään - muutenhan he voisivat palata turvallisesti takaisin kotimaahansa." Eikö Syyriassa muka ole yhtään siviilejä, jotka eivät ole kenenkään puolella tai vastaan, ainoastaan pakenevat sodan jalkoihin joutumista?
VastaaPoista