Pari ajatusta Fortumista ja Suomen valtionvelasta

Fortumin seikkailu Saksassa on nyt saavuttanut yhden välivaiheen, kun Suomen ja Saksan hallitukset päättivät hyväksyä mallin, jossa 30 prosenttia yhtiöstä siirtyy saksalaisille. Lisäksi germaanit luotottavat yritystä hybridilainalla, joka on tarvittaessa vaihdettavissa osakkeiksi. 

Jälkimmäinen johtanee ajan myötä siihen, että Saksasta tulee Suomen valtion hallitseman Fortumin sijaan yhtiön suurin omistaja. Lisäksi saksalaiset suostuivat nostamaan kaasun hintaa kuluttajille - mutta vasta syksyllä.

Tässä tilanteessa on syytä huomata professori Timo Rothoviuksen näkemys - johon yhdyn täysin. Sen mukaan Fortumin nykyinen omistuspohja on ongelmallinen, koska valtio omistaa yhtiöstä 51 prosenttia ja loppu on pörssin kautta yksityisissä käsissä. 

Tästä puolisosialistisesta mallista aiheutuu jatkuvasti ongelmia, joista Rothovius mainitsi luonnollisen monopolin eli sähkön siirtoverkkojen myynnin ulkomaiselle Carunalle, minkä seurauksia maksaa tänäkin päivänä suuri osa Suomen kansasta. Samalla ostajalle annettiin "takuut, että se saa kahdeksan prosentin takuutuoton investoinneille. Se oli posketon tuotto siihen aikaan kun korot olivat nollassa, täysin riskittömästä bisneksestä."

Toinen Rothoviuksen kommentti koskee Fortumin johdon ammattitaitoa. Se on tähän mennessä nähdyn perusteella niin heikkoa, että yhtiön tulisi lopettaa kaikki investoinnit Pohjoismaiden ulkopuolelle ja keskittyä sielläkin vain perustoimintoihinsa eli ydin- ja vesivoimaan. Ellei tästä olisi muuta iloa, niin näin toimien lienisi kelvottominnankin yritysjohdon mahdotonta - tai ainakin varsin vaikeaa - tehdä uusia miljardilaskuja suomalaiselle veronmaksajalle.

* * *

Fortumin seikkailujen surullisten vaiheiden yhteydessä on viime aikoina jäänyt vähemmälle huomiolle se, ettei Sanna Marinin (sd) hallitus ole onnistunut millään tavalla vähentämään valtion velkaantumista. Sen itsensä mukaan "valtionvelan määrän arvioidaan kasvavan noin 144 miljardiin euroon vuonna 2023". 

Lisäksi hallitus jättää seuraajilleen lohduttoman tulevaisuudenkuvan, jossa valtionvelan kokonaismäärän suhde bruttokansantuotteeseen nousee - kuin pieni nokipoika vaan - yhä ylöspäin. Vuoteen 2026 mennessä on valtionvelan arvioitu kasvavan noin 165 miljardiin euroon, mikä on noin 54 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Lukua voinee suhteuttaa sillä, että 165 miljardia euroa jaettuna 5,5 miljoonalla asukkaalla tekee pyöreät 30 000 euroa jokaista suomalaista kohden - vauvasta vaariin. Se tarkoittaa nelihenkiselle perheelle 120 000 euron osuutta yhteisestä velkavastuusta. 

* * *

Toisin kuin poliittisesta vasemmistosta joitain aikoja sitten huudeltiin, juuri nyt näyttäisi siltä, että valtioidenkin pitää jossain vaiheessa maksaa velkojansa. Nähtäväksi jää, kuinka tulevan syksyn aikana käy esimerkiksi hallituksensa kaataneelle Italialle tämän asian kanssa. 

Kuten hyvin muistamme, on Suomi jo aiemmin osallistunut Italian talous- ja velkahuoliin sekä EKP:n mittavien tukiostojen että EU:n yhteisen elvytysvelan rahoittajana. Lienee selvää, että jos Italia tarvitsee syksyn aikana lisätukea, on Suomi jälleen ensimmäisten joukossa tyrkyttämässä avuksi omia miljardejaan. 

No tulipa tästä ryöpytys, joten jätän tällä kertaa tähän. Toivon mukaan te, arvoisat lukijani, annatte turhan pitkän ja monipolvisen ajatusvirtani anteeksi. Pankaa asia vaikka sen piikkiin, että viime aikoina minulla on kesämenojen takia ollut hiukan vaikeuksia päästä näppäimistön taakse, joten ajatuksiini on kertynyt turhankin paljon tähän blogiin purettavaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvotteluapua Tuppuraiselle
Juho Romakkaniemi piirsi kuvan valtionvelasta
Laillistettu ryöstö

Suomeen tarvitaan huokeampaa osakesäästämisen verotusta ja kouluihin lisää talouden opetusta

Suomalainen politiikka on tällä hetkellä mielenkiintoisessa tilanteessa. Etelä-Euroopan talousvaikeuksien ja koronaviruksen taloudellisten haittavaikutusten poistamisen nimissä maan hallitus on kasvattanut maan velkataakkaa erittäin huolettomasti. Osittain tämän seurauksena on syntynyt myös tuloksia, joista etenkin työllisyysasteen nousu ja julkisen sektorin koon kasvu ovat olleet merkittäviä. 

Nyt saavutettu tilanne ei kuitenkaan ole ongelmaton, sillä esimerkiksi työttömien määrä ei ole samaan aikaan laskenut. Toisin sanoen työllisyysastetta nostaneet ihmiset ovat tulleet työvoiman ulkopuolelta. Ja inflaatiokin on pitkästä aikaa nostamassa päätään, kuten rahan yhteiskuntaan pumppaamisesta pitäisikin loogisesti ottaen seurata. 

Niinpä talouspolitiikan arviointineuvosto on todennut, että "Suomen julkisessa taloudessa on rakenteellinen alijäämä kuten ennen kriisiäkin, mutta julkisen velan taso on nyt kohonnut. Julkista taloutta tulisi täten alkaa asteittain sopeuttaa. Sopeuttamisen ei tarvitse olla välitöntä, mutta sen pitäisi olla hallituksen suunnitelmia nopeampaa."

Samalla Suomi on jäänyt vaille monia sellaisia taloudellisia suurinvestointeja, joilla olisi ollut merkittävä vaikutus maallemme taloudellista pelivaraa luovaan kauppataseeseen. Eikä suomalaisten varallisuuden kehityskään ole pysynyt edes likimain muiden pohjoismaiden tasolla. 

Pidemmällä aikavälillä oleellista on se, kuinka hyvin rahaa käyttävät ja vaaleissa päättäjiä valitsevat ihmiset ymmärtävät taloudellisia realiteetteja. Siksi panin tyytyväisenä merkille sen, kuinka rahoituksen professori ja Osakesäästäjien puheenjohtaja Timo Rothovius toivoi Suomeen huokeampaa osakesäästämisen verotusta ja kouluihin lisää puhetta rahasta. 

"Siten ihmiset ymmärtäisivät, miten omaa taloutta hoidetaan". Ja jos ymmärtää jotain oman talouden hoitamisesta, lisää se ymmärrystä myös talouden hoitamisesta - ja se puolestaan näkyy poliittisissa päätöksissä ja lopulta talouden toimintaedellytyksissä koko laajassa suomenmaassa. Sekä sitä kautta maamme talouden kestävyydessä maailmanpolitiikan heilahteluissa, joista esimerkiksi mahdollinen Euroopan Unionin Venäjä-vastainen boikotointi sattuisi kipeästi suomalaisten kukkaroon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?