Ruotsalainen tomaattihyökkäys ja Venla Berneliuksen oppineisuus

Eilisaamuna tulin kirjoittaneeksi ruotsalaisen yhteiskunnan surullisesta tilanteesta. Torstaipäivä toikin sitten mukanaan uutisen, jonka mukaan Ruotsin ulkoministeri sai sikäläisessä eduskunnassa niskaansa pussillisen tomaatteja ja punasipuleita. Ministeri pakeni täysistuntosalista, ja keskustelu keskeytettiin hetkeksi. Aikamoista demokratiaa...

Tapauksen seurauksena kahta naista ja yhtä miestä epäillään nyt virallisen tilaisuuden häiritsemisestä. Minulle on kuitenkin jäänyt epäselväksi se, että oliko tapauksessa kyse ruotsalaisista vai "ruotsalaisista" häiriköistä. Palestiinalaismielisiä he joka tapauksessa olivat.

* * *

Kun nyt aloin vanhoja kaivelemaan, niin palaan myös toissapäiväiseen aiheeseeni. Näin siksi, että Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen dosentti Venla Berneliusta oli haastateltu Ylellä. Ja sen perusteella vaikuttaa vahvasti, ettei hän ole eilisestä blogimerkinnästänäni huolimatta ymmärtänyt, että maahanmuuttajataustaisten lasten huonoon koulumenestykseen saattavat vaikuttaa etnis-kulttuuriset seikat. 

Siis sellaiset kuin maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Tai älykkyyden korkea periytymisaste, joka seuraa siihen kohdistuvasta luonnonvalinnasta. 

Se taas on johtanut eri geenimuotojen frekvenssien vaihteluun väestöryhmien välillä, mikä näkyy eri ihmispopulaatioiden älykkyyttä koskevissa mitattuksissa. Näin siitä huolimatta, että niiden tuloksissa näkyvät myös ympäristötekijät. 

Eikä hän liene havainnut myöskään tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan. 

Jos dosentti Bernelius nyt sattuisi lukemaan tämän jutun, niin kehotan häntä perehtymään edellisen kappaleen linkitettyihin nettisivuihin ja tarvittaessa tutkimaan myös niissä linkitettyjä faktasivuja ja tutkimusraportteja. Oppiminen on nimittäin elinikäinen prosessi, eikä lisäoppi kaada ojaan edes dosenttia, vaikka sellaisella onkin tittelinsä mukaisesti jo perusteelliset tiedot - ainakin omalta alaltaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käsikranaatti räjähti Puistolassa - poliisi hukassa
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Ylen taitavaa propagandaa

Kouluvalintojen syistä

Helsingin sanomat oli kysellyt koululaisten vanhemmilta ja opettajilta syitä siihen, miksi kaikille ei kelpaa oman asuinalueen lähikoulu. Aloin lukea siitä kertovaa juttua suurella mielenkiinnolla ja yllätyin sen tasapainoisuudesta ja rehellisyydestä. 

Jutusta kävi ilmi että kouluvalintojen syynä oli lähinnä tieto maahanmuuttajien aiheuttamista ongelmista, minkä haastatellut opettajat vahvistivat. Samalla muutamassa kommentissa nostettiin esille suurimpia ongelmia. Tulkoot ne siis välitetyksi myös tämän blogin lukijoille. 

Vanhempien perimmäinen huoli koski lasten saamaa opetusta. Erään vanhemman mukaan "opinnoissa ei edetä yhtä pitkälle kuin kouluissa, joissa oppilaat ovat kiinnostuneita opiskelusta ja osaavat käyttäytyä aikuisia ja toisia oppilaita kohtaan kunnioittavasti. Häiritsevästi ja aggressiivisesti käyttäytyvät oppilaat syövät opettajalta täysin ajan hänen perustyöltään eli opettamiselta."

Juttuun haastateltu opettaja puolestaan totesi, että "lapset joutuvat olemaan jatkuvasti peloissaan, eikä oppiminen onnistu ilman turvallista oppimisilmapiiriä." Tätä alleviivasi erään yläasteensa kauempaa valinneen oppilaan lähikoulusta käyttämä termi hänen ilmoitettuaan, ettei halua "lähigangstakouluun".

Yhden vanhemman näkemys ongelmien korjaamiseksi tarpeellisen avoimen keskustelun esteistä ei jättänyt tulkinnanvaraa: "nämä ovat näitä asioita, mitä ei saa sanoa ääneen, sillä leimaudut heti rasistiksi". Myös opettaja kertoi, että ongelmallisissa kouluissa työskentelevä "opettaja saa helposti rasistin leiman".

Jutussa haastatellun tutkija Venla Berneliuksen näkemys oli rehellinen: "koulutusjärjestelmä ei pysty tasoittamaan taustan tuomia eroja oppilaiden välillä. Tällainen todellisuus määrittelee oppilaiden koko kouluhistoriaa."

Hän totesi myös, ettei kyse ole vanhempien harrastamasta koulushoppailusta, vaan nämä suhtautuvat vain "huolestuneesti ympäristöihin, jotka he kokevat turvattomiksi". Toisin sanoen vastuulliset vanhemmat eivät halua ottaa riskiä omien lastensa kanssa, vaan toivovat heille turvallista koulua ja asiallista opetusta. 

Entä paljon puhuttu kotouttaminen ja maahanmuuttajien integroituminen yhteiskuntaan. Siitä eräs opettaja totesi näin: "aggressiivisia vanhempia on paljon, ja kaikki eivät suostu hankkimaan lapselleen apua. Kulttuurierot, vanhempien itsensä kokemat traumat sekä haasteet arjen hallinnassa heijastuvat suoraan oppilaiden koulunkäyntiin."

Edellä lienee tullut sanotuksi kaikki oleellinen. Totean kuitenkin tähän lopuksi, että tämä(kin) uutinen osoittaa nykyisen maahanmuuttopolitiikan täydellisen typeryyden ja suorastaan huutaa sen korjaamista. 

Ellei näin tehdä, saatamme jossain vaiheessa olla älyllisen epärehellisyytemme kanssa tilanteessa, jossa syntyy halua esimerkiksi PISA-testien manipuolintiin, kuten on käynyt läntisessä naapurimaassamme. Puhumattakaan muista ongelmista, joista voimme niin ikään hakea mallia Itämeren länsirannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?
Miksi vaikenet, Venla Bernelius?

Miksi vaikenet, Venla Bernelius?

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius oli tänä aamuna huolissaan pääkaupunkimme lähiöiden erilaistumisesta. Esimerkkinä hän mainitsi Jakomäen, jossa vain 39% nuorista käy lukion, kun vastaava luku Lauttasaaressa on peräti 86%.

Jaan toki Berneliuksen huolen: olisi paljon parempi, mikäli asuinympäristö ei ehkäisisi nuorten kouluttautumista ja etenemistä kykyjään vastaaviin tehtäviin. Sen sijaan asiasta kertoneeseen Helsingin Sanomien juttuun on syytä kirjata kaksi kommenttia, joista ensimmäinen liittyy sukupuolten tasa-arvoon ja toinen merkittävän taustatekijän puuttumiseen.

* * *

Tuo sukupuolten tasa-arvokysymys liittyy Berneliuksen tekemäksi mainittuun kuvaan, jossa koulutuseroja on kuvattu naiskasvojen lukumäärällä. Niitä on kahdella paikkakunnalla yhtä monta kuin on lukion valitsevia lähimpään kymmeneen prosenttiin pyöristettynä.

Jäin kuvan nähtyäni ihmettelemään, että miksi siinä ei ole lainkaan poikien kasvokuvia?

Onko kyse vain kuvan tekijän laiskuudesta? Eli siitä, ettei hän ole viitsinyt etsiä samankaltaista miespuolista kasvokuvaa? Vai onko kuvalla sittenkin jokin sanoma, esimerkiksi sellainen, että tytöistä käy lukion merkittävästi suurempi osa kuin pojista?

Asia ei ole aivan merkityksetön juuri sen taustalla olevan faktan takia. Jos jopa apulaisprofessori leimaa lukion käymisen tyttöjen jutuksi, vahvistaa hän samalla stereotypiaa, joka laajalle levitessään ehkäisee entistä vahvemmin poikien halukkuutta lukiokoulutukseen. Näin käy erityisesti niissä lähiöissä, joista Bernelius sanoo olevansa huolissaan.

Siis alueilla, joilla vanhemmuus on usein sen verran kateissa, ettei lapsia kannusteta elämässään eteenpäin samalla tavalla kuin vauraampien asuinalueilla, vaan he toimivat myös koulutuksen suhteen omatoimisesti ja enemmän vertaistensa parissa vallitsevia käyttäytymisnormeja seuraten. Normien, joihin vaikuttaa myös se, että pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin ja tekevät siitä syystä 15 vuoden iässä myös epäkypsempiä päätöksiä.

* * *

Toinen asia, johon kiinnitin huomioni oli yhden merkittävän - tai jopa kaikista tärkeimmän - selityksen puuttumien. HS:n juttu ja Bernelius nostivat kyllä esiin koulujen sijainnin, vanhempien koulutusasteen sekä sosiaalisten piirien vaikutuksen, mutta eivät maininneet sanallakaan sitä, että Jakomäen asukkaista lähes 30 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia - eivätkä he ole Nokian insinöörejä tai peliteollisuuden nörttejä.

Lisäksi nuorten kohdalla tuo kehitysmaataustaisten osuus on vielä merkittävästi suurempi, johtuen sekä näiden ikärakenteesta että kantaväestöä suuremmasta lapsiluvusta. Eikä kehitysmaalaistaustaustaisten koulumenestys todellakaan vastaa kantaväestön nuorison menestystä.

Valitettavasti jutusta ilmeni myös, että HS ja Bernelius ovat kyllä tietoisia lukioon hakeutumisen eron suurimmasta aiheuttajasta, eli maahanmuuttajien osuuksien vaihtelusta eri kaupunginosissa. Näin ollen on selvää, että he vaikenivat asiasta tarkoituksella.

Tämän osoitti se, että jutussa mainittiin kuin ohimennen "positiivinen erityiskohtelu", jossa on  kyse nimenomaisesti kehitysmaataustaisten maahanmuuttajien tukemisesta verovaroilla. Ja sivumennen sanoen myös se, että Bernelius on aiemminkin jättänyt mainitsematta etnisyyden ongelmakäyttäytymisen taustatekijänä.

* * *

Minä en voi olla ihmettelemättä sitä, että miksi HS julkaisi kirjoituksen, jossa nostettiin lukijoiden eteen vakava asia, mutta jätettiin kertomatta sen todellinen syy. Eivätkö apulaisprofessori ja HS:n toimitus ole ymmärtäneet - tai kenties edes kuulleet - siitä, että jo presidentti Paasikivi totesi aikanaan tosiasioiden tunnustaminen olevan viisauden alku?

Sillä viisautta me todellakin tarvitsemme, jotta voisimme ehkäistä suurten kaupunkiemme alueellisen eriarvoistumisen ja sitä kautta Ruotsin mallin mukaisten ongelmalähiöiden syntymisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luottamuksen puute tuottaa rinkebyitä ja poliittisia murhia
Koulutus ei takaa ymmärrystä
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

Luottamuksen puute tuottaa rinkebyitä ja poliittisia murhia

Helsingin Sanomissa pohdittiin tänä aamuna sitä, voisivatko Rinkebyn mellakat toistua Suomessa. Jutusta löytyi monta mielenkiintoista yksityiskohtaa, jotka on syytä nostaa esille.

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaran mukaan "kouluttamattoman ja kieltä osaamattoman työvoiman kysyntä laskee dramaattisesti, ja se on iso yhteiskunnallinen ongelma... jos väestö ei opi kieltä, kouluttaudu tai pääse työelämään, niin nuorisomellakat tulevat Suomessakin tutuiksi". Toki hän lisäsi poliittisesti korrektisti, että "se ei enää ole lähiöongelma tai maahanmuuttajista aiheutuva ongelma vaan paljon laajempi heikosti koulutettujen asia".

Edellisen jälkeen Vaattovaara jatkoi kuitenkin, että "Tukholman lähiöissä maahanmuuttajien osuus lähentelee paikoin sataa, ja ne ovat massiivisia lähiöitä kaukana kaupungin keskustasta. Meillä maahanmuuttajien osuus on maksimissaankin 30–40 prosenttia. On paremmat mahdollisuudet tehdä jotain."

Hetkinen. Somalit oli ensimmäinen suuri maahanmuuttajaryhmä, joka on meillä ja muualla assosioitu integroitumisongelmiin. Heistä ensimmäiset saapuivat maahamme vuonna 1990. Siis 27 vuotta sitten. Toisin sanoen 27 vuoden aikana joidenkin kaupunginosien maahanmuuttajataustaisten osuus on kasvanut käytännöstä nollasta 30-40 prosenttiin.

Ei siis tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, ettei mene kauaa kun meilläkin on kaupunginosia, joissa yli puolet asukkaista ei puhu äidinkielenään kotimaisia kieliä.

* * *

Helsingin Sanomien jutussa oli puhetta myös siitä, kuinka suomalaisessa rakennuspolitiikassa on vältelty ongelmalähiöiden synnyttämistä sekoittamalla vuokra-asumista ja omistusasumista keskenään. Tähän Vaattovaara kuitenkin huomautti, että "kun keskiluokka valitsee asuntoa, niin se tietää, minne se ei menisi."

Tämä pitää paikkansa. Olisi mahdotonta kuvitella, että ostaisin ison asunnon vaikkapa Turun Varissuolta. Saati, että haluaisin lastenlasteni elävän nuoruutensa siellä. Ja jos nykyisen asuinalueeni kehitysmaista peräisin olevan väestön osuus lähtisi nopeaan nousuun on aivan varmaa, että myisin kotini mahdollisimman nopeasti ja katsoisin uuden jostain muualta.

Käyttäytymismalliani kutsutaan white flightiksi eli valkoisten paoksi. Wikipedian mukaan ilmiötä esiintyy Suomessa jo nyt ainakin Espoon Suvelassa, Vantaan Länsimäessä ja Helsingin Kallahdessa.

Lienee siis varsin todennäköistä, että mainitut kaupunginosat muuttuvat nopeasti asukasrakenteeltaan Rinkebyn kaltaisiksi. Sitten ei - ainakaan jos uskomme Vaattovaaraa - ole enää aikaa "tehdä jotain", vaan ongelma on konkreettisesti kaduilla.

* * *

Edellä siteeraamassani jutussa kerrottiin ikävänä yksityiskohtana, että professori Vaattovaara on saanut julkisten esiintymistensä jälkeen sähköpostiinsa vihapuhetta - kaikesta päätellen henkisesti häiriintyneiltä rasisteilta. Se on tietenkin törkeää, eikä missään suhteessa hyväksyttävää.

Vihapuhetta lienee saanut myös Hollannin Vapauspuolueen puheenjohtaja Geert Wilders. Se taitaa kuitenkin olla pienimmästä päästä hänen ongelmiaan, sillä aamun lehti tiesi kertoa hänen turvallisuudestaan vastaavan salaisen palvelun agentin tulleen pidätetyksi.

Syynä oli jutun mukaan se, että agentti oli toimittanut tietoja rikollisjärjestöille. Tietojen tai niiden vastaanottajan luonteesta ei kuitenkaan kerrottu sen enempää. Wilders ja hänen puolueensa kuitenkin keskeyttivät vaalikampanjansa pidätyksen jälkeen.

Keskeyttäminen lienee järkevää, sillä Hollannissa on jo vanhastaan kokemusta maahanmuuttokritiikkiä esittäneiden ihmisten poliittisista murhista. Elokuvaohjaaja Theo van Goghin murhattiin sen jälkeen kun hän oli tehnyt elokuvan, joka nosti esille musliminaisten sorretun aseman. Murhaaja oli islamilainen maahanmuuttajamies.

Samanlaisen kohtalon koki hollantilainen seksuaalivähemmistöön kuulunut maahanmuuttokriittinen poliitikko Pim Fortuyn, joka päätti päivänsä kantahollantilaisen ympäristöaktivistin murhaamana. Wildersiä voi pitää Fortuynin perinnön jatkajana Hollannin nykypolitiikassa.

Nähtäväksi jää, miten nyt nähty pidätys vaikuttaa maaliskuun puolivälissä käytäviin Hollannin vaaleihin. Kampanjan keskeytyminen voi sinänsä verottaa Wildersin puolueen kannatusta, mutta toisaalta se tuottaa myös sellaista julkisuutta, jota ei voi rahalla saada. Ja joka saattaa hyvinkin tuottaa sympatiaääniä Vapauspuolueelle.

Joka tapauksessa tieto agentin pidättämisestä kertoo Hollannin yhteiskunnan poikkeavan oleellisesti suomalaisesta. Meillä ei ole minun muistini mukaan kertaakaan keskeytetty vaalikampanjointia turvallisuussyihin vedottuna. Ei yksittäisiä tapahtumia, eikä varsinkaan jonkin puolueen koko kampanjointia.

* * *

Hollannin-uutisten jälkeen oli mukava lukea Helsingin Sanomien juttu, joka käsitteli ihmisten halua auttaa tuntemattomia. Sen mukaan "helsinkiläisten halu auttaa tuntematonta ihmistä on Helsingin yliopiston kaupunkitutkijoiden tuoreen tutkimuksen mukaan kansainvälisesti verrattuna ihailtava".

Lukunautintoa varjosti kuitenkin se, että asiaa tutkinut Venla Bernelius pohti jutussa avoimeksi jääneistä asioita. "Onko niin, että meillä ei vielä ole niin äärimmäisen huonoja alueita kuin Chicagossa? Emme tiedä, onko solidaarisuus jo osin murentunut meilläkin".

Kansalaisten solidaarisuus ja luottamus toisiinsa ovat äärimmäisen tärkeäitä asioita. Chicagossa luottamuksen puute näkyi esimerkiksi erään helleaallon aikana.

Kun köyhien afrikan-amerikkalaisten olisi pitänyt pitää ovia ja ikkunoita jatkuvasti auki, he eivät uskaltaneet tehdä sitä ryöstöjen pelossa. Seurauksena oli kuumuudesta aiheutuvia kuolemia. Yhtä köyhillä latinojen alueella ihmiset luottivat toisiinsa ja uskalsivat pitää ikkunoita ja ovia auki.

On siis toivottava, että Suomessa säilyy jatkossakin luottamus ihmisten kesken. Tosin on todettava, että toivomus voi käydä toteen ainoastaan, mikäli sen eteen tehdään ennaltaehkäisevää työtä.

Se vaatii poliitikoilta ja kansalta viisautta: yhteiskuntarakenteita ei voi horjuttaa liiaksi ilman Rinkebyssä tai Hollannissa toteutuneiden riskien rantautumista meille. Sitä paitsi kerran menetettyä luottamusta on tunnetusti vaikea saada takaisin. Saati kokonaista luottamusyhteiskuntaa.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus
Oletko valmis panemaan naiset nyrkin ja hellan väliin?