Leikkejä ja juhannusleikkejä

Nisäkkäiden poikaset ovat usein leikkisiä, kuten jokainen kissan- tai koiranpennun kanssa tekemisissä ollut ihminen tietää. Se ei ole sattumaa, sillä leikkiminen opettaa niille sellaisia taitoja, joita tarvitaan myöhemmässä elämässä kuten metsästyksessä tai lajinsisäisissä yhteenotoissa reviirien puolustamiseksi tai kiima-aikaan. 

Tuoreessa tutkimuksessa analysoitiin Tyynenmeren pullonokkadelfiineiden käyttäytymistä Länsi-Australiassa. Havaintoja oli käytettävissä jo vuodesta 1982, joten delfiinien aikuisiän tapahtumia oli mahdollista verrata niiden lapsuuteen. 

Tutkijat havaitsivat, että nuoret urosdelfiinit osallistuivat aikuisten lisääntymiskäyttäytymisen kaltaisiin leikkeihin, kuten liittoutumien muodostaminen muiden urosten kanssa naaraitten paimentamiseksi sekä erityisten ääntelyiden tuottaminen toisen sukupuolen läsnä ollessa. 

Yhdentoista urosdelfiinin isyystiedot puolestaan osoittivat, että niiden myöhempää lisääntymismenestystä ennusti varsin hyvin se aika, jonka ne viettivät nuorina osallistumalla aikuisten urosten seksuaalikäyttäytymistä muistuttavaan sosiaaliseen leikkiin. Toisin sanoen he osoittivat leikin hyödyllisyyden seksuaalikäyttäytymisen kehityksessä luonnonvaraisten eläinten populaatiossa. 

Päätin julkaista tämän tekstin näin juhannuspäivän aamuna, koska arvelin joidenkin arvoisista lukijoistani osallistuneen juhannuksen perinteisiin rituaaleihin, joilla on arveltu olevan taianomaisia vaikutuksia omaan parisuhde-elämään. Ei siksi, että arvelisin niiden jotenkin vastaavan delfiininpoikasten aikuisia matkivia leikkejä, vaan koska molemmat liittyvät lajin säilymisen kannalta yksilöiden elämän tärkeimpään tehtävään eli lisääntymiseen. 

Ja ehkäpä tänäkin juhannusyönä on tapahtunut jotain, mikä näkyy yhdeksän kuukauden kuluttua kansallisissa tilastoissa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Serkku on kulttuurinen herkku
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Rotat piilosilla

Diversiteettikeskusten kestävyys

Kuten arvoisa lukijani on huomannut ja ehkä myös lukenut tästä blogista, on ympäristön monimuotoisuus ohittanut ilmastonmuutoksen vihervasemmistolle ahdistuneisuutta aiheuttavana tekijänä. Siksi tässäkin blogissa on syytä käsitellä myös monimuotoisuusasioita monelta kantilta.  

Suomessa ei ole koralliriuttoja, mutta olemme saaneet aika ajoin lukea siitä, kuinka ne ovat tuhoutumassa ihmisen toimien takia (esimerkki). En tiedä, millä tavoin nämä uutiset ovat yleensä vaikuttaneet meihin suomalaisiin, mutta lienee selvää, ettei täällä Pohjantähden alla olla kovinkaan hyvin selvillä koralliriuttojen biologiasta. Näin siitä huolimatta, että toinen toistaan hienommin kuvatut luontodokumentit ovat kertoneet niillä elävistä monenlaisista kaloista, selkärangattomista eläimistä ja levistä. 

Siksi päätin - tällaisena jonkinlaisena kansankynttilänä itseäni pitävänä ihmisenä - välittää tiedon uudesta tieteellisestä tutkimuksesta, jonka aineisto kerättiin vuosina 2016-2018. Tuolloin kansainvälinen tiimi nimittäin keräsi näytteitä 99 riutalta 32 Tyynenmeren saarella ja sekvensoi DNA:ta yli 5000 näytteestä kolmelta korallilajilta, kahdelta kalalajilta ja planktonista. 

Tämän jälkeen tutkijat ekstrapoloivat saarilta löytämiensä puolen miljardin mikrobilajin, pääasiassa bakteerien, määrän koko Tyynellemerelle, jossa elää 80 prosenttia maailman korallilajeista. Ja tuli siihen lopputulokseen, että maailman suurimman merialtaan mikrobiston monimuotoisuus vastaa aiemmin arvioitua koko maapallon monimuotoisuutta. 

Ehkäpä arvoisan lukijani odottaman kauhukuvien maalailun sijaan tutkijat arvelivat tämän käsittämättömän korkean mikrobiston monimuotoisuuden auttavan koralliriuttoja olemaan aiemmin luultua paremmin lämpöaaltoja ja muita stressitekijöitä kestäviä. Tähän arveluun on tietenkin miellyttävää yhtyä. Ja toivoa tutkijoiden olevan oikeassa havaitsemiensa diversiteettikeskusten kestävyyden suhteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta
YK:n mukaan yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon

Nostaako El Niño maapallon keskilämpötilan uuteen ennätykseen?

Helsingin sanomat uutisoi, että maan keskilämpötila on käynnissä olevassa kesäkuussa noussut peräti 1,5 asteella eli Pariisin ilmastosopimuksessa sovitulle ylärajalle. Syypääksi keskilämmön nousuun mainittiin El Niño -sääilmiö, joka toistuu Tyynellä valtamerellä 2–5 vuoden välein. 

Jutun mukaan El Niñon aikana lämpö nousee meren syvyyksistä ja jatkuu tavallisesti vuodesta puoleentoista vuoteen. Ilmiön vaikutus näkyy ilmakehässä noin puolen vuoden viiveellä. Ja meressä ilmeisesti jo nyt, kuten esimerkiksi tämä punaisen värin hallitsema animaatio osoittaa. 

HS:n jutun teki mielenkiintoiseksi se, että siinä mainittiin suomalaisen ilmastotutkijan suulla näkemys, jonka mukaan "on hyvin todennäköistä, että maapallon uusi lämpöennätys syntyy jo ensi vuonna". Kuten arvoisa lukijani muistaa, on samansuuntaisia ennusteita (esimerkki ja toinen) tehty viime aikoina muutenkin.

Siksi on syytä panna tämäkin ennuste muistiin tähän blogiin. Ja palata asiaan siinä vaiheessa kun nyt tehtyjen ennusteiden osuvuuden arviointi on mahdollista. Tässä vaiheessa tyydyn tarkastelemaan ainoastaan tähän mennessä toteutuneita muutoksia pohjoisella napajäällä. 

Lyhyesti sanoen: siellä ei näy mitään oleellista muutosta suhteessa edelliseen aihetta käsitelleeseen kirjoitukseeni: tuoreimman saatavilla olevan tiedon (19.6.) mukaan merijään laajuus suhteessa aiempien vuosien samaan ajankohtaan on suurin sitten vuoden 2014 ja vuoden 2012 ennätysvuoteen verrattuna se on vajaat viisi prosenttia laajempi. 

Toisin sanoen arktisen alueen merijään laajuuden kehitys on viimeisen vuosikymmenen ajan ollut pikemminkin kasvava kuin supistuva. Eikä se siten tue väitettä kiihtyen etenevästä ilmastonmuutoksesta - vaikka meille on äskettäin kerrottu, että juuri arktinen alue lämpenee muuta maailmaa nopeammin ja tekee sen vielä aiemmin arveltuakin hurjempaa vauhtia. 

Tämä on sikäli hämmentävää, etten ihan heti keksi, minkälaisen mekanismin kautta tuo lämpeneminen ei näy pohjoisen jääpeitteen supistumisena vaan pikemminkin sen kasvuna. Mutta ehkäpä arvoisten lukijoideni joukossa mahdollisesti olevat ilmastotieteilijät tahtovat selittää asian minulle?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 

Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Uusi ennuste: pohjoinen merijää sulaa jo 2030-luvulla
Suomalaisten syyllistäminen on syytä lopettaa!