Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

PISA-tulosten perusteella tehdyn tutkimuksen mukaan huomattava osa maahanmuuttajataustaisista lapsista osaa huonosti koulussa opetettuja asioita. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 58 prosenttia osaa heikosti matematiikkaa. Toiseen sukupolveen mennessä tilanne kohenee hiukan, mutta edelleenkin 43 prosentilla on heikko osaaminen. Näitä lukija voi verrata suomalaistaustaisiin oppilaisiin, joista heikkoja matematiikan osaajia on 22 prosenttia.

Lukutaidon osalta tilanne on samankaltainen ja toisenkin sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 39 prosentilla ei ole sen suhteen riittäviä tietoja ja taitoja osallistuakseen täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoihin, kuten jatko-opintoihin ja työelämään. Nämä tosiasiat ovat tietenkin kuin märkä rätti niiden kasvoille, jotka ovat kuvitelleet maahanmuuton korjaavan suomalaista yhteiskuntaa uhkaavan työvoimapulan.

Tutkimuksen tulokset on onneksi julkaistu suhteellisen näyttävästi ja tosiasiat tunnustaen. Sen sijaan minua ihmetyttää tutkijoiden kannanotto omia tuloksiaan kohtaan.  

Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö heidän selityksensä siitä, että "tutkimus­tuloksia on vaikea selittää yksittäisillä tekijöillä" olisi todenmukainen. Päinvastoin, tietenkin se pitää paikkansa, eikä ole syytä epäillä, etteikö maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kanssa olisi - tutkijoiden esille nostamia - niin sanottuja kohtaamisongelmia tai etteikö heikoissa osaamistuloksissa näkyisi myös heidän sosioekonominen asemansa tai kantaväestöä heikompi suomenkielen taito. 

Sen sijaan tarkoitan sitä, että tutkijat näyttävät haluavan sulkea selityksistä pois ilmeisimmän, eli maahanmuuttaja- ja suomalaislasten väliset perinnölliset ja kulttuuriset erot. Yksi tutkimuksen tekijöistä on jopa väittänyt, että "nuoret eivät ole mitenkään huonoja, eikä oppimistulosten lasku mene mitenkään nuorten piikkiin". 

Tämä on käsittämätöntä, sillä vaikka tämä näkemys olisikin oikea, ei selitystä voi sulkea pois ennen kuin sen totuusarvo on osoitettu vääräksi - eikä näin ole ainakaan asiasta kirjoitettujen lehtijuttujen mukaan tehty. Ja siksi argumentti osoittaa kyseisen näkemyksen esittäneeltä henkilöltä harvinaisen kehnoa tutkijan etiikkaa eli tutkimuksen rajaamista omien wokellusväritteisten ennakkoluulojen perusteella. 

Ja kuitenkin tutkijoilla täytyy olla tiedossa humanitaarisissa maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Eikä liene syytä jättää huomiotta tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitarian immigration does not provide a solution to Finland's demographic dependency ratio
Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Helsingin poliisi perusti maahanmuuttajajengeihin erikoistuneita ryhmiä

Minusta on jännittävää, kuinka lähinnä maahanmuuttajista koostuvat nuorisojengit ovat muuttuneet epäkorrektista julkisesta salaisuudesta päivänpolitiikan keskustelunaiheeksi ja vaaliteemaksi. Sekä kaikkien puolueiden huolenaiheeksi. 

Toki puolueiden välillä on edelleen erimielisyyksiä ratkaisukeinoista, mutta joka tapauksessa ongelma tunnustetaan Perussuomalaisten lisäksi jo Kokoomuksessa ja jopa politiikan vasemmalla laidalla. Niinpä asiaan on saatu myös konkreettinen päätös. 

Siitä kertoi Yle uutisessaan, jonka mukaan "rikostutkintayksikön väkivaltarikokset-toimintoon perustetaan 16 poliisihenkilön tutkintaryhmä, jonka tehtävänä on estää, paljastaa ja tutkia vakavaa katujengirikollisuutta pääkaupunkiseudulla. Toinen ryhmä perustetaan Helsingin poliisilaitoksen hälytys- ja valvontayksikön ennalta estävään toimintoon. Tämän ryhmän tavoitteena on estää uusien katujengien muodostuminen, purkaa olemassaolevia ryhmittymiä ja auttaa nuoria irti katujengirikollisuudesta."

Päätöksen takana on ollut varmasti se, että asiaan reagoimatta jättäminen olisi epäilemättä näkynyt tulevissa vaaleissa. Mutta myös raa´at tosiasiat eli esimerkiksi helsinkiläisyritysten kyllästyminen taisteluun nuorisoporukoita vastaan. Peräti noin  yksi kymmenestä yrityksestä on harkinnut liiketilojen sulkemista häiriöiden vuoksi.

Nähtäväksi siis jää, riittävätkö uudet poliisiryhmät tekemään helsinkiläisestä maahanmuuttajanuorisosta kuuliaisia mallikansalaisia ja turvaamaan yritysten toimintaedellytykset pääkaupunkiseudulla, vai tuliko tosiasioiden tunnistaminen liian myöhään ja tavoite jää sittenkin saavuttamatta. Kovin lupaavaa ei kuitenkaan ole se, että Helsingin sanomat löysi vieläkin yhden tutkijan, joka koki tehtäväkseen spekuloida asiasta varsin kuluneilla sekundaarisilla argumenteilla eli siirtää kuuntelijoidensa huomion epäolennaisuuksiin - kuten määritelmäkysymykseen siitä mikä on katujengi ja mikä ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kenen käsialaa?
Ruotsalaispoliisi heräsi merkillisen myöhään
Turun hovioikeus siunasi Miljan Jaffin rikoksen

Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia

Yle ja Helsingin sanomat kokosivat yhteen nuorison tekemät viime aikojen vakavat väkivaltatapaukset. Siis keskiviikkona Helsingin Mellunkylässä koulussa tapahtuneen puukotuksen, tiistaina Oulussa tehdyt kaksi väkivallantekoa, ja viime lauantaina Siilinjärvellä kaupan pihalla tehdyn puukotuksen.

HS:n jutussa kerrottiin, että poliisin mukaan "on aika vahvaa näyttöä siitä, että meillä ei ole tällä hetkellä laajaa lasten turvattomuuteen liittyvää epidemiaa. Mutta heidän, joiden väkivaltakäyttäytymisen riski on suurempi, teot ovat voineet muuttua vakavammiksi." 

Siitä ei kuitenkaan mainittu mitään, oliko poliisi tunnistanut "heidän" joukossa minkäänlaisia muita yhdistäviä tekijöitä kuin iän. Ilmiö on kuitenkin varsin merkittävä, koska samassa artikkelissa oli myös kuva, joka osoitti alle 15-vuotiaiden väkivallantekojen määrän kasvaneen vuoden 2017 yhteensä 755 tapauksesta vuoden 2021 peräti 1 415 tapaukseen. 

Myös MTV3 julkaisi samaan aiheeseen liittyvän artikkelin. Siinä haastateltu rikoskomisario Marko Forss sanoi varovaisesti, että "tietyllä tapaa suuntaus on ollut viime vuosina vähän huono sen suhteen, että vakavat väkivaltarikokset ovat tietyllä tavalla nousseet esille". Sitä ei kuitenkaan kerrottu, mihin komisario viittasi kahdesti mainitsemallaan "tietyllä tavalla".

Jutussa haastateltiin myös tutkijatohtoria, joka kertoi, että ilmiöön on etsitty selitystä monesta suunnasta, aina lainsäädännön muutosten aiheuttamasta ilmoituskynnyksen laskusta lähtien. KRP:n aiemmassa selvityksessä oli kuitenkin havaittu, että nuoren väkivallan lisääntymisellä ei ole minkäänlaista selkeää syy-yhteyttä koronavuosiin, vaikka jonkinlainen yhteys ehkä onkin. Sitä paitsi väkivaltarikosten määrät olivat kääntyneet nousuun jo ennen pandemiavuosia.

MTV3:n jutussa kerrottiin myös, että nuorison turvallisuus on yleisesti ottaen kasvanut - pois lukien seksuaalirikokset - mutta tutkijatohtori oli kuitenkin siitä huolissaan, että "tekeekö se ryhmä, joka väkivaltaa tekee, nyt vakavampia rikoksia tai kantavatko he asetta useammin mukana". Sitä paitsi "toistuvia vakavampia rikoksia tehnyt ryhmä ei välttämättä ole pienentynyt, ja tekojen määrä on saattanut kasvaa tai muuttua vakavammaksi".

Ja lopuksi hän kertoi, että "on havaittu, että vakaviin, toistuviin rikoksiin syyllistyneillä on yleensä kasaantunut monenlaisia ongelmia päihteistä, koti- ja kouluongelmista, oman käyttäytymisen sääntelystä ja rikollisesta kaveripiiristä. Tähän riskitekijöiden kasaantumiseen pitäisi hänestä kohdistaa tutkimusta".

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Suomeen olisi jotenkin mystisesti ilmaantunut viime vuosien aikana jonkinlainen rikollinen nuorisoaines, jonka ongelmista tiedetään yllättävän paljon siihen nähden, ettei tätä ainesta yhdistäviä piirteitä kuitenkaan osata tunnistaa. Tai sitten niistä piirteistä halutaan jostain syystä vaieta. 

Niinpä myös minä vaikenen, vaikka totta puhuen edellä linkitettyjä uutisia lukiessani mieleeni nousikin jonkinlainen epäilys yhdestä nuorisoväkivallan lisääntymisen tekijöitä yhdistävästä syystä, joka saattaisi myös selittää ilmiön viime vuosina tapahtuneen maihinnousun Suomeen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakunilan tapaus alleviivasi poliitikkojemme epäonnistumista
Dosentti Taina Laajasalo "valaisi" jengirikollisuuden syitä
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?

Takaisku amerikkalaiselle woke-kulttuurille

Amerikkalainen biologi ja syöpätutkija, David Sabatini, teki vielä pari vuotta sitten loistavaa tieteellistä uraa. Siitä vankkana todisteena toimi hänen professuurinsa yhdessä maailman johtavista yliopistoista - Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT) - sekä Yhdysvaltain tiedeakatemian jäsenyys, jollaisen saavat vain parhaat. 

Sitten kuitenkin kävi niin, että MIT:n tutkimuksessa todettiin Sabatinin rikkoneen yliopiston seksuaalisten suhteiden politiikkaa. Tämä erosi tehtävästään, mutta kiisti syyllistyneensä seksuaaliseen häirintään sekä nosti kunnianloukkausoikeudenkäynnin.

Viime vuonna Sabatini haki työpaikkaa New Yorkin yliopistosta, mutta opiskelijoiden ja joidenkin opettajien protestoitua veti nimensä pois käsittelystä. Näytti siltä, että amerikkalainen anteeksiantamaton woke-kulttuuri oli pysyvästi tuhonnut hänen uransa. 

Tuoreessa Science-lehdessä kerrottiin kuitenkin yllättävästä käänteestä. Sen mukaan kaksi lahjoittajaa on päättänyt rahoittaa uuden laboratorion Sabatinille. Miljardööri hedge-rahastonhoitaja Bill Ackman nimittäin sanoi viime viikolla, että hänen säätiönsä - jolle Sabatini on tehnyt aiemmin palveluksia - aikoo yhdessä kumppaninsa kanssa rahoittaa Sabatinille uuden laboratorion viidellä miljoonalla dollarilla vuodessa viiden vuoden ajan. 

Ackman oli Science-lehden mukaan kertonut soittaneensa Sabatinille ja sanoneensa, että "luulemme, että on tärkeää, että palaat töihin." Tapaus on herättänyt kovaa keskustelua, jossa Sabatinin puolustajat ovat väittäneet, että biologin tapaus oli epäoikeudenmukainen ja rangaistus suhteeton. 

Hänen kriitikkonsa puolestaan ovat ilmaisseen kantanaan, että nyt annettu rahoitus nöyryyttää naisia ja muita tieteen parissa työskenteleviä, jotka joutuvat sellaisen vanhemman tutkijan ahdistelun kohteeksi, josta he ovat riippuvaisia. Nähtäväksi siis jää, kuinka tapaus etenee. 

On kuitenkin selvää, että Sabatinin tapaus on suora isku wokeltavalle amerikkalaisvasemmistolle. Sehän on onnistunut tuhoamaan monien tunnettujen tiedemiesten uran - esimerkkeinä vaikkapa kuuluisa evoluutiobiologi ja filosofi Francisco Ayala tai italialainen molekyylibiologi Pier Paolo Pandolfi. Jälkimmäisen tapauksessa ura tuhoutui hänen osoitettuaan puheilla ja sähköposteilla kiinnostuksensa ohjaamalleen tutkijatohtorille, joka tunsi niiden takia itsensä häirityksi.

Edellä mainituista Pandolfi onnistui palaamaan hetkeksi työelämään, mutta hänen työnantajansa joutui niin kovan painostuksen kohteeksi, että se päätti perua työsopimuksen. Nähtäväksi jää, kuinka Sabatinille tukensa osoittaneen Bill Ackmanin ja hänen kumppaninsa käy. Eli onnistuuko USA:n wokeltava vasemmisto painostamaan myös heidät perumaan päätöksensä rahoittaa seksuaalisen häirinnän takia pois potkitun tutkijan paluu tieteen pariin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltajat harhateillä
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä
Oikeus antoi luvan ahdistella, mutta wokeltajat syyllistyivät shamanismiin

Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Kylmähköä kevätpäivää viettäessäni rupesin muun tekemisen puutteessa lueskelemaan Twitteriä. Ensin niitä viestejä, joita seuraamani henkilöt olivat eteeni asettaneet, mutta sittemmin myös tutkailemaan kaikenlaisten uudelleenjakoina tai kommentteina vastaani tulleiden henkilöiden viestiketjuja. Ja se synnytti mielessäni tämän ajatuksen, jonka päätin jakaa päivän toisena merkintänä muillekin (tässä se päivän ensimmäinen merkintä).

* * *

Tutkija on henkilö, jonka työnä on yrittää ymmärtää tutkimuskohteensa todellista olemusta siihen aiemmin liittyneiden tietojen, uutta havaintomateriaalia tuovien kontrolloitujen kokeiden ja loogisen ajattelun perusteella. Aiempina aikoina hänen ei ole juurikaan odotettu ottavan kantaa tutkijayhteisön ulkopuoliseen maailmaan, vaikka ei sitä toki ole kiellettykään. 

Viime vuosina tutkijakuntaa on kuitenkin painostettu ottamaan entistä enemmän kantaa yleispoliittisiin asioihin - ainakin omalta alaltaan. Mutta tosiasia on, että se joka kommentoi omaa alaansa, innostuu usein kommentoimaan maailman menoa laajemminkin. 

Yksi tällainen sosiaalisessa mediassa aktiivisesti näkemyksiään edustavista tutkijoista on eräs Jyväskylän yliopiston lehtori. En olisi kuvitellutkaan kirjoittavani hänestä - täysin oudosta ihmisestä - vielä aamulla. 

Kävi kuitenkin niin, että huomasin tekstejä plaratessani hänen ilmoittaneen luopuneensa Helsingin sanomien tilauksesta, koska lehdessä oli ollut Finnairin mainos. Tarkalleen ottaen hän kertoi tehneensä samoin myös sanomalehti Keskisuomalaisen tilaukselleen, koska "tämä ilmiö riepoo niin pahasti". 

Jatkoviestissään hän kertoi nykyisin lukevansa vain Maailman kuvalehteä sekä joukkoa harrastuslehtiä. Niinpä kiinnostuin ja katsahdin miltä hänen mainitsemansa tiedonlähde näyttää. Tätä kirjoitettaessa sen nettisivulta löytämäni viisi ensimmäistä otsikkoa olivat seuraavat: 

1. Miksi eläimiä rakastava ihminen syö lihaa? - yhteiskunta pitää lihaparadoksia yllä kovalla hinnalla.
2. Missä menee maailman rajat? - Maailma kylässä -festivaali juhlistaa planeettaamme toukokuussa kotona ja kaupungilla.
3. Suomen eläinlääkäreiden kehitysyhteistyöjärjestö vie eläinlääkintää sitä tarvitseville: "haasteet ovat erilaisia, vaikkapa saniteettiasiat ja trooppiset taudit".
4. Luonnonvaroihin kohdistuva paine ajaa villieläimet ahtaalle - Kenian maasai-heimo elää norsujen kanssa taas sopusoinnussa.
5. Suhteemme eläimiin on vinksahtanut, sanoo ammattiaktivisti Suvi Auvinen: "on eläimet, joita me rakastetaan, ja ne joita voidaan syödä ja hyödyntää".    

Tällä taustalla vahvasti kuplautunut uusi sosiaalisen median tutkijatuttavuuteni on kommentoinut omaan osaamisalaansa eli metsien monimuotoisuuteen kuuluvia asioita sellaisesta näkökulmasta, jonka yksipuolisuuden voi jokainen arvata edelle kirjaamistani otsikoista. Toisin sanoen metsiä uhkaa luontokato ja ilmastonmuutoskin pitäisi huomioida kaikessa. 

Varsinaisesti tahdon kuitenkin jakaa teidän kanssanne - arvoisat lukijani - kuusi muuta hänen kommenttiansa. Siis sellaisia, jotka eivät suoraan liity hänen tutkijantyöhönsä vaan yleiseen poliittiseen keskusteluun.

1. Mä haluaisin et yliopisto ois niin vastaanottavainen paikka kun mahdollista, ja että siellä syntyis kokemus maailman parantamisesta. Ja että kaikki meidän yhteinen tekeminenkin veis näitä tavoitteita kohti.
2. Atte Kaleva alleviivaa #Öyhökratia -kirjan tekijöiden viestiä. Hän luottaa suureen seuraajamääräänsä ja näkyvyyteensä. Siihen, että totuudesta riippumatta hänen viestinsä menee monelle läpi ja aiheuttaa pöyristelyä. Alhaista, mutta ah, niin helppoa.
3. Mun yliopistonlehtorin palkka on reilun 4000€/kk. Se on liikaa rahaa, niin paljoa ei pysty kestävästi käyttämään. Siksi olen valmis siihen, että verojani nostetaan 10 prosenttiyksikköä eli reilut 400€/kk jaettavaksi kuntasektorin henkilöille joiden palkka on alle 3000€/kk.
4. Kiinteistövero pitäisi räjäyttää niin, että se kasvaisi eksponentiaalisesti about 150 neliön jälkeen jotta se ohjaisi pienempiin koteihin. Planeetta ei kestä nykyistä koko ajan kasvavaa rakennuskantaa.
5. Mä olen aina kalastanut. Vuosi vuodelta se on tuntunut pahemmalta. Mitä kalakannat kestävät? Voinko matkustaa kalastuksen vuoksi? Kärsivätkö kalat? Eilen pyöräilin lähirantaan, pilkin puoli ämpäriä särkiä ja nyt mulla on etäpäivälounaita kesään asti purkissa. Tätä varmaan jatkan.
6. Liha voi kerran-pari kuukaudessa korvata nuo tuotteet, ei toisinpäin. Globaalia sukupuuttoaaltoa ei voi pysäyttää ilman lihankulutuksen merkittävää leikkaamista.

Minun nähdäkseni edelle kopioimani kommentit riittävät osoittamaan, kuinka äärimmäisen suppea yleismedioiden seuranta johtaa maailmankuvan kapenemiseen ja käsinkoskeltavaan ahdistukseen myös silloin, kun kyseessä on epäilemättä älykäs henkilö. Sillä sellaisiahan käytännössä kaikki yliopistolehtoraatin saaneet henkilöt eittämättä ovat.

Siksi olisi hyvä muistaa suhtautua ilman ennakkoluuloja kaikkiin sellaisiin ihmisiin, jotka tutkijan arvovallalla esittelevät omia näkemyksiään. Nekin pitää arvioida itse argumenttien perusteella - mukaan lukien allekirjoittaneen näkemykset - ilman, että professuuriin, yliopistonlehtoraattiin tai vaikkapa dosentuuriin liittyvä arvostus antaisi ulostulolle ylimääräistä uskottavuutta.

Samalla - ja tämän vasta kirjoituksen aikana syntyneenä ajatuksena - tahdon sanoa, että harva asia on yhtä terveellistä kuin seurata sellaisten henkilöiden argumentteja, joilla ei pääsääntöisesti ole mitään yhteyttä omaan ajatusmaailmaan. Se ehkäisee kummasti oman ajattelun suppeutumista ja samalla vähentää omiin huolenaiheisiin liittyvää ahdistusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Suomineidoista
Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä