Lapset - ne kaikista rakkaimmat

Minä olen onnellinen ihminen, sillä minulla on omia lapsia. He ovat parasta mitä minulle on tässä elämässä tapahtunut. Myös puolisoni on samaa mieltä. Ehdottomasti.

Vajaa viikko sitten Iltalehti julkaisi jutun, johon se oli kerännyt syitä vapaehtoiseen lapsettomuuteen. Lähes kaikissa vastauksissa kuulsi hedonismi: lapsia ei haluta, koska he rajoittaisivat oman pitkitetyn lapsuuden elämistä.

Minussa eli lapsellisessa ihmisessä juttu herätti lähinnä sääliä - syy siihen löytyy tämän kirjoituksen ensimmäisestä kappaleesta: lapsista kieltäytyvät eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Minähän en ikimaailmassa vaihtaisi pois sitä elämää, jota olen lasteni kanssa saanut elää viimeiset vuosikymmenet. On ollut niin paljon sellaista, josta en etukäteen osannut edes unelmoida.

* * *

Valitettavasti kaikilla lapsilla ei ole hyvä olla. Siksi meillä on Suomessa lapsiasiavaltuutettu. Hän ottaa aika ajoin esille lapsiin liittyviä ongelmia ja hyvä niin.

Tänään Yle uutisoi lapsiasiavaltuutetun nostosta, jonka mukaan koulut ovat ruvenneet keräämään maksuja tavallisesta opetuksesta poikkeavista ohjelmanumeroista, kuten luokkaretkistä. Köyhimmät lapset ovat joutuneet jäämään niiltä pois - vaikka epäilemättä juuri koulu voisi tarjota heille sen tarttumapinnan, joka nostaisi heidät omaan elämisen arvoiseen elämäänsä.

Lapsiasiavaltuutettu Kurttila on tässä asiassa mielestäni oikeassa.

Hän kuitenkin linjasi myös, että "jos...kunnalla ole rahaa, on parempi jättää menemättä" luokkaretkille. Tämä onkin sitten kimurampi asia. Luokkaretkien lopettaminen kaventaisi koulujen opetusta eikä siksi olisi oikein kenellekään lapsista.

Tai siis ei ainakin siinä tapauksessa, että retkillä on jokin pedagoginen tavoite, joka jäisi saavuttamatta lopettamalla ne.

Siksi kunnilla on nyt peiliin katsomisen paikka. On otettava selkeä kanta siihen, onko luokkaretkillä oikeasti sellainen tavoite, että niitä kannattaa järjestää. Jos on, on rahat löydettävä kunnan budjetista. Jos taas ei, on tällaisista retkistä syytä luopua koululaisia eriarvoistavana tuhlauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasisminpelko vaarantaa lapset myös Suomessa
Naisopettajat sorsivat poikia!
Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava

Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa

Helsingin Sanomat kirjoitti aamulla irakilaisperheestä, jonka mies saapui Suomeen seitsemän vuotta sitten ja sai turvapaikan. Hänen vaimonsa seurasi myöhemmin, haki perheenyhdistämistä ja turvapaikkaa, eikä saanut kumpaakaan. Prosessin aikana pariskunta teki kaksi lasta, vaikka heillä ei ollut tietoa vaimon turvapaikkapäätöksen lopputuloksesta.

Helsingin Sanomien tarinassa tehdään nyyhkyjournalismia vaimon turvapaikkahakemuksen hylkäämisen seurauksena hajoavan perheen ja erilleen joutuvien lasten kohtalolla. Ne ovat nimittäin edessä, jos vaimo palaa maahanmuuttoviraston ja oikeuden päätösten mukaisesti yhden lapsensa kanssa Irakiin eikä mies seuraa toisen kanssa.

Erityisesti lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ampuu kovilla. "Lasten oikeuksien sopimuksen yhdeksäs artikla edellyttää, että lasta ei eroteta vanhemmistaan kuin poikkeustapauksissa. Tämä ei enää toteudu Suomessa. Toivon päättäjiltä rehellisyyttä tässä: pitää todeta, että Suomi ei enää noudata tätä artiklaa."

Tässä kohtaa nostin kulmakarvojani. Mikä ihme voisi olla enempää poikkeustapaus kuin tilanne, jossa lapsia tehdään ilmiselvästi turvapaikan saamiseksi? Siitähän tässä näyttäisi olevan kysymys. Ellei irakilaispariskunta sitten ole ollut vain järkyttävän välinpitämätön ja vastuuton.

Lapsiasiavaltuutettu jatkaa HS:n jutun mukaan vielä kertomalla olevansa huolissaan erityisesti yksin tulleista alaikäisistä, jotka eivät saa vanhempiaan Suomeen. Minä taas olen ollut huolissani siitä, kuinka irakilaisperheet ovat väärinkäyttäneet lapsiaan lähettäen nämä hakemaan turvapaikkaa läpi vaarallisen - niinhän meille on vakuutettu - reitin Persianlahden rannalta Suomeen vain saadakseen itselleen paremman elintason suomalaisen veronmaksajan piikkiin.

Suomen hallituksen ja sen myötä maahanmuuttoviraston uudistuva linja on nyt katkaisemassa lasten hyväksikäytön elintasopakolaisuudessa. Se on hyvä edistysaskel monessakin mielessä - eikä vähiten lasten väärinkäytön lopettamisessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko lapsilla oikeus elää omana itsenään?
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei
Erotetun opettajan tapaus