maanantai 10. marraskuuta 2014

Feissarin ongelma: kuinka maksimoida keräystulos?

Tänään lukemassani tutkimuksessa oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen aihe eli miten hyväntekeväisyyteen saataisiin kerättyä mahdollismman paljon rahaa. Tämä blogiteksti on siis ehdoton must kaikille niille, jotka haluavat ihmisten löysäävän kukkaronsa nyörejä ilman, että saisivat rahoilleen suoraa vastinetta.

Tutkimuksen kohteena oli 40 000 potentiaalista rahanlahjoittajaa. Heitä kaikkia pyydettiin lahjoittamaan rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta neljällä erilaisella kirjeellä.

Ensimmäisessä pyydettiin ainoastaan lahjoittamaan 20, 50 tai 100 dollaria hyväntekeväisyyteen. Toisessa kerrottiin lisäksi, että suurlahjoittaja oli jo lahjoittanut 10 000 dollaria siemeneksi. Kolmannessa suurlahjoittajan sanottiin antavan dollarin jokaista kerättyä dollaria kohti aina 10 000 dollariin asti. Neljännessä puolestaan kerrottiin suurlahjoittajan antaneen 10 000 dollaria, jolla kustannetaan keräyskulut.

Keräyksen tuloksena nähtiin, että ensimmäisellä kirjeellä saatiin rahaa yhteensä vain 336 lahjoittajalta. Siemenestä mainitsevalla ja dollarin dollarista lahjoittavalla kirjeellä kukkaron nyörit heltisivät jo 475 ja 441 vastaanottajalta. Mutta jättipotin keräsi kuitenkin neljäs kirje, jonka mukaan yksityinen rahoittaja hoitaa keräyskulut. Siihen heltyi peräti 855 vastaanottajaa!

Jos siis haluat kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen, kannattaa ensin hommata lahjoittaja, joka hoitaa keräyskulut ja sen jälkeen mainita asiasta rahaa pyydettäessä. Näin rahantulon voi maksimoida!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jyväskylän dosentti ehdottaa suomalaisten aivopesua
Terveystiedon ylioppilaskirjoituskysymys referoi Professorin ajatuksia -blogia
Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?
Uutta tietoa viherpesusta

4 kommenttia:

  1. 2. ja 3. vaihtoehdossa potentiaaliselle lahjoittajalle syntyy tietoinen tai alitajuntainen kuva siitä, että rikas lahjoittaja jo osittain tai kokonaan hoitaa hyväntekeväisyyden, jolloin potentiaalisen lahjoittajan ei tarvitse tai tarvitsee vähemmän. 4. vaihtoehdossa syntyy mielikuva siitä, että kukaan ei ole vielä lahjoittanut, mutta samalla rikas (?) lahjoittaja näyttää kuitenkin auktoriteetillaan ja sosiaalisella esimerkillään suuntaa. Potentiaalinen lahjoittaja kokee olevansa enemmän velvoitettu ja kannustettu auttamaan. Lisäksi kun keräyskulut on jo maksettu, suurin osa rahoista tai kaikki lahjoitetut rahat menevät hyväntekeväisyyteen, jolloin lahjoitetuilla rahoilla tuntuu olevan paljon enemmän merkitystä; ne eivät mene toissijaisiin kohteisiin ja/tai hyväntekeväisyysjärjestön pikku-byrokraattien elättämiseen.

    VastaaPoista
  2. ... 4. vaihtoehdossa juuri sinun hyväntekeväisyydelläsi tuntuu olevan eniten merkitystä ja vaikutusta.

    VastaaPoista
  3. On kuitenkin mielenkiintoista, että ero on noinkin suuri. Eivätkä ihmiset kavahda suuria keruukustannuksia, kunhan niitä ei tarvitse maksaa itse.

    VastaaPoista
  4. Ei tulos ehkä ole niinkään yllättävä. Jos yksityinen rahoittaja hoitaa keräyskulut, lahjoitettu summa menee kokonaan nimettyyn tarkoitukseen. Monissa tapauksissa keräyskulut voivat syödä leijonanonsan lahjoituksista ja tosiasiassa kyse onkin lähinnä rahankeräystä harjoittavasta yrityksestä, joka käyttää marginaalisen osan tuloistaan nimeämäänsä tarkoitukseen..

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!