Ensin oli alpakka, seuraako tulevaisuudessa huonekärpänen?

Iso-Britanniassa nähty alpakkafarssi kertoi jotain oleellista nykyisen maailman vinksahtaneisuudesta. Siellä nimittäin havaittiin eräällä alpakalla nautatuberkuloosia, joka vahvistettiin uusintatestillä. Ja sen jälkeen tehtiin eläimen lopettamispäätös. 

Tämä herätti valtavan vastustuksen. Ensinnäkään itse alpakan omistaja ei olisi hyväksynyt muille eläimille vaarallisen lemmikkinsä lopettamista. Lisäksi hän sai maatilalleen mielenosoittajia, jotka yrittivät vaikuttaa asiaan. 

Hänelle satoi myös tukea maailmalta: peräti 140 000 ihmistä ympäri maailmaa allekirjoitti pääministeri Boris Johnsonille osoitetun vetoomuksen alpakan lopettamisen estämiseksi. Ja kaiken huipuksi pääministerin kanslia ja tiedottaja välittivät alpakan lopettamisen jälkeen myötätuntonsa elukan omistajalle. 

Aika vähissä näyttäisivät siis olevan joidenkin ihmisten ongelmat tässä maailmassa, kun alpakan hyvin perusteltu lopettaminenkin saa aikaan tällaisen kansaliikkeen. Lapsuudessani paljon aikaa maalla viettäneenä, entisenä koiranomistajana - ja kotieläinten lopettamiseen niiden kautta tottuneena - jäin vain ihmettelemään, että minkähänlaisiin mittoihin tämän maailman elävästä elämästä vieraantuminen mahtaakaan kasvaa omien lastenlasteni elämän aikana. Lähetteleeköhän joku silloin adresseja tai järjestää mielenosoituksia huonekärpästenkin säästämisen puolesta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Mitä sikarutto opettaa?
Norjassa lahdataan 2000 poroa

Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?

Hyvää aprillipäivää arvoisat lukijat!

Tänään en keksinyt miten voisin ylittää aprillijutulla sen, mitä suomalaismediat ovat viime päivinä uutisoineet. Niinpä sallittakoon palaamineen muutamaan viime päivien uutisiin, jotka eivät tiettävästi ole ennenaikaisia aprillipiloja, vaan vuoden 2021 ankaraa todellisuutta.

Aloitetaan siitä, että valtiovarainministeriö ja oikeusministeriö palkkasivat Åbo Akademin Institutet för samhällsforskningin kokoamaan 29 henkilön kansalaispaneelin, joka teki ehdotuksia siitä kuinka Suomi muutettaisiin DDR:ksi. Sen aikaansaamat suositukset tiivistettiin Iltalehden uutisessa seuraavasti: "Ministeriö haluaa kitkeä vihapuhetta – raportti suosittaa: some-agentteja, antitrollien armeija ja ilmianto-organisaatio".

Jo itse raportti kävisi hyvin aprillipilasta, mutta varsinainen aprillifarssi siitä syntyi kun kuntaministeri Sirpa Paateron (sd) nimitti työryhmän selvittelemään voisiko ehdotettuja toimenpiteitä ottaa käyttöön. Siis sen sijaan, että hän olisi todennut ne sananvapauden takaavan perustuslain vastaisiksi sekä kohti itäsaksalaistyyppistä urkkimisyhteiskuntaa johtaviksi ja todennut Åbo Akademille maksettujen veronmaksajien rahojen menneen hukkaan.

Toisena aprillipilamaisena uutisena Iltalehti kertoi, että ilmastofoobinen ruotsalaisteini sai englantilaisen yliopiston uuden kampusrakennuksen pihalle. Jonkinlainen aprillitunnelma syntyi jo siitä, että teinin ikuistaneelle patsaalle kertyi hintaa 23 760 puntaa.

Mutta toki se vielä absurdimpaa on se, ettei teini ole tehnyt yhtään tutkimusta tai opettanut ensimmäistäkään korkeakouluopiskelijaa, eikä muutenkaan edistänyt tiedettä tai tieteellisin menetelmin koeteltuihin faktoihin perustuvaa kriittistä ajattelua. Onpahan vain panikoinut vanhempiensa ja mahdollisen muun taustaryhmän ohjauksessa viime vuosien ilmastouutisoinnista ja saanut sitä kautta valtavan määrän julkisuutta.

Kolmas samaan sarjaan kuuluva on MTV:n julkaisema kommentti, jossa toimittaja otti esille USA:ssa käynnissä olevaan mediaspektaakkeliin. Hänen mukaansa "George Floydin murhaoikeudenkäynti vastaa historiallisen surulliseen kysymykseen – saako valkoinen poliisi tehdä mustalle mitä tahansa ilman seuraamuksia"?

Kyse on siis siitä, että oikeus tutkii onko poliisimies syyllistynyt mustan pikkurikollisen ja narkkarin George Floydin tappoon. Jos todisteet osoittavat näin käyneen, se kyllä osoittaa, ettei valkoinen poliisi saa tehdä mustalle mitä tahansa ilman seurauksia.

Aprillipilamaiseksi kommentin tekee se, että mikäli oikeus toteaa todistusaineiston osoittavan poliisimiehen olleen syytön, ei se kerro mitään siitä, mitä valkoinen poliisi saa tehdä mustalle. Vai onko toimittajalla jo tässä vaiheessa varmuus siitä, että George Floydin kuolema johtui poliisin epäasiallisesta käytöksestä? Eli oikeutta parempi käsitys tapahtuneesta?

Tämän aamun uutisiin - kuten SDP:n putoaminen Suomen kolmanneksi suosituimmaksi puolueeksi - en uskalla koskea, koska edelle kokoamani tosiasiakolmikko osoittaa, ettei aprillipilojen erottaminen nykymaailman absurdeista uutisista ole mahdollista. Siitä huolimatta hyvää aprillipäivää teille, arvoisat lukijani.

Menneiden aprillipäivien ajatuksia:
Geenieditoitu kotka
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Osallistu maahanmuuton rahoittamiseen

Kansalaiset korjaamaan demokratian puutteita?

Helsingin Sanomissa apulaisprofessori Tanja Aitamurto kirjoitti demokratiainnovaatioista. Se tarkoittaa uusista keinoista osallistaa kansalaisia päätöksenteossa.

Ottamatta kirjoitukseen sinänsä kantaa - tai kyseenalaistamatta sen esittämiä keinoja - jäin miettimään joitakin vanhoja keinoja. Siis sellaisia, jotka eivät ole vaikuttaneet meidän kotoiseen politiikkaamme.

Otan kaksi esimerkkiä. Ensimmäinen koskee pakkoruotsia, jonka vastustus on kansalaisten parissa paljon suurempaa kuin kannatus. Tämä tiedetään kyselyiden perusteella, minkä poliitikot (lue vaalien ehdokkaat) ottavat huomioon valehtelemalla vaalikonevastauksissaan olevansa sitä vastaan, mutta kääntävät takkinsa kun asiasta tehdään päätöksiä. 

Toinen yhtä tunnettu poliitikkojen piittaamattomuus kansalaisten mielipiteestä on suhtautuminen maahanmuuttopolitiikkaan. Tästä esimerkkinä olkoon se, että 62 % suomalaisista haluaisi kaikkien turvapaikkapäätösten olevan väliaikaisia ja peräti 96 % meistä haluaa säädellä maahanmuuton volyymejä. Siitä huolimatta humanitaariset pakolaiset tulevat Suomeen jäädäkseen, eikä meillä ole tehty päätöksiä heidän määränsä ylärajasta.

Muitakin esimerkkejä on helppo löytää: suomalaiset olisivat esimerkiksi halunneet tavalliset ruokaviinit kauppaan, mutta tämä ei käynyt poliitikoille. Samaan viittaa se, että viime vaaleissa eduskuntaan valituista kansanedustajista 73 % oli ilmoittanut vastustavansa taksien vapauttamista, mutta kuinkas sitten kävikään?

Jos nyt siirrymme apulaisprofessori Aitamurron esille tuomiin uusiin vaikuttamismuotoihin, olisi niiden yhteydessä mietittävä sitä, millä tavoin poliitikkojen välinpitämättömyys voitaisiin ohittaa. Sveitsiläistyyppinen suora demokratia olisi tietenkin toimiva malli - ja alppimaassa saavutetuista tuloksista päätellen myös erittäin toimiva.

Apulaisprofessori ehdottikin sellaista, mutta hänen antamansa esimerkit olivat varsin rajattuja ja pienimittakaavaisia. Eli esimerkiksi maahanmuutosta tai pakkoruotsista äänestämisen sijaan hän tarjosi kaupunginosademokratiaa, jossa kansalaiset voisivat tehdä esityksiä kehittämisideoista ja sitten äänestää niiden keskinäisestä paremmuudesta.

Lisäksi hän puhui keinoista, joilla ihmiset voisivat osallistua poliittiseen keskusteluun. Kuten edelle kirjoittamastani valitettavasti ilmenee, ei jälkimmäisillä voi olettaa olevan juurikaan vaikutusta. 

Kuten olen useasti aiemminkin (ja tässä kirjoituksessa edellä) kirjoittanut on suomalaisessa demokratiassa vakava epärehellisyysongelma. Kansalaisia kyllä kosiskellaan, mutta käytännön päätöksenteossa heidän tunnettuja toiveitaan ei noudateta.

Lisäksi asiaa pahentaa se, etteivät äänestäjät syystä tai toisesta useinkaan äänestä ehdokkaita, joiden ajamaa politiikkaa he kannattavat. Tästä hyvänä esimerkkinä toiminee viime presidentinvaali, jossa Laura Huhtasaaren (ps) poliittisia ajatuksia kannatti 43 % äänestäjistä, mutta siitä huolimatta tämä sai vain 7 % äänistä.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin helppo olla samaa mieltä Aitamurron kanssa siitä, että demokratiaa on syytä kehittää sellaiseen suuntaan, jossa kansalaiset voivat nykyistä paremmin osallistua yhteisten päätösten tekemiseen. Samoin on syytä muistuttaa lehdistöä sen tehtävästä valtiomahtina, jonka tärkeimpänä missiona tulee olla poliittisten päättäjien toiminnan valvonta - ja siinä havaituista epäkohdista viestiminen kansalaisille, jotta vaalien jälkeiset takinkäännökset eivät jäisi näiltä huomaamatta. Niistä olisi hyvä myös muistuttaa esimerkiksi viikkoa ennen ensi huhtikuun eduskuntavaaleja, jotta poliitikoille syntyisi kannuste nykyistä rehellisempien vaalikampanjoiden käymiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset ovat hassusti epäloogisia
Kansainvälistyminen, pakkoruotsi ja kielivähemmistöjen oikeudet
Suora demokratia - suorat kansanäänestykset

Maahanmuuttolukuja

Opetusalan ammattijärjestö OAJ on todennut, että  "Suomeen on tullut tänä vuonna 2 000 pelkästään yksin saapunutta alaikäistä. Lapsi on oikeutettu perusopetukseen heti. Opettajia tarvitaan satoja lisää."

Vaatimus kuulostaa sikäli perustellulta, ettei ainakaan turvapaikan tai muun oleskeluluvan saaneiden maahanmuuttajalasten opetusta vaille jääminen ja sitä kautta syrjäytyminen liene kenenkään etu. Lisäksi asian järjestäminen onnistunee hyvin koska OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukan mukaan "rekrytoinnista ei koitune suurta ongelmaa, sillä ryhmäkokoja on kouluissa suurennettu ja opettajia vähennetty." Näille opettajille ei myöskään ole erityisvaatimuksia.

Maahanmuuttajalasten koulutukseen tarvitaan siis vain puhdasta rahaa - kaikkine sivu- ja yleiskuluineen arviolta 75 000 euroa per opettaja per vuosi. Eli jos "satoja" tarkoittaa 300 opettajaa on muista julkisista menoista säästettävä vuosittain noin 22,5 miljoonaa euroa esimerkiksi suomen- ja ruotsinkielisten lasten opetusryhmien kokoja edelleen kasvattamalla tai vaihtoehtoisesti meidän on otettava sama summa lisää julkista velkaa. Ellei ratkaisuksi sitten löydettäisi meidän kaikkien verojen nostamista?

* * *

Toisen uutisen mukaan paperittomien ihmisten määrä Suomessa tulee jatkossa lisääntymään ehkä jopa 20 000 ihmisellä, koska kaikki kielteisen turvapaikkapätöksen saaneet eivät poistu maasta. Sen seurauksena Kalliossa toimivan paperittomien klinikan resurssit eivät tule riittämään.

Klinikalla toimiva maailmanparannuslääkäri Ville Holmberg toteaa siksi, että "emme ole vielä edes huomanneet, että potilaiden määrä olisi kasvanut klinikalla pakolaiskriisin vuoksi, mutta varmasti heitä tulee yhä enemmän ensi vuonna. Emme voi laajentaa toimintaamme, jos laittomien siirtolaisten määrä kasvaa. Julkisen sektorin pitäisi kantaa vastuunsa."

Holmberg tarkoittanee vastuulla rahan maksamista hänelle ja hänen kaltaisilleen, jotta luvattomasta oleskelusta Suomessa tulisi entistä houluttelevampaa. En tiedä kuinka monta lääkäriä paperittomien klinikalla toimii, mutta koko maassa on 2,7 lääkäriä tuhatta asukasta kohti.

Jos laittomasti maassa oleville paperittomille tarjottaisiin sama palvelutaso, ja yhden lääkärin vuosittaiset kustannukset kaikkine sivukuluineen olisivat 100 000 euroa, tulisi 20 000 vielä näkymättömän laittoman oleskelijan terveydenhuoltoon tarvittavien 54 lääkärin palkkakustannusten määräksi 5,4 miljoonaa euroa vuodessa, joka olisi säästettävä muista julkisista kuluista esimerkiksi terveyskeskusten Suomen kansalaisille tarjoamien palvelujen resursseista supistamalla tai vaihtoehtoisesti meidän olisi otettava sama summa julkista velkaa lastemme maksettavaksi. Tai nostettava veroja.

Ai niin. Lääkärin palkkojen päälle tulevat luonnollisesti myös sairaanhoitajien palkat. Koko rahoitusta odottava potti olisi siis merkittävästi suurempi kuin edellä laskemani 5,4 miljoonaa euroa.

* * *  

Kolmas uutinen kertoi, että Helsingissä arvioidaan asuvan vuonna 2030 noin 32 000 ihmistä, joiden äidinkieli viittaa Lähi-Idän tai Pohjois-Afrikan suuntaan. Uutisen  mukaan myös muita afrikkalaisia kieliä puhuvien määrä kasvaa nopeasti.

Näyttäisi siis siltä, että minun vanhuudessani Helsingin asukkaista noin viisi prosenttia ponnistaa sellaisista kulttuureista, joista tulevilla ihmisillä on ollut Suomessa suuri riski syrjäytyä ja sortua seksuaalirikoksiin. Tai ehkä näistä maista tulevia on sittenkin vielä paljon enemmän.

Edellä mainitut määrät nimittäin perustuvat siihen oletukseen, ettei Suomeen saavu enää lähellekään nykyisiä turvapaikanhakijamääriä vuoden 2017 jälkeen. Sitä uutinen ei kerro, mihin tämä oletus perustuu.

* * *

Eikä kolmea ilman neljättä uutista. Sen mukaan Asikkalan kahtakymmentä turvapaikanhakijaa varten on ilmoittanut yli sata vapaaehtoista huolenpitäjää. En voi olla antamatta tunnustusta näille ihmisille - he tekevät kuten heidän maailmaa syleilevä vakaumuksensa sanoo. Siinä on kieltämättä jotain hienoa.

Samalla muistutan näitä yli sataa asikkalalaista, etteivät turvapaikanhakijat ole elottomia kappaleita tai lemmikkejä, vaan vaativat ymmärrystä ja huolenpitoa siihen asti, että selviävät omillaan. Sitoutumista tarvitaan siis vähän kuin lintulaudan ylläpidossa: jos aloitat talviruokinnan syksyllä, tulee sitä jatkaa kevääseen asti.

Jos lintujen ruokinnan jättää kesken talvella, kuolevat ravinnon saantiin luottavat siivekkäät talvipakkasiin Vähän samoin saattaa käydä vapaaehtoistoiminnan varaan luottaville turvapaikan hakijoille - myös he tarvitsevat vapaaehtoisten lämmintä tukea kunnes heidän maassaolonsa oikeutus on tutkittu.

Ja maahan jäävät ehkä vielä sen jälkeenkin, jotta pääsevät kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan syrjäytymättä tai joutumatta rikosten poluille. Elleivät sitten päätä selvitä uudessa kotimaassaan ihan itse tekemällä ahkerasti töitä ja käyttäytymällä lakien ja säädösten sekä maan tapojen mukaisesti ilman omien kulttuureidensa tuottamia esteitä pohjoiseen elämäntapaan sopeutumiselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totuus turvapaikkabisneksestä
Hätää ja vainoa pakenevien asema paranee maahanmuuttopolitiikan muutosten seurauksena
Kun minä kuolen...

Turvapaikanhakijoita ammuttiin ilotulitteilla ja heiteltiin kivillä

Yle kertoo uutisessaan, että Lahdessa Hennalan entiseen varuskuntaan turvapaikanhakijoita tuonut linja-auto aiheutti suomalaisittain poikkeavaa käytöstä, jolle mallia lienee haettu tulijoiden kotimaista tai mahdollisesti Ruotsista. Linja-autoa ja heitä avustavia suomalaisia ammuttiin ilotulitusraketeilla ja heiteltiin kivillä.

Tuomitsen tämän käyttäytymisen äärettömänä typeryytenä. Väkivalta ei ole toivottava eikä hyväksyttävä keino ratkaista turvapaikanhakija-ongelmaa, toisin kuin rauhallinen mielenosoitus tai sanan säilällä sivaltaminen olisivat olleet. Ilotulitteiden ampujat ja kivien heittäjät ovat sen sijaan vajonneet argumentoinnissaan keskiaikaiselle tasolle.

Samalla joudun tässä neuvomaan Suomen hallitusta. Sen on viimeistään nyt syytä katsoa peiliin ja yrittää ymmärtää mistä väkijoukon riehuminen johtuu. Ja katsomaan tarkasti. Sekä tekemään oikeat johtopäätökset, jotta Lahdessa nähty käyttäytyminen ei toistuisi eikä ainakaan muuttuisi käyttäytymisen valtavirraksi.

Ihmiset tietävät, että nykyisenkaltainen maahanmuutto tulee jatkuessaan muuttamaan yhteiskuntaamme peruuttamattomasti. Asiaan ei vaikuta lehdistön krooninen valehtelu monikulttuurisuuden auvoisuudesta, eikä myöskään ministerien valehteleminen turvapaikanhakijoiden määristä alakanttiin.

Esimerkiksi ministeri Stubb puhui eilen 15 000 turvapaikanhakijasta vuodessa kun samana päivänä meille saapui 645 tulijaa. Turvapaikanhakijoiden määrät ovat jatkuvasti kasvaneet, mutta jo eilen saapuneiden määrä päivittäisenä tarkoittaisi, että Suomeen olisi tänä vuonna tulossa vielä melkein 60 000 uutta asyylia vonkaavaa nykyisten lisäksi. Ensi vuoden saldoksi sama tahti tuottaisi 235 000 ihmistä. Luvut ovat aika kaukana 15 tuhannesta, joten Stubbin voidaan todeta levittäneen vääriä käsityksiä ellei suorastaan puhuneen muunneltua totuutta.

Rakettien ammuskelu ja kivien heitteleminen voidaankin nähdä pettymisenä poliittiseen päätöksentekoon. Perussuomalaiset saivat neljän vuoden takaisen jytkynsä ja keväällä sitä seuranneen jatkojytkyn maahanmuuttajien määrän rajoittamista haluavien ihmisten äänillä. Myös muiden puolueiden, erityisesti kokoomuksen ja keskustan, kannattajissa on huomattava määrä maamme turvapaikkapolitiikan kiristämistä haluavia, niin että he muodostavat suomalaisten enemmistön.

Jytkyjen seurauksena Perussuomalaiset pääsi hallitukseen yhdessä Keskustan ja Kokoomuksen kanssa, mikä nostatti maahanmuuttokriittisissä äänestäjissä suuria odotuksia. Valitettavasti niin soinilaiset kuin muutkin hallituspuolueet pettivät äänestäjiensä toiveet, kuten Alexander Stubb eilen epäsuorasti ilmaisi, eikä hallitus ole tehnyt lähes mitään hillitäkseen turvapaikanhakijoiden tulvaa maahamme. Siksi voidaan nähdä, että Suomen hallitus on osasyyllinen Hennalan tapahtumiin.

Jatkon osalta suosittelen Suomen hallitukselle nopeita ja tehokkaita toimenpiteitä maahanmuuttajatulvan hillitsemiseksi. On väärä signaali ilmaista halunsa ottaa vastaan EU:n taakanjakopakolaisia kun samaan aikaan meille virtaa joukoittain turvapaikanhakijoita. On väärä signaali pakottaa ihmisiä ottamaan naapureihinsa joukoittain kehitysmaalaisia, elleivät ihmiset halua sitä. On väärä signaali syyllistää ihmisiä rasismista ja tukahduttaa keskustelu aiheesta.

Hallituksen olisi hyvä muistaa myös se, että suomalaisten enemmistö on maahanmuuttopolitiikkamme kiristämisen kannalla. Kyse ei siis ole muutamasta kymmenestä käyttäytymiskyvyttömästä ilotulite- ja kivenheittosoturista Hennalassa vaan kansan tahdosta.

Stubbin laskelmat, mutta Sipilän luvut
Miksi Ruotsin rakettisota salataan suomalaisilta

Kehitysavun leikkaaminen ei ole Suomen (tai ainakaan Kepan) etu

Tämän päivän kannanotossaan Kepan Timo Lappalainen ja kumppanit ottavat kantaa päästökauppaan.

Kirjoitus alkaa ilmiselvällä uhkauksella: "jos köy­hät maat ei­vät saa var­muut­ta sii­tä, et­tä nii­tä tue­taan il­mas­ton­muu­tok­seen so­peu­tu­mi­ses­sa, niil­lä ei ole mo­ti­vaa­tio­ta osal­lis­tua yh­tei­siin toi­miin il­mas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­sek­si. Sil­loin pe­lis­sä hä­viä­vät kaik­ki, myös suo­ma­lai­set."

Sen jälkeen kirjoituksessa todetaan päästökaupan tuottavan Suomelle tuloja. Hiukan omituinen ilmaisu, kun kyseessä on tulonsiirto yksityiseltä julkiselle sektorille, joka on siirtänyt ne edelleen kehitysyhteistyöhön ja ilmastorahoitukseen. 

Koko kirjoituksen tarkoituksena lienee tämän varainsiirron jatkuminen myös tulevaisuudessa sillä verukkeella, että Suomen tulisi pitkää kiinni kansainvälisistä sitoumuksistaan. Eli maksaa kehitysapua 0,7% BKT:sta (noin 1,4 miljardia euroa) ja sen päälle vielä tilittää päästökauppatulot samaan Moolokin kitaan. 

Kirjoituksen loppupuolella väitetään vielä, että "teollisuuden int­res­sit aja­vat päät­tä­jät ah­taal­le eri puo­lil­la maail­maa, myös Suo­mes­sa. Teol­li­suu­den edus­ta­jat toi­vo­vat, et­tä pääs­tö­huu­to­kau­pas­ta val­tiol­le ker­ty­neet tu­lot oh­jat­tai­siin ta­kai­sin teol­li­suu­den käyttöön. Tämä ei ole Suomen etu."

Timo Lappalaisen ja kumppaneiden ajatus mennee jotenkin siihen suuntaan, ettei köyhillä mailla ole varaa ilmastotalkoisiin, joten vauraampien pitäisi auttaa niitä. Toisin sanoen hän todistaa väkevästi, ettei köyhällä ole varaa huolehtia taloutensa ilmastoystävällisyydestä.

Tätä taustaa vastaan onkin mielenkiintoista, että kirjoittajat vaativat Suomea lisäämään oman taloutensa rasitusta enstisestään tilanteessa, jossa se yskii muutenkin vakavasti. Juurihan saimme kuulla Suomen talouden supistuneen jo kolmatta vuotta peräkkäin. 

Eikä kai edes kirjoittajilta liene jäänyt huomiotta Suomen julkisen talouden nopea velkaantuminen. Ovatko he siis aivan tosissaan siinä, että tässä tilanteessa Suomen talouden toimintaedellytykset ovat kehitysapuun ja ilmastotalkoisiin verrattuna toissijaisia? 

Jos ovat, niin kerron heille salaisuuden: tuon tien päässä myös Suomen kyky maksaa kehitysapua ja hoitaa ilmastosopimuksia  - ja lopulta huolehtia edes oman maan päästöistä - muuttuu mahdottomaksi. Siis aivan samoin kuin nyt, ainakin heidän kirjoituksensa valossa, on käynyt kehitysmaissa. Tätäkö he toivovat?

Lappalaisen kirjoitus onkin nähtävä tyypillisenä vihervasemmistolaisena julistamisena, jossa on kiinnitetty valtava huomio menopuoleen ja hyvää tarkoittavaan hurskasteluun, mutta realistisista keinoista lisätä jaettavaa kakkua ei näy jälkeäkään. Ymmärrän tämän kuitenkin oikein hyvin, sillä omaa oksaansahan ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin toimivasta Kepasta palkkansa saava Lappalainen tässä vain yrittää pönkittää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Vuoristoniluri luo Suomelle kilpailuetua
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa

Erotetun opettajan tapaus

Päätin lopulta minäkin ottaa kantaa viime viikon puheenaiheeseen. Lähinnä kommentoin seuraavassa muutamia julkisuudessa esitettyjä puheenvuoroja.

Aloitetaan tästä: "suoraan sanottuna opettajat pelkäävät oppilaiden vanhempia ja rehtorit puolestaan pelkäävät aiheesta nousevia kohuja, huokaisee kemiläinen opettaja-kirjailija Raija Kokkola".  Toisin sanoen vanhemmat ja viranomaiset ovat ajaneet opettajien työnkuvan sellaiseksi, että ollakseen varma selviämisestä on parasta pyrkiä olemaan tekemättä yhtään mitään sellaista, josta joku saattaisi olla eri mieltä.

Jos ja kun näin on, kysyisin suomalaisesta kouluopetuksesta vastaavilta miten he kuvittelevat tämän vaikuttavan koululaisten opetuksen ja kasvatuksen sisältöön?

Seuraavaksi ministerin kannanotto: "Gustafssonin mielestä yksittäistapauksesta ei saa tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hänestä Alppilan yläkoulun tapausta ei pidä tulkita niin, että työrauhaongelmiin ei voisi koulussa puuttua...Ministeri ei halua ottaa suoraan kantaa kyseiseen tapaukseen." Koulutuksesta vastaava ministeri ei siis halua ottaa asiaan kantaa, vaan siirtää vastuun toisaalle.

Jos tämä on poliittisen vastuun ottamista, niin millä tavoin ministeri kuvittelee tämän edesauttavan kouluissa päivittäin käytännön ongelmia ratkovien opettajien puuttumista koulujen työrauhaongelmiin?

Ja kolmanneksi asiasta vastaavan virkamiehen kommentti: "oppilas ei missään vaiheessa aiheuttanut sellaista vaaratilannetta, että se olisi oikeuttanut voimakeinoja, sanoi erotuspäätöksen tehneen opetusviraston opetuspäällikkö Marjo Kyllönen." Oppilas ei ehkä aiheuttanut fyysistä vaaratilannetta, mutta sen sijaan kylläkin henkisen vaaratilanteen. Lähinnä itselleen ja muille oppilaille toimimalla tavalla, joka ei vastaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja.

Kysyisin arvoisalta opetuspäälliköltä, miten hän arvelee arvottomalla tavalla käyttäytyvän lapsen henkiseen kehitykseen vaikuttavan käsityksen, että opettajalla ei ollut keinoa ratkaista tilannetta ja oppilas jäi tilanteen herraksi? Ja nousi monien vertaistensa joukossa sankariksi.

Nyt syntyneen tilanteen absurdiutta kuvaa se, että lähes ainoan järkevän kommentin tilanteesta on antanut peruskoulun yhdeksäsluokkalainen tyttö, joka totesi seuraavasti. "Näkisin että ensin pitää hoitaa tällaiset tilanteet muita keinoja käyttäen, kuten puhumalla, mutta jos joku oppilas aiheutta vakavaa häiriötä tai uhkaa, niin kyllä opettajilla pitää olla oikeus käyttää voimakeinoja akuutin tilanteen ratkaisemiseksi."

Minulle on syntynyt tässä tilanteessa sellainen käsitys, että juuri näin toimittiin opettaja Antti Korhosen irtisanomiseen johtaneessa tilanteessa. Siksi haluaisinkin kysyä sekä opetuksesta vastaavalta ministeriltä että asiasta vastaavilta virkamiehiltä seuraavaa: mihin toimenpiteisiin he aikovat ryhtyä, jotta poliittisten päättäjiemme arviointikyky saataisiin nousemaan edes peruskoulun yhdeksäsluokkalaisen tasolle?

Lopuksi totean itsekin lasten isänä, että kouluissa on tänä päivänä niin paljon käytöshäiriöitä, että ainakin omat lapseni ovat useaan otteeseen valittaneet rauhatonta oppimisympäristöä. Tämä sisäpiirin tieto taustanani tahtoisin vielä kerran kysyä poliittisilta päättäjiltämme seuraavan kysymyksen. Kumpi on teidän mielestänne suurempi oikeus: häriköivän lapsen oikeus täydelliseen koskemattomuuteen vai muiden koululaisten oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön?

Ja tällä kysymykselläni en halua palauttaa tukkapöllyjä, karttakeppejä enkä muutakaan älyttömyyttä. Sen sijaan haluan opettajille selvästi määritellyn oikeuden poistaa ongelmallinen oppilas muita häiritsemästä. Sekä ammattiapua hänelle ja ehkä myös hänen perheelleen, jotta mahdollisimman harva nuori kadottaa mahdollisuutensa saavuttaa valmiudet selvitä nykyaikaisesta osaamista ja tietoa vaativassa yhteiskunnassa. Näissä asioissa säästäminen on yksinkertaisesti inhimillisesti ja taloudellisesti liian kallista.

JK Tiedoksi arvoisalle lukijalleni, että aiheesta on syntymässä kansalaisaloite. Sitä odotellessa voi käydä allekirjoittamassa vaikka addressin erotetun opettajan puolesta.

JJK Nostan vielä kansalaisaloitteen linkin tähän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Vielä Hyvinkään tragediasta
Lapsille parempi tulevaisuus!