Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläkkeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläkkeet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. lokakuuta 2026

Perussuomalaisten säästölista

Perussuomalaiset julkaisi oman julkisten menojen säästölistansa ensi vaalikaudelle. Sen mukaan puolue pienentäisi pysyviä julkisia menoja kahdeksalla miljardilla ja lisäksi yhden miljardin verotoimia. 

Leikkauslistalle on löytynyt sekä järkeviä että vähemmän järkeviä säästökohteita. Ensin mainittuihin lukeutuvat valtion hallintoenojen supistaminen, kehitysavun lopettaminen, maahanmuuton kulujen vähentäminen ja Yleisradion budjetin pienentäminen. 

Toisessa päässä ovat sitten ilmeisen epäonnistuneet säästökohteet. Niihin lasken veronkiristykset, maksussa olevien eläkkeiden leikkaamisen sekä maa- ja metsätaloudelle keskeistä tieteellistä tietoa tuottavan Luonnonvarakeskuksen lopettamisen. Tosin jälkimmäisen tehtävät voitaisiin siirtää joko yliopistojen ja/tai Suomen ympäristökeskuksen vastuulle, jolloin menosäästöt rajoittuisivat käytännössä vain Luken hallintokuluihin.

* * *

Oleellista tässä asiassa on, että äänestäjillä on nyt tieto siitä, mistä Perussuomalaiset leikkaisi julkisia menoja, mikäli se saisi päättää asiasta yksinään. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, vaan lopullinen lista päätetään ensi hallituskauden budjettineuvotteluissa, joissa sovitetaan yhteen tulevien puolueiden tavoitteita – toivon mukaan siihen kuitenkin sisältyvät kaikki edellä järkeviksi listaamani säästökohteet ja valtion menojen kokonaissummaa leikataan suunnilleen Perussuomalaisten esittämällä määrällä. 

Siksi Perussuomalaisten listaa ja aiemmin julkaistua Kokoomuksen listaa on mielenkiintoista verrata. Yhteistä niille ovat esimerkiksi valtion hallintomenojen supistaminen, eläkemenoista säästäminen, kehitysavun leikkaaminen ja Yleisradion kulujen vähentäminen. Toisin sanoen ainakin nämä tulisivat toteutumaan jossain muodossa, mikäli ensi vaalikaudelle saataisiin porvarihallitus.

* * *

Nähtäväksi jää, millaisen listan maamme muut puolueet kyhäävät kokoon. Tai vaihtoehtoisesti, aikovatko ne – tai osa niistä – jättää valtion menot ennalleen toivoen tapahtuvaksi ihmettä, joka estäisi Suomea joutumasta Kreikan tavoin EU:n komission holhottavaksi. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei ihmeitä ole oikeasti olemassa. Ja siksi jokaista puoluetta, joka ei ennen ensi kevään vaaleja kerro miten se supistaisi julkisia menoja, on pidettävä yltiöpopulistisena liikkeenä, jonka hallitukseen pääseminen olisi varsinainen karhunpalvelus Suomelle ja sen tulevaisuudelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Todisteet ja toivomus
Vasemmisto osoitti, miksei sitä kannata päästää valtaan
Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen

maanantai 8. huhtikuuta 2024

Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Petteri Orpo (kok) kertoi eilen, ettei hallitus aio nostaa suomalaisten eläkeikää, mutta eläkkeitä tullaan tarkastelemaan yhtenä budjetin tasapainottamisen mahdollisuutena. Hänen mukaansa on kuitenkin niin, että "työeläkkeiden osalta ongelma on se, että... se ei... auta tähän akuuttiin budjettitalouden ongelmaan".

Tämä on varmaankin hyvä uutinen niille ihmisille, joiden työura alkaa olla lopuillaan tai nuorille jotka ovat juuri astumassa työelämään siirtyen eläkkeelle lähteviltä ihmisiltä vapautuviin työpaikkoihin. Tai ainakin sellaisiin tehtäviin, joista työurallaan pidemmälle ehtineet siirtyvät eläköityvien ihmisten tilalle.

Tämä pieni pala yhteiskunnallista keskustelua herätti mielessäni ajatuksia asioiden tärkeysjärjestyksestä. Jos ja kun valtion budjettia on tarve tasapainottaa, joudutaan arvottamaan erilaisia yhteismitattomia meno- ja tulopuolen asioita. Siis tietyllä tavalla valitsemaan kumpi on parempi: lihapulla vai hajuvesi.  

Esimerkkinä toimikoon se, että onko parempi pakottaa vanhenevat ihmiset työskentelemään pidempään tuottaakseen verotettavia työtuloja vai supistaa niitä palveluja, joita tarjotaan laittomasti maassa oleville ihmisille. Tai olisiko parempi vähentää kehitysmaiden diktaattoreiden pankkitileille päätyvää kehitysapua sen sijaan, että nostettaisiin suomalaisille myytävän ruuan arvonlisäveroa.

Toki edelle kirjaamissani esimerkeissä voidaan paperittomat maahanmuuttajat tai kehitysmaalaiset korvata myös kantasuomalaisia koskevilla julkisilla menoilla. Vaikkapa sellaisilla kuin ammattiyhdistysliikkeen veroedut, jotka pienentävät valtion verokertymää puolella miljardilla eurolla tai puolustusvoimien miljardihankinnat. 

Ihmisten näkemykset näihin kysymyksiin heijastavat luultavasti heidän poliittisia näkemyksiään. Eli arvoliberaali vasemmistolainen vastaa keskimäärin eri tavalla kuin arvokonservatiivi oikeistolainen. Eikä objektiivisesti oikeaa vastausta tietenkään ole edes olemassa. 

Oma näkemykseni on, että Suomi on olemassa suomalaisia varten ja siitä syystä suomalaisten tarpeiden tulisi olla päätöksenteon keskiössä. Toki julkista rahaa voidaan ohjata myös muualle, mikäli se voidaan osoittaa suomalaisten kannalta järkeväksi. Tästä esimerkkinä toimikoon Ukrainan tukeminen, koska Venäjän voitto käynnissä olevassa sodassa johtaisi erittäin suurella todennäköisyydellä Suomeen kohdistuvan aggression uhan kasvamiseen. 

Omaan näkemykseeni liittyy myös se, että viime kädessä suomalainen julkinen talous - eli hallituksen jakovara - määräytyy maamme yritysten kilpailukyvystä. Ja siksi yksi hallituksen keskeisistä tehtävistä on huolehtia sen säilymisestä - tai mieluummin kasvattamisesta - suhteessa kilpailijamaihin. 

Talouspoliittisen päätöksenteon onnistumisen näkee onneksi helposti, sillä sen seurauksena sekä kansainväliset että suomalaiset yritykset tekevät investointeja tänne Pohjantähden alle. Epäonnistumisiksi voidaan puolestaan kirjata esimerkiksi Luulajaan, Paso de los Torosiin tai Rotterdamiin suuntautuvat investoinnit, jotka olisi vaihtoehtoisesti voitu tehdä myös Suomeen.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Kirjoitus uppoavasta Suomesta

Suomen talous on vajoamassa taantumaan sen lisäksi, että julkisen talouden velkataakka on ennätyksellisen korkea ja nopeassa kasvussa. Ja ihmisten ansioiden käyttöarvoa syövä inflaatiokin on palannut. 

Näiden tosiasioiden valossa oli sinänsä mielenkiintoista lukea saivartelua siitä, onko maamme veroaste korkea vai vieläkin korkeampi, mutta sellainen lähestymistapa ei auta kovin pitkälle. Ja siksi näin tarpeelliseksi kirjoittaa yhden blogimerkinnän - erään tunnetun blogin nimeä mukaillen - tästä uppoamassa olevasta Suomesta. 

* * *

Aloitettakoon siis muistuttamalla siitä, mistä yritysten ja kansalaisten verotuksessa on viime kädessä kyse. Historiallisestihan se oli hallitsijoille ja muulle ylimystölle keino varustaa sotajoukkoja taistelemaan heidän oman rikastumisensa puolesta. Ja myöhemmin sillä rahoitettiin myös hallintoa, jotta se pystyisi keräämään entistä tehokkaammin verovaroja keisareiden ja kuninkaiden vaurastuttamiseksi. 

Nykyisin verotusta perustellaan monenlaisilla hyödyillä, joista osa on yleisesti hyväksyttyjä, kun taas toiset jakavat kansaa. Tässä yhteydessä olisi hyvä muistaa, ettei veroraha ole mitä tahansa rahaa, vaan kansalaisten työnsä tuottamasta lisäarvosta palkkioksi saamaa vastinetta, jonka julkinen valta sosialisoi pois heidän omasta käytöstään.

Siksi yleisen hyväksynnän saaneisiin aiheisiin käytettävien verovarojen kerääminen on melko yksiselitteisesti hyväksyttävää, kun taas kansaa syvästi jakaviin tarpeisiin käytetyt veroeurot on edelleenkin katsottava hallitsijoiden harjoittamaksi taloudelliseksi väkivallaksi kansalaisiaan kohtaan. Ja siksi ainakin minulle itselleni yksi tulevien vaalien ydinkysymyksistä on puolueiden suhtautuminen verovarojen käyttöön.

Tässä suhteessa parhaan potin kerää pikkuinen Liberaalipuolue, joka on koostanut julkisten menojen leikkauslistan, johon on kerätty mahdollisen kattavasti leikattavaksi sellaisia julkisia menoja, jotka eivät ole keskeisiä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Myös Perussuomalaiset, Liike Nyt ja Kokoomus ovat ilmoittaneet leikkaavansa valtion tarpeettomaksi katsottavia menoja, mutta säilyttävänsä hyvinvointivaltion kannalta tärkeimmät eli kansalaisten yleisesti hyväksymät julkisten menojen kohteet. 

Sen sijaan vasemmistopuolueet SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto sekä Keskusta ja RKP ovat nykyisen hallituksen viimeisenä vuonna osoittaneet, ettei niitä kiinnosta verotuksen oikeudenmukaisuus, vaan pikemminkin yrittäjiltä ja palkansaajilta kerättyjen varojen sosialisoiminen omien viiteryhmiensä eduksi. Siksi katson lähtökohtaisesti täysin mahdottomaksi antaa tukeani näiden puolueiden vallassa jatkamisen puolesta. 

* * *

Pitkällä aikavälillä julkisen talouden tasapaino liittyy väestörakenteen muutokseen. Suomessa on sen suhteen nähtävissä kaksi uhkatekijää. Niistä ensimmäinen on heikko syntyvyys, joka yhdistettynä kasvavaan elinikään tulee johtamaan veronmaksajien kannalta kestämättömään tilanteeseen. 

Tämän uhkakuvan edessä olisi suomalaisten verotettavan tulon määrä saatava nostetuksi. Siihen on kaksi keinoa eli työn tuottavuuden eli ihmisten ja yritysten henkeä kohden lasketun verotettavan tulon kasvattaminen - ilman, että verojen suhteellinen osuus tuloista kasvaa - tai nettoveronmaksajien määrän lisääminen. 

Työn tuottavuuden kasvattamiseen on käytännössä vain yksi keino eli tutkimuksen, koulutuksen ja tuotekehityksen kautta tapahtuva tuotteiden lisäarvon kohottaminen. Tämä keino on hidas, mutta se olisi käytettävä joka tapauksessa. Ja siksi on äärimmäisen huolestuttavaa, että tämän ratkaisukeinon pohja - peruskoulutus - on Suomessa romahtamassa juuri nyt. 

Nettoveronmaksajia haluttaisiin tuottaa Suomeen - ainakin Kokoomuksessa - maahanmuuton rajattoman lisäämisen kautta. Keino on äärimmäisen epävarma, koska jo nykyiset tilastot osoittavat, ettei Suomeen parhaiten saatavilla olevan ulkomaisen työvoiman tuottama lisäarvo ole kummoinen - tai se on jopa negatiivinen. Ellei suorastaan katastrofaalinen. 

Sen sijaan käytännössä kaikkien puolueiden kannattama korkean osaamistason työvoiman tuonti maahamme on järkevää, kunhan heidän työpanoksensa tulee hyödynnetyksi täysipainoisesti. Eli tämän uusväestön maahan houkutellut yritys huolehtii sen pysyvästä työllistymisestä osaamistaan vastaaviin tehtäviin.

* * *

Tässä yhteydessä oli mielenkiintoista huomata, että negatiivisessa väestökehityksessään Suomeakin edellä olevassa Japanissa pääministeri oli pohtinut taloudellisia kannusteita lapsenteolle. Eli ehdottanut opintolainojen osittaista mitätöintiä sellaisilta pareilta, jotka hankkivat lapsia. 

Ehdotus on tietenkin herättänyt vastustusta, mutta nähdäkseni pääministeri on lähtökohtaisesti oikeassa. Kantaväestön syntyvyyden kasvattaminen tarkoittaisi sitä, että jo nyt maassa elävä väestö ottaisi vastuun tulevaisuudestaan - ja samalla väestöpohjan kyky tuottaa työllään lisäarvoa vastaisi nykyistä, ellei suorastaan parantaisi sitä, koska myönnetty tuki olisi sidottu työn lisäarvoa nostavaan koulutukseen. Kunhan maassa annettavan koulutuksen profiili on tässä suhteessa kunnossa. 

Tässä yhteydessä muistutan myös omasta vanhasta ehdotuksestani väestön uusiutumisongelman ratkaisemiseksi. Se voidaan tehdä yksinkertaisesti siten, että "lisätään lapsettomien nykyisen lain määrittämään minimieläkeikään kaksi vuotta ja vain yhden lapsen hankkineille yksi lisävuosi. Kahden tai useamman lapsen eli oman osuutensa huoltosuhteesta hoitaneiden vanhempien eläkeikä olkoon entisellään."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan
Kuinka väestökato kesytetään?

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!