Sosiaalisen median negatiivisuus kehittyy itsestään

Sosiaalinen media on tunnettu siitä, että siellä kommentoidaan erilaisia asioita lähinnä negatiivisesti. Siksi oli mielenkiintoista havaita amerikkalainen tutkimus, jossa Honkai Mao ja hänen kollegansa tutkivat Reddit-sivustolla käytyjä keskusteluita. 

Tutkimuksessa analysoitiin yli kaksi miljardia kommenttia reilusta kahdesta tuhannesta Reddit-yhteisöstä, minkä seurauksena kävi ilmeiseksi, että kommentit muuttuivat ajan myötä yhä kielteisemmiksi sekä yksittäisten keskusteluketjujen sisällä että myös kokonaisten yhteisöjen piirissä. Tätä kehitystä välitti kommenttien semanttinen ainutlaatuisuus, minkä tutkijat tulkitsivat johtuvan käyttäjien pyrkimyksestä erottautua toisistaan. 

Negatiivisuuden kehitys oli voimakkainta silloin, kun keskustelu alkoi myönteisessä sävyssä. Tutkijat tulkitsivat tämän johtuvan siitä, että kielteiset kommentit poikkeavat erityisen selvästi juuri sellaisessa keskustelussa – mikä tarjoaa mahdollisuuden saada näkyvyyttä negatiivisuuden kautta.

Tutkijat testasivat lopuksi edellä kuvaamaani näkemystään sosiaalisen median keskustelua simuloivassa kokeessa (n = 3 685). Myös siinä osallistujien kommentit muuttuivat ajan myötä kielteisemmiksi, mutta vain silloin, kun heitä kannustettiin olemaan omaperäisiä, ja erityisesti silloin, kun keskustelu alkoi myönteisesti.

* * *

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen median alustojen rakenne on vuorovaikutuksessa ihmisten motiivien kanssa tavalla, joka edistää verkkokeskustelun vähittäistä ajautumista ajan myötä yhä kielteisempään suuntaan. Näin sosiaalisen median negatiivisuus voi kehittyä, vaikka osallistujilla ei olisi edes varsinaista motivaatiota olla kielteisiä. 

Tutkijat myös huomauttivat, että huomion saaminen on helpompaa kielteisyyden kuin myönteisyyden avulla, koska kielteinen informaatio on myönteistä monimuotoisempaa ja vallitsevista normeista enemmän poikkeavaa. Tämän seurauksena käyttäjät julkaisevat keskustelun edetessä yhä todennäköisemmin kielteisiä kommentteja, koska omaperäisten ja ainutlaatuisten puheenvuorojen tuottaminen vaikeutuu. 

Yhteenvetonaan tutkimuksen tekijät totesivat osoittaneensa, kuinka ihmisten motiivit ovat vuorovaikutuksessa sosiaalisen median alustojen rakenteen kanssa ja muodostavat merkittävän haasteen terveen verkkokeskustelun ylläpitämiselle. 

* * *

Edellä lyhyesti kuvaamani tutkimuksen tulokset olivat sinänsä mielenkiintoiset ja maalaisjärkeen hyvin sopivat. Omalta osaltani toivon, että tämän blogin keskustelupalstalla kirjoituksiini kantaa ottavat henkilöt huomioisivat käsittelemäni tutkimuksen tulokset. Eli pyrkisivät suhtautumaan toisiinsa positiivisesti ja negatiivisestikin asioita kommentoidessaan korvaisivat henkilöön käyvät hyökkäykset perustellulla argumentoinnilla. 

Viime kädessä kyse on tietenkin sananvapaudesta ja sen oikeutuksesta. Ikävien yhteiskunnallisten asioiden esille tuominen on ikävää – ja joskus jopa vaarallista – poliittis-hallinnolliselle nomenklatuuralle, ja siksi sanan säilää on syytä käytettää siten, ettei aina sensurointia etsiville anneta (teko)syitä ilmaisuvapauden rajoittamiselle. 

Tällä en tarkoita, etteikö mitä tahansa asioita voisi kritisoida. Kyllä voi – ja tarvittaessa myös pitää – mutta samalla on syytä kiinnittää huomiota siihen tapaan, jolla se tehdään. Lisäksi on hyvä muistaa, että hyvin perusteltu kannanotto on aina paljon tehokkaammin vastaanottajaan – tai ainakin sivullisiin – vaikuttava kuin pelkkä negatiivinen puuskahdus. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa
Sofia Virran ja Wille Rydmanin vilpitön suhde
Yllättävää älykkyyttä

Maahanmuuttajien sosiaaliturva on demokratiakysymys

Kirjoitin pari päivää sitten Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tulossa olevista muutoksista mainiten professori Heikki Hiilamon niille antaman – ainakin itselleni – yllättävän tuen. Tänä aamuna kävi sitten niin, että kahvikuppini – kuvaannollisesti – putosi tietokoneeni näppäimistölle lukiessani hänen kolumniaan Ylen nettisivulla.

Hiilamo nimittäin totesi – aivan oikein – että "maahanmuuttajien sosiaaliturva ei ole vain ihmisoikeus- tai perustuslakikysymys – se on myös demokratiakysymys. Demokratia ei lepää vain lakien ja oikeuksien varassa. Se tarvitsee yhteisön, joka kokee kuuluvansa yhteen. Ilman jaettua identiteettiä luottamus rapautuu. Juuri luottamus on demokratian hiljainen käyttövoima."

Lisäksi hän huomautti, että "vasemmistolaisille voi olla vaikeaa myöntää, että luottamusta vahvistava kansallismielisyys tukee demokratiaa, ja ettei varauksellinen suhtautuminen maahanmuuttoon automaattisesti ole rasismia. Se voi ilmaista myös huolta siitä, kestääkö yhteinen projekti."

Tällä yhteisellä projektilla professori viittasi viimeaikaiseen keskusteluun maahanmuuttajien takuueläkkeestä, johon Suomessa saa oikeuden kolmen vuoden asumisen perusteella, kun Ruotsissa vastaavaan etuun vaaditaan 40 vuotta. Ja jonka tiedetään vähentävän työssäkäyntiä.

* * *

Jää tietenkin nähtäväksi onko Hiilamon kolumnilla mitään vaikutusta suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan tai edes siitä käytävään keskusteluun, sillä poterot ovat niin syvät, että niistä on vaikea nähdä vastapuolelle rikkomatta omaa poteroaan. Ja siksi on syytä pelätä, että myös nykyisen hallituksen aikaansaamat parannukset maamme suhtautumiseen kansainväliseen muuttoliikkeeseen ja sen seurausten hallintaan vesitetään ensi vuoden vaalien jälkeen. 

Toisaalta Hiilamon kolumni osoittaa, että maahanmuuttoasioihin voi suhtautua myös kiihkottomasti ja tosiasiat tunnustaen. Onhan hän kuitenkin henkilö, jonka en ainakaan itse ole aiemmin huomannut osoittaneen maahanmuuttokritiikkiä ja siksi toivottavasti kykenevä mataloittamaan niitä poteroita, joita aihe on suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun tuottanut. 

Tästä syystä jään odottamaan erityisesti sellaisia vihervasemmiston suunnalta tulevia poliittisia linjauksia, joissa suhtaudutaan realistisesti niihin ongelmiin ja tosiasioihin, joita kehitysmaista tuleva maahanmuutto aiheuttaa ja on jo aiheuttanut. Sekä ratkaisuja, jotka ovat muutakin kuin kritiikitöntä sanahelinää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Maahanmuuttopolitiikka rajoittaa ihmisten valinnanvapautta
Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia

Australian terrori-iskun opetukset

Australiassa nähtiin tänään hanukkaa juhliviin juutalaisiin kohdistunut terrori-isku. Tällä hetkellä näyttää siltä, että 12 henkilöä on menettänyt henkensä ja 29 loukkaantunut tässä järjettömässä teossa. 

Yksi hyökkääjistä on "sydneyläismies" Naveed Akram, mikä viittaa islamistiseen motiiviin. Toki se on pääteltävissä myös hyökkäyksen kohteen valinnasta.

Tapahtumasta tekee erikoisen se, että siviiliasuinen australialainen otti aseen pois yhdeltä terroristilta. Sen jälkeen toinen heitti tätä vielä – ilmeisesti – kivellä. Hyvin tehty molemmilta, vaikka tuollaista siviilirohkeutta ei voi suositella kenellekään, sillä siinä voi käydä huonosti. 

* * *

Yleisellä tasolla tämäkin tapaus osoitti länsimaissa elävän muslimiväestön aiheuttaman riskin kantaväestölle. Ja samalla se tuli vahvistaneeksi kaikkiin muslimeihin usein liitettyä kielteistä leimaa. Tästä syystä olisi järkevää ja koko länsimaissa elävän islamilaisen yhteisön kannalta viisasta huolehtia siitä, ettei tällaisia iskuja tapahtuisi enää tämän jälkeen. 

Siksi Australian tapauksen opetus on Suomen kannalta selvä: maamme muslimiväestöä ei kannata kasvattaa yhtään suuremmaksi kuin se on nyt. Tätä asiaa ei muuta miksikään se, että australialaiset muslimiyhteisöt ovat tuominneet iskun, sillä nyt nähty teko ei valitettavasti ollut yksittäistapaus eikä sen tekijäjoukko satunnainen.

JK kello 22:50. Minusta oli ala-arvoista, ettei Ylen kello puoli yhdeksän TV-uutiset kertonut terroristien islamilaisesta taustasta mitään. Sen sijaan tapauksen sankarista, joka vei terroristilta aseen, mainittiin hänen arabialainen nimensä – tämä olisi tietenkin sinänsä oikein, mikäli katsojille olisi tehty selväksi myös terroristien tausta siltä osin kuin se oli tunnettu. Nyt vaaraksi jäi se, että huolimattomalle katsojalle jäi väärä kokonaiskäsitykseen tapauksen viitekehyksestä.

Päivän aiempi merkintä:
Tutulta kuulostavia vaaliteemoja

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
29-vuotias afgaani ammuskeli
Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset
Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?

Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää

Yritysten verottaminen on OECD:n mukaan talouskasvulle haitallisinta verotusta. Vasta sen jälkeen tulevat palkkojen, omaisuuden ja perintöjen, kulutuksen ja kiinteistöjen verottaminen.

Tästä syystä yrityksiä rasittavaa - eli yritysten tuloksesta maksettavaa - yhteisöveroa on Suomessa lievennetty viimeisten 20 vuoden aikana ja se on tällä hetkellä 20 prosentin tasolla oltuaan pahimmillaan vuosina 2000-2004 jopa 29 prosentissa. Vaihtoehtona voisi olla Viron tapaan yritysten verottaminen vasta sen jälkeen, kun ne realisoivat voittonsa osinkoina.

Viron mallissa etuna on se, että yritysten tulos on kokonaisuudessaan käytettävissä investointeihin kun Suomessa julkinen sektori leikkaa siitä ensin edellä mainitun 20 prosenttia. Siksi ei ole ihme, että Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on ehdottanut yhteisöveron laskemista 15 prosenttiin talouskasvun kiihdyttämiseksi, jotta yritysten investoinneille olisi nykyistä paremmat edellytykset.

Etlan mukaan tämä toimenpide vauhdittaisi talouskasvua ilman kustannuksia julkiselle taloudelle, koska yritykset ja palkansaajat hyötyvät veronalennuksesta niin paljon, että veronalennus maksaisi itsensä ajan myötä takaisin. Eli kasvattaisi julkisen sektorin muita tuloja, joita tuottaisivat järjestön johtajan Aki Kangasharjun mukaan työllisyyden paraneminen sekä ansiotason, kulutuksen ja muun toimeliaisuuden kasvu, joista kaikista seuraa verotettavia tuloja.

Ongelmana olisi lähinnä se, että näiden verotulojen kasvu tapahtuu viiveellä. Sen paikkaamiseksi Etla ehdotti valtion omaisuuden myymistä - jos ja kun ei haluta ottaa lisää velkaa. 

Tämän se teki ilmeisesti siksi, että valtio on muutenkin velkaantumassa huimaa vauhtia pitkälti Sanna Marinin (sd) hallituksen kehittelemän äärimmäisen kalliin hyvinvointihimmelin ja nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen yltiövarovaisten menoleikkausten seurauksena. 

Omalta osaltani kannatan yhteisöveron laskemista, mutta saa nähdä, tarttuuko Orpon hallitus Etlan ehdotukseen. Ja jos tarttuu, niin minkälaisen huudon se aiheuttaa verotusta rakastavissa oppositiossa ja ammattiyhdistysliikkeessä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihme on tapahtunut
Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?
Ruotsalainen veroale ja argentiinalainen inflaatio

Serkku on kulttuurinen herkku

Me suomalaiset tiedämme hyvin, että monien kehitysmaa-asteella olevien kansojen parissa on yleistä pariutua sukulaisten kanssa. Eli ajatuksena on, että "mitä serkumpi, sitä herkumpi". 

Epäselvää sen sijaan on se, että onko tämä ollut ihmiskunnan alkuperäinen käyttäytymistapa vai myöhempää kulttuurista kehitystä. Näin siitä huolimatta, että joidenkin viitteiden perusteella sukurutsaiset avioliitot näyttävät runsastuneen ihmiskunnassa viime aikoina. 

Vastauksen saamiseksi tulee tietenkin tarkastella kauan sitten eläneitä ihmisryhmiä. Ja juuri sellaisista kertovaan tutkimusraporttiin törmäsin äskettäin. 

Lukemassani tutkimuksessa analysoitiin viimeisiä Länsi-Eurooppaa asuttavia metsästäjä-keräilijöitä, jotka tulivat pian syrjäytetyksi kaakosta päin maanosaamme levittäytyvien maata viljelevien tulokkaiden tieltä - tai sulautuivat näiden joukkoon. Tutkitut ihmiset olivat asuttaneet noin seitsemän tai kahdeksan tuhatta vuotta sitten eteläistä Bretagnea Ranskassa. 

Kymmenen kolmelta paikkakunnalta löytyneen ihmisen analyysi paljasti, ettei näiden joukossa haettu puolisoita omasta ryhmästä vaan eri paikkakunnilla asustavien ihmisryhmien joukosta. Tämän seurauksena vältettiin sukulaisavioliitot, vaikka kunkin ryhmän - ja sen seurauksena myös alueella elävien metsästäjä-keräilijöiden yhteenlaskettu väkiluku - oli erittäin pieni. 

Hiukan yllättäen tutkijat havaitsivat myös, etteivät metsästäjä-keräilijät hakeneet puolisoita maanviljelijäyhteisöistä, vaikka lähiseuduilla asui sellaisiakin. Siten ajankohdan metsästäjäyhteisöt säilyivät varsin pitkään näistä erillisenä, vaikka niistä virtasikin väkeä maanviljelijöiden joukkoon.

Palatakseni tämän kirjoituksen aloittaneeseen kysymykseen serkusavioliitoista. Tässä käsittelemäni tutkimuksen perusteella voidaan todeta, etteivät Europan alkuperäiset asukkaat harrastaneet sellaisia. 

Toisin sanoen heillä oli erinomainen ymmärrys siitä, ettei serkkujen naiminen ole järkevää. Asia, joka ei tunnu olevan selvää kaikille nykyajan ihmisryhmille. Siis sellaisille, jotka ovat syystä tai toisesta omaksuneet kulttuurinsa sukurutsaisen lisääntymistavan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este
Ranskalaisia väestönvaihtoja

Sosiaalinen oppiminen ja kulttuuri

Eilisen päivän uutinen oli Sanna Marinin (sd) päätös siirtyä syrjään SDP:n johdosta. Hyvä näin, sillä poliittinen toiminta on vapaaehtoista ja siten jokaisella ihmisellä on oikeus olla politikoimatta silloin kun haluaa. 

Koska tämän aamun mediat ovat täynnä Marin-uutisointia en käytä siihen tämän enempää blogitilaa. Sen sijaan otan esille oppivaiseen eläimeen liittyvän tutkimuksen. 

Sosiaalisten hyönteisten käyttäytymisen on nimittäin ajateltu olevan pääosin synnynnäistä, vaikka ne ovat jo aiemmin osoittaneet huomattavaa oppimiskykyä. Siksi tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin kimalaisen kykyä oppia uusia asioita toistensa esimerkistä vähän samaan tapaan kuin ihmislapset oppivat aikuisten ja toistensa tekemisiä katselemalla. 

Sitä varten tutkijat rakensivat lukittavan laatikon, joka pystyttiin avaamaan kahdella eri tavalla ja jonka sisälle asetettiin ruokaa. Sen jälkeen he kouluttivat laatikon avaamiseen yksilöitä, jotka osasivat avata sen jommallakummalla tavalla. 

Kun nämä koulutetut opettajat sitten siirrettiin kimalaisyhteisöön, ottivat sen muut jäsenet opikseen ja ryhtyivät avaamaan laatikkoa samalla tavalla kuin olivat nähneet opettajansa tekevän. Tämä tapa säilyi myös silloin, kun joku kimalaisista huomasi itsenäisesti, että oli toinenkin tapa avata ruokalaatikko. 

Verrokkikokeissa ei ollut lainkaan opettajaa, mutta siitä huolimatta kimalaiset huomasivat jossain vaiheessa, että laatikon sai auki. Ne eivät kuitenkaan olleet yhtä taitavia kuin koulutetuilta kimalaisilta esimerkin saaneet yksilöt.  

Tutkijat huomasivat myös, että sellaisissa kokeissa, joissa kimalaisille annettiin opettajat molemmille laatikon avaamistavoille, yleistyi jompikumpi tavoista hallitsevaksi. Tämä oli sikäli satunnaista, että avaamistapa valikoitui eri kimalaisryhmille satunnaisesti. 

Kaiken kaikkiaan tutkijat tekivät kokeidensa tuloksista sen johtopäätöksen, että kimalaisilla - kädellisten ja lintujen lisäksi - on kyky muodostaa kulttuureita eli yhteisöllisiä toiminta- ja käyttäytymistapoja, jotka syntyvät opittujen ja opetettavien taitojen tai kykyjen summana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun mulkku pistää
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Tulevaisuus on jauhomatotortilloissa

Onko ihonvärillä sittenkin väliä?

Yhdysvaltain tiedeakatemian julkaisusarjassa oli mielenkiintoinen tutkimusraportti erilaisten kaupunkilaisyhteisöjen suhtautumisesta tulvariskeihin. Siinä oli tarkasteltu viidenkymmenen USA:n suurkaupunkialueen yhteisöjen reaktioita tulviin. 

Tutkijat käyttivät hyväkseen paikallisia virtaus- ja tulvatietoja, vakuutuskorvauksia, vakuutuksia sekä väestötiheyttä. Niiden perusteella he pystyivät erottamaan kaksi hyvin erilaista yhteisöjen käyttäytymistyyppiä. 

Riskinkestävissä kaupungeissa tulviin varaudutaan vain vähän, mutta ihmisillä on pitkäaikaisia muistoja aiemmista tulvista. Riskejä välttävissä kaupungeissa taas tehdään paljon erilaisia toimenpiteitä tulvilta suojautumiseksi, mutta muistot aiemmista tulvista ovat vähäisempiä.

Riskinkestävissä kaupungeissa on yleensä virtauksensa suhteen paremmin ennakoitavissa oleva vesistö ja pienemmät padot kuin riskialttiissa kaupungeissa. Niissä oli - erittäin mielenkiintoisesti - myos pienempi valkoisten asukkaiden osuus kuin riskejä välttävissä kaupungeissa.

Toisin sanoen tulokset osoittavat, että tulvavaarassa olevien yhteisöjen reaktiot tulvariskiin heijastavat sekä paikallista tietoisuutta hydrologisista olosuhteista että rodullisia eroja ihmisten asenteissa. Siinä missä valkoisen väestön hallitsemissa kaupungeissa tulviin pyritään torjumaan tehokkaasti jo ennakolta, ei värillisten yhteisöiden parissa riskeihin kiinnistetä niin paljon huomiota, vaikka niihin liittyvät muistot ovatkin vahvasti läsnä.

Näyttäisi siis siltä, että ihmisten ihonvärillä on ainakin USA:n suurkaupunkien riskinhallinnassa  merkitystä. Tai tuskin itse ihonvärillä, mutta niillä ominaisuuksilla ja käyttäytymispiirteillä, jotka ovat assosioituneet siihen geneettisesti ja/tai kulttuurisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesän tulo sai tummat pojat touhuamaan vallattomasti
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?

Menneiden aikojen perheidylli

Entiseen aikaan agraari-Suomessakin oli tapana, että isäntä jätti talonsa vanhimmalle pojalleen. Tyttäret naitiin enemmän tai vähemmän kauas kotoa muihin taloihin tai torppiin ja pojista tuli useimmiten lähiseuduille pojattomien talojen isäntiä, paikkakunnan talollisten leskinaisten puolisoita, veljiensä torppareita tai jopa oman talon renkejä. 

Tämä tapa tiedettiin jo aiemmin varsin vanhaksi, sillä jo viitisen tuhatta vuotta sitten Lech-joen varrella eläneet ihmiset elivät tämän mallin mukaisesti. Mahtisuvut ylläpitivät talojaan mutta vaimot ja työväki haettiin kauempaa.

Tuoreessa Science-lehdessä kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli selvitetty peräti kahdentoista 49 000 vuotta sitten eläneen neandertalilaisen genomisekvenssit. Heidän jäänteensä oli löydetty Altai-vuorilla sijaitsevasta luolasta, jonka läheltä on aiemmin tehty myös ensimmäiset havainnot denisovanihmisistä.

Nyt tutkitut genomit paljastivat perheyhteisön, joiden joukossa oli sekä isä että tytär. Ja kaikki muut miehet olivat näiden sukulaisia. Naisten geeneistä sen sijaan saatettiin päätellä, että he liikkuivat paljon enemmän kuin miehet. 

Tässä on huomattava, etteivät 49 000 vuoden takaiset neandertalilaiset viljelleet maata eikä heillä siten ollut maataloja, joita miessukupolvet olisivat viljelleet. Siitä huolimatta näyttää siltä, että jo silloisilla miehillä oli omia reviirejään, joilla he pysyttelivät. 

Merkille pantavaa oli myös se, että nämä neandertalilaiset olivat läheisempää sukua Espanjasta aiemmin löytyneille neandertalilaisille kuin Altai-vuorella aiemmin eläneille lajitovereilleen. Siten kansainvaellukset eivät näyttäisi olevan mikään uusi ilmiö. 

Mielenkiintoista oli myös se, että kaikilla perheen miehillä oli nykyihmisen Y-kromosomi. Siten myös heidän esi-isiensä joukossa oli nykyihmiseen kuuluva mies, kuten muillakin loppuvaiheen neanderalilaisilla. Vastaavasti myös kaikkien eurooppalaisten esi-isiin kuuluu neandertalilaisia. 

Tutkimuksesta luettuani jäin miettimään sitä, kuinka nykyisten länsimaalaisten elämä on muuttunut. Mutta näyttäisi siltä, että jotain lienee jäänyt myös geeneihimme tuon pitkän historian aikana. 

Enkä nyt tarkoita pelkästään maaseudun peräkammarin poikia, jotka ovat jääneet naisettomiksi tyttöjen lähdettyä kaupunkeihin, vaan myös sitä kyselyä, jonka mukaan 18–30-vuotiaista miehistä peräti 66 prosenttia haaveilee maallemuutosta tai harkitsevansa sitä vakavasti - todennäköisesti oman sukunsa juurille. Sen sijaan nuorista naisista maallemuutosta on innostunut "vain" 32 prosenttia. 

Toki maallemuuttohalukkuuteen on muitakin tekijöitä - epäilen esimerkiksi kaupunkien väestörakenteen muutoksen vaikuttavan siihen - mutta oma osansa saattaa hyvinkin olla siinä kymmenien ellei satojen tuhansien vuosien traditiossa, jossa miehet ovat pysytelleet kotiseudullaan ja naiset ovat liikkuneet pitkiäkin matkoja miehelään. Olisihan suoranainen ihme. ellei tämä olisi jättänyt myös perinnöllisiä sopeumia sekä naisiin että miehiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vanhat normit säilyvät ja näkyvät pitkään
COVID-19 ja neandertalilaiset
Suurmiehiä maahanmuuton avulla