Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuningas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuningas. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. syyskuuta 2023

Kuinka naiiveja voivat olla maailman älykkäimmät ihmiset?

Maailman arvostetuin - ja ainoa suuren yleisön tuntema - tunnustus tieteellisestä työstä on Nobelin palkinto. Sellaiset jaetaan yhtä lukuun ottamatta Tukholmassa, Ruotsissa, sillä rauhanpalkinnon saaja palkitaan Oslossa, Norjassa. 

Palkinnon jakaminen Tukholmassa on juhlallinen tapahtuma, johon osallistuu koko Ruotsin niin sanottu kerma. Tänä vuonna palkintojenjaon järjestävä Nobel-säätiö sanoi muutama päivä sitten kutsuvansa tilaisuuteen kaikkien maiden suurlähettiläät. 

Tähän asiaan puuttui jopa poliittisesti vallaton kuningas Kaarle XVI Kustaa, joka kertoi olevansa hämmentynyt Venäjän suurlähettilään kutsumisesta. Niinpä Nobel-säätiö ilmoitti eilen, ettei se sittenkään kutsu Venäjän, Valko-Venäjän tai Iranin suurlähettiläitä.

Tapauksella ei tietenkään ole lähtökohtaisesti sellaista merkitystä, että siitä olisi kannattanut kirjoittaa blogimerkintää. Otin asian esille kuitenkin siksi, että se osoitti kuinka naiiveja voivat olla maailman älykkäimmätkin ihmiset (oletan Nobel-komitean jäsenten kuuluvan heihin). 

Komiteahan oli perustellut Venäjän suurlähettilään kutsua sillä, että he halusivat Nobel-palkinnon taustalla olevien arvojen tavoittavan myös ne, jotka eivät arvoja jaa. Ihan niin kuin Vladimir Putin, Aljaksandr Lukašenka tai Ali Khamenei eivät olisi tietoisia näistä länsimaisista arvoista ja ajatuksista. 

Voin kertoa arvoisalle Nobel-komitealle, että kyllä he ovat niistä tietoisia. Eikä siinä kaikki, sillä lisäksi he - niin sanotusti - pyyhkivät aivan tietoisesti perseensä kyseisillä arvoilla.  

Siksi voin vain kuvitella kuinka hauskaa Moskovassa, Minskissä ja Teheranissa on ollut edellä mainitun kolmikon seuratessa Nobel-komitean uskomatonta naiiviutta ja sinisilmäisyyttä. Sikäli nyt nähty farssi ei kuitenkaan ollut kovin yllättävä sen valossa, että juuri ruotsalaiset tuhosivat oman äärimmäisen hyvinvoivan ja turvallisen kansankotinsa 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun yhtä lailla naiivilla ja sinisilmäisellä maahanmuuttopolitiikalla. 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Kirjoitus uppoavasta Suomesta

Suomen talous on vajoamassa taantumaan sen lisäksi, että julkisen talouden velkataakka on ennätyksellisen korkea ja nopeassa kasvussa. Ja ihmisten ansioiden käyttöarvoa syövä inflaatiokin on palannut. 

Näiden tosiasioiden valossa oli sinänsä mielenkiintoista lukea saivartelua siitä, onko maamme veroaste korkea vai vieläkin korkeampi, mutta sellainen lähestymistapa ei auta kovin pitkälle. Ja siksi näin tarpeelliseksi kirjoittaa yhden blogimerkinnän - erään tunnetun blogin nimeä mukaillen - tästä uppoamassa olevasta Suomesta. 

* * *

Aloitettakoon siis muistuttamalla siitä, mistä yritysten ja kansalaisten verotuksessa on viime kädessä kyse. Historiallisestihan se oli hallitsijoille ja muulle ylimystölle keino varustaa sotajoukkoja taistelemaan heidän oman rikastumisensa puolesta. Ja myöhemmin sillä rahoitettiin myös hallintoa, jotta se pystyisi keräämään entistä tehokkaammin verovaroja keisareiden ja kuninkaiden vaurastuttamiseksi. 

Nykyisin verotusta perustellaan monenlaisilla hyödyillä, joista osa on yleisesti hyväksyttyjä, kun taas toiset jakavat kansaa. Tässä yhteydessä olisi hyvä muistaa, ettei veroraha ole mitä tahansa rahaa, vaan kansalaisten työnsä tuottamasta lisäarvosta palkkioksi saamaa vastinetta, jonka julkinen valta sosialisoi pois heidän omasta käytöstään.

Siksi yleisen hyväksynnän saaneisiin aiheisiin käytettävien verovarojen kerääminen on melko yksiselitteisesti hyväksyttävää, kun taas kansaa syvästi jakaviin tarpeisiin käytetyt veroeurot on edelleenkin katsottava hallitsijoiden harjoittamaksi taloudelliseksi väkivallaksi kansalaisiaan kohtaan. Ja siksi ainakin minulle itselleni yksi tulevien vaalien ydinkysymyksistä on puolueiden suhtautuminen verovarojen käyttöön.

Tässä suhteessa parhaan potin kerää pikkuinen Liberaalipuolue, joka on koostanut julkisten menojen leikkauslistan, johon on kerätty mahdollisen kattavasti leikattavaksi sellaisia julkisia menoja, jotka eivät ole keskeisiä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Myös Perussuomalaiset, Liike Nyt ja Kokoomus ovat ilmoittaneet leikkaavansa valtion tarpeettomaksi katsottavia menoja, mutta säilyttävänsä hyvinvointivaltion kannalta tärkeimmät eli kansalaisten yleisesti hyväksymät julkisten menojen kohteet. 

Sen sijaan vasemmistopuolueet SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto sekä Keskusta ja RKP ovat nykyisen hallituksen viimeisenä vuonna osoittaneet, ettei niitä kiinnosta verotuksen oikeudenmukaisuus, vaan pikemminkin yrittäjiltä ja palkansaajilta kerättyjen varojen sosialisoiminen omien viiteryhmiensä eduksi. Siksi katson lähtökohtaisesti täysin mahdottomaksi antaa tukeani näiden puolueiden vallassa jatkamisen puolesta. 

* * *

Pitkällä aikavälillä julkisen talouden tasapaino liittyy väestörakenteen muutokseen. Suomessa on sen suhteen nähtävissä kaksi uhkatekijää. Niistä ensimmäinen on heikko syntyvyys, joka yhdistettynä kasvavaan elinikään tulee johtamaan veronmaksajien kannalta kestämättömään tilanteeseen. 

Tämän uhkakuvan edessä olisi suomalaisten verotettavan tulon määrä saatava nostetuksi. Siihen on kaksi keinoa eli työn tuottavuuden eli ihmisten ja yritysten henkeä kohden lasketun verotettavan tulon kasvattaminen - ilman, että verojen suhteellinen osuus tuloista kasvaa - tai nettoveronmaksajien määrän lisääminen. 

Työn tuottavuuden kasvattamiseen on käytännössä vain yksi keino eli tutkimuksen, koulutuksen ja tuotekehityksen kautta tapahtuva tuotteiden lisäarvon kohottaminen. Tämä keino on hidas, mutta se olisi käytettävä joka tapauksessa. Ja siksi on äärimmäisen huolestuttavaa, että tämän ratkaisukeinon pohja - peruskoulutus - on Suomessa romahtamassa juuri nyt. 

Nettoveronmaksajia haluttaisiin tuottaa Suomeen - ainakin Kokoomuksessa - maahanmuuton rajattoman lisäämisen kautta. Keino on äärimmäisen epävarma, koska jo nykyiset tilastot osoittavat, ettei Suomeen parhaiten saatavilla olevan ulkomaisen työvoiman tuottama lisäarvo ole kummoinen - tai se on jopa negatiivinen. Ellei suorastaan katastrofaalinen. 

Sen sijaan käytännössä kaikkien puolueiden kannattama korkean osaamistason työvoiman tuonti maahamme on järkevää, kunhan heidän työpanoksensa tulee hyödynnetyksi täysipainoisesti. Eli tämän uusväestön maahan houkutellut yritys huolehtii sen pysyvästä työllistymisestä osaamistaan vastaaviin tehtäviin.

* * *

Tässä yhteydessä oli mielenkiintoista huomata, että negatiivisessa väestökehityksessään Suomeakin edellä olevassa Japanissa pääministeri oli pohtinut taloudellisia kannusteita lapsenteolle. Eli ehdottanut opintolainojen osittaista mitätöintiä sellaisilta pareilta, jotka hankkivat lapsia. 

Ehdotus on tietenkin herättänyt vastustusta, mutta nähdäkseni pääministeri on lähtökohtaisesti oikeassa. Kantaväestön syntyvyyden kasvattaminen tarkoittaisi sitä, että jo nyt maassa elävä väestö ottaisi vastuun tulevaisuudestaan - ja samalla väestöpohjan kyky tuottaa työllään lisäarvoa vastaisi nykyistä, ellei suorastaan parantaisi sitä, koska myönnetty tuki olisi sidottu työn lisäarvoa nostavaan koulutukseen. Kunhan maassa annettavan koulutuksen profiili on tässä suhteessa kunnossa. 

Tässä yhteydessä muistutan myös omasta vanhasta ehdotuksestani väestön uusiutumisongelman ratkaisemiseksi. Se voidaan tehdä yksinkertaisesti siten, että "lisätään lapsettomien nykyisen lain määrittämään minimieläkeikään kaksi vuotta ja vain yhden lapsen hankkineille yksi lisävuosi. Kahden tai useamman lapsen eli oman osuutensa huoltosuhteesta hoitaneiden vanhempien eläkeikä olkoon entisellään."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan
Kuinka väestökato kesytetään?

tiistai 3. toukokuuta 2022

Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen

Tämä on kolmas osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen toisessa kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomesta tuli osa esimodernia valtiota, jossa valta keskittyi kuninkaalle ja hänellä oli myös keinot käyttää sitä. 

Kustaa Vaasan jälkeen Ruotsissa käytiin pitkä taistelu vallasta. Ensin sen peri Eerik XIV, sen jälkeen Juhana III ja tämän poika Sigismund. Ja lopulta erilaisten vaiheiden jälkeen Kaarle-herttua eli Kaarle IX. Tämän valtataistelun aikana maan aatelisto taktikoi oivallisesti eri osapuolten välillä ja onnistui näin kohentamaan asemaansa, jota vahvistivat lisäksi Ruotsin samaan aikaan käymät sodat - aatelihan oli perimmältään sotilassääty.

Ruotsalaisten sodista pisin oli kipakalla sananvaihdolla pohjustettu Ruotsin ja Venäjän välinen sota 1500-luvun lopulla. Tämä 25 vuotta kestänyt pitkäksi vihaksi kutsuttu yhteenotto päättyi vuonna 1595 Täyssinän rauhaan, jossa voittoisan Ruotsin valta laajeni kästtämään alueita Suomenlahden perukoilta aina Lapin raukoille rajoille asti. 

Ruotsi kävi sotaa ajan tavan mukaan palkka-armeijalla, jonka ylläpitäminen kuului talonpoikien rasituksiin. Tähän niin sanottuun linnaleiriin liittyi laajamittaisia väärinkäytöksiä, joiden seurauksena ihmiset joutuivat myymään arvoesineitään ja jopa tilojaan maksuvaikeuksiensa takia. Näin säätyjen väliset varallisuuserot kasvoivat nopeasti. 

Täyssinän rauhan jälkeen talonpojat olettivat rasitustensa lakkaavan, mutta näin ei käynyt. Sen sijaan Puolassa majailevan kuningas Sigismund Vaasan käskynhaltija - ja käytännössä Suomenmaan diktaattori Klaus Fleming piti armeijansa valmiudessa. Tämä tarjosi aatelille sekä ratsumiehiä varustavalle talonpoikien vauraimmalle osalle eli ratsutilallisille mahdollisuuden jatkaa sota-aikana tuottoisaksi osoittautunutta tulojensa kartuttamista myös rauhan aikana. 

Koska linnaleiri oli köyhdyttänyt tavallisia talonpoikia rankasti jo pitkän vihan aikana, näytti tulevaisuus heidän kannaltaan äärimmäisen synkältä. Tämä synnytti kansan parissa valtavan pelon päätymisestä tiloihinsa sidotuiksi maaorjiksi samaan tapaan kuin aiemmin oli käynyt Keski-Euroopassa.   

Lopputuloksena syttyi Suomen ensimmäinen sisällissota eli nuijasota, jossa Flemingin huovit löivät talonpoikaisarmeijat verisesti: kuolleita talonpoikia oli lähes 3 000, mikä on huomattavan korkea luku ottaen huomioon, että Suomessa oli 1500-luvun lopulla alle 30 000 maatilaa. Hävityn sodan lopputuloksena oli sääty-yhteiskunnan muodostuminen, jossa tavallisen kansan oikeudellinen ja taloudellinen asema olivat heikkoja ja vastaavasti aateliston asema entistäkin vahvempi. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhka ja sen sivistynyt torjunta
Diplomatian kukkasia
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota

Tämä on toinen osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen ensimmäisessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi (tai oikeastaan sen tiheimmin asuttu etelä- ja länsiosa) joutuivat osaksi Ruotsia, minkä seurauksena maamme kytkeytyi vääjäämättä läntisen maailman kehitykseen. 

Keskiajalla oli syntynyt Pohjoismaiden välinen Kalmarin Unioni, jossa valta siirtyi ajan myötä yhä selkeämmin unionikuninkaalle eli tanskalaisille. Suomen - ja samalla kaikkien pohjoismaiden - tulevan kehityksen kannalta tärkeää oli Kustaa Vaasan onnistunut kapina, joka palautti Ruotsin riippumattomuuden ulkopuolisista tahoista. 

Tämä tapahtui Itämeren kaupankäyntiä hallinneeseen Hansa-liittoon kuuluneen Lyypekin vapaakaupungin tuen avulla. Tämä tuki oli toki maksettava takaisin, eikä se onnistunut muuten kuin varastamalla keskiajalla vaurastuneen katolisen kirkon omaisuus - mille oikeutuksen antoi puolestaan luterilainen uskonpuhdistus. 

Myöhemmin Kustaa teki Ruotsista vielä riippumattoman Lyypekistä katkaisemalla napanuoransa siihen liittoutumalla Tanskan ja Alankomaiden kanssa sekä lyömällä niiden avulla käydyssä sodassa vapaakaupungin. Sen seurauksena Ruotsi - ja sen osana Suomi - irtisanoutui Hansa-kaupungin aiemmin vaatimista ja saamista lähes monopolimaisista ulkomaankauppaeduista. 

Näiden kaikkien saavutusten mahdollistamiseksi ja valtaansa kasvattaakseen Kustaa Vaasa joutui kehittämään Ruotsiin toimivan keskushallinnon veroja keräävine vouteineen ja kirjallisine käskyineen. Kauppa ohjattiin keskusvallan  valvontaan tapulikaupunkijärjestelmän avulla, jolloin myös se saatiin vaurastuttamaan kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta sekä valtakuntaa. 

Kustaa Vaasa muutti myös oikeudenkäytön sellaiseksi, että lakituvissa siirryttiin syyllisten etsimiseen ja rankaisemiseen. Aiemmin tapana ollut pyrkimys luoda sovintoa riitelevien osapuolten - ja heidän sukujensa - välille jäi samalla taka-alalle. 

Näiden toimien kautta syntynyt uusi verotus- ja oikeuskäytäntö sekä kirkon otteen kirpoaminen vallasta johtivat kuninkaan vahvaan asemaan. Siinä Kustaa Vaasan alapuolella oli vain hänen palvelijoitaan ja uskollisia alamaisiaan. Tämän vallan tueksi kuningas loi myös vakinaisen armeijan, jonka ylläpito edellytti veroja eli rahaa. 

Rahatalouden merkitys ylipäänsä kasvoi koko valtakunnan alueella, mikä edisti suurtilojaan viljelevän aateliston ja kauppaa käyvien porvareiden asemaa suhteessa muuhun väestöön. Tämä nosti aateliston ja kaupunkien suurporvarit tavallisen rahvaan yläpuolelle. 

Kaiken kaikkiaan Kustaa Vaasan toimien seurauksena syntyi ja vahvistui kuninkaan johtama moderni tai ainakin esimoderni valtio, joka pystyi ohjaamaan koko valtakuntaa haluamaansa suuntaan. Samalla tavallisen kansan elinolojen kehitys kääntyi laskuun seuraavien kahden vuosisadan ajaksi -  näin kävi sekä Ruotsissa että Suomessa. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia



Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!