Helsingin Sanomat
palautti tänään lukijoidensa mieleen Iso-Britanniassa Rotherdamissa tapahtuneen
reilusti yli tuhannen kantaväestöön kuuluvan tytön seksuaalisen hyväksikäytön, johon syyllistyivät pakistanilaistaustaiset miehet. Samassa jutussa mainitaan myös uudenvuoden tapahtumat Kölnissä, Saksassa sekä Tukholman nuorisofestivaaleilla 2014 ja 2015.
Kaikkiin näihin tapahtumiin liittyy se, että tapahtumat ovat sattuneet maissa, joissa maahanmuuttajiin ja maahanmuuttopolitiikkaan kohdistuva toisinajattelu on leimattu julkisessa mediassa rasismiksi ja sen esittäjä rasistiksi. Ja sen seurauksena jopa poliisit ovat vaienneet havaitsemistaan väärinkäytöksistä.
Leimaaminen koskee yhtä lailla Suomea, mistä esimerkkinä vaikkapa
Yleisradion välittämät Jari Tervon näkemykset tai
tämä Kansan Uutisten viiden vuoden takainen kirjoitus. Ja onhan sama maahanmuuton aiheuttamasta rikollisuudesta huolissaan olevien rasistiksi leimaamisen henki ollut nähtävissä myös alkuvuoden keskustelussa ns. suvaitsevaiston ilmeisesti Kölnin tapauksen häivyttämiseksi esille nostamissa
katupartiointikysymyksessä ja
lääppimiskeskustelussa.
Rotherdamin, Kölnin ja Tukholman tapahtumat osoittavat, että maahanmuuttopolitiikan aiheuttamat ongelmat eivät katoa niiden esille tuojien demonisoimisella. Päinvastoin, "viestintuojan teloittamisen" avulla ongelmat voidaan pitää hetkellisesti poissa julkisuudesta, jolloin ne saavat rauhassa eskaloitua ja aiheuttaa pahimmillaan valtavaa kärsimystä, joka olisi voitu välttää avoimemman keskustelun sallivassa yhteiskunnassa.
Helsingin Sanomat esitteli tänään muutenkin laajasti maahanmuuttoaihetta. Se esimerkiksi
jatkoi maahanmuutosta toisinajattelevien demonisointia kutsumalla Hollannin suosituimman puolueen puheenjohtajaa Geert Widersiä islamofobiseksi.
Jutussa mainitaan myös yksi marokkolaistaustaisen hollantilaisen tekemä poliittinen murha sekä kantaväestön väkivaltainen mellakka vastaanottokeskusta vastaan. Nämä osoittavat, että Euroopassa vallalla olleella maahanmuuttopolitiikalla on muunkinlaisia seurauksia kuin pelkkä naisten ahdistelu. Tarkoitan etnisten ryhmien välisen väkivallan lisääntymistä ja eskaloitumista, joka pahimmillaan uhkaa jopa poliitikkojen turvallisuutta ja henkeä.
Mutta ei maahanmuuttoasia ole niin yksinkertainen kuin edelle kirjoittamastani saattaisi päätellä. Rikollisuutta ja väkivaltaa paljon suurempi ongelma on yhteiskunnan syvällinen muuttuminen. Ja kuinka ollakaan, Helsingin Sanomat kirjoittaa myös tästä puolesta - tosin itse ilmeisesti ymmärtämättä asiaa.
Aloitan
mielipidesivun kirjoituksesta, jonka on laatinut maahanmuuttoasioissa itse toimiva naishenkilö. Hänet on innoittanut tarttumaan sanan säilän varteen Sisäministeri Petteri Orpon (kok) ehdotus maahanmuuttajien kotouttamiseen heidät työllistämällä.
Kirjoittaja listaa ongelmia työllistämisen esteistä. Hänen mukaansa ongelmia ovat esimerkiksi se, ettei muualta tullut kuorma-auton ammattikuljettaja saa Suomessa ajaa edes henkilöautoa ennen kuin hän on suorittanut ajokortin täällä kokonaan uudestaan.
Tai että koulutetuille maahanmuuttajille ei ole mitään yhtenäistä väylää osaamisen ja tutkinnon tunnistamiselle ja tunnustamiselle. Tai että elintarvikkeiden pakkaukseen tarvitaan hygieniapassia ja että henkilöstövuokrausfirmojen nettilomakkeet ovat niin monimutkaisia, etteivät maahanmuuttajat edes ymmärrä, miten työtä haetaan.
Kyllähän nuo varmasti ovat maahanmuuttajien työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä - sitä en kiistä. Toisaalta en minä ainakaan haluaisi, että paperiton irakilainen maahantulija päästettäisiin auton rattiin ilman, että on varmistettu tämän osaavan ajaa sitä. Enkä kansainvälisen yrityksen rekrytoijana palkkaisi somalialaista koneinsinööriä suunnittelemaan pilvenpiirtäjän hissiä ilman, että voisin olla varma hänen osaamisensa tasosta.
Enkä edes ottaisi afganistanilaista kaavun alle piiloutunutta naista ravintolaan kokiksi, ennen kuin voi olla varma, että hän ymmärtää millä tavoin vältetään vatsatautien aiheuttaminen asiakkailleni. Ja jäin ihmettelemään sitäkin, että kuka haluaisi palkata ihmisen, joka ei edes ymmärrä miten työtä haetaan?
Mielipidekirjoittajan näkemyksen voi siis tiivistää lyhyesti sellaiseksi, että meidän tulisi luopua maahanmuuttajien osalta kaikista niistä keinoista, joita työmarkkinoille on kehitetty niiden hyvin toimimiseksi. Sekä sivullisille, asiakkaille tai työntekijöille itselleen aiheutuvien vaarojen minimoimiseksi.
Petteri Orpon ulostulo aiheutti muutenkin
aktiivisuutta. Antti Palola (STTK) ja Timo Soini (ps) ilmoittivat, ettei maahanmuuttajien työllistämiseksi voida ajatella ministerin ehdottamaa palkanalennusta maahanmuuttajille. Ei ilmeisesti edes naamioimalla työnteko opiskeluksi, kuten Orpo
eilen oikeastaan ehdotti.
Ay-liikkeen reaktio ei tietenkään ollut yllätys, minkä osoittaa se, että aavistelin sitä jo e
ilen aiheesta kirjoittaessani. Eikä myöskään Soinin, jonka puolue on muutamissa edellisissä vaaleissa onnistunut kilpailemaan menestyksellisesti vasemmistopuolueiden kanssa vähän koulutetun väestön äänistä.
Pyydän anteeksi, että joudun tässä toistamaan itseäni. Mutta tämän päivän Helsingin Sanomien juttukokoelma nyt vain sattui piirtämään eteemme kirkkaan kuvan siitä, mihin eurooppalainen vapaa maahanmuuttopolitiikka on johtanut: etniseen polarisaatioon, tietynlaisten rikosten valtavaan kasvuun ja jopa uudenlaisten rikostyyppien ilmaantumiseen ja yhteiskunnan avoimuuden katoamiseen sekä vaatimuksiin kahdentasoisista työmarkkinoista, joista toisessa ei noudateta normaaleja työehtoja palkkauksen, pätevyyden tai työturvallisuuden suhteen. Tässä suhteessa ovi on jo avattu ns.
positiivisen syrjinnän kautta.
Tässä tilanteessa en kaipaa politiikkamme johtajilta tai edes medialta lisää osoituksia tilanteen ongelmallisuudesta. Suomessa on tarkoitus tehdä alkaneena vuonna noin 45 000 turvapaikkapäätöstä. Jos niistä esimerkiksi puolet olisi hakijan kannalta myönteisiä, tulisi eteemme joka tapauksessa pakko onnistumisesta heidän kotouttamisessaan tai ongelmien eskaloituminen ennestään.
Jos ja kun kotouttamiseen ei tässä tilanteessa ole käytettävissä edelle kirjoittamiani työelämän toimintaa rapauttavia keinoja, niin jäljelle jää sen miettiminen mikä muu keino sitten tulee kysymykseen. Ja tähän ei vastaukseksi kelpaa se, mitä kaikki muut ovat tehneet - kertomukset Rotherdamista, Kölnistä ja Tukholmasta osoittavat sen tien johtavan umpikujaan.
Samalla olisi huolehdittava siitä, ettei maahamme alkaneena vuonna suuntautuva kansainvaellus kehitysmaista kasva samoihin mittoihin kuin menneenä vuonna. Näin siksi, että nämä tulijat vaikeuttavat ongelmaa entisestään, ja muuttavat yhteiskuntaamme entistä enemmän sellaiseen suuntaan, jota tuskin yksikään kantaväestöön kuuluva haluaisi.
Hyvät neuvot ovat nyt siis todella tarpeen. Ongelmien salailulla, rajojen auki pitämisellä ja kotouttamistoimissa epäonnistumalla varmistamme vain se, että Suomikin muuttuu hiljalleen sellaiseksi paskastaniksi, joiden olosuhteita maahamme saapuvat ihmiset pakenevat.
Ja ellei tämä paskastan synny muuten, niin sen tuovat mukanaan ristiriitojensa kanssa tänne saapuvat turvapaikanhakijat. Siitäkin Helsingin Sanomat
tarjosi tänään veret seisauttavan kommentin poliisimieheltä "kerran Hennalassa juttelin turvapaikanhakijan kanssa, ja hän sanoi, että tässä samassa tuvassa viereisessä pedissä nukkuu mies, jota hän lähti pakoon Irakissa. Onhan se surullista ja ymmärrettävää, että riitoja tulee."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikkatalouden monet kasvot
Perheiden valinnanavapaus uhrataan Ruotsissa maahanmuuton alttarille
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara