Vasemmisto osoitti, miksei sitä kannata päästää valtaan

Kevään vaaleihin on aika reilut puoli vuotta, joten vähitellen on odotettavissa linjauksia siitä, mitä eri vaihtoehdot tarjoavat. Kokoomus avasi pelin julkaisemalla listan asioista, joista se olisi valmis tinkimään ensi vaalikaudella, jotta Suomen talous tasapainottuisi. 

* * *

Ensimmäisissä reaktioissaan poliittinen vasemmisto ei yllättänyt, vaan ilmaisi pöyristyksensä ilman sen suurempaa harkintaa. Esimerkiksi SDP:n kansanedustaja Eveliina Heinäluoma julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Kokoomuksen leikkauslista on ”hyvinvointivaltion romutusoperaatio, josta romutuspalkkio maksetaan yhteiskunnan varakkaimmille, hyväosaisille ja kokoomuksen vaalirahoittajille”. 

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela puolestaan arveli, että Kokoomus on tekemässä "yhdeksän miljardin leikkaukset yhdessä vaalikaudessa niin, että saadaan maksimaalista tuhoa aikaiseksi suomalaisen hyvinvointivaltion talouden ja yhteiskunnan kannalta". 

Arvelevatkohan nämä arvoisat poliitikot, että Suomi pääsisi vuosi vuodelta yhä suuremman osan verotuloistaan syövistä syömäveloistaan ottamalla vuosi vuodelta lisää velkaa? Tai jakamalla rahaa kaikille halukkaille?

* * *

Toki on syytä huomata, että Suomen talous on jo nousussa. Viimeisten tietojen mukaan elokuun 2026 työpäiväkorjattu kansantalouden tuotanto kasvoi 2,3% edellisvuoden elokuusta, kaupan työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 elokuussa 7,9 % vuoden takaisesta, kotitalouksien ja julkisyhteisöjen nettorahoitusvarat kasvoivat yhteensä 30,9 miljardia euroa edellisestä neljänneksestä, kotitalouksien velat pienenivät 0,9 miljardia euroa vuoden aikana ja palvelualojen työpäiväkorjattu liikevaihto nousi vuoden 2026 elokuussa 6,0 % vuoden 2025 elokuusta. 

Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaa. Julkisyhteisöjen nimellishintainen sulautettu bruttovelka nimittäin kasvoi vuoden toisella neljänneksellä 4,8 miljardilla eurolla ja oli vuoden takaiseen vastaavaan ajankohtaan verrattuna 13,6 miljardia euroa suurempi. 

* * *

Ehkäpä vasemmistostakin löytyisi oikein hakemalla joku, joka osaisi tehdä noista luvuista oikeita johtopäätöksiä. Ja ymmärtäisi, mitä tarkoittaa se, että valtionvelan korkomenoiksi arvioidaan ensi vuonna 4,3 miljardia euroa ja vuoteen 2030 mennessä peräti 6,4 miljardia euroa – jotka kaikki pitäisi tavalla tai toisella riistää veronmaksajien taskusta. 

Koska kukaan ei kuitenkaan lähde hakemalla hakemaan sellaista "jokua", on syytä toivoa, että Suomen talouden lähtö nousuun saisi suomalaiset äänestäjät antamaan vaaleissa tukensa nykyisille hallituspuolueille. Ellei muuten, niin vaikka vain näyttöjen takia: onhan selkeä tosiasia, että harvoin on suomalainen hallitus saanut tehtyä niin paljon toimivia ratkaisuja – talouden, maahanmuuton ja rikosten torjunnan aloilla – kuin nykyinen hallitus. 

Niistä esimerkkeinä olkoon edelle kirjaamani tuoreet taloustiedot, maahanmuuttopolitiikan suunnan muuttaminen ja vaikkapa tosiasioiden pohjalta realistiseen suuntaan reivattavat koulutuspoliittiset ratkaisut. Niiden jatkoksi tarvitaan kuitenkin edelleen viimeisten muutamien vuosien aikana harjoitetun kaltaista järkevää hallituspolitiikkaa. 

Niinpä oli positiivista huomata, että kansanedustaja Jani Mäkelä (ps) totesi kokoomuksen linjauksista, että vaikkei hän olekaan samaa mieltä kaikista sen linjauksista, ei tuleva hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa näyttäisi mahdottomalta, koska "peruslähtökohtana on halu toteuttaa velkajarrun suuruusluokassa olevat säästöt ilman ainakaan valtavaa verojen korottelua. Siksi näkisin ettei neuvottelutulokseen pääseminen ole ainakaan lähtökohtaisesti mahdotonta." 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto murehti työllisyystilanteen kohenemista
SDP kertoi kääntäneensä maahanmuutto- ja koulutuspoliittisen linjansa
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu

Vihervasemmisto murehti työllisyystilanteen kohenemista

Viime aikojen hyvät talousuutiset saivat eilen jatkoa kun Tilastokeskus kertoi työllisten määrän nousseen ja työttömien laskeneen. Sen mukaan 15–74-vuotiaita työllisiä oli vuoden 2026 elokuussa 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Saman ikäisiä työttömiä oli puolestaan 5 000 vähemmän vuoden takaiseen verrattuna. Lisäksi työvoiman ulkopuolella olevia 15–74-vuotiaita oli 29 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Nämä kaikki olivat hyviä uutisia, joten ei ollut mikään ihme, että pääministeri Petteri Orpo (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) olivat tyytyväisiä, vaikka kokonaistilanne ei edelleenkään ole erityisen hyvä. Toisin oli opposition eli poliittisen vasemmiston suhteen. 

Puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) muistutti nuivana, että "matkaa hallituksen omaan tavoitteeseen on 150 000 työllistä" ja kansanedustaja Markus Lohi (kepu) vähätteli saavutusta julistamalla, ettei "kannata vielä rehvastella". Vielä hurjempana oli Oras Tynkkynen (vihr), joka toisteli vanhaa virttä, jonka mukaan "hallitus on ottanut rahaa pienituloisilta ja antanut sitä suurituloisille", vaikka todellisuudessa Orpon kabinetti on vähentänyt julkisen rahan jakamista käytännössä kaikille. 

Pohjat veti kuitenkin äärimmäisen vasemmiston edustaja, puheenjohtaja Minja Koskela (vas), jonka mukaan "meille tarjotaan sekoilua", jossa murehditaan velkaantumista ja juhlitaan kasvua. Lieneekö hänen tarkoituksenaan viestittää äärivasemmiston kaipaavan lisää velkaa ja vähemmän talouskasvua? 

* * *

Toki työllisyyden ja työttömyyden muutokset ovat edelleen pieniä, mutta suunta on nyt joka tapauksessa lopultakin oikea. Eikä siinä kaikki, sillä tällä kertaa käännettä ei ole saavutettu lisäämällä julkisen rahan syöttämistä talouteen – vaikka sitäkin tehdään edelleen enemmän kuin olisi tarpeen – vaan muutos on terveellä markkinataloudellisella pohjalla. 

Siksi olisi tärkeää, että talouskasvun kiihtyessä ei siirrytä suomalaisen perinteen mukaisesti jälleen jakopolitiikkaan, vaan käytetään pelivara julkisen talouden tasapainottamiseen ja – sitä mukaa kun se mahdollistuu – kansalaisten ja yritysten verorasituksen pienentämiseen. Jos tässä onnistutaan, nyt alkava kasvukausi saattaa kestää tavanomaista pidempään ja tarjota siten poikkeuksellisen valoisan tulevaisuuden niin nuorille kuin vanhemmillekin suomalaisille. 

Siksi olisi tärkeää, että ensi kevään vaalit mahdollistaisivat sellaisen hallituksen muodostamisen, joka jatkaa nykyisen Orpon kabinetin talouspolitiikkaa. Eli käytännössä – viitaten tämän kirjoituksen alkuosan kommentteihin – talouden ja työllisyyden positiivista käännettä murehtivien puolueiden pitämistä oppositiossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyhmimmän kansanosan suuruus
Älyllisesti epärehellisiä välikysymyksiä
Jauhaako suomalainen elinkeinoelämä paskaa?

AfD:n voitto nostatti älyllistä epärehellisyyttä suomalaispoliitikoissa

Oli hämmentävää eilen lukea suomalaispoliitikkojen ajatuksia Vaihtoehto Saksan (AfD) rökälevoitosta Saksi-Anhaltin vaaleissa. Eniten siitä tuntui olevan sekaisin Sofia Virta (vihr), joka kertoi ajattelevansa pelokkaasti, "että se varmasti kertoo myös maan sisäisestä eriarvoistumiskehityksestä, ja kuten Saksastakin on kuvattu, että on ollut kyse myös protestivaalista Saksan hallitusta vastaan".

Aika lailla samoilla linjoilla oli hänen kollegansa laitavasemmistossa, Minja Koskela (vas), joka arveli, että "tässä on kyse pitkälti protestista valtapuolueita vastaan. Ei olla pystytty vastaamaan nouseviin arjen kustannuksiin ja ihmisten elämän parantamiseen." Sekä edelleen, että "talouskuripolitiikalla vain ruokitaan äärioikeista nousua, koska se ei johda siihen, että tavallisilla ihmisillä olisi parempi arki".

* * *

Tai no. Oikeastaan noiden kahden – kesähelteellä pihalla seisovaa lumikkoa muistuttavat – aatokset eivät hämmentäneet, pikemminkin päinvastoin. 

Sen sijaan hämmennyin oikeasti Anders Adlercreutzista (ruots), joka ilmeisesti arveli vaalivoiton johtuneen AfD:n ulkopoliittisista linjauksista todetessaan, että "nyt siellä nousi isoimmaksi puolueeksi puolue, joka on selvästi EU-kriittinen, ja joka omassa viestinnässäänkin toistaa Venäjän narratiivia. AfD suhtautuu ymmärtävästi Venäjän asioihin ja suhtautuu vähintäänkin varauksellisesti, ellei jopa kielteisesti Ukrainaan tukemiseen."

Eikö hänellä tosiaankaan ollut muuta sanottavaa? Vai jättikö vain MTV3:n toimittaja kirjaamatta ne kaiken kansan luettavaksi? Mene ja tiedä, mutta olisi hämmästyttävää jos lähes puolet äänioikeutetuista olisi äänestänyt AfD:tä ensisijaisesti tukeakseen Venäjän hallintoa ja sen sotaretkeä naapurimaahansa.

* * *

Antti Kaikkonen (kepu) puolestaan kiinnitti huomiota siihen, että AfD:n voitossa oli kyseessä laajempikin ilmiö. Hänen mukaansa "saadaan jännittää vähän... muun muassa Ranskan tulevien presidenttivaalien suhteen, sekä Iso-Britannian kehitystä." 

Tämän toki ymmärrän ja olen jopa samaa mieltä. Mutta sitten Kaikkonen hämmensi minut totaalisti ilmaistessaan näkevänsä tummia pilviä Euroopan taivaalla ja arvellessaan, että "tämän yhtenäisyyden säilyttämiseksi saamme kyllä työtä tehdä". 

Samoilla linjoilla oli Antti Häkkänen (kok), joka niin ikään puhui EU:n yhtenäisyydestä ja puolustuspolitiikasta arvellen, että "se, mikä on Suomen omissa käsissä, niin sitä kannattaa tehdä, eli vahvistaa meidän omaa puolustustamme". Eipä sanonut hänkään yhtään sanaa siitä, mikä johti AfD:n voittoon. 

* * *

Jani Mäkelä (ps) sen sijaan totesi sen, minkä kaikki vähänkin kartalla olevat ihmiset tietävät. Hänen mukaansa "siellä on aiemmin tukahdutettu näkemyksiä, joita ei haluta politiikkaan. Esimerkiksi, että ihmiset ovat olleet jotain mieltä maahanmuuttopolitiikasta ja he eivät ole saaneet ilmaista näitä mielipiteitä vapaasti. Tämä voi johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että nousee valtaan äärimmäisiä tahoja."

Hän ei ole tässä ajatuksessaan yksinään, sillä esimerkiksi kollegani Jukka Kekkonen on todennut saman. Hänen mukaansa "olisi tärkeää käydä avoimesti ja ennakkoluulottomasti yhdessä läpi erilaisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, jotta nähtäisiin, mitä erilaisista valinnoista seuraa pitkällä aikavälillä yhteiskunnan perustoiminnoille, taloudelle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Sillä tavalla myös maahanmuutosta päästäisiin keskustelemaan kiihkottomasti ja rakentavasti kaikkien niiden kesken, jotka haluavat rakentaa Suomelle hyvää tulevaisuutta."

* * *

Lopuksi on syytä todeta, että jos jollakulla on epäilyksiä siitä, mistä syystä AfD sai vaalivoittonsa, hänen kannattaa lukea sosiaalisesta mediasta avoimin mielin Matias Turkkilan viesti, jossa hän on käynyt läpi AfD:n nousun kannalta oleellisia tapahtumia. Minun nähdäkseni hän on onnistunut aivan erinomaisesti kokoamaan oleellinen tästä asiasta. 

Näkemyksen jakaa myös amerikkalaisen Brookings Instituutin Robin J. Brooks, entinen Goldman Sachsin ekonomisti ja IIF:n päästrategi. Hänen mukaansa "AfD:n kannatuksen kasvun taustalla on väestönosa, joka vaatii huomattavasti järeämpiä toimia siirtolaisten karkottamiseksi. Saksan poliittinen keskusta ei ole tähän valmis, joten tilanne tulee todennäköisesti huononemaan ennen kuin se paranee."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalainen vaihtoehto
Outo yhteensattuma – vai onko?
Jukka Kekkonen ja Suomen väestöpolitiikka

Antti Lindtman ja Minja Koskela pärjäsivät parhaiten gallup-pornokilpailussa

Luin tänä aamuna pikkujutun kyselystä, jonka mukaan Antti Lindtman (sd) ja Minja Koskela (vas) ovat Suomen suosituimmat pääministeriehdokkaat. Uutissuomalaisen julkaisema juttu ei maininnut muita ehdokkaita, mutta kertoi Lidtmanin suosion laskeneen kuusi prosenttiyksikköä tammikuisesta mittauksesta ja olevan nyt 15 prosenttia. Koskelaa kannatti kymmenen prosenttia vastaajista. 

Nähdäkseni juttu oli eräänlaista gallup-pornoa, jolla ei ole minkäänlaista todellista merkitystä. Mainituksi tuli kaksi poliitikkoa, joista Lindtman keräsi taakseen noin kaksi kolmasosaa puolueensa kannatuksesta ja Koskela käytännössä kaikki oman laitavasemmistolaisen puolueensa fanittajat, vaikka hänestä ei pienpuolueen edustajana voi mitenkään tulla pääministeriä. 

Muutos on myös melkoinen verrattuna Maaseudun tulevaisuuden vajaat pari kuukautta sitten tekemään vastaavaan kyselyyn. Silloinkin Lindman oli ykkönen, mutta kakkossijasta kisasivat tasapäisesti Antti Kaikkonen (kepu) ja Riikka Purra (ps) perässään Petteri Orpo (kok). 

* * *

Näin suuret heilahtelut poliitikkojen kannatuksessa eivät liene todellisia, vaan kertovat vastausten heijastelevan viimeisimpiä poliittisia tapahtumia ja niistä kertovien uutisten sävyä. Tilanne on aivan toinen kuin vaalipäivänä, jolloin ihmiset – ainakin toivottavasti – pohtivat vakavasti sitä, kenelle antaisivat vallan suomalaisten asioiden hoitamiseen seuraavan neljän vuoden ajaksi. 

Silloinkaan he tuskin miettivät ensisijaisesti pääministerin henkilöä, vaan pikemminkin puolueiden poliittisia linjoja, joita nämä ovat pyrkineet tuomaan vaalikarjan tietoon vaalikampanjoissaan ja erilaisissa vaalikeskusteluissa. Pääministeri puolestaan valitaan siten, että eniten ääniä saaneen puolueen ehdokas pyrkii sopimaan halukkaiden puolueiden kanssa seuraavan neljän vuoden aikana toteutettavasta politiikasta ja valtaan nousevat ne, joiden kanssa se onnistuu. 

* * *

Siksi juuri nyt vaikuttaa siltä, että Suomen seuraava pääministeri on Antti Lindtman, jonka hallituksen politiikkaan tulee vaikuttamaan paljon laitavasemmiston ja Keskustan ensi kevään vaaleissa saama äänisaalis suhteessa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannatukseen. Todennäköistä nimittäin on, että mikäli ensin mainitut saavat yhdessä demareiden kanssa selkeän enemmistön eduskuntaan, tulee maata hallitsemaan ja nykyisen hallituksen toimien seurauksena tervehtymään lähtenyttä taloutta tärvelemään perinteistä jakopolitiikkaa harjoittava punamultahallitus. 

Samalla maamme maahanmuuttopolitiikkaan tehtyjä uudistuksia tullaan vesittämään, verotusta jälleen kiristämään ja valtion velkaantumista sekä rahan valumista pois Suomesta kiihdyttämään. Lopputuloksena edessämme siintää mahdollinen joutuminen Euroopan Unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen. 

Siksi olisi tärkeää, että mahdollisimman moni suomalainen pohtisi pääministerin henkilön sijaan äänestämisen vaikutusta koko yhteiskuntaan. Ja tekisi sen mukaisesti päätöksensä siitä, kenelle antaa tukensa vaalipäivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön

Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa

Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot

Vetoomus matalaotsaisille ihmisille

Ministeri Riikka Purra (ps) ja kansanedustaja Minja Koskela (vas) ovat kertoneet ihmisten tehneen heistä huoli-ilmoituksia viranomaisille. Kyse ei tietenkään ole todellisesta huolesta vaan näkyviin poliitikkoihin kohdistuvasta kiusanteosta.

Asiasta kertonut uutinen ei maininnnut kuinka usein Koskela on joutunut tällaisen kiusanteon kohteeksi, mutta Purra kertoi saavansa tällaisia ilmoituksia kuukausittain. Aiemmin sellaiseen oli syyllistynyt myös vasemmistolainen pikkupoliitikko.

* * *

Ymmärsin samasta uutisesta, että perättömiä – kiusaamistarkoituksessa tehtyjä – ilmoituksia tehdään myös tavallisista ihmisistä. Asiantuntijan mukaan "meillä Helsingissä näitä häirintämielessä tehtyjä ilmoituksia saapuu viikoittain, useampi kymmenen kuukaudessa".

 

Kyse on vakavasta asiasta, sillä jokainen huoli-ilmoitus joudutaan käsittelemään sosiaalihuollossa. Huoli-ilmoitus siis käsitellään, oli sen tausta mikä tahansa. Se tarkoittaa sitä, että tilanne arvioidaan ja tarvittaessa otetaan yhteyttä ja tehdään lisäselvityksiä tai jopa kotikäyntejä.

* * *

Käytännössä perättömät ilmoitukset ovat sekä kohteensa elämän vaikeuttamista että viranomaisten ajan haaskaamista ja julkisen järjestelmän väärinkäyttöä eli verovarojen tuhlaamista. Ja viime kädessä niiden vaikutus on julkisen sektorin resurssien tuhlaaminen ja sen työntekijöiden ajan haaskaaminen. Sekä ennen kaikkea avun viivästyminen sitä oikeasti tarvitsevilta. 

Siksi olisi hyvä, että – myös niin sanotut matalaotsaiset ihmiset – lopettaisivat niin poliittisilla kuin muillakin asiattomilla perusteilla tehtyjen huoli-ilmoitusten tekemisen. Ja antaisivat sellaisia käsitteleville viranomaisille rauhan keskittyä apua oikeasti tarvitsevien henkilöiden auttamiseen mahdollisimman tehokkaasti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Krista Kiurun tapauksesta
Työpaikka, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea?

Opposition talouspoliittiset vaihtoehdot

Kuten kaikki suomalaiset varmasti tietävät, saamme tänään kuulla joutuuko Suomi EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn. Lisäksi on mielenkiintoista tutustua tänään vihervasemmiston vaihtoehtoihin pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen ensi vuoden budjetille.

Etukäteen on jo tiedossa, että SDP lupaa ottaa satoja miljoonia vähemmän velkaa kuin nykyinen hallitus. Niiden sijaan budjetti sisältää – ainakin puheenjohtaja Antti Lindtmanin mukaan – erilaisia kasvu- ja työllisyystoimia sekä verohelpotuksia pieni- ja keskituloisille. 

Odotan suurella mielenkiinnolla, miten tämä – etukäteen ajateltuna mahdottomalta tuntuva – palapeli kootaan ja demarilainen jakopolitiikka rahoitetaan. Ennen kaikkea minua kiinnosta se, mistä Lindtman ja kumppanit ottaisivat rahat lisääntyviin kasvu- ja työllisyystoimiin sekä verohelpotuksiin, vai onko heidän linjaustensa perustana vain hurskas toive maamme talouden yht´äkkisestä noususta.

* * *

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela taas linjasi puolueensa vaihtoehtobudjettia kertomalla, että se perustuu menoleikkausten sijaan tulopuolen kohentamiseen. Niinpä listalla on ainakin miljonäärivero, jossa oman asunnon lisäksi yli miljoonan arvoisen omaisuuden omistavilta perittäisiin prosentin vero vuodessa.

Varsin mielenkiintoinen on Koskelan ajatus siitä, että Suomeen tulisi hiiliosinko, joka toimisi siten, että ensin kerättäisiin hiilidioksidipäästöihin perustuvaa veroa, jonka tuotot sitten ohjattaisiin vähävaraisille sekä haja-asutusalueella asuville kotitalouksille. Jakopoliittinen tulonsiirto siis tämäkin. 

Vasemmistoliitto haluaa myös lisätä julkisia menoja palauttamalla aikuiskoulutustuen, työttömyysturvan suojaosat sekä työttömyysturvan lapsikorotuksen. Lisäksi puolue on kieltäytynyt niin sanotusta velkajarrusta, eli se mitä ilmeisemmin haluaisi ottaa nykyistäkin enemmän velkaa nuorten ja tulevien suomalaisten maksettavaksi. 

* * *

Kolmas sosialismiin kallellaan oleva puolueemme eli Vihreät luottaisi miljardiluokan veronkiristyksiin. Niiden tuotoilla se peruisi Orpon hallituksen tekemiä julkisten menojen leikkauksia noin 2,3 miljardilla eurolla. 

Jääkäämme siis suurella mielenkiinnolla odottelemaan – erityisesti naisten suosiossa olevan – poliittisen vihervasemmistomme tarkempia suunnitelmia. Onhan SDP:llä hyvät mahdollisuudet nousta seuraavan hallituksen pääministeripuolueeksi - ja sen myötä myös Vasemmistoliitolle ja Vihreille saattaa avautua ovi vallan kammareihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapset tekevät naisista konservatiiveja
Pelin politiikkaa oppositiossa ja lehdistössä
Kansalaisaloite omien kustannusten maksattamisesta muilla ihmisillä

Terroristiyhteyksistä epäiltyjen Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton kannattaisi osoittaa sitoutuneisuutensa rauhanomaiseen demokratiaan

Tuoreet uutiset kertoivat, että Yhdysvallat on luokitellut saksalaisen Antifa-ryhmän terroristiseksi järjestöksi. Uutisen tästä asiasta tekee se, että Li Andersson (vas) on tukenut sen toimintaa näkyvästi. 

Nähtäväksi jää, kuinka näyttävästi suomalaiset valtamediat uutisoivat europarlamentaarikkomme edesottamuksista. Toistaiseksi en ole havainnut näin tapahtuneen.

Omalta osaltani totean, että tämä tapaus kannattaisi ottaa vakavasti Vasemmmistoliitossa ja käydä perinpohjainen keskustelu puolueen linjasta suhteessa erilaisiin järjestöihin. Ja osoitettava siten sitoutumisensa rauhanomaiseen demokratiaan.

Tälle tielle olisi juuri nyt tarjolla myös erinomainen alku. Andersson ja puolueen puheenjohtaja Minja Koskela voisivat nimittäin ilmaista selkein sanoin, etteivät hyväksy nuorisojärjestönsä puheenjohtajan Pinja Vuorinen taannoista vaatimusta suomalaisen yhteiskunnan muuttamisesta turvattomaksi juutalaisille sekä ryhtyä toimiin tämän vaihtamiseksi ihmisoikeuksia paremmin kunnioittavaan henkilöön. 

Päivän aiempi merkintä:
Kuinka metsiemme käy tulevaisuudessa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Proletariaatin vallankumous elää ja voi hyvin Vasemmmistoliitossa
Onko vihervasemmisto hylännyt maahanmuuttajien ihmisoikeudet?
Mitä huoli-ilmoitus Riikka Purrasta kertoo vasemmiston nykytilasta?

Proletariaatin vallankumous elää ja voi hyvin Vasemmmistoliitossa

Iltalehti julkaisi pari päivää sitten jutun Vasemmistoliiton nuorisojärjestön näkemyksistä. Sen mukaan nämä vallankumoukselliset ovat julkaisseet pamfletin, jossa henkivät sellaisenaan yli sadan vuoden takaisten kommunistien näkemykset. 

Siitä kertoo yksiselitteisesti vaatimus siitä, että "proletariaatin on tultava luokkatietoiseksi, sillä vain tietoisena oman asemansa ymmärtävänä luokkana se voi saada aikaan yhteiskunnallisen paineen ja liikkeen, joka kykenee kumoamaan sitä alistavat riistosuhteet ja ottamaan itse tuotantovälineet haltuunsa, siirtyen kapitalismista edelleen kohti sosialismia ja jättäen sen taakseen".

Pyydän kiinnittämään huomiota sanoihin "ottamaan itse tuotantovälineet haltuunsa", joiden merkitystä on vaikea nähdä minään muuna kuin yllytyksenä oman käden oikeuteen eli toisten omaisuuteen luvattomaan haltuun ottamiseen. Siis vallankumoukseen, jollaista vasemmisto yritti viimeksi vuonna 1918 hirvittävin seurauksin.

Asialla ei sinänsä ole sen suurempaa merkitystä, sillä militantin äärivasemmiston kannatus on Suomessa olematon. Sen merkkinä jopa kommunistiksi aikaisemmin tunnustautunut Vasemmistonuorten puheenjohtaja Pinja Vuorinen tuntui ottavan ainakin hiukan etäisyyttä pamfletin näkemyksiin, enkä ole myöskään huomannut puolueen puheenjohtajan, Minja Koskelankaan, rynnänneen puolustamaan sitä täysin rinnoin – jos ei tosin tuomitsemaankaan. 

Tästä huolimatta pamfletti osoittaa, että Suomessa on edelleen joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita tarttumaan oman käden oikeuteen horjuttaakseen yhteiskuntamme perusteita. Eikä Vasemmistonuorten pamflettia pidä siksi ohittaa pelkästään olankohotuksella, vaan pikemminkin muistutuksena siitä, etteivät perustuslaillinen demokratia ja yksityinen omistusoikeus ole itsestäänselvyyksiä edes Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialisteja - onko niitä?
Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin

Mustamaalausta liike-elämässä ja eduskunnassa

Entinen puolustusministeri ja europarlamentaarikko Carl Haglund (ruots) pyrki edistämään omaa uraansa Aktia-pankissa mustamaalaamalla firman muita johtajia yhtiön hallituksen silmissä. Peli kuitenkin päättyi hänen omaan irtisanomiseensa.

Täytyy luonnollisesti toivoa, ettei Haglundin käytös ole tyypillistä suomalaisille poliitikoille. Mutta toisaalta, mitä pitäisi ajatella Haglundin tapauksen valossa esimerkiksi seuraavista lausunnoista. 

Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta väitti Ylen politiikkaradiossa, että "eiköhän siellä oo vääränvärisiä ihmisiä, joita pitäis täs tilanteessa puolustaa" kun puhe oli perussuomalaisten näkemyksestä – tosiasiassa olemattoman – Palestiinan tunnustamiseen. 

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela väitti, että "rasismi normalisoituu pääministerin siunauksella" viitaten Teemu Keskisarjan (ps) esittämään faktaan, jonka mukaan afrikkalaiset ja lähi-itäläiset maahanmuuttajat eivät ole koulutuksellisesti, sivistyksellisesti tai ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset. Ja siksi Suomeen muuttaa enimmäkseen heikkolaatuisia tulokkaita.

Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen syytti eduskunnassa pääministeri Petteri Orpoa harhaanjohtavista väitteistä työllisyys- ja talouskehityksen nousun osalta. Kuitenkin Orpo oli jo aiemmin kertonut, että hänen optimistiset näkemyksensä talouskasvusta olivat perustuneet ajankohtaiseen tilannekuvaan (esimerkki, toinen).

Nähdäkseni edelle kirjoittamani esimerkit osoittavat ex-poliitikko Haglundin Aktiassa käyttämien toimintatapojen olevan, ellei nyt aivan arkea niin kuitenkin, tavanomaisia suomalaisessa poliittisessa arjessa. Enkä usko, että sellaisten käyttäminen on yhtään sen terveempi ilmiö politiikassa kuin liike-elämässä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
RKP:n Carl Haglund haluaa kunnille pakolliset mamu-kiintiöt
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista
Hallituksen leikkaukset johtivat kehuihin, muunneltuun totuuteen ja yhteiskuntaa polarisoiviin puheisiin

Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle?

Yleisradion tuoreen gallupin mukaan Suomen suosituimpana puolueena jatkaa SDP, jota kannattaa edelleen noin neljännes maan asukkaista. Toisena jatkaa päähallituspuolue Kokoomus, jolle antaisi äänensä yli viidennes suomalaisista. 

Näillä näkymin nämä kaksi puoluetta tulevat kilpailemaan seuraavissa eduskuntavaaleissa pääministerin paikasta, sillä kolmantena majailevan Keskustan nousu jäi lyhyeksi ja puoluetta kannattaa jälleen vain alle 14 prosenttia suomalaista. Siten sille olisi ensi vaalikaudella tarjolla periaatteessa enintään hallituksen apupuolueen paikka, mutta toisaalta puheenjohtaja Antti Kaikkoselle (kepu) saattaa tarjoutua mahdollisuus valita kahdesta suuresta ja siten kiristää tulevaan hallitusohjelmaan merkittävä määrä omia tavoitteita. 

Gallupin kaksi oleellisinta tulosta olivat kuitenkin Perussuomalaisen kannatuksen putoamisen loppuminen - kuten itse ennakoin jo kaksi viikkoa sitten - sekä Vasemmistoliiton kannatuksen kasvu Vihreiden kustannuksella. Näin ollen Petteri Orpon (kok) hallituksen selvässä kasvussa olleet sisäiset jännitteet jäänevät lopulta suhteellisen pieniksi ja toisaalta suomalaisen laitavasemmiston punaväri on kirkastumassa vihreän kustannuksella. 

Tämä saattaa ärhäköittää Sofia Virtaa (vihr) entistä räväkämpään suunsoittoon ja mahdollisesti suuntaamaan taisteluhaasteita hallituksen sijasta Minja Koskelan (vas) suuntaan. Nähtäväksi siis jää, syntyykö tästä jopa pysyvä railo laitavasemmiston keskelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen
Hakaristiryijy

Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen

Vasemmisto sallisi Iranille ydinaseet, mutta ei henkilömiinoja Suomelle

USA:n hyökkäys Iranin ydinohjelmaa vastaan sai aikaan melkoisen pulinan suomalaisessa vasemmistossa. Esimerkiksi vanha Moskovan juoksupoika Erkki Tuomioja (sd) kritisoi iskuja laittomiksi ja piti surullisena sitä, että Suomen ulkoministeri Elina Valtosella (kok) ilmaisi ymmärrystä "Israelin kansainvälistä oikeutta rikkovalle voimakäytölle Irania vastaan".

Vasemmisoliiton puheenjohtaja Minja Koskela puolestaan pelotteli, että "jos Suomi ei ole kykenevä vaatimaan meitä pienenä maana suojaavien kansainvälisen oikeuden, sääntöpohjaisen järjestelmän ja monenkeskisyyden vaalimista muilta, mukaanlukien Israelilta ja Yhdysvalloilta, meidän on turha odottaa muiden tekevän sitä puolestamme".

Hänen puoluetoverinsa Veronika Honkasalo puolestaan arveli, että "nyt olemme tilanteessa, jossa hän uhkaa kansainvälisen oikeuden vastaisilla iskuilla koko maailmanrauhaa ja lisää eskalaation riskiä, josta kärsimme kaikki."

Näitä lueskellessani jäin ihmettelemään sitä, että vaikka kaikki kolme vastustivat vielä hetki sitten Suomen eroamista Ottawan henkilömiinat kieltävästä sopimuksesta, he ovat nyt valmiit sallimaan Iranille ydinaseen. Onko tämä siis ymmärrettävä niin, että suomalaisen äärivasemmiston näkemyksen mukaan Suomi - rauhanomaisena länsimaana -  ei saisi hankkia oman turvallisuutensa takaamiseen jalkaväkimiinoja, mutta monenlaisia terrorijärjestöjä tukevalle Iranille olisi sallittava jopa oma ydinase?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?
Suomi tarvitsee mahdollisimman tehokkaat henkilömiinat
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Riikka Purra jakaa ihmisiä ikäluokkien mukaan

Uutissuomalainen teki kyselytutkimuksen puoluejohtajien onnistumisesta. Kärkisijat menivät siinä odotetusti oppositiojohtajille järjestyksessä Antti Lindtman (sd), Minja Koskela (vas) ja Antti Kaikkonen (kepu). 

Kirjoitin odotetusti siksi, että oppositiossa ollaan vailla vastuuta, joten kansaa on paljon helpompi miellyttää kuin vastuullisessa hallituksessa. Tässä yhteydessä sana "vastuullinen" on oleellinen, sillä olihan edellisen pääministerin, Sanna Marinin (sd), suosio kansan parissa aivan huikea - mutta hänen hallituksensapa ei toiminutkaan vastuullisesti. 

Tässä suhteessa raskain taakka on näkyvimmillä hallituksen jäsenillä eli pää- ja valtiovarainministerillä. Heistä Petteri Orpo (kok) pärjäsi Riikka Purraa (ps) selvästi paremmin ja onnistui sentään voittamaan pahasti epäonnistuneen Sofia Virran (vihr).

Näistä kahdesta Purran tilanne oli varsin valaiseva, sillä häntä piti onnistuneimpana puheenjohtajana lähinnä keski-ikäinen ja vanhempi väestö. Sen sijaan alle 40-vuotiaiden - ja erityisesti kolmekymppistä nuorempien - parissa vain aniharva katsoi hänen katsoi onnistuneen puheenjohtajana.

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että valtiontalouden tasapainoon saattamisesta - mihin Purra pyrkii hallituksessa ja siten myös puolueensa puheenjohtajana - hyötyisivät ennen kaikkea nuorimmat suomalaiset, joilla on edessään vielä pitkä työura. Ilmeisesti tämä logiikka ei kuitenkaan avaudu nuorille tai nuorehkoille suomalaisille. Sen sijaan yli nelikymppiset suomalaiset näyttäisivät arvostavan hänen työtään.

Toinen mielenkiintoinen piirre Uutissuomalaisen kyselyssä oli se, että kaikkien puheenjohtajien kohdalla heitä parhaiten onnistuneena pitäneet olivat oman puolueen väkeä. Toisin sanoen suomalaiset eivät osaa tai halua erottaa toisistaan puoluejohtajien onnistumista oman puolueen vetäjinä näiden poliittisista linjauksista. 

Tämä tukee edelle kuvaamaani analyysiä poliittisen vastuun vaikutuksesta Riikka Purran alhaiseen suosioon. Häntä lienee arvioitu enemmän yleispolitiikan kuin puolueen johtamisen kannalta eli ihmisten vastauksiin ovat vaikuttaneet muutkin seikat, kuin varsinainen kysymyksen sisältö/tarkoitus. Mutta tämänhän te - arvoisat lukijani - jo tiesittekin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Paljastava näytelmä
Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä

Serge Mballa Assolon ja Jacob Donner-Amnellin oppitunti Minja Koskelalle

Vasemmistoliiton Minja Koskela teki politiikkaa sanomalla, että "perussuomalaiset puhuvat wokesta, mutta vaaliteltoilla ihmiset tulevat puhumaan margariinin nousseesta hinnasta. Kokoomuslaiset hehkuttavat yksityisen hoidon Kela-korvauksia, mutta vaalikentillä ihmiset miettivät, pääsevätkö he ajoissa lääkäriin. Kristillisdemokraatit puhuvat suvivirrestä, mutta nälkä ei katoa pyhällä hengellä."

Epäilemättä Koskela on perustanut kommenttinsa kokemusasiantuntijuuteen, eli hänen luonnehdintansa heijastaa Vasemmistoliiton vaaliteltoilla puhuttavia aiheita ja ajatuksia. Vastaavasti muiden puolueiden edustajat lienevät tarttuneet sellaisiin aiheisiin, jotka kiinnostavat heidän kannattajiaan. 

Sellainen suomalainen yhteiskunta on: yksiä kiinnostaa ovi ja toista oven karmit. Ja poliitikkojen tehtävänä on huolehtia molemmista - mutta kaikki eivät ehdi korjata kaikkea, tai vaikka ehtisivätkin, niin vääränlaisten karmien valinta voi johtaa siihen, ettei ovi mene enää kiinni.

Tämä on myös yksi tärkeä syy sille, että moniarvoiset demokratiat ovat historian kulussa pärjänneet paljon paremmin kuin tunkkaiset yhden asian diktatuurit. Ja siksi soisin Minja Koskelankin lotkauttavan korviaan myös perussuomalaisten huolenaiheita kohtaan sen sijaan, että hän sivuuttaa ne.

Tarkoitan tällä vaikkapa sitä, että halutessaan auttaa maailman köyhimmissä maissa asuvia ihmisiä ottamalla heidät Suomeen, hän tulee samalla vaarantaneeksi maamme sisäisen turvallisuuden. Tästä asiasta kirjoitti tuoreen uutisartikkelin Helsingin sanomat, jonka mukaan "Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 1987 syntyneen Serge Mballa Assolon vankeuteen kahdeksi vuodeksi raiskauksesta ja myöhemmin tapahtuneesta huumausaineiden käyttörikoksesta".

Mitä taas tulee soteen, on myös se rahoitettava. Ja siksi Kokoomuksen huoli maamme vientiteollisuudesta liittyy keskeisesti siihen prosessiin, jonka seurauksena ihmiset pääsevät ajoissa lääkäriin. 

Tästä kirjoitti joensuulainen projektitutkija Jacob Donner-Amnell, jonka mukaan puun käyttö eli "hakkuut ovat Suomessa supistuneet viime vuosina ja supistuvat todennäköisesti jatkossakin". Tämä voi merkitä "enemmän nielun kannalta kuin moni ehdotettu, usein hidasvaikutteinen toimi", mutta samalla julkisen sektorin käytettäväksi tuleva rahavirta supistuu. Ja sen seurauksena ihmisten pääsy lääkärille viivästyy entisestään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistoliitto avaisi rajat Putinin hybridisodalle
Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?
Voiko kirjoittaja, väitöskirjatutkija ja feministi olla näin tyhmä?

Vasemmistoliitto avaisi rajat Putinin hybridisodalle

Suomen hallitus aikoo jatkaa Venäjän kehitysmaalaisia hyödyntävää hybriditoimintaa hillitsemään viime kesänä yhden vuoden ajaksi säädettyä rajaturvallisuuslakia. Tuolloin sitä vastusti yhteensä 23 naispuolista ja kahdeksan miespuolista kansanedustajaa, joista Eva Biaudet (rkp) kuului hallituspuolueisiin ja loput oppositioon eli Vasemmmistoliittoon, Vihreisiin tai SDP:hen. Näiden Putinin tukijoiden joukossa olivat kaikki eduskunnan maahanmuuttajataustaiset parlamentaarikot.

Syynä rajaturvallisuuslain jatkamiselle on pääministeri Petteri Orpon (kok) mukaan se, että "itärajan osalta valitettavasti tilanne on, että se on muuttumaton se meidän uhka-arvio. Eli Venäjä ei ole muuttamassa toimintaansa... Jos jotain raja-asemia lähdettäisiin avaamaan, se johtaisi siihen, että Venäjä päästää ihmisiä, joilla asiakirjat eivät ole kunnossa mennä rajalle. Siksi sitä ei voida avata sitä rajaa."

* * *

Pääministerin kommentti perustuu luonnollisesti tiedustelutoiminnalla hankittuihin tosiasioihin perustuvaan arvioon. Eikä sitä ole siksi syytä kyseenalaistaa - ei ainakaan poliittisen toiveajattelun perusteella. 

Tästä huolimatta Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen ilmoittivat eilen, ettei vasemmistoliitto tule puoltamaan jatkoaikaa rajaturvallisuuslaille, vaan haluaa sallia Vladimir Putinille turvapaikanhakijoiden välineellistämiseen tähtäävän hybriditoiminnan. Tämä ei sinänsä ole yllättävää.

Sen sijaan Koskelan perustelu on. Hän nimittäin väitti, että "käännytyslaki ei estä hybridioperaatioita, mutta aiheuttaa pahimmillaan tilanteen, jossa turvapaikanhakijat jäävät rajalla limboon eivätkä pääse rajan kummallekaan puolelle".

Näin siitä huolimatta, että rajaturvallisuuslaki - jota Koskela tarkoitti - lopetti viime vuonna välineellistetyn maahanmuuton ilman, että kukaan olisi jäänyt "rajalla limboon". Toisin sanoen Vasemmistoliiton puheenjohtaja esitti yhdessä virkkeessä kaksi valhetta - ja teki sen mitä ilmeisimmin tarkoituksella ja äänestäjiä harhauttaakseen

Tämä ei ole millään tavalla hyväksyttävää toimintaa kansanedustajalta. Eikä etenkään turvallisuuspoliittisessa asiassa. Ja siksi ihmettelen syvästi sitä, miksi Vasemmistoliiton johtokaksikko haluaa tukea Vladimir Putinin hybridisotaa Suomea vastaan. 

* * *

Mahdollisia motiiveja Koskelan linjauksille ei ole vaikea keksiä. Ensimmäisenä tulee mieleen potentiaalisen äänestäjäkunnan haaliminen vasemmiston tueksi - kehitysmaista tulleet maahanmuuttajathan äänestävät useimmiten - ainakin aluksi - poliittista vihervasemmistoa. 

Toki kyse voi olla jostain muustakin. Saattaahan esimerkiksi olla niin, etteivät Koskela ja Pekonen ole huomanneet, että nyky-Venäjä ei enää ole heidän ihanteidensa mukainen sosialistinen Neuvostoliitto, vaan lähinnä suuruudenhullun johtajansa tarpeita palveleva diktatuuri, joka on omaksunut imperialistisen asenteen naapurimaihinsa. Tai ehkä poliittista laitavasemmistoamme viehättää edelleen internationalismi, jossa haaveillaan kaikkien kansojen yhtymisestä punalipun alle.

Enkä sulkisi pois sitäkään, että Vasemmistoliiton johtokaksikolla on ylikorostunut hoivavietti, joka kohdistuu valtamediassa uhristatuksella leimattuihin kehitysmaalaisiin nuoriin miehiin. Tai että he pitävät venäläisten advokaatiksi paljastunutta Kimmo Kiljusta (sd) sellaisena turvallisuuspoliittisena esikuvanaan, jonka viitoittamaa linjaa kannattaa seurata. 

* * *

Oli Koskelan motiivi mikä tahansa, kehotan hallituspuolueita pitämään päänsä kylmänä ja huolehtimaan Suomen turvallisuudesta pitämällä rajaturvallisuuslain voimassa niin pitkään, kuin asiasta vastaavat virkamiehet katsovat katsovat sen tarpeelliseksi. Lisäksi ehdotan vasemmistolaisesti ajatteleville ihmisille, että maahamme perustettaisiin kansallinen vasemmistopuolue saksalaisen mallin mukaisesti. 

Näin siksi, että hallitsemattoman maahanmuuton seurauksista kärsivät eniten ne pienituloiset ihmiset, jotka joutuvat kilpailemaan työpaikoista sekä jakamaan asuinalueensa kehitysmaalaisten kanssa. Eikä maastamme löydy ensimmäistäkään jakopoliitikkaa ajavaa puoluetta, joka vastaisi näihin ongelmiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?
Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Lista Venäjän aisankannattajina toimivista kansanedustajista

Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?

ISIS-lippumies harjoitti Yhdysvaltain New Orleansissa autolla väkijoukkoon ajamista tappaen viisitoista ja satuttaen kolmeakymmentäviittä ihmistä. Lisäksi hän ampui kahta poliisia. 

Kyseessä ei kuitenkaan ollut maahanmuuttaja, vaan Teksasissa syntynyt 42-vuotias Yhdysvaltain kansalainen ja Afganistanin sodan veteraani Shamsud-Din Jabbar, joka oli vähän aiemmin julkaissut sosiaalisessa mediassa videoita, joissa hän kertoi olevansa ISIS:in innoittama. Kyseessä oli siten mitä ilmeisimmin islamistinen terrori-isku.

Tiedossa ei kuitenkaan ole, oliko miestä innoittanut Saksassa joulun alla tapahtunut samankaltainen tapaus, josta epäillään saudiarabialaista miestä. Tosin silloin autolla väkijoukkoon ajaneen henkilön on mediatietojen perusteella epäilty olleen islamin hylännyt Vaihtoehto Saksalle-puolueen kannattaja, joka halusi rangaista saksalaisia maahanmuuttajien huonosta kohtelusta. 

Siten tässä vaiheessa on selvää vain se, että Saksan ja New Orleansin tapaukset vahvistavat jo aiempina vuosina ilmeiseltä näyttäneen epäilyn, jonka mukaan islamilainen maahanmuutto johtaa väistämättä terroristisiin tekoihin länsimaissa. Niiden lista on pitkä ja verinen - äärimmäisenä huippuna 7/11-päivämäärällä tunnetut iskut, joissa kuoli vuonna 2001 yhteensä  2 977 ihmistä.

Tästä huolimatta meillä Suomessakin on edelleen ihmisiä, jotka haluavat maahamme ehdottomasti lisää muslimeita. Tämä näkyi erinomaisesti viime vuoden lopulla eduskunnassa käydyssä keskustelussa, jossa poliittinen vasemmisto nousi puheenjohtaja Minja Koskelan (vas) johdolla vastustamaan kiihkeästi hallituksen suunnitelmia valikoida kiintiöpakolaisten joukkoon myös muita kuin islamilaisia henkilöitä. 

Nähtäväksi siis jää, avaako nyt USA:ssa nähty autoisku heidän silmänsä, vai pitäytyvätkö he edelleen islamistien hyödyllisinä idiootteina. Valitettavasti mikään ei viittaa siihen, etteivätkö he valitsisi tosiasioiden tunnustamisen sijaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?
Hölmöläisten kotimaa
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?

Saksassa epäillään, että vuodesta 2006 Saksassa asunut, noin 50-vuotias saudiarabialainen psykiatriaan ja psykoterapiaan erikoistunut lääkärimies on ajanut Magdeburgin joulutorille ja ajanut sen läpi (raaka video paikalta) kovalla vauhdilla ainakin 400 metrin matkan joulutorin läpi. Hänen oletetaan toimineen yksin.

Saudimiehen autoilun seurauksena joulutorilla on kuollut ainakin kaksi ja loukkaantunut 68 ihmistä. Heistä 15 on kriittisessä tilassa ja 37 saanut vakavia vammoja. Mies asui noin 40 kilometriä Magdeburgista sijaitsevassa Bernburgin kaupungissa ja hänellä oli pysyvä oleskelulupa.

Sikäli tapaus ei ollut yllättävä, että Saksan viranomaiset olivat varoitelleet ihmisiä joulumarkkinoihiin liittyvästä terrorismiriskistä, koska joulumarkkinat ovat "ideologisesti sopiva kohde islamismin motivoimille henkilöille". 

Tapauksen tekee kuitenkin erikoiseksi se, että joidenkin saksalaisten mediatietojen mukaan saudi olisi kirjoitellut sosiaalisessa mediassa positiiviseen sävyyn maahanmuuttokriittisestä AfD-puolueesta. Eikä poliisilla ole toistaiseksi tietoa tekijän motiivista, eli onko se islamistinen vai äärioikeistolainen.

* * *

Suomalaisista poliitikoista pääministeri Petteri Orpo (kok) on viestittänyt tapauksesta ympäripyöreästi ja ketään syyllistämättä, että se on "kauhea uutinen Magdeburgin joulumarkkinoilta. Ajatukseni ovat uhrien perheiden ja ystävien kanssa, ja toivon loukkaantuneiden nopeaa paranemista."

Samoilla linjoilla oli Vasemmistoliiton Minja Koskela, jonka mukaan "Uutiset Saksasta ovat järkyttäviä. Valtavasti voimia jokaiselle, jota asia koskettaa."

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sen sijaan otti erilaisen kannan ilmoittamalla niin ikään sosiaalisessa mediassa, että "Eurooppalaisten ei pitäisi elää pelossa. Ei jouluna eikä koskaan. Meidän pitää suojata paitsi rajamme, myös katumme."

* * *

Nähtäväksi siis jää, mistä Saksassa oli lopultakin kyse. Lääkärinä auton ajaja lukeutui koulutettuihin ja siten yleensä Euroopassa toivottuihin maahanmuuttajiin, mutta saudina hänellä oli muslimitausta. Toisaalta mies on - väitetyn - sosiaalisen median käyttäytymisensä perusteella saattanut olla äärioikeistolainen ja jopa islamismia vastustava vapaa-ajattelija.

Tässä vaiheessa selvää on siten vain se, ettei Magdeburgin torilla olisi ajettu autolla ihmisten yli, ellei siellä olisi harjoitettu sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena maassa asuu nykyisin noin 5,5 miljoonaa muslimia. Siis saman verran kuin Suomessa on asukkaita.

JK kello 14.00. Näyttää siltä, että autoterrorismia huumepäissään harjoittanut henkilö oli 50-vuotias Saudi-Arabiasta kotoisin oleva Itä-Saksassa asuva ex-muslimi, joka kannatti AfD:tä (äärioikeistolainen puolue) ja halusi rangaista Saksaa suvaitsevaisuudesta islamisteja kohtaan. Toisin sanoen hän oli järkensä menettänyt sekopää. Terrosismitilastoihin tämä tapaus mennee äärioikeiston tekemänä terrorismina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölmöläisten kotimaa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

Vasemmistoliitto ryhtyy, mutta Keskusta, Vihreät ja SDP vasta harkitsevat ryhtymistä muslimien tukipuolueeksi

Suomeen on tarkoitus ottaa ensi vuonna kiintiöpakolaisia muun muassa Venezuelasta ja Kongosta. Minja Koskelan johtama Vasemmistoliitto asettui kuitenkin vastahankaan esittämällä hallitukselle epäluottamusta siitä, ettei se aio ottaa kiintiöpakolaisia Afganistanista ja Irakista. 

Näistä väestöryhmistä irakilaisista työttömien osuus on Suomessa suurempi kuin työllisten ja afgaanienkin työttömyysaste on yli 50 prosenttia. Irakilaiset ja afgaanit syyllistyvät myös muita väestöryhmiä useammin seksuaalirikoksiin. Toisin sanoen ne ovat maita, joista on aiemmin saapunut Suomeen erityisen heikosti integroituvia ihmisiä.

* * *

Minun täytyy tunnustaa, etten ymmärrä Minja Koskelan ja hänen puoluetovereidensa ajatuksen logiikkaa. Onko heillä siis tarkoituksena maksimoida maahanmuuton haitat vai jokin muu tavoite?

Yksi mahdollisuus vasemmistoliittolaisten käytökselle voisi tietenkin olla muslimimaahanmuuttajien kosiskelu, jotta puolueen kannatus nousisi sitä mukaa kun muslimien osuus Suomen väestöstä kasvaa. Jos näin on, niin heidän olisi hyvä huomata, että tämän väestönosuuden kasvaessa muslimit tulevat perustamaan oman puolueensa, ja siirtyvät sen tueksi.

Näin on jo käynyt Ruotsissa, missä maahanmuuttajapuolue on jo ehtinyt saada 54 vaalipiirissä yli kymmenen prosentin kannatuksen. Eivätkä nämä äänet ole pois porvaripuolueilta, vaan aiemmin maahanmuuttajien etuja ajavaksi profiloituneilta Sosiaalidemokraateilta.

* * *

Sosiaalidemokraateista puheen olleen. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on sanonut, että SDP:n eduskuntaryhmä saattaa hyvinkin yhtyä Vasenmmistoliiton epäluottamuslauseeseen. Vihreät ja Keskusta kokoontuvat asian tiimoilta tänään, joten myös ne harkitsevat ryhtymistä ajamaan irakilaisten ja afgaanien määrän kasvattamista Suomessa. 

Erityisesti ihmettelen, että keskusta edes harkitsee tässä asiassa osallistumista. Onhan sen uskollisin kannattajakunta kuitenkin vanhoillista - ja kristittyä - väkeä, joka tuskin katsoisi hyvällä puolueen ryhtymistä suomalaisen yhteiskunnan islamilaistamiseen. Ja saattaisi sellaisessa tilanteessa harkita siirtymistä erityisesti Perussuomalaisten taakse. 

Jääkäämme siis seuraamaan, mitä kuluva päivä tuo tullessaan. Saako Vasemmistoliitto seuraa muista puolueista, vai jääkö se yksinään ajamaan irakilaisten ja afgaanien asettamista kristittyjen kongolaisten ja venezuelalaisten edelle kiintiöpakolaisvalinnassa. Ja leimautuu sitä kautta entistä vahvemmin muslimien tukipuolueeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tukevasti tiellä kohti surkastumista
Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?
Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt

Tukevasti tiellä kohti surkastumista

Kansanedustaja Pekka Aittakumpu vaihtoi Keskustan eduskuntaryhmästä Perussuomalaisiin. Syyksi hän kertoi sen, "että en ole pystynyt viemään Keskustassa asioita eteenpäin, joiden johdosta minut on eduskuntaan äänestetty". 

Tarkalleen ottaen - edelleen hänen oman kertomansa mukaan - "olen jo pidempään kokenut, että olen saanut enemmän vastakaikua ajatuksilleni perussuomalaisten keskuudessa, koskivat ne sitten Yleä, elokapinaa, sateenkaari-ideologiaa tai suomen kielen, kulttuurin ja ylipäänsä suomalaisen elämäntavan puolustamista". 

Minun nähdäkseni Aittakumpu sanoitti näillä kommenteillaan syyt sille, miksi Keskusta on vajonnut kannatukseltaan enintään keskisuureksi puolueeksi. Se ei ole enää pitkään aikaan ajanut niitä asioita, joita sen perinteinen - varsin arvokonservatiivinen - kannattajakunta pitää tärkeinä. Ja joita Aittakumpu yhtenä viimeisistä keskustalaisista uskalsi tuoda esiin (esimerkki, toinen). 

Kaltaiselleni politiikan seuraajalle jää siten nähtäväksi se, kuinka suuren osan Keskustan kannattajista Aittakumpu vie mennessään Perussuomalaisten kannattajiksi. Ja kuinka suurella joukolla hänen kannattajansa hyväksyvät seuraavissa vaaleissa poliittisen loikkauksen.

* * *

Eilisen päivän toinen sisäpoliittinen uutinen - tai oikeammin epäuutinen - oli se, että Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Minja Koskela rajasi puolueensa SDP:n ja Vihreiden laitavasemmistolaiseksi apupuolueeksi linjaamalla yhteistyön Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kanssa mahdottomaksi. 

Samalla hän täsmensi puolueensa vastuutonta linjaa kertomalla, että hänen Vasemmistoliittonsa haluaisi jatkaa Marinin hallituksen aikasta jakopolitiikkaa perumalla suurimman osan Petteri Orpon (kok) hallituksen tekemistä säästötoimista ja tiukentamalla entisestään verotusta muun muassa säätämällä omaisuusveron. Tämä siis maassa, josta parhaita veronmaksajia on jo muutenkin virrannut kevyemmän verotuksen maihin.  

Nähtäväksi siis jää, miten Koskela onnistuu puolueensa puheenjohtajana. Selvää kuitenkin lienee ainakin se, ettei puolue hänen linjauksillaan saa ensimmäistäkään uutta äänestäjää punavihreän blokin ulkopuolelta - ja hyvä niin!

Kaiken kaikkiaan edellä käsittelemäni eilisen päivän uutiset vahvistavat sitä käsitystä, että Keskusta ja Vasemmistoliitto ovat tukevasti tiellä kohti pienpuolueiksi surkastumista. Ja vieläpä ihan omilla poliittisilla päätöksillään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voiko kirjoittaja, väitöskirjatutkija ja feministi olla näin tyhmä?
Ylen hallituksen puheenjohtajan epäasialliset puhelut
Työoikeus laittomasti maassa oleville

Voiko kirjoittaja, väitöskirjatutkija ja feministi olla näin tyhmä?

Perussuomalaisten Tom Packalén otti kantaa kansalaisaloitteeseen, jonka mukaan raiskausrikokseen riittäisi se, ettei seksiin ole partnerin suostumusta. Tarkalleen ottaen tämä sanoi, että "rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että tekijän tulee tietää syyllistyvänsä rikokseen. Kysynkin, millä tavoin kansalaisaloitteen mukainen suostumus tulee ilmaista nimenomaisesti ennen sukupuoliyhteyden aloittamista?"

Minja Koskela julkaisi Packalénin kommentista twiitin. Se kuului näin: "mikäli on yleistä, että ihmisille on epäselvää, milloin syyllistytään raiskaukseen ja milloin seksille on suostumus, tekee se #suostumus2018-aloitteesta entistä tärkeämmän. Sikälikin tämän tyyppiset vastustuspuheenvuorot ovat hieman hataralla pohjalla."

Twiittaaja ilmoittaa olevansa "kirjoittaja ja väitöskirjatutkija. Esikoisteos: Ennen kaikkea feministi (Karisto 2019). Työn alla: Toisin tehty - tasa-arvoinen koulu (S&S 2020)." Hänen tilinsä seuraajina näyttävät olevan mm. Li Andersson (vas) ja Touko Aalto (vihr).

Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen haluaisin hiukan kommentoida Koskelan kommenttia. Siis sitä, että voiko kirjoittaja, väitöskirjatutkija ja feministi olla niin tyhmä, ettei ymmärrä Packalénin huolen liittyvän mahdolliseen suostumus-lakiin liittyviin väärinkäyttömahdollisuuksiin oikeudenkäynneissä, eikä suinkaan siihen ettei ihmisille olisi selvää se, milloin seksiin on suostumus ja milloin ei? Vai oliko kommentissa kyse tahallisesta provosoinnista?

Niin tai näin. Raiskaukset kuuluvat vastenmielisimpiin rikoksiin ja sikäli on hyvä, että niiden määrän minimoimisesta keskustellaan ja että niitä torjutaan parhaalla mahdollisella tavalla lainsäädännön kautta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tavoitteeseen pitäisi pyrkiä oikeusvaltioperiaatteen kannalta ongelmallisen, epäselvän ja tulkinnanvaraisen lainsäädännön kautta. Siksi Packalénin kysymys oli paitsi aiheellinen, niin myös tarpeellinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeusturvaa ei saa unohtaa raiskauslakia uudistettaessa
Väkivaltaisen sarjaseksuaalirikollisen ihmisoikeudet
"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"