Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi

Helsingin sanomien muut lehdet-palstalla oli lainattu Kehitys-lehteä. Sen haastatteleman filologin mukaan suomalaiset olivat mukana sortamassa kehitysmaita. Väitteen perusteeksi annettiin myös lista esi-isiemme pahoista teoista. 

"Suomessa muun muassa innostuttiin mahdollisuudesta muuttaa Karibialle Ruotsin vuonna 1784 haltuunsa ottamalle St. Barthélemyn saarelle, jossa käytiin vilkasta orjakauppaa. Reilut sata vuotta myöhemmin kymmeniä suomalaisia lähti Leopold II:n ja Belgian Kongoon konemiehiksi jokilaivoille, jotka kuljettivat raaka-aineita Kongosta Eurooppaan. Suomalaisia työskenteli myös Kongon Katangan kuparikentillä ja osallistui Etelä-Afrikassa buurisodan taisteluihin vuosina 1899–1902.”

”Suomeenkin tuotiin kolonialistisen tuotannon hedelmiä sokerista puuvillaan, ja suomalaiset hyötyivät kolonialistisesta kaupasta. Se, että suomalaiset ovat joskus olleet sorrettuja tai altavastaajia, ei sulje pois suomalaisten osallisuutta kolonialismiin ja rasistiseen perintöön."

Toisin sanoen suomalaiset olivat lähteneet eurooppalaisten valtioiden siirtomaihin tekemään töitä, tuoneet niistä kauppatavaraa tai toimineet palkkasotilaina Afrikkaan muuttaneiden englantilaisten ja hollantilaisten välisessä sodassa. Jos joku näkee tämän kehitysmaiden moitittavaksi hyväksikäytöksi tai rasismiksi, on päästään vialla tai ainakin hänen kykynsä ymmärtää kohtuullisen yksinkertaisiakin asioita on alentunut. 

* * *

Suomen monin tavoin ankea kohtalo Ruotsin suurvallan osana päättyi sen romahdukseen Suuressa pohjan sodassa, jonka aikana - Wikipedian mukaan - "venäläiset ryöstivät suomalaisia orjiksi itselleen ja kaupattaviksi... arviolta 20 000–30 000. Heitä käytettiin peltotöissä ja palvelijoina ja myytiin muslimeille. Lapsista ja vaaleista naisista saattoi saada hyvän hinnan, poikia kastroitiin eunukeiksi. 

Suuren Pohjan sodan aikana Suomesta vietiin orjia Venäjälle suhteessa väkilukuun enemmän kuin monista Afrikan alueista Amerikkoihin...Venäläiset veivät suomalaisia väkisin Venäjälle muun muassa maaorjiksi, seksiorjiksi ja rakennustöihin. Osalta oli ensin omaiset tapettu tai kidutettu heidän nähtensä... Pietari Suuri määrännyt kansanmurhan Ruotsin armeijan heikentämiseksi."

Kuten arvoisa lukijani lienee kuullut, on suomen kielessä vanha sanonta, jonka mukaan "ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi". Niinpä ei liene kenellekään omaa historiaamme tuntevalle yllätys, että venäläiset vievät ukrainalaislapsia Venäjälle. 

Sehän on ainoastaan samaa vakaata venäläispolitiikkaa, jonka uhreiksi suomalaiset joutuivat reilut 300 vuotta sitten. Ja osoittaa, että edellä mainitsemani kotoperäinen sanontamme tavoittaa erinomaisesti venäläisyyden syvimmän olemuksen.

Tuosta venäläisyyden syvimmästä olemuksesta voi tietenkin väittää, ettei se välttämättä koskisi kaikkia venäläisiä, vaan pikemminkin venäläistä yhteiskuntaa ja sen toimintatapoja. Siksi ei ole yllättävää, että venäläismedioissa kirjoitetaan - Ilta-Sanomien mukaan - suomalaisten varautuvan nälänhätään.

Kyseessä on niin paksu vale, ettei sen luulisi menevät läpi itäisen naapurin ihmisille. Niinpä on venäläisten omaa tyhmyyttä, mikäli he ottavat todesta tämän ja muut omien medioidensa tarinat. Luulisi, että viimeistään Neuvostoliiton romahtaminen olisi osoittanut sikäläisen valtamedian epäluotettavuuden, kun tyhmimmillekin neuvostokansalaisille paljastui työläisten paratiisin ankeus suhteessa seitsemän vuosikymmentä parjattuihin länsimaihin. 

Kysymys siis kuuluukin, että kuinka suuri osa venäläisistä uskoo omiin medioihinsa? Jos nämä ihmiset ovat enemmistönä, lienee syytä jättää epäilyt vähemmälle ja uskoa rajan tälläkin puolella, ettei mainittu sanonta koske pelkästään venäläistä yhteiskuntaa, vaan kuvaa yleisellä tasolla hyvinkin tarkasti itänaapurimme väestöä. Valitettavasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valkoisia idiootteja
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Suomen historian kurjin aika

Finlandia-voittaja Anni Kytömäki: metsätalous = orjatalous?

Kapellimestari Hannu Lintu valitsi tämän vuoden kirjallisuuden Finlandia-voittajan. Valinta osui Anni Kytömäkeen, jonka voittajateoksessa on tarinan lisäksi paljon erilaisia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, kuten luonnonsuojelu, metsien hakkuu, kehon itsemääräämisoikeus, rauhanaate.

Itse voittaja on luonnollisesti lapseton ja suojellut omistamansa metsät. Niinpä hän eilisillan Ylen uutisissa kauhisteli metsiemme talouskäyttöä ja vertasi sitä menneisiin aikoihin sanomalla, että "yhtä laillahan orjatalous on aikanaan tuottanut hyvinvointia". Itse kirja on painettu mahdollisimman ohuelle paperille.

Kaikkiaan voidaan todeta, että saimme aikamme poliittisen establishmentin näköisen Finlandia-voittajan. Eikä se tietenkään ole mikään yllätys, kun tiedämme palkinnon valitsijan kuuluneen seksuaalivähemmistöön ja valintalautakunnan puheenjohtajana toimineen vihreän poliitikon Johanna Sumuvuoren.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Elääkö kirjailija sananvapaudesta?
Laura Lindstedtin rasistisista olkiukoista

Pyrkiikö HS:n toimituskunta totuuteen

Helsingin Sanomien toimittaja vakuutteli eilen, että maamme valtalehdistössä toimivat toimittajat pyrkivät aina totuuteen. Joskus ehkä epäonnistuen, mutta ei koskaan tahallaan lukijoitaan tarkoituksella harhaan johtaen.

Siksi minun on pakko kysyä, että miksi saman lehden toimittaja Katja Kuokkanen kirjoittaessaan alaikäisten raa´asta hyväksikäytöstä jätti oleellisia asioita kertomatta. Eikö juuri sellainen ole tarkoituksellista harhaanjohtamista?

Hän nimittäin puhui ensin pakkotöiden uhreista. Heistä annetaan hyvin tarkka etnis-kansallinen kuva, mutta jutusta ei löytynyt sanallakaan mainintaa minkälaiset ihmiset heitä käyttävät hyväkseen. Lukija ei siten voi jutun perusteella tietää ovatko nämä iljetykset kantasuomalaisia vai kenties esimerkiksi uhrien maanmiehiä tai muuten vain maahanmuuttajia.

Seuraavaksi hän kirjoitti pakkoavioliitoista. Siinä kyllä kerrottiin kyseessä olevan maahanmuuttajiin liittyvä ongelma - ehkä siksi, että asia lienee ilmeinen kaikille suomalaisille. Pieni epärehellisyyden maku jäi kuitenkin siitä, ettei tämän hyväksikäyttömuodon uskonnollista ulottuvuutta mainittu. Ehkä siksi, että asiaan liittyvä uskonto vaikuttaa usein olevan HS:n toimituksen erityissuojeluksessa.

Sen sijaan kolmantena ryhmänä puheena olleiden seksuaalisen hyväksikäytön uhrien osata jäi jälleen epäselväksi, ketkä heitä tuovat maahan seksityöläisiksi tai ketkä pakottavat seksiin ns. grooming-ilmiön osana. Eikö totuuteen pyrkivän journalistin olisi pitänyt valottaa meille lukijoille myös tämän uhriluokan hyväksikäyttäjien olemusta ja taustaa? Ellei muuten niin siksi, että kaikenlaiset maamme asukkaat etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai ihonväristä riippumatta osaisivat varoa heitä?

Minulle itselleni on pitkäaikaisena HS:n asiakkaana valitettavasti syntynyt sellainen käsitys, että lehti pyrkii kylläkin julkaisemaan totta olevia asioita, mutta jättää tarkoituksella kertomassa sellaisia seikkoja, jotka eivät sovi sen arvoliberaaliin agendaan. Viitaten eiliseen vakuuttelukirjoitukseen onkin kysyttävä, että onko tämä sellaista totuuteen pyrkimistä, joka lehden toimituskunnan mielestä vastaa sen lukijakunnan tarpeeseen luoda itselleen totuudenmukainen kuva maailmasta ja sen ilmiöistä.

En moiti tässä HS:n valintoja siksi, etteikö yksityinen toimija saisi välittää sellaista propagandaa kuin tahtoo. Sen sijaan moitin sitä ulkokultaisuutta, jonka antamalla varmuudella lehdessä vakuutetaan kirkkain silmin toimittavan yhdellä tavalla eli totuuteen pyrkien, mutta kuitenkin todellisuudessa ajetaan omaa agendaa totuutta vältellen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministinen olkinukke vai valeuutinen?
Miksi HS julkaisi virheellistä tietoa?
HS:n seksuaalirikosjutussa jäi harmittamaan kaksi seikkaa

Orjille auttava puhelin

Yleisradio uutisoi varsin hätkähdyttävästi Britannian avanneen auttavan puhelinlinjan orjuudessa eläville. Hyvä niin, jos sellaiselle on tarvetta.

Valitettavasti uutinen vain herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Eli avoimeksi jäi sekä se ketkä ovat nykyisin orjia että se ketkä sellaisia pitävät?

Pienen googlauksen mukaan romanialaismiehet Marius Stefan, 42, ja Valentine Merclusca, 49, tuotiin Britanniassa oikeuteen vangitsemisoikeudenkäyntiä varten. Vuoden 2017 alkupuoliskolla poliisin tietoon oli tullut 820 tapausta, joissa henkilö oli pakotettu tekemään työtä vastoin tahtoaan ja palkatta - siis toimimaan orjana.

Toisen löydökseni perusteella Suomessakin on kymmeniä ellei suorastaan satoja orjia. He joutuvat työskentelemään muun muassa seksiorjina. Myös etnisissä ravintoloissa on havaittu orjuustapauksia. Poliisin selvittämiin tapauksiin on liittynyt tyypillisesti järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta ja ihmiskauppaa.

Vaikuttaisi siis siltä, ettei nykyajan orjuudessa ole niinkään kysymys pahojen eurooppalaisten ylläpitämästä sorrosta vaan maahanmuuton lieveilmiöstä. Pankaamme siis merkille, että nykyajan kansainvaellusten seurauksena länsimaihin on syntynyt myös tällainen lieveilmiö.

Avoimeksi jää, että tekeekö se maailmasta paremman paikan elää. Samoin se, että tarvittaisiinko myös Suomeen auttava puhelin orjuuteen joutuneille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen vastuullinen journalismi Britannian pedofiiliringin ja Ruotsin pikkuprinsessan valossa
Tuhannen uhrin pedofiilirinki
Rasistileiman julma seuraus?