Somaleiden yhtenä ehdottomana avuna mainittiin takavuosina verraton kyky sovitella. Lieneekö taito sittemmin unohtunut.
Ylen uutinen nimittäin kertoi, että emä-Somaliasta eronneet - ja rauhallisina pidetyt - Somalimaa ja Puntmaa ovat ajautuneet keskenään tappaviin taisteluihin. Syynä on erimielisyys maiden rajalla sijaitsevan kaupungin hallinnasta.
Jääkäämme jännityksellä seuraamaan, miten tämä näkyy a) emä-Somalian tulevassa kehityksessä, b) islamistisen Al-Shabaabin asemassa Afrikan sarvessa, c) somaleiden jättämien turvapaikkahakemusten määrässä EU:n ja Suomen rajalla sekä d) edellytyksissä palauttaa somalitaustaisia elintasopakolaisia tai rikollisia kotimaahansa.
Ei naurata. Ei.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keitä me suomalaiset olemme?
Hakunilassa leimahteli
Sikailua toisten juhlissa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Somalimaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Somalimaa. Näytä kaikki tekstit
perjantai 25. toukokuuta 2018
sunnuntai 8. toukokuuta 2016
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa
Helsingin Sanomat kirjoitti mielikuvitustarinan eli skenarion siitä, mitä tapahtuisi jos Suomeen tulisi kolmen vuoden kuivuus samalla tavalla kuin Somalimaassa on ollut. Tosin samaisen jutun mukaan sielläkin kuivuus on jatkunut vasta kolmatta vuotta, ei siis kolmea.
Somalimaahan on se Somalian pohjoispuolella oleva ja siitä irtautumaan pyrkivä maakaistale, jossa on suhteellisen rauhallista. Itse jutussa puhutaan myös Somaliasta, koska sielläkin on ollut hyvin kuivaa.
Kun millä tahansa eläinlajilla on luonnon tarjoamista resursseista pulaa, romahtaa niiden populaatio ympäristön kantokykyä vastaavaksi. Tai sitten eläimet siirtyvät muualle. Mutta mitä on tapahtunut Somalimaassa ja Somaliassa?
En löytänyt niiden väestön kehityksestä erillisiä tietoja, mutta en ole kuullut Somaliassa tapahtuneista kuivuudesta johtuvista joukkokuolemista enkä väestönkasvun muutoksista. Wikipediasta löytyy tieto, jonka mukaan jälkimmäinen oli vuonna 2014 peräti 1,75%. Se tarkoittaa, että Somalian väestö kasvoi viime vuonna noin 182 000 ihmisellä.
Kuten hyvin tiedämme, on Somaleita lähtenyt joukoittain muualle maailmaan. Ei kuitenkaan likimainkaan 182 000 ihmistä vuodessa. Yhtenä syynä tähän on Helsingin Sanomien jutussa mainittu katastrofiapu: "läntistä Somalimaata Itä-Afrikassa koettelee jo kolme vuotta jatkunut kuivuus, ja avustusjärjestöt Punainen Puolikuu ja Punainen Risti ajattavat hätätila-alueelle vettä tankkiautoilla".
Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan, että loogisesti katsoen juuri katastrofiapu mahdollistaa väkiluvun jatkuvan kasvun. Mutta se myös hillitsee somaleiden ja muiden kotimaidensa kantokyvyn yli kasvaneiden väestöjen muuttoa muualle maailmaan.
Ongelma tässä kaikessa syntyy siitä, etteivät avustajat osaa tai uskalla sanoa, että näiden maiden asukkaiden olisi tehtävä jotain holtittomalle väestönkasvulleen. Niin kauan kuin Somaliassa väestö kasvaa rajoituksetta, on jokainen kuivuuskausi ylitettävä entistä vahvemmin kansainvälisten avustajien hyväntahtoisuuden ja resurssien varassa. Tai pyrittävä muualle maailmaan.
Sama koskee muitakin maita ja maanosia, joiden väestö kasvaa yli maan tarjoamien resurssien. Käytännössä suurin ongelma on kuitenkin Afrikassa, jolla on jo nyt vaikeuksia elättää asukkaansa ja jonka väestön on ennustettu kasvavan peräti nelinkertaiseksi.
Tämä tarkoittaa Suomeksi sitä, että joudumme tällä vuosisadalla valitsemaan kolmen vaihtoehdon välillä. Ensimmäinen on yhä kasvavien resurssien eli katastrofiavun vieminen Afrikan väestön elättämiseksi Afrikassa. Toinen on ennennäkemättömän afrikkalaisten joukkovaelluksen salliminen muualle maailmaan.
Kolmas vaihtoehto pitää sisällään periksi antamisen avustamisessa ja samaan aikaan rajojen sulkeminen resurssiensa loppumista pakenevilta afrikkalaisilta. Ja sen seurauksena näiden joukkokuolema samaan tapaan kuin Suomessa kävi pikku jääkauden aikana 1600-luvun lopussa: tuolloin kuoli 28 prosenttia maamme väestöstä.
Looginen johtopäätös tästä kaikesta olisi tietenkin länsimaisen avun kytkeminen afrikkalaisten yhteiskuntien väestönkasvun pysäyttämiseen. Valitettavasti emme taida elää loogisessa maailmassa, vaan Afrikassa jatkuu entinen meno kunnes seisomme edelle kirjoittamieni kolmen vaihtoehdon edessä. Ja joudumme valitsemaan yhden niistä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiisistä:
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa
HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin
Uusi askel Afrikassa
Somalimaahan on se Somalian pohjoispuolella oleva ja siitä irtautumaan pyrkivä maakaistale, jossa on suhteellisen rauhallista. Itse jutussa puhutaan myös Somaliasta, koska sielläkin on ollut hyvin kuivaa.
Kun millä tahansa eläinlajilla on luonnon tarjoamista resursseista pulaa, romahtaa niiden populaatio ympäristön kantokykyä vastaavaksi. Tai sitten eläimet siirtyvät muualle. Mutta mitä on tapahtunut Somalimaassa ja Somaliassa?
En löytänyt niiden väestön kehityksestä erillisiä tietoja, mutta en ole kuullut Somaliassa tapahtuneista kuivuudesta johtuvista joukkokuolemista enkä väestönkasvun muutoksista. Wikipediasta löytyy tieto, jonka mukaan jälkimmäinen oli vuonna 2014 peräti 1,75%. Se tarkoittaa, että Somalian väestö kasvoi viime vuonna noin 182 000 ihmisellä.
Kuten hyvin tiedämme, on Somaleita lähtenyt joukoittain muualle maailmaan. Ei kuitenkaan likimainkaan 182 000 ihmistä vuodessa. Yhtenä syynä tähän on Helsingin Sanomien jutussa mainittu katastrofiapu: "läntistä Somalimaata Itä-Afrikassa koettelee jo kolme vuotta jatkunut kuivuus, ja avustusjärjestöt Punainen Puolikuu ja Punainen Risti ajattavat hätätila-alueelle vettä tankkiautoilla".
Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan, että loogisesti katsoen juuri katastrofiapu mahdollistaa väkiluvun jatkuvan kasvun. Mutta se myös hillitsee somaleiden ja muiden kotimaidensa kantokyvyn yli kasvaneiden väestöjen muuttoa muualle maailmaan.
Ongelma tässä kaikessa syntyy siitä, etteivät avustajat osaa tai uskalla sanoa, että näiden maiden asukkaiden olisi tehtävä jotain holtittomalle väestönkasvulleen. Niin kauan kuin Somaliassa väestö kasvaa rajoituksetta, on jokainen kuivuuskausi ylitettävä entistä vahvemmin kansainvälisten avustajien hyväntahtoisuuden ja resurssien varassa. Tai pyrittävä muualle maailmaan.
Sama koskee muitakin maita ja maanosia, joiden väestö kasvaa yli maan tarjoamien resurssien. Käytännössä suurin ongelma on kuitenkin Afrikassa, jolla on jo nyt vaikeuksia elättää asukkaansa ja jonka väestön on ennustettu kasvavan peräti nelinkertaiseksi.
Tämä tarkoittaa Suomeksi sitä, että joudumme tällä vuosisadalla valitsemaan kolmen vaihtoehdon välillä. Ensimmäinen on yhä kasvavien resurssien eli katastrofiavun vieminen Afrikan väestön elättämiseksi Afrikassa. Toinen on ennennäkemättömän afrikkalaisten joukkovaelluksen salliminen muualle maailmaan.
Kolmas vaihtoehto pitää sisällään periksi antamisen avustamisessa ja samaan aikaan rajojen sulkeminen resurssiensa loppumista pakenevilta afrikkalaisilta. Ja sen seurauksena näiden joukkokuolema samaan tapaan kuin Suomessa kävi pikku jääkauden aikana 1600-luvun lopussa: tuolloin kuoli 28 prosenttia maamme väestöstä.
Looginen johtopäätös tästä kaikesta olisi tietenkin länsimaisen avun kytkeminen afrikkalaisten yhteiskuntien väestönkasvun pysäyttämiseen. Valitettavasti emme taida elää loogisessa maailmassa, vaan Afrikassa jatkuu entinen meno kunnes seisomme edelle kirjoittamieni kolmen vaihtoehdon edessä. Ja joudumme valitsemaan yhden niistä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiisistä:
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa
HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin
Uusi askel Afrikassa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
