Aluevaaleissa ei äänestetä terveyden ja hyvinvointialueiden rahoituksesta eikä palveluiden henkilömitoituksista

Tänään on Suomessa kaksien vaalien päivä. Niistä kuntavaalit ovat vanhaa kauraa, mutta aluevaalien merkityksestä tuntuu olevan epäselvyyttä ainakin puolueiden puheenjohtajien ja median piirissä. 

Perustan tämän väitteeni sille, että sekä vaalikeskusteluissa että lehtien palstoilla on puhuttu valtavasti alueiden rahoituksesta, henkilöstömitoituksista, hallituksen säästötoimista ynnä muista asioista, joissa päätäntävalta on nimenomaisesti eduskunnassa. Siis Suomen valtion parlamentissa, johon tämän päivän vaaleissa ei valita ensimmäistäkään edustajaa. 

Sen sijaan nyt käytävissä aluevaaleissa etsitään ihmisiä päättämään siitä, miten kullakin hyvinvointialueella järjestetään sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi niillä resursseilla, jotka eduskunta - siis Arkadianmäellä istuva kansanedustajajoukko - hallituksen esityksestä niille allokoi. 

Siksi olisi ollut tärkeää, että vaalien alla olisi puhuttu siitä, miten jokainen puolue ja kukin ehdokas haluaisi käyttää alueilla ne varat, jotka kullekin alueelle ohjataan. Kun näin ei ole tehty, eivät äänestäjät ole juurikaan saaneet eväitä sille, ketä heidän kannattaisi aluevaaleissa äänestää. 

Onneksi kuitenkin ainakin Ylen vaalikone näyttäisi kyselevän suurelta osin asiallisia kysymyksiä, vaikka niistä kaikkiin ei ehkä olekaan kovin yksiselitteisiä vastauksia - ja sielläkin on myös kysymyksiä sellaisista asioista, joista ei päätetä alueilla, vaan eduskunnassa. Näin erityisesti kohdassa "hyvinvointialueiden tulevaisuus", jolla ei ole käytännössä mitään tekemistä nyt käytävien vaalien kanssa.

Tästä narinastani huolimatta toivon, että kävisitte - arvoisat lukijani - antamassa äänenne molemmissa tänään järjestettävissä vaaleissa. Näin siinäkin tapauksessa, ettei teille olisi kovin selvää, mihin asioihin nyt voi vaikuttaa ja mihin ei - vaikka toki uskonkin, ettei juuri teillä ole näiden vaalien tarkoituksiin liittyen mitään epäselvää, vaikka journalistit ja puolueiden puheenjohtajat ovatkin pyrkineet johtamaan äänestäjiä harhaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Ilotonta tulittamista

Suomessa nähtiin vuodenvaihteessa vastuutonta ilotulitteiden käyttöä. Sen seurauksena joitakin ihmisiä otettiin kiinni ja ilotulitteiden myynnin rajoittamista on ehdotettu. 

Saksassa meno oli astetta rajumpaa. Ilta-Sanomat nimittäin kertoi juttunsa otsikossa, että "Saksassa uuden­vuoden juhlinta lähti käsistä – kymmeniä poliiseja ja pelastus­työn­tekijöitä loukkaantui". Ja ingressissä mainittiin kahden ihmisen kuolleen ilotulitteisiin liittyneissä turmissa.

Samasta asiasta kertoi Helsingin sanomat. Molempien lehtien mukaan pelkästään Berliinissä ilotulitteisiin liittyneissä tapahtumissa loukkaantui ainakin 33 poliisia ja pelastustyöntekijää. 

Tilannetta kuvasi saksalaispoliisien edustaja sanomalla, että "se, mitä näemme paitsi Berliinissä myös Baden-Württembergissä on, että palomiehet joutuvat väijytyksiin, poliiseja vastaan hyökätään kuin 1. toukokuuta tai isoissa mielenosoituksissa". Niinpä poliisi on vaatinut ilotulitteiden myymisen kieltämistä yksityisille ihmisille, ja liittokansleri Olaf Scholzin edustaja on tuominnut hyökkäykset pelastustyöntekijöitä vastaan. 

Saksan uutisten jälkeen jäin pohtimaan lukemaani. Ja päätin katsoa mitä Pertti Rönkkö mahtaisi tietää tapauksesta. Ja tiesihän vapaa toimittaja sen, mitä itsekin ehdin jo mielessäni epäilemään. 

Hän nimittäin kirjoitti facebookissa seuraavasti: "Hesarin jutussa sivuutetaan kokonaan asian ydin, mikä saa siirtolaisperheiden pojat käymään brutaalilla tavalla poliisien, palomiesten ja sairaankuljettajien kimppuun. Saksassa uudenvuodenyön väkivallasta keskustellaan entistä enemmän siirtolaisuuden ja epäonnistuneen integraation näkökulmasta."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huomatkaa vaikenemisen kulttuuri ja turkkilainen maahanmuuttajaperhe
Väkivalta Saksan poliisia kohtaan lisääntyy
Media vaikenee Saksan Kölnin uudenvuodenaatosta

Aluevaalien tuloksesta

Eilinen päivä oli historiallinen, sillä maassamme järjestettiin historian ensimmäiset aluevaalit. Niiden ylivoimaisesti merkittävin seikka oli se, ettei kansaa kiinnostanut. 

Tai sitten äänioikeutetut eivät ymmärtänyt, että nyt äänestettiin kaikkien suomalaisten kannalta erittäin tärkeän hallintoportaan luomisesta. Ja että neljän seuraavien vuoden kuluessa rakennettava himmeli tulee tästä eteenpäin olemaan meidän kaikkien ilona tai kiusankappaleena, joka syö paljon verotuloja, mutta jota on jälkikäteen hankala muuttaa.

Joka tapauksessa on kiistaton tosiasia, että mitä alhaisemmaksi äänestysaktiivisuus jää, sitä vähemmän voidaan puhua toimivasta demokratiasta. Nyt vaikuttamisesta kiinnostuneiden määrä jäi 47,5 prosenttiin, mikä tarkoitti sitä, että vaaleissa menestyivät ne puolueet, joiden kannattajille äänestäminen on syystä tai toisesta tärkeä periaate. 

Tämä näkyi vaalituloksessa, joka nosti Kokoomuksen maamme selväksi ykkösaluepuolueeksi ja palautti Keskustan suurten puolueiden joukkoon. Myös Sosialidemokraateista tuli suuri aluepuolue.

Muista puolueista Vasemmistoliitto RKP ja Kristillisdemokraatit menestyivät peruskannatukseensa nähden erinomaisesti, mutta epävarmemman äänestäjäkunnan parissa suurta suosiota nauttivat Perussuomalaiset, Vihreät ja Liike nyt saivat heikon äänisaaliin. 

Sallittakoon muutama muukin huomio. Ensinnäkin poliittinen vihervasemmisto sai vain 34,7 prosentin kannatuksen. Sen toivoisi tarkoittavan, ettei hyvinvointialueita rakennettaisi vasemmistolaisten prinsiippien mukaisesti pöhöttyneeksi, byrokraattiseksi ja siten heikosti toimivaksi monumentiksi, vaan kustannustehokkaaksi kansalaisia hyvin palvelevaksi järjestelmäksi. 

Oleellista tässä on huomata, ettei Suomeen syntynyt yhtään vihervasemmiston määräysvallassa olevaa hyvinvointialuetta. Siten missään päin maatamme ei ole odotettavissa aivan holtitonta rahanmenoa ja äärimmäisen kankeaa hallintohimmeliä, eikä edes laittomien maassaoleskelijoiden palveluita lisätä. Eivätkä paineet kokonaisveroastetta kasvattavan maakuntaveron luomiseksi nousseet merkittäviksi, vaikka Keskusta onkin arvaamaton tämän seikan suhteen.

Näitä toiveita vastaan puhuu kuitenkin nykyisten hallituspuolueiden kokonaisuudessaan hyvä menestys Keskustan ja RKP:n saadessa hyvän äänisaaliin, joka nosti hallituksen kannatuksen yhteensä 58,8 prosenttiin. Näin ollen maamme hallitus ja sen politiikka sai vaaleissa vankan tuen, vaikkei sen kannatuksesta sinänsä äänestettykään. Nykyisen jakopolitiikan nauttimasta tuesta äänioikeuttaan käyttäneiden parissa kertoi jotain sekin, että aluevaltuustojen jäsenistä 53 prosenttia tulee olemaan naisia. 

Toisaalta Keskustan vahvistuminen ja Vihreiden heikko vaalimenestys saattavat luoda ristivetoa hallituksen sisälle. Sen seurauksena valtakunnantason poliittinen päätöksentekokyky saattaa heiketä - eikä asiaa ainakaan muuta se, että Sanna Marin (sd) on osoittautunut varsin heikoksi pääministeriksi. 

Lopuksi on todettava Suomen hyvinvointialueiden jakautuminen erilaisiin ryhmiin. Keskinen ja pohjoinen Suomi tulevat olemaan keskustavetoisia, mikä tarkoittaa kovaa painetta nykyiselle ja seuraavalle hallitukselle hyvinvointialueiden rahoituksen jatkuvaksi kasvattamiseksi.

Pohjanmaan rannikolla RKP sai yksinvallan, joten sen hyvinvointipalveluita tullaan kehittämään ruotsinkielisen väestön ehdoilla. Myös Itä-Uusimaalla RKP oli suurin puolue, mutta siellä se joutuu tekemään kompromisseja muiden puolueiden kanssa. 

Länsi-Uusimaalla Kokoomus ja RKP saivat yhdessä yli 50 prosentin kannatuksen, joten siellä toteutettavat hyvinvointipalvelut tultaneen jakamaan julkisten ja yksityisten toimijoiden kesken. Sen osalta olisi erityisen tärkeää, että järjestelmä saadaan siellä toimimaan siten, ettei palveluiden laadusta tingitä eivätkä niiden hinnat karkaa käsistä. 

Jääköön analyysit tässä vaiheessa tähän. Seuraavat neljä vuottahan vasta näyttävät, mihin hyvinvointialueilla edetään ja minkälaiseksi niiden rahoituspohja lopulta muodostuu. Ehkäpä silloin myös kansa on tämänkertaista kiinnostuneempi vaikuttamaan asiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi viidestä vihreiden äänestäjästä tukee väärää puoluetta
Äänestyskopissa on syytä huomioida aluetason palveluiden ja valtakunnanverotuksen välinen yhteys
Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea

 

Äänestyskopissa on syytä huomioida aluetason palveluiden ja valtakunnanverotuksen välinen yhteys

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi näkemyksensä siitä, kuinka Keskusta on tuomassa kansalaisten maksettavaksi maakuntaveroa. Hänen mukaansa "Keskusta sanoo, että jos sitten jatkossa siirretään lisää tehtäviä maakunnille, niin sitten vero".

Annika Saarikko (kepu) vahvisti asian toteamalla, että "jos siirtyisi muita tehtäviä jotka ehkä kasvattaisivat tulopohjaa, alueiden elinvoima- ja aluekehitys-tyyppiset asiat, sitten voitaisiin tätä [veroa] harkita". 

Maakuntien Suomi on mielenkiintoinen rakennelma. Sen on ainakin alkuvaiheessa tarkoitus toimia siten, että kullekin maakunnalle annetaan määräraha, jonka varassa ne toteuttavat itsenäisesti niille määrätyt tehtävät. Käytännössä tämän pitäisi tarkoittaa suomalaisille valtionverotuksen kiristymistä ja vastaavasti kunnallisveron laskemista.

Näin ainakin teoriassa. Samalla on selvää, että aluetason päättäjät - siis juuri nyt valittavana olevat henkilöt - joutuisivat toimimaan määrärahan varassa ilman mahdollisuutta vaikuttaa merkittävästi tulopuoleen. Ja siitä huolimatta heidän pitäisi kuitenkin heti alkuun toteuttaa vaalilupauksia, kuten vaikkapa ilmaista ehkäisyä alle 25-vuotiaille, sekä palkantasauksia.

Näin syntyisi nollasummapeli, jossa vaalilupausten toteuttaminen edellyttäisi jonkin toisen aluetason palvelun supistamista tai ainakin toiminnan tehostamista. Ja tämän seurauksena olisi selvää, että maakunnista asetettaisiin hyvin nopeasti valtakunnantason päättäjille kovia paineita aluerahoituksen kasvattamiseen. 

Se olisi luonnollisesti kiusallista etenkin jokaiselle istuvalle hallitukselle ainakin siinä tapauksessa, etteivät kansalaiset ymmärtäisi aluetason palveluiden ja valtakunnanverotuksen yhteyttä. Heidän ratkaisunsahan olisivat niiden suunnasta riippuen pettymyksiä joko veronmaksajille tai aluepalveluiden käyttäjille. 

Poliitikoille kivuton ratkaisu olisi siten maakuntaveron käyttöön ottaminen, jolloin syntyisi yhteys verojen ja kulujen välille. Tosin alueiden taloudellinen eriarvoisuus pakottaisi valtiovallan tasapainottamaan näiden välistä yhteyttä alueille suunnattavilla valtionosuuksilla samaan tapaan kuin se tekee nykyisin kunnille. 

Tämän hetken - eli aluevaalien - tärkein kysymys on siten palvelujen ja niiden kustannusten välinen suhde. Ja sen seurauksena kokonaisveroasteen kehitys muutenkin rankasti verottavassa Suomessa. Lisäksi nousee kysymys siitä, pitäisikö valtuustoihin valita terveydenhuoltoalan ammattilaisia, jotta päätökset pohjautuisivat todelliseen ammattitaitoon? Vai sittenkin henkilöitä, jotka ymmärtäisivät kulujen ja talouden välisen yhteyden? 

Oma ratkaisuni on äänestää ehdokasta, joka ei anna hintavia vaalilupauksia ja tähdentää menojen kurissa pitämistä toteuttamalla palvelut tehokkaasti sekä karsimalla tarpeettomia menoja. Maakuntaveron osalta asia on yksioikoinen: jokainen verotustaso lisää automaattisesti veronmaksajan taakkaa, joten sitä kannattavaa henkilöä tai puoluetta en tule missään tapauksessa äänestämään nyt enkä tulevaisuudessa.

Lopuksi tahdon sanoa, että juuri nyt ovat käsillä erityisen - siis aivan poikkeuksellisen - tärkeät vaalit. Ja siksi myös teidän, arvoisat lukijani, kannattaa käydä äänestämässä, koska vaalien tuloksella on pitkäaikaiset seuraukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea
Laittomien terveydenhuolto on älyllisesti epärehellistä
Kiinassa demokratiaa ollaan supistamassa, mutta Suomessa laajentamassa - vai ollaanko?