Metsien hyödyntämistä ja älyllistä epärehellisyyttä

Metsien hyödyntäminen tuottaa Suomelle nykyisin noin 16 prosenttia vientituloista ja työllistää yli 80 000 ihmistä. Lisäksi se tuottaa vuosittain lähes neljän miljardin euron verokertymän ja teollisuuden metsäpohjaisista tuotteista syntyy yli 16 miljoonan hiilidioksiditonnin globaali ilmastohyöty.

Tästä laajamittaisesta metsien hyödyntämisestä huolimatta Suomi pärjää erinomaisesti kansainvälisissä ympäristön tilaa vertailevissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Environmental Performance Indexin mukaan olemme aivan maailman kärjessä. 

Edellä esittämistäni metsien käytön hyödyistä ja luontomme erinomaisesta tilasta huolimatta - tai ehkä juuri siksi - Suomessa on viime vuosina käyty kovaa metsäkeskustelua. Siihen on liittynyt monenlaisia argumentteja sekä ilmastonmuutokseen että luonnon monimuotoisuuteen perustuen. 

Lähtökohtaisesti vastakkain on kaksi puolta, joista yksi (esimerkki) haluaisi suurimpina toimenpiteinä paljon lisää suojelualueita sekä avohakkuista luopumista talousmetsien hoitamisessa eli niin sanottua jatkuvapeitteistä metsänhoitoa. Heidän mukaansa metsähakkuiden vuotuisia kuutiomääriä tulisi pienentää ja sen sijaan kohottaa niistä saatavaa arvonlisää, jotta taloudellinen tuotto säilyisi entisellään. 

Toinen osapuoli (esimerkki) taas kannattaa talousmetsissä tasaikäistä metsänhoitoa, jossa puut kasvatetaan samanikäisinä taimesta korjuuikään, minkä jälkeen metsät uudistetaan avo- eli uudistushakkuun kautta. Monimuotoisuuden suojelussa tämä osapuoli korostaa täysrauhoituksen sijaan talousmetsissä tehtäviä monenlaisia toimia kuten säästöpuiden jättämistä hakkuiden yhteydessä. 

Tälläkään osapuolella ei liene mitään metsien arvonlisän nostamista vastaan, mutta sen tavoitteena lienee pikemminkin metsistä saatavien tuottojen kasvattaminen kuin metsämaan vajaakäytön lisääminen. Toisin kuin kiistan ensin mainitsemallani osapuolella, tehdään tällä puolella myös tutkimusta ja investointeja arvonlisän kasvattamiseksi.

Metsän talouskäyttöä kannattavien näkemyksen mukaan hakkuiden pienentämisellä olisi laajat negatiiviset vaikutukset, koska hakkuut lisääntyisivät muualla maailmassa - ja etenkin Suomea vähemmän vastuullista metsäpolitiikkaa harjoittavissa valtioissa. Lisäksi he korostavat sitä, että jo nyt tehtävien monimuotoisuustoimien vaikutukset nähdään vasta viiveellä ja huomauttavat, että metsien hyötykäyttö vähentää fossiilisien energian käyttöä. 

Molempien osapuolien takana on tutkijoita. Karkeasti ottaen leirit jakaantuvat tieteenaloittain siten, että edellä ensin mainitsemaani osapuolta tukevat ekologit ja jälkimmäistä taas metsäntutkijat, mutta molempien tieteenalojen edustajia on mukana myös vastakkaisissa leireissä. En ryhdy tässä ratkomaan tätä kiistaa, vaan panen tyytyväisenä merkille sen, että keskustelu metsien käytöstä on joka tapauksessa suhteellisen sivistynyttä. 

Ehkäpä juuri siksi Suomi päätti kaataa Euroopan Unionin suunnitteleman ennallistamisasetuksen. Syynä siihen ei sinänsä ollut ympäristön- ja luonnonsuojelun vastaisuus, vaan asetuksen sisältämät maallemme kohtuuttomattomat kustannukset sekä sen sisältämä logiikka, joka olisi käytännössä johtanut ympäristönsä hoidon hyvin hoitaneiden maiden - kuten Suomen - rankaisemiseen hyvin tehdystä työstä.

Toivoa sopii, että Suomi huolehtii jatkossakin siitä, että EU:ssa tehdään kaikkien osapuolten kannalta kohtuullisia ja tosiasioihin perustuvia päätöksiä. Tähän lienee jatkossa erinomaiset mahdollisuudet, mikäli tulevaan komissioon valitaan asiallisia henkilöitä, joilla ei ole samankaltaisia kytköksiä erilaisiin äärimmäisiin aktivisti- tai edunvalvontajärjestöihin kuin edellisen komission Frans Timmermansilla oli Greenpeaceen. 

* * *

Kun kerran ympäristöstä kirjoitin, niin en malta olla lopuksi kommentoimatta Helsingin sanomien uutista siitä, kuinka Botswanassa on reagoitu Saksan ympäristöministeriön ehdotukseen rajoittaa metsästysmuistojen tuomista maahan. Afrikkalaiset nimittäin ehdottivat, että he lahjoittaisivat 20 000 norsua saksalaisille, koska näille ei ole tilaa kotimaassaan. 

Tapaus maalaa kiusallisen kuvan eurooppalaisista ympäristönsuojelijoista. Heistä kun on ilmeisesti vastenmielistä, että joku menee ampumaan eläimen ainoastaan siksi, että saisi siitä muiston seinälleen. 

Ja nyt he siis vaativat siitä syystä kehitysmaalaisia pidättäytymään hyödyntämästä yli äyräidensä kasvanutta luonnonvaraansa. Tämä jos joku on älyllistä epärehellisyyttä.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekninen muutos halpuutti Suomen hiilimaksuja 80 prosentilla
Kaj Mykkänen, Li Andersson ja vihervasemmistolainen logiikka
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

 

Venäjä järjesti perussuomalaisille näytön paikan

Venäjä on viime päivinä ryhtynyt hybridisotaan Suomea vastaan. Aseina toimivat irakilaiset, syyrialaiset, jemeniläiset ja turkkilaiset ihmiset, jotka rajan yli astuttuaan ilmoittavat hakevansa maastamme turvapaikkaa. 

Olemme siis tulleet tilanteeseen, joka on Perussuomalaisten poliittisen nousun tuottaneen agendan keskiössä. Ja tämä siis puolueen ollessa hallitusvastuussa ja pitäessä asiasta vastaavan ministerin salkkua. 

Edelle kirjoittamani tarkoittaa sitä, että Venäjän hybridihyökkäys tarjoaa Riikka Purran (ps) johtamalle puolueelle erinomaisen tilaisuuden osoittaa poliittinen kykynsä. Ja meille suomalaisille mahdollisuuden päätellä, ovatko perussuomalaiset luottamuksemme arvoisia, vai jatkuuko Suomen maahanmuuttopolitiikka heidän viimeisissä eduskuntavaaleissa saamastaan luottamuksesta huolimatta aiempien hallitusten tavoin maamme sisäistä turvallisuutta tuhoavana.

Tässä mielessä oli mielenkiintoista huomata sosiaalisessa mediassa tilasto, joka kertoi raiskausten määrästä eri maissa. Sen kärjen muodostivat Botswana, Lesotho, Etelä-Afrikka, Bermuda ja Ruotsi. 

Naapurimaamme poikkeuksellista sijoitusta saattaa toki selittää tilastoinnin tehokkuus, mutta sen ero tuskin on kovin suuri verrattuna Suomeen tai muihin länsimaihin. Eikä tilaston kymmenen kärkeen sijoittunut muita länsimaita. Siten on selvää, että Ruotsin korkea sijoitus johtuu nimenomaisesti maan harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta. 

Siksi juuri nyt on äärimmäisen tärkeää, että Venäjän hybridioperaatio hoidetaan siten, ettei siitä ole haittaa Suomen sisäiselle turvallisuudelle, vaan sen maahan toimittamat maahantulijat poistetaan Suomesta tehokkaasti. Tässä mielessä on hyvä, että suurin osa tulijoista - irakilaiset, syyrialaiset ja turkkilaiset - tulee turvallisista maista. 

Siten vain sisällissotaa käyvien jemeniläisten turvapaikkahakemusten voi edes kuvitella johtavan myönteiseen turvapaikkapäätökseen. Ja heidänkin kohdallaan mahdollisen humanitaarisen suojelun on syytä olla määräaikaista ja mahdollisen jatkoajan sidottu Jemenin sisällissodan jatkumiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
He aiheuttavat tavallisille suomalaislapsille ja -nuorille suunnatonta kärsimystä
Kohti järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa