Totuus, jonka kaikki tietävät valheeksi

Eduskunta on Suomen korkein yhteisistä asioista päättävä elin. Siksi voisi kuvitella, että kansanedustajan ammatti olisi hyvinkin arvostettu. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi vuonna 2017 tehdyn selvityksen mukaan se oli vasta sijalla 351 – siis juuri ennen tanssijaa ja pari pykälää kosmetologin takana. Valitettavasti tähän on selvät syynsä.

* * *

Kansanedustaja Martin Paasi (kok) kirjasi sosiaaliseen mediaan ajatuksia herättävän huomion: "eniten politiikassa v*tuttaa älyllinen epärehellisyys. Eli viljellään sanomisia joita valheelliseksi tiedetään, istuntosalissa, mediassa ja somessa, ja kaikki aika menee tämän arvottoman retoriikan vatvomiseen". 

Eilen hän sitten huomasi, ettei ollut ensimmäinen, jolla oli tämänsuuntaisia ajatuksia. Presidentti Risto Ryti oli nimittäin todennut jo kauan sitten, että "pahimmat viholliset keskuudessamme ovat ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiita uhraamaan kansakunnan elinedut, ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi".

Muistutettakoon tämän blogimerkinnän lopuksi vielä presidentti Alexander Stubbin todenneen pari päivää sitten Eduskunnan avajaisissa pitämässään puheessa, että "tänä päivänä usein se, joka sanoo räväkimmin, saa eniten näkyvyyttä. Provokaatiot palkitaan huomiolla. Ylilyöntejä luullaan rohkeudeksi. Liioittelua totuudenpuhumiseksi."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
Mitä sitten, jos Risto Rytin tilalla olisi ollut Sanna Marin tai Petteri Orpo?

Krista Kiurun tapauksesta

Lehtitietojen mukaan kansanedustaja ja valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd) on tehnyt eduskunnassa kaikkensa jarruttaakseen hallituksen uudistuksia sosiaali- ja terveydenhoidon alalla. Näiden toimien seurauksena hänen puoluetoverinsa Ville Merinen jäi aiemmin sairauslomalle ja sen jälkeen myös muilta Kiurun johtaman valiokunnan jäseniltä on kuultu valituksia hänen toimintatavoistaan. Ja jopa syytös työpaikkakiusaamisesta.

Kiurun poliittisiin toimintatapoihin on liittynyt myös se, että kansanedustaja Martin Paasin (kok) ja Aino-Kaisa Pekosen (vas) välille syntyi sanaharkkaa, jonka seurauksena Helsingin sanomat käytti tilannetta hyväkseen käynnistämällä ensin mainittua kohtaan ajojahdin. Näin siitä huolimatta, että Paasi oli heti pahoitellut Pekosen hermostuttaneita sanojaan.

Nämä tosiasiat Kiurun poliittisista toimintatavoista eivät muutu miksikään siitä, että tämä joutui eilen iltapäivällä neljän aikaan väkivallan kohteeksi helsinkiläisessä puistossa. Mutta eivät ne tee siitä myöskään millään lailla hyväksyttävää: väkivalta on - itsepuolustus pois lukien - aina tuomittavaa riippumatta siitä, onko sillä poliittinen tai jokin muu motiivi. Näin myös tässä tapauksessa.

Tätä kirjoitettaessa lyöjää ei ole - hyvistä tuntomerkeistä huolimatta - saatu kiinni, emmekä siksi tiedä mikä oli hänen motiivinsa. Kyse saattoi tietenkin olla poliittisesti motivoituneesta teosta, kuten yleisesti näytetään uskottavan, mutta tapahtumapaikka - Kaisaniemen puisto - oli sellainen, että lyöjä saattoi yhtä hyvin olla myös huumeista, viinasta tai molemmista sekaisin oleva henkilö, jonka uhri valikoitui sattumanvaraisesti. 

Toivoa siis sopii, että poliisi löytää lyöjän ja tämä saa asianmukaisen rangaistuksen teostaan. Siis mikäli kyse oli lievästä pahoinpitelystä sakon tai jos tapahtunut tulkittaisiin tavanomaiseksi pahoinpitelyksi sakon tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Mikäli Kiurun lyöminen tulkittaisiin törkeäksi pahoinpitelyksi, voisi lyöjä saada vankeutta jopa 10 vuotta, mutta sellaisesta ei kai sentään ollut kyse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa