Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Tänään alkavat teollisuusliiton lakot, jotka kohdistuvat useisiin teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden yrityksiin. Tämän lisäksi seitsemän muuta työntekijäliittoa on ilmoittanut järjestävänsä lakkolaisia tukevia toimia ja myös Finnairin lentäjät ovat ilmoittaneet omiin työehtoneuvotteluihin liittyvistä työtaistelutoimista.

Teollisuusliitto on jo aiemmin kertonut tavoittelevansa kahdelle vuodelle jaettuja 10 prosentin palkankorostuksia, joilla se haluaa korjata jäsentensä aiempina vuosina heikosti kehittynyttä ostovoimaa. Sen taustalla on - kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa - kaksi vuotta sitten tehty poikkeuksellisen vastuullinen sopimus, jolla tuettiin Sanna Marinin (sd) hallituksen aikana syöksykierteeseen saatettua Suomen taloutta. 

Työnantajapuoli ei ole ay-liikkeen vaatimuksiin kuitenkaan suostunut, joten asiasta on käyty neuvotteluita, joiden yksityiskohtia ei ole avattu suurelle yleisölle. Sen sijaan työnantajat ovat kertoneet vaatimusten olleen edelleen sellaisia, että niihin suostuminen heikentäisi suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on vedonnut työmarkkinaosapuoliin sovun löytämiseksi, koska hän pelkää - ja tietää - laajamittaisten lakkojen voivan vahingoittaa orastavaa talouskasvua. Tämä on ymmärrettävää sikäli, ettei talouskasvun siirtyminen kohti tulevaisuutta ainakaan helpottaisi hallituksen pyrkimyksiä tasapainottaa valtion budjettia. 

Orpon vetoomus on ymmärrettävä jo siitäkin syystä, että jo pelkkä lakkoilu vähentää verotuloja - puhumattakaan vientiteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemisestä - ja sitä kautta lisää painetta valtion budjetin leikkaamiseen ja/tai valtion lisävelkaantumiseen myös jatkossa. Näin ollen hänen huolensa on helppo ymmärtää.

Tosiasia kuitenkin on, että lakko-oikeus on työntekijöille Suomen laissa taattu oikeus, joten siitä päättävät työntekijöiden edustajat itsenäisesti. Vastaavasti työnantajien edustajilla on oikeus suostua tai olla suostumatta lakkoilevien työntekijöidensä vaatimuksiin. Sekä tarvittaessa ryhtyä toimiin liiketoimintansa supistamiseksi tai jopa siirtämiseksi pois Suomesta. 

Nähtäväksi siis jää, miten neuvottelut ja niitä tukevat työtaistelutoimet etenevät seuraavina viikkoina. Ja toivoa, että osapuolet löytäisivät molemmille kelvollisen ratkaisun ennen kuin Suomen taloudelle on syntynyt oleellista vahinkoa. 

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää
Onko maallamme malttia vaurastua?
Ihme on tapahtunut

Aseviennillä on sellaista kasvuvaraa, jota Suomi tarvitsee

Suomi on tunnetusti maa, joka elää viennistä. Siinä mielessä oli mukava lukea uutinen, jonka mukaan maamme asevienti oli rahallisesti suurempaa kuin koskaan ennen: 333 miljoonaa euroa.

Noin kolmannes sotatuotteiden viennin arvosta oli maa-ajoneuvoja ja niiden komponentteja. Seuraavaksi eniten vietiin ampumatarvikkeita sekä räjähteitä ja panoksia. Viennin arvosta oli noin 42 prosenttia koostui siviiliaseista.

Juttua lukiessani muistin, että miljoona euroa on sellainen summa, jonka kokoa on vaikea mieltää. Niinpä tein pari google-hakua todetakseni, että maamme kemianteollisuuden viennin arvo oli 2 900 miljoonaa euroa vuonna 2021. Eikä sekään ole kovin suurta verrattuna metsäteollisuuden vientiin, jonka arvo vuonna 2023 oli 12 000 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaakin jo 16 prosenttia Suomen viime vuoden tavaraviennistä. 

Maailmalla aseiden vienti on kuitenkin vielä paljon suurempaa liiketoimintaa. Vuonna 2021 sen arvo maailmankaupassa oli peräti 562 000 miljoonaa euroa - eli suomalaisten osuus siitä on vaivaiset 0,06 prosenttia. 

Toisin sanoen suomalainen asevienti on kyllä hyvässä nousussa, mutta siitä huolimatta vielä varsin vähäistä. Kuitenkin sen kasvumahdollisuudet ovat ilmeiset, mutta vaativat toteutuakseen onnistunutta tuotekehitystä, investointeja ja tehokasta myyntityötä. Eikä alasta voi puhua erityisen merkittävänä ennen kuin se on kasvanut kertaluokkaa suuremmaksi. 

Tämän asian voi nähdä joko hyvänä tai huonona - enkä nyt tarkoita pasifistista moralisointia. Sen sijaan haluan korostaa sitä, että puhumme maailmanlaajuisesti valtavasta tuotannonalasta, johon panostamalla ja menestymällä Suomen kuralla olevaa taloutta voisi kohentaa merkittävästi. 

Tästä syystä aseviennin uusi ennätys on erinomainen uutinen kaikille suomalaisille, kunhan alan kehitys säilyy positiivisena myös jatkossa. Tässä mielessä maamme jäsenyys NATO:ssa ja EU:ssa tarjoavat hyvät lähtökohdat, jotka on vain osattava hyödyntää tehokkaasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anemialääkettä
Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain
Ryhdistäytyykö EU vai taistellaanko vain viimeiseen ukrainalaiseen?

Järki voitti

Sanna Marinin (sd) feministisen vihervasemmistohallituksen kyvyttömyys on syössyt Suomen julkisen talouden syöksykierteeseen. Se näkyi esimerkiksi äskettäisessä lisäbudjetissa, johon valtio joutui sisällyttämään yli miljardin potin kyetäkseen maksamaan velkansa korot.

Kaikkiaan valtion velkaantuminen on Marinin kabinetin johdolla ollut täysin holtitonta, koska menoista ei ole tingitty, mutta sen kattamiseksi ei ole myöskään saatu aikaan riittävää talouskasvua. Niinpä jokaisen nelihenkisen perheen kontolla oli viime joulukuun lopulla omien lainojen lisäksi reilun 100 000 euron velkavastuu. 

Tässä tilanteessa oli erinomaista, että maamme viennin kannalta tärkeät teknologia- ja kemianteollisuudet säästyivät suuremmilta työtaisteluilta. Sellaisten sijaan työnantajat ja ammattiliitot sopivat eilen kahden vuoden työehdoista, joten Suomi säästyi entistä jyrkemmältä syöksykierteeltä. Toivoa sopii, että tämän jälkeen myös muut työnantajat ja palkansaajajärjestöt seuraavat esimerkkiä.

Tosiasiahan on, että pitkä lakkokevät olisi syössyt suomalaisen yhteiskunnan entistä suurempiin ongelmiin. Ja pakottanut tulevan hallituksen vieläkin kovempiin toimiin talouden tasapainottamiseksi, kuin tulemme seuraavan nelivuotiskauden aikana näkemään - helpollahan ei päästä näinkään.

Näyttää siis siltä, että suomalaiset pystyvät tiukan paikan tullen toimimaan järkevästi. Omasta puolestani lausun siitä kiitokset nyt sopimuksen tehneille työmarkkinaosapuolille. 

On hyvä, että järki voitti!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lisää liksaa!
Kunta-alaan sopimus aiheutti vaikeasti selvitettävän vyyhdin
UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita

Nuoren naisen paksut huulet

Yleisradio kertoi meille, että "Parikymppiset suurentavat huuliaan hyaluronihapolla - ´kauneusihanteeni on muovinen, en ole mikään elovena´". Huolimatta jutun hankalasta luettavuudesta katselin sen läpi ja jäin ihmettelemään.

Ihmettelin ensinnäkin sitä, että kuinka yleisestä ilmiöstä tässä on kyse, sillä katukuvasta päätellen puheena ei ole ainakaan vielä mikään nuorisomuodin valtavirta. Itse uutinen kertoo lakonisesti ainoastaan, että "huuliaan suurentavista nuorista on tullut kauneushoitoloiden uusi asiakasryhmä."

Hätkähdyttävä oli myös uutisen kohta, jossa "Ronjan äiti Sirpa Sarlin kannustaa tekemään, niin kuin tyttärestä tuntuu hyvältä". Ja ehkä jotain kertoi sekin, että jutussa lainattu Tanja sanoi, että  "tykkään itsestäni enemmän, kun minulla on täytettä huulissa".

Itse olen ihmetellyt jo pitkään elokuvissa esiintyviä naisnäyttelijöitä, joiden kasvoja hallitsevat yksi toisensa jälkeen elottoman näköiset ylipaksut huulet. Lieneekö nekin valmistettu hyaluronihapolla?

Niinpä ihmettelin toiseksi - ja vielä ensimmäistä ihmettelynaihettani paljon enemmän - mitä tämä huulien suurentamisinto kertoo suomalaisista nuorista naisista. Kertooko se heidän itsekeskeisyydestään ja heikosta itsetunnostaan, joihin edellä lainatun Tanjan kommentti näyttäisi viittaavan. Vai pelkästään elokuvamaailman tähtösten esimerkin hätkähdyttävästä vaikutuksesta?

Entä Ylen journalismi? Miksi se halusi tehdä tällaisen jutun. Toki ilmiön uutisointi kaikelle kansalle on median tehtävä, mutta jutun tyylilaji oli... hmm... sensaatiolehtimäinen ja kritiikitön.

Ja sellaisena ainoastaan huulenpaksunnoksia tekeville "kauneushoitoloille" ilmaista mainosta. Sekä heikon itsetunnon omaaville nuorille entistä suurempia ulkonäköpaineita luovaa ja todennäköisesti myös vielä rankempia muokkausoperaatioita ruokkivaa.

Lopuksi totean, että on tietenkin jokaisen aikuisen oikeus muokata ulkonäköään kuten haluaa. Ja hyaluronihapolla tehdyt muokkaukset ovat ainakin Ylen jutun mukaan ajan myötä katoavia - ellei sitten jokin mene käsittelyssä pieleen. Tästä huolimatta koen syyllisyyttä siitä, että minun verorahoillani tehdään tällaista nuorten ulkonäköpaineita ja kaupallisia intressejä edistävää sensaatiolehtimäistä journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen evoluution uusi suunta
Miksi nainen pettää miestään?
Seksuaalisuuden uusi normaali

Konkurssiuutinen valaa uskoa tulevaisuuteen

Jokin aika sitten saimme tietää, että Suomen vaihtotase oli kääntynyt positiiviseksi. Tänään meille puolestaan kerrottiin konkurssien määrän pienentyneen tammi-elokuussa verrattuna vastaavaan ajanjaksoon viime vuonna.

Molemmat uutiset vihjaavat vahvasti maamme talouden olevan lopultakin kääntymässä kohti parempia aikoja. Näin siitä huolimatta, että erilaiset talousennustajat piirtelevät synkeitä kuvia tulevaisuudestamme.

Suomen kansantalouden syvin ongelma lienee tällä hetekellä Venäjän taloustilanne. Länsimaiden julistamat pakotteet ovat saaneet itäisen naapurimme vastapakotteisiin, mutta etenkin aitoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Niiden seurauksena Suomen vienti ei ole voinut kasvaa Venäjälle, vaan on joutunut uudelleensuuntautumaan muille markkinoille.

Edelle kirjoitettu ei tarkoita, etteikö Suomen julkinen talous velkaantuisi edelleen. Kyllä se tekee sitä noin 600 000 euron tuntivauhdilla, eikä käännettä tule ennen kuin valtion menoja saadaan nykyistä pienemmiksi tai vaihtoehtoisesti tuloja suuremmiksi.

Nähdäkseni Suomen hallitus on sitoutunut menojen pienentämiseen kitinästä huolimatta. Tulojen kasvattaminen sen sijaan jää talouselämän piristymisen kontolle. Valitettavasti jälkimmäinen tapahtuu hitaasti siinäkin tapauksessa, että synkän talouden ennustajat olisivat väärässä ja alkuun kirjaamani positiiviset talousuutiset todellakin kertoisivat orastavasta kasvusta.

Pitkällä aikavälillä näen kuitenkin Suomen talouden tilanteen varsin positiivisena. Suomeen ollaan tekemässä valtavia metsäinvestointeja, joiden toteuduttua nyt pahasti vajaakäytössä olevasta vihreästä kullasta vuollaan taas suuria siivuja kansakunnan hyväksi. Ja ehkäpä Arevakin saa jonain päivänä ydinvoimalansa valmiiksi, eikä se toivottavasti laukea kehnon rakentamisprosessin seurauksena, vaan tuottaa maallemme kotimaista energiaa tuontisähkön sijalle.

Kemianteollisuus on voinut Suomessa viime vuodet hyvin, mutta tänä vuonna sen taivaalle on kertynyt pilviä. Käytännössä ne liittyvät öljytuotteiden vientiin, eli Venäjän tilanteeseen.

Sen sijaan etenkin lääketeollisuudella menee hyvin.  Kokonaisuuten myös kemianteollisuus on tänä vuonna investoimassa viime vuotta enemmän, eli pitkän ajan taloudelle on tulossa nostetta sitäkin kautta.

Myös rakennusala näyttäisi siirtyneen myötätuuleen. Se on tärkeää, koska ala on työvoimavaltainen. Valitettavasti yhä suurempi osa alan työpaikoista on täytetty ulkomaalaisilla, jotka vievät osan palkastaan kotimaihinsa. Mutta myös he käyttävät suomalaisia palveluita, mikä virkistää talouttamme.

Eikä unohdeta muitakaan aloja. Nokialla menee varsin hyvin ja peliteollisuus takoo edelleen rahaa, vaikka sielläkin on tullut takapakkeja.

Jopa maahanmuuttajien sanotaan piristävän maamme taloutta - vasta saapuneethan käyttävät varojaan myös Suomessa. Tosin jatkossa heistä pääosa siirtynee verovaroin elätettäväksi hyvin pitkäksi ajaksi, osa jopa loppuiäkseen. Siksi talouden kannalta ajatellen pitäisi nykyinen kansainvaellus saada hallintaan ja sitä kautta oleellisesti supistumaan ennen kuin tulijamäärät kasvavat liian suuriksi.

Kaikkiaan näyttää kuitenkin siis siltä, että taloutemme on kuin onkin lopulta pääsemässä nousuun. Erityisen loikan se ottaa, jos yleinen usko parempaan tulevaisuuteen syttyy ja siirtyy ajatusten valtavirraksi. Silloin ihmiset uskaltavat jälleen kuluttaa, yritykset investoida ja valtiolle syntyy mitä verottaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei työ maistu?
Hyviä ja huonoja enteitä
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?