sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Jääkarhupopulaatioiden genetiikkaa

Tätä ajatusta kirjoittaessani on pohjoisen merijään laajuus kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Niinpä ajattelin kertoa tuoreesta jääkarhujen elämästä kertovasta tutkimustiedosta.

Kyse on Proceedings of the Royal Society B-sarjassa julkaistusta raportista, joka perustuu jääkarhujen populaatiogeneettisiin analyyseihin näytteistä, jotka on kerätty Norjan Huippuvuorilta vuosina 1995-2016. Sen mukaan jääkarhujen geneettinen monimuotoisuus väheni näinä vuosina kolmesta kymmeneen prosenttiin riippuen laskutavasta. Lisäksi eri alueiden jääkarhupopulaatioiden väliset geneettiset erot kasvoivat 200 prosentilla. 

Tutkijoiden mukana syynä näihin muutoksiin on ollut Barentsinmeren jääpeitteen pieneneminen viime vuosikymmeninä. Tilastojen mukaan esimerkiksi jäättömän kauden pituus on vuosina 1979-2014 lisääntynyt 41 päivällä. 

Samalla jääkarhuille optimaalisten olosuhteiden on todettu siirtyneen kohti pohjoista kaikkina vuodenaikoina. Itse Huippuvuorilla jääkarhut ovat siirtyneet aiempaa enemmän kuivalle maalle syömään lintuja ja niiden munia sen sijaan, että olisivat viettäneet aikaansa jäällä metsästämässä hylkeitä.   

Kuten tiedämme, ovat jääkarhut olleet keskeinen maskotti niille tahoille, jotka ovat varoitelleet meitä ilmastonmuutosten vaaroista. Onhan se salaperäinen ja muhkea eläin, mutta omakohtaisia kokemuksia siitä ei ole juuri muilla kuin aivan pohjoisimmilla kansoilla. Niinpä ihmisillä lienee pohjoisten jääkenttien nallekarhusta varsin romantisoitu kuva. 

Tämä vuosi lienee kuitenkin ollut jääkarhuille varsin suotuisa: alussa mainitsemani arktisen merijään laajuuden kääntyminen kasvuun toissapäivänä tapahtui tilanteessa, jossa se oli suurempi kuin jään vuosittainen minimikoko on ollut kertaakaan sitten vuoden 2014. 

Lisäksi jääpeite oli noin 40 prosenttia laajempi kuin se oli minimissään vuonna 2012, jolloin ilmastotutkijat veikkasivat jääkenttien sulavan kokonaan jo lähivuosina (tähän päivään mennessä?) tai ainakin vuosien 2030 ja 2040 välillä. Toki nämä puheet on sittemmin peruttu ja jään sulamisarvio siirretty 2050-luvulle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoinen helleaalto sulattaa myös arktista napajäätä
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille
Arktisen merijään laajuus ei ole supistunut vuoden 2012 jälkeen

3 kommenttia:

  1. Ymmärtääkseni jääkarhut ovat joskus tuhansia vuosia sitten eläneet paljon jäättömimmissä olosuhteissa ja ihan hyvin. Ja nytkin on hyvin eläviä ja lisääntyviä populaatioita.

    VastaaPoista
  2. Mikä olisi maapallon tila ilman ihmistä? Siis jos kukaan ei olisi siitä huolissaan?
    Kulot raivoisivat, maat järisivät, tulivuoret purkautuisivat, myrskyt raivoisivat, rankkasateet saisivat joet tulvimaan, kuivuus kuristaisi...
    Jotkut lajit tuhoutuisivat, toiset vahvistuisivat, uusia syntyisi. Ihan niinkuin nytkin.
    Voisi tietenkin ajatella, että luonto kiittäisi jos ihminen häviäisi, mutta luonto ei jaa mitaleita.
    Vaikka ihminen mitenkä vaan kurittaa luontoa, luonto vaan on.

    Voipi olla, että jääkarhu tiukan paikan tullen oppii syömään vaikka eskimoita, jos niitä on tarjolla...

    (Ei kuitenkaan Eskimo-jäätelöä, koska se on kiellettyä...)

    VastaaPoista
  3. Tämä on mielenkiintoinen kirjoitus jääkarhujen suojelusta:

    https://ilmastotiede.wordpress.com/2017/03/01/miksi-wwf-ja-greenpeace-vastustavat-jaakarhun-suojelua/

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!