Helsingin Sanomien mukaan Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Donald Tusk sai monet jäsenmaat, europarlamentaarikot ja komission edustajat raivoihinsa kutsuttuaan komission ehdottamia pakollisia turvapaikanhakijakiintiöitä ”suuresti hajottavaksi” ja ”tehottomaksi” politiikaksi.
Esimerkiksi Jyrki Katainen kommentoi, että "nyt kannattaisi keskittyä pikemminkin ratkaisujen etsimiseen kuin ongelmien luettelemiseen. Tuskin arvio oli se, että komissio on tehnyt vääriä esityksiä. Valtaosa jäsenmaista kuitenkin tuki niitä...
Mitä vähemmän etsii riidan aiheita, niin sitä parempi. Kun tiedetään, että maahanmuutto on ollut itäistä ja läntistä Eurooppaa jakava kysymys, niin tämä ulostulo ei nyt ainakaan millään tavalla sitä pyrkinyt helpottamaan."
Kuten hyvin tiedämme, vastasi Tuskin kommentti tosiasioita - kaikki EU-maat eivät halua ottaa turvapaikanhakijoita tutkittavakseen, saati elätettäväkseen, eivätkä myöskään turvapaikanhakijat halua asettua kaikkiin EU-maihin, koska niissä tarjottujen elintasojen välillä on eroa. Tuskin sanavalinnat eivät siten olleet mitään muuta kuin tosiasioiden tunnustamista.
Tässä tilanteessa näemme jälleen kerran kuinka vaikeaa tosiasioiden tunnustaminen on suurimmalle osalle EU-eliitistä. Tällä ei olisi muuten merkitystä, mutta pakolaiskysymys on vakava asia, sillä lienee vain ajan kysymys koska seuraava turvapaikanhakija-aalto lähtee liikkeelle holtittomasta väestönkasvusta kärsivistä maailmankolkista.
Mitä tulee Kataisen sinänsä oikeaan vaatimukseen kestävien ratkaisujen löytämiseksi, niin sellainen vaatisi tosiasioiden tunnustamisesta. Tämän ymmärsi jo 1940-luvulla Kataisen puoluetoveri, presidentti Paasikivi, mutta oppi ei näytä menneen vielä seitsemänkään vuosikymmenen kuluttua perille ajatusten Säyneenjoellemme.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sipilän ja Kataisen hallitusten vertailu
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna
Tekstit
-
"Mitä tulee Kataisen sinänsä oikeaan vaatimukseen kestävien ratkaisujen löytämiseksi, niin sellainen vaatisi tosiasioiden tunnustamisesta. Tämän ymmärsi jo 1940-luvulla Kataisen puoluetoveri, presidentti Paasikivi, mutta oppi ei näytä menneen vielä seitsemänkään vuosikymmenen kuluttua perille ajatusten Säyneenjoellemme."
VastaaPoistaPaasikivi oli sen verran järeän kaliiberin valtiomies, että on jo loukkaus tätä kohtaan edes mainita ajatusten Säyneenjokea samassa asiayhteydessä. Toisaalta, osoittaahan se, kuinka kauas sekoomus on etääntynyt alkuperäisten oppi-isiensä viitoittamalta tieltä...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koti,_uskonto_ja_isänmaa
PoistaPaasikiven neroudesta ovat esimerkkeinä luottamus Saksan voittoon sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa, Suomen tekeminen kuningaskunnaksi ja Stalinin kehuminen Suomen ystäväksi kahden sodan jälkeen. Takinkäännön Suomen mestaruudesta kilpaillut "reaalipoliitikko".
VastaaPoistaParempi ymmärtää myöhään kuin ei milloinkaan. Stalin oli tosiasia sotien jälkeen.
PoistaNo Katainen onkin tunnetusti filunkimies. Myy tyhjää kalliilla. Siihen ei koskaan voi luottaa kukaan muu kuin toinen huijari. Siis silloin kun onnistuu huijaamaan Kataista, mikä voi olla hankalaa. Kaikissa muissa tapauksissa Kataiseen ei kenelläkään ole mitään luottamista.
VastaaPoista"Mitä tulee Kataisen sinänsä oikeaan vaatimukseen kestävien ratkaisujen löytämiseksi,"
VastaaPoistaLöytyykö Suomesta poliitikko, joka ei ole käyttänyt tuota sinänsä oikeaa ilmaisua?
Ilmaisun käyttäminen puhuttaessa Kataisesta on groteskia hänen poliittisiin touhuihinsa liitettynä. Hitlerkin varmasti käytti usein oikeita ilmaisuja.