Eurooppalaisten ihon, silmien ja hiusten väri

Muinaisten eurooppalaisten ihonväristä on käyty kovaa polemiikkia vuosien varrella. Siksi oli mielenkiintoista lukea tuore ranskalais-brittiläinen tutkimusartikkeli, jossa oli selvitetty eri aikakausina Afrikan ulkopuolella eläneiden ihmisten ihonväriä käyttäen aiempaa parempaa menetelmää. 

Tutkijat keräsivät aineiston, joka koostui 348 julkaistusta muinaisen DNA:n näytteestä, jotka oli kerätty 45 000 - 1 700 vuotta sitten eläneistä ihmisistä. Tulokset kuvanneessa julkaisussa raportoitiin näistä näytteistä kuitenkin vain sellaiset fenotyypit, jotka heidän käyttämänsä analyysimenetelmät pystyivät ennustamaan luotettavasti.

* * *

Paleoliittiselta kaudelta eli vanhalta kivikaudelta noin 45 000 - 13 000 vuotta sitten peräisin olevista näytteistä löytyi yhtä lukuun ottamatta tummiin silmien, hiusten ja ihon väriin viittaavat perintötekijät. Ainoa poikkeus oli venäläinen, ajalta 38 700 - 36 200 vuotta sitten, jolla havaittiin olleen keskitumma iho.

* * *

Mesoliittiselta kaudelta eli keskimmäiseltä kivikaudelta 14 000 - 4 000 vuotta sitten kerättyjä näytteitä oli yhteensä 66 ihmisestä. Niistä yhdellätoista havaittiin vaaleat silmät: näytteet olivat Pohjois-Euroopasta, Ranskasta ja Serbiasta. Itäisimmissä näytteissä (24 kpl) havaittiin vain tummat silmät ja Serbiassa esiintyi molempia fenotyyppejä. 

Tummat hiukset havaittiin 61 näytteessä, mutta yhden ruotsalaisen ja yhden serbialaisen hiukset olivat vaaleat. Ihonväri vaihteli enemmän kuin silmien tai ihon sillä vaikka tumma iho olikin edelleen vallitseva (43 näytettä), oli joukossa seitsemän keskitummaa ja kolme vaaleaihoista näytettä (Ranskasta ja Ruotsista). Näytteiden joukossa oli ensimmäistä kertaa myös 12 000 vuotta sitten elänyt ruotsalainen yksilö, jolla oli siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho.

* * *

Neoliittisella kaudella eli nuoremmalla kivikaudella 10 000 - 4 000 vuotta sitten eläneen 132 varhaisen maanviljelijän joukossa useimmilla yksilöillä oli edelleen tummat silmät (81 näytettä). Pohjois- ja Keski-Euroopassa esiintyi sekä tummia että vaaleita silmiä. Hiukset olivat pääosin tummat; poikkeuksena yksi itävaltalainen keskitumma ja viisi vaaleaa fenotyyppiä. Tästä joukosta havaittiin ensimmäistä kertaa myös punaiset hiukset. Ne kuuluivat turkkilaiselle maanviljelijälle. 

Ihonväri oli hiuksia vaihtelevampi. Tummia fenotyyppejä esiintyi esimerkiksi Portugalissa ja Iranissa. Lisäksi keskitummiksi osoittautui 25 näytettä muun muassa Tanskasta, Latviasta, Serbiasta ja viidellä ihmisellä Tšekistä, Iso-Britanniasta, Latviasta, Ruotsista ja Ukrainasta oli vaalea iho.

* * *

Tummat fenotyypit olivat edelleen vallitsevia myös kuparikaudella eli noin 6 000 - 3 500 vuotta sitten eläneiden 42 näytteen joukossa. Silmien osalta tumma väri havaittiin 26 näytteessä ja vaalea viidellä ihmisellä (esimerkiksi tanskalainen ja italialainen). Hiuksista lähes kaikki olivat tummia, sillä vain yksi tanskalainen oli keskitumma ja yksi romanialainen vaalea. 

Iho oli pääosin tumma Itä-Euroopassa ja Iberian niemimaalla. Keskitummia havaittiin kuitenkin muun muassa Espanjasta ja Unkarista (7 näytettä) ja vaaleita Tanskasta, Britanniasta ja Romaniasta (4 näytettä) peräisin olevista näytteistä.

* * *

Pronssikautta noin 7 000 - 3 000 vuotta sitten eläneiden ihmisten (71 näytettä) joukossa vaaleasilmäisten osuus kasvoi. Sellaiset havaittiin 16 näytteessä, joita löytyi Euroopasta, Venäjältä, Jordaniasta ja Kazakstanista. Hiukset pysyivät enimmäkseen tummana, mutta vaaleita fenotyyppejä havaittiin 12 näytteessä. Yksi näyte Kreikasta osoitti punaiset hiukset. 

Iho oli monilla edelleen tumma (22 näytettä), mutta keskitummia esiintyi etenkin Keski-Euroopassa ja ensimmäistä kertaa myös Venäjällä (15 näytettä). Vaalea iho havaittiin 6 näytteessä (Tšekki, Tanska, Viro, Ranska, Britannia, Unkari) ja ensimmäistä kertaa havaittiin myös neljä yksilöä, joilla oli siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho Tšekistä, Virosta, Englannista ja Unkarista.

* * *

Rautakaudella noin 3 000 -1 700 vuotta sitten eläneillä 25 ihmisen joukosta kymmenellä havaittiin tummat silmät Britanniassa, Espanjassa ja Venäjällä. Sen sijaan kolmella ihmisellä oli ollut vaaleat silmät (Tanska ja Suomi). Molempia fenotyyppejä esiintyi Italiassa ja Kazakstanissa. 

Hiukset olivat pääosin tummat (14 näytettä), mutta joukossa oli myös yksi keskitumma (Tanska) ja neljä vaaleaa (Tanska, Suomi, Italia, Kazakstan). Iho taas oli tumma Venäjällä, Kazakstanissa ja Italiassa (6 näytettä), keskitumma Tanskassa, Kazakstanissa ja Espanjassa (3) ja vaalea Pohjois-Euroopassa (2) eläneillä ihmisillä. Siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho havaittiin kahdessa näytteessä, joista toinen oli tanskalainen ja toinen suomalainen.

* * *

Tutkijoiden oma johtopäätöksen mukaan "osoitimme, että neoliittinen varhaisten maanviljelijöiden levittäytyminen toi mukanaan vaaleampia fenotyyppejä, mutta vuosituhansien ajan pigmentaatiossa säilyi suuri vaihtelu, niin että monet eurooppalaiset säilyttivät afrikkalaisten esi-isiensä tumman ihonvärin vielä pronssi- ja rautakausillakin".

Omalta osaltani totean, ettei minulla ole tähän lisättävää muilta osin, kuin sen toteaminen, että pohjoisten kansojen vaalentuminen on tapahtunut - edellä kuvaamani datan perusteella - muita eurooppalaisia nopeammin ja siis myös aiemmin. Se tuskin on kenelläkään yllätys, sillä olemmehan edelleen keskimäärin vaaleampia ja sinisilmäisempiä kuin vaikkapa Välimeren ihmiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallista tuontitavaraa 
Onko ihonvärillä sittenkin väliä?
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa

Grönlannin rekikoira eli qimmit

Grönlannin inuiitit ovat käyttäneet omaa rekikoiraansa apunaan yli 800 vuoden ajan. Tämän koirarodun - qimmitin - kanta on pienenemässä nopeasti useista syistä, kuten ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja moottorikelkkojen käytön lisääntyminen. 

Tuoreessa monikansallisessa tutkimuksessa tutkittiin näiden koirien ja niiden esi-isien geenien muuntelua selvittääkseen, kuinka vuosisatojen eristäytyneisyys on muovannut qimmitien populaatioita. Lisäksi tutkijoita kiinnosti, millainen vaikutus eurooppalaisten mukanaan tuomilla koirilla on ollut nykyisiin Gronlannin rekikoiriin. 

Tutkimuksessa löydettiin kolme selvästi erottuvaa alueellista koirapopulaatioita sekä todisteita siitä, että koirien genomeihin oli vaikuttanut kaksi kertaa kanadalaisisten inuiittien koirista peräisin olevaa geneettistä ainesta. Sen sijaan nykyisissä qimmit-koirissa on vain vähän eurooppalaista perimää. 

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että koirissa oli vain vähän viimeaikaista sisäsiittoisuutta, vaikka niiden monimuotoisuuden taso oli alhainen. Tämä tilanne on hyvä, mutta sikäli vaarallinen, että mikäli näiden koirien lisääntymisessä hyödynnetään koirien jalostuksessa yleistä sisäsiittoisuutta, saattavat haitalliset geenimuodot yleistyä ja vaikuttaa sitä kautta koko koirarodun elinvoimaan.

Tutkijoiden mukaan heidän tuloksiaan voidaan käyttää Grönlannin rekikoirien suojelutoimissa niiden ympäristön muuttuessa yhteiskunnallisen kehityksen mukana varsin nopeasti. Tämä olisi sikäli tärkeää - tai ainakin mielenkiintoista - että koirarotu on yksi maailman vanhimmista. 

Päivän aiempi merkintä:
Poliisi ampui miehen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hevostietoa pikkutytöille ja ravimiehille 
Russakan ihmeelliset seikkailut
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Sukurutsa on nostettava pöydälle

Monilla maahanmuuttajaryhmillä esiintyy tunnetusti paljon sukulaisavioliittoja eli sukurutsaa. Sen ongelmana on lyhyesti sanottuna se, että sukulaisten keskenään tekemillä lapsilla on alentunut heterotsygotia-aste, koska suuri osa geeneistä on peräisin samalta henkilöltä - esimerkiksi serkuksilla isovanhemmalta. Toisin sanoen, näillä ihmisillä on tavallista useammasta geenistä perittynä identtinen geenimuoto.

Tämän seurauksena sellaiset geenit, jotka yleensä esiintyvät ihmisissä vain yhtenä kopiona ja ilman vaikutusta hänen ilmiasuunsa eli fenotyyppiinsä tulevat näkyviin. Näiden geenien joukossa on paljon tavalla tai toisella viallisia geenimuotoja. 

Näiden resessivisten eli väistyvien geenivirheiden harvinaisuus johtuu siitä, että luonnonvalinta toimii niitä vastaan. Se toimii siten, että sellaiset ihmiset, joilla on tavalla tai toisella näkyvä geenivirhe saavat vähemmän jälkeläisiä kuin muut ihmiset. Ja siten heidän geeninsä eivät siirry tuleville sukupolville yhtä tehokkaasti kuin muiden ihmisten perintötekijät. 

On syytä huomata, etteivät resessiiviset geenivirheet ole aina selvästi näkyviä sairauksia, vaan ne ovat usein vain lievästi haitallisia. Ja siksi ne vaikuttavat "vain" heikentämällä yksilöiden elinvoimaa - siis esimerkiksi ruumiillista tai henkistä suorituskykyä - eikä niitä pidetä varsinaisina sairauksina.

Koska resessiviset geenimuodot vaikuttavat ihmisiin vain silloin, kun ne on peritty molemmilta vanhemmilta, on sukulaisavioliitoissa syntyneiden lasten joukossa muita enemmän vammaisia. Ja terveiltäkin vaikuttavien jälkeläisten kyvyt ovat keskimäärin vähäisemmät kuin muilla ihmisillä. 

Tämä on todennäköisesti yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi tiettyihin maahanmuuttaryhmiin kuuluvien ihmisten on ollut vaikea menestyä länsimaisissa yhteiskunnissa. Ja vaikuttaa vahvasti siihen, että heidän lastensa oppimiskyky on heikko.

Tästä syystä sukulaisavioliitot eivät voi olla monimuotoistuvassa yhteiskunnassa keskustelulta tai kritiikiltä kielletty aihe, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja koska kyse on kasvavasta ongelmasta, on kansaa - ja aivan erityisesti sukurutsaa suosivissa kulttuureissa eläviä ihmisiä - valistettava heidän perinteensä ikävistä seurauksista. 

Toisin sanoen sukurutsa ja sen haitalliset vaikutukset yhteiskuntaan on kerta kaikkiaan nostettava pöydälle!

Näin on tehtävä myös - ja erityisesti - kouluissa, vaikka siellä istuisi oppilaina serkusten välisen avioliiton jälkeläisiä. Sillä juuri heidän on syytä ymmärtää asia ja katkaista kulttuurinsa haitallinen perinne ja valita puolisonsa suvun ulkopuolelta. 

Tässä yhteydessä on hyvä korostaa sitä, että sukulaisavioliiton aiheuttamat perinnölliset haitat katoavat kokonaan yhdessä sukupolvessa. Ja siksi edes maan sukurutsaisimmankaan kulttuurin sisäsiittoisimpien jäsenten jälkeläisiä ei ole tuomittu yhteiskunnan pohjasakkaan - kunhan he vain itse ymmärtävät huolehtia siitä, etteivät ryhdy lapsentekoon sukulaisensa kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Serkku on kulttuurinen herkku
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este