Päätin lopulta minäkin ottaa kantaa viime viikon puheenaiheeseen. Lähinnä kommentoin seuraavassa muutamia julkisuudessa esitettyjä puheenvuoroja.
Aloitetaan tästä: "suoraan sanottuna opettajat pelkäävät oppilaiden vanhempia ja rehtorit puolestaan pelkäävät aiheesta nousevia kohuja, huokaisee kemiläinen opettaja-kirjailija Raija Kokkola". Toisin sanoen vanhemmat ja viranomaiset ovat ajaneet opettajien työnkuvan sellaiseksi, että ollakseen varma selviämisestä on parasta pyrkiä olemaan tekemättä yhtään mitään sellaista, josta joku saattaisi olla eri mieltä.
Jos ja kun näin on, kysyisin suomalaisesta kouluopetuksesta vastaavilta miten he kuvittelevat tämän vaikuttavan koululaisten opetuksen ja kasvatuksen sisältöön?
Seuraavaksi ministerin kannanotto: "Gustafssonin mielestä yksittäistapauksesta ei saa tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hänestä Alppilan yläkoulun tapausta ei pidä tulkita niin, että työrauhaongelmiin ei voisi koulussa puuttua...Ministeri ei halua ottaa suoraan kantaa kyseiseen tapaukseen." Koulutuksesta vastaava ministeri ei siis halua ottaa asiaan kantaa, vaan siirtää vastuun toisaalle.
Jos tämä on poliittisen vastuun ottamista, niin millä tavoin ministeri kuvittelee tämän edesauttavan kouluissa päivittäin käytännön ongelmia ratkovien opettajien puuttumista koulujen työrauhaongelmiin?
Ja kolmanneksi asiasta vastaavan virkamiehen kommentti: "oppilas ei missään vaiheessa aiheuttanut sellaista vaaratilannetta, että se olisi oikeuttanut voimakeinoja, sanoi erotuspäätöksen tehneen opetusviraston opetuspäällikkö Marjo Kyllönen." Oppilas ei ehkä aiheuttanut fyysistä vaaratilannetta, mutta sen sijaan kylläkin henkisen vaaratilanteen. Lähinnä itselleen ja muille oppilaille toimimalla tavalla, joka ei vastaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja.
Kysyisin arvoisalta opetuspäälliköltä, miten hän arvelee arvottomalla tavalla käyttäytyvän lapsen henkiseen kehitykseen vaikuttavan käsityksen, että opettajalla ei ollut keinoa ratkaista tilannetta ja oppilas jäi tilanteen herraksi? Ja nousi monien vertaistensa joukossa sankariksi.
Nyt syntyneen tilanteen absurdiutta kuvaa se, että lähes ainoan järkevän kommentin tilanteesta on antanut peruskoulun yhdeksäsluokkalainen tyttö, joka totesi seuraavasti. "Näkisin että ensin pitää hoitaa tällaiset tilanteet muita keinoja käyttäen, kuten puhumalla, mutta jos joku oppilas aiheutta vakavaa häiriötä tai uhkaa, niin kyllä opettajilla pitää olla oikeus käyttää voimakeinoja akuutin tilanteen ratkaisemiseksi."
Minulle on syntynyt tässä tilanteessa sellainen käsitys, että juuri näin toimittiin opettaja Antti Korhosen irtisanomiseen johtaneessa tilanteessa. Siksi haluaisinkin kysyä sekä opetuksesta vastaavalta ministeriltä että asiasta vastaavilta virkamiehiltä seuraavaa: mihin toimenpiteisiin he aikovat ryhtyä, jotta poliittisten päättäjiemme arviointikyky saataisiin nousemaan edes peruskoulun yhdeksäsluokkalaisen tasolle?
Lopuksi totean itsekin lasten isänä, että kouluissa on tänä päivänä niin paljon käytöshäiriöitä, että ainakin omat lapseni ovat useaan otteeseen valittaneet rauhatonta oppimisympäristöä. Tämä sisäpiirin tieto taustanani tahtoisin vielä kerran kysyä poliittisilta päättäjiltämme seuraavan kysymyksen. Kumpi on teidän mielestänne suurempi oikeus: häriköivän lapsen oikeus täydelliseen koskemattomuuteen vai muiden koululaisten oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön?
Ja tällä kysymykselläni en halua palauttaa tukkapöllyjä, karttakeppejä enkä muutakaan älyttömyyttä. Sen sijaan haluan opettajille selvästi määritellyn oikeuden poistaa ongelmallinen oppilas muita häiritsemästä. Sekä ammattiapua hänelle ja ehkä myös hänen perheelleen, jotta mahdollisimman harva nuori kadottaa mahdollisuutensa saavuttaa valmiudet selvitä nykyaikaisesta osaamista ja tietoa vaativassa yhteiskunnassa. Näissä asioissa säästäminen on yksinkertaisesti inhimillisesti ja taloudellisesti liian kallista.
JK Tiedoksi arvoisalle lukijalleni, että aiheesta on syntymässä kansalaisaloite. Sitä odotellessa voi käydä allekirjoittamassa vaikka addressin erotetun opettajan puolesta.
JJK Nostan vielä kansalaisaloitteen linkin tähän.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Vielä Hyvinkään tragediasta
Lapsille parempi tulevaisuus!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Korhonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Korhonen. Näytä kaikki tekstit
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kiitos ajatuksen lukemisesta
Tervetuloa uudelleen!
