Juho Eerolan ajatuksia ja realismi

Perussuomalaisten Juho Eerola nousee hallintovaliokunnan johtoon. Paikka on ollut jo pitkään perussuomalaisilla, joten katsotaanpa mitä uudella puheenjohtajalla on sanottavaa.

"Maahanmuuttoasioita on esityslistalla eniten. Työn alla on myös sisäisen turvallisuuden selonteko." Hallintovaliokunta näyttäisi siis olevan yhden Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävimmän kansainvälisen kehityskulun portinvartijana.

Edelleen Eerolan mukaan maahanmuutto "ei ikinä ennen ole ollut näin tiukka. Hyvällä tiellä ollaan. Ainoa kritiikin aihe on se, että muutkin Euroopan maat ovat kiristäneet lakejaan, ja nyt pitää huolehtia, ettemme jää jälkeen."

Tässä on kuvattu keskeinen tilannekuva mielestäni aivan oikein. Suomessa on lainsäädäntöä ja käytäntöjä viety oikeaan suuntaan, mutta niin on tehty myös muualla. Molemmat ovat eurooppalaisuuden kannalta hyviä asioita.

Keskeistä pitkän ajan tulevaisuuden kannalta on, ovatko nämä toimet kokonaisuutena vähentäneet Euroopan vetovoimaa kehitysmaalaisten parissa. Ja että Suomen houkuttelevuus pysyy muiden alapuolella - aivan kuten Eerola antoi ymmärtää.

Valiokunnan puheenjohtaja jatkaa realistisella linjalla todeten, että "Irak, Afganistan ja Somalia ovat osittain turvallisia maita. Useita Suomessa asuvia, oleskeluluvalla olevia henkilöitä käy niissä lomailemassa ja viettämässä aikaa, ja he lähettävät sinne lapsiaankin. Toki niissä on vaarallisia alueita, mutta se ei tarkoita, että ne maat joka puolelta ovat vaarallisia. Sisäisen paon mahdollisuutta pitää kehittää ja viedä eteenpäin."

Tässä on siis sarkaa suomalaiselle ulkopolitiikalle eli Timo Soinille (ps). Kannattaisiko Suomen ryhtyä aktiivisiin toimiin kriisialueiden sisäisen paon kehittämiseksi?

Jos asia saataisiin kuntoon ja sille maailmanlaajuinen hyväksyntä ensisijaisena pakolaisongelmien ratkaisukeinoina, voitaisiin käytännössä kaikkien Suomeen pyrkivien suurimpiin turvapaikanhakijaryhmiin kuuluvien ihmisten hakemukset hylätä. Tämä suojaisi suomalaista yhteiskuntaa sellaisena kuin sen nyt tunnemme ja samalla säästäisi rahaa maamme omien talousongelmien tilkitsemiseksi.

Lopuksi Eerola ottaa kantaa nykyisiin pakolaisongelman ratkaisuvaihtoehtoihin. Omien sanojensa mukaan hän on "kiintiöpakolaisjärjestelmän kannattaja enemmän kuin näiden maankiertäjien."

Tästäkin voin olla samaa mieltä, mutta vain sillä ehdolla, että kiintiöiden koko ja valittujen pakolaisten laatu säilyvät suomalaisen omissa käsissä. Muussa tapauksessa tukkisin koko reitin.

* * *

Katsahdetaanpa vielä Ranskaan, josta HS välitti myös "Viidakoksi" tunnetulta alueelta tunnelmia. Pari suoraa lainausta riittänee kertomaan mistä siellä on oikein kyse.

Ensin afganistanilainen englanninkielen opettaja "tiedän, että on rikos pysäyttää autoja. Mutta haluan päästä Englantiin." Laki on siis toissijainen tämän opettajan maailmankuvassa. Ainakin silloin, kun hän itse tahtoo jotain.

Sitten ranskalainen monikulttuurista unelmoiva nuori nainen: "nämä ihmiset ovat paenneet sotaa. Ja tällaisilla olosuhteilla me toivotamme heidät tervetulleiksi. He ovat lääkäreitä, asianajajia ja sähkömiehiä, mutta täällä ei ole heille mitään tekemistä. He tulevat hulluiksi, ei tämä ole inhimillistä."

Nainen suhtautuu pakolaisongelmaan siis vahvasti tunteella ja on nielaissut legendan heidän korkeasta sivistyksestään. Tunteen pohjalta hän arvelee, että leirin purkamista vaativille ranskalaisille riittäisi, kun tulisivat päiväksi tutustumaan leiriläisten kurjuuteen. Ikään kuin kaikki eivät muutenkin tietäisi, ettei Viidakon kaltaisilla laittomien maahantunkeutujien leireillä ole kenelläkään kivaa.

Mutta miksi sinne sitten tullaan? Vastauksen saamme intialaiselta muurarilta, jonka mukaan "minä olen täällä tyttöjen takia. Haluan heille paremman tulevaisuuden."

Tarkemmin sanottuna hän haluaa muutamaksi kuukaudeksi töihin, jotta voisi maksaa kahden tyttärensä 18 000 euron myötäjäiset. Näyttäisi siis arvelevan saavansa kovaa palkaa brittien palkkalistoilla.

Eikä hän ainakaan sotaa tai vainoa ole pakenemassa, vaan mitä ilmeisimmin pyrkimässä osaksi brittiläistä harmaata taloutta. Muussa tapauksessahan hän olisi pyrkinyt laillista tietä työperäiseksi maahanmuuttajaksi.

Tätä taustaa vastaan ei voi kuin toivoa, että Suomen eduskunta ja sen hallintovaliokunta saa Juho Eerolan johdolla suomalaisen maahanmuuttopolitiikan sellaiseen kuntoon, ettei kukaan kehitysmaalainen kuvittele, että täällä Pohjantähden alla voisi hankkia muutamassa kuukaudessa 18 000 euroa puhtaana käteen. Tai että kotimaansa kurjaan elintasoon kyllästynyt voisi Suomessa elellä koko ikänsä sosiaaliturvan varassa.

Toivotan siis onnea Juho Eerolalle uuden tehtävän johdosta. Ja viisautta koko valiokunnalle sen tärkeässä työssä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka
Mitä pitää tehdä pysyäkseen vallassa?