Puolueet tavoittelevat joko sosiaali- tai hyvinvointivaltiota

Selailin tänään alkuillasta uutisia päivän tapahtumista. Olin varsin väsynyt, joten tarkkaavaisuuteni oli enintään välttävällä tasolla, kunnes törmäsin yhteen virkkeeseen Suomen uutisten jutussa. 

Siinä nimittäin luki lyhyesti ja ytimekkäästi, että "sosiaalivaltiota on purettava ajatuksella, jotta hyvinvointivaltio voidaan säilyttää". Sen luettuani olin täysin hereillä ja pirteänä kuin peipponen.

Virkkeessä oli nimittäin – ehkä jutun kirjoittajan tietämättä – tiivistetty suomalaisen vihervasemmiston ja oikeiston välinen ero. Ensin mainitun – sisältäen Vihreät ja Vasemmistoliiton sekä suurimman osan demareista ja vähemmistön ruotsalaisista ja kepulaisista – politiikkaa ohjaa ajatus sosiaalivaltiosta, jollaisessa ihmisellä ei ole vastuuta eikä velvoitetta huolehtia itsestään, vaan jokaisen elämän edellytysten järjestämisestä on vastuussa viime kädessä yhteiskunta ja sen keskushallinto.

Suomalainen oikeisto – mukaan lukien Perussuomalaiset, Kristilliset, Kokoomus, suurin osaa Keskustasta ja ruotsalaisista sekä oikeistodemarit – puolestaan tavoittelee hyvinvointivaltiota, jossa yhteiskunta tulee apuun silloin, kun ihminen on yrityksistään huolimatta epäonnistunut oman elämänsä edellytysten luomisessa. Näinhän voi käydä sairauden, ikääntymisen tai lyhytaikaisesti myös heikkojen taloussuhdanteiden takia. 

Edellä kuvaamani jakolinja selittää erinomaisesti mitä moninaisimpia poliittisten puolueiden linjauksia alkaen talous-, verotus- ja työllisyyspolitiikasta sekä päätyen aina maahanmuuton linjauksiin ja kulttuuri- sekä opetustoimeen. Poikkeuksen tekee lähinnä ulkoinen turvallisuus, jossa toisen maailmansodan karut kokemukset pitävät kansamme edelleen varsin yksimielisenä. 

Päivän aiempi merkintä:
Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Täysjärkinen demari
Suomen populistinen tulevaisuus
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Poliittinen värityskirja

Heinolalainen Harri Salonen (ps) haluaa poistaa lukion yhteiskuntaopin oppikirjasta kohdan, jossa kerrotaan Suomen eduskuntapuolueista. Hänen mukaansa kirjaan painetut puolueiden esittelyt ovat räikeällä tavalla poliittisesti latautuneita ja vinoutuneita.

Esimerkkeinä tällaisesta hän mainitsee seuraavat asiat: tasa-arvo on nimetty pelkästään vihervasemmistopuolueille tärkeäksi arvoksi, Perussuomalaiset on nimetty ainoaksi populistiseksi puolueeksi ja hyvinvointivaltion sanotaan olevan pitkälti sosiaalidemokraattien luomus. Vinoutuneiden eli virheellisten väitteiden listaa voi jatkaa lisäksi sillä, että Vihreät ovat vaikeasti vasemmisto-oikeisto -akseliin sijoitettava puolue. 

Mainituista asioita ensimmäinen kuuluisi kaikille  kirjassa esitellyille puolueille, sillä Suomessa ei yksikään puolue aja ihmisten välistä epätasa-arvoa. Toinen kohta eli populismi kuvaa tänä päivänä useita puolueita. 

Näin erityisesti edelliseen hallitukseen osallistuneita oppositiopuolueita, jotka moittivat nykyhallitusta monista asioista - kuten budjetin leikkausten kohdistamisesta - ilman, että tarjoavat selkeää vaihtoehtoa. Tai ilmoittavat poliittiseksi tavoitteekseen yksinkertaisesti hallituksen kaatamisen. 

Kolmas kohta on puhdasta lööperiä, koska kaikki suomalaiset puolueet kannattavat tänä päivänä hyvinvointivaltiota, jossa suuri osa palveluista on yhteiskunnan vastuulla. Puolueita erottavat vain keinot, kuinka se toteutetaan ja kuinka paljon se saa maksaa.

Neljäs, eli minun esille nostamani kohta, taas ei pidä paikkaansa, koska Vihreät on nykyisin - todennetusti - talouspolitiikaltaan vasemmistolainen ja arvopohjaltaan ääriliberaali puolue.

Edelle kirjoittamilla perusteilla on helppo yhtyä Harri Salosen kritiikkiin. Ja samalla ihmetellä syvästi kyseisen koulukirjan tekijöiden ilmiselviä poliittisia motiiveja, joiden tavoitteena näyttäisi olevan koululaisten aivopeseminen näkemään erityisesti poliittinen vihervasemmisto todellisuutta paremmassa valossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

SDP teki epäuskottavan esityksen

Viime hallituskaudella Suomen talouden alasajon toteuttanut Suomen sosialidemokraattinen puolue esitteli eilen omaa vaihtoehtoaan tilanteen korjaamiseksi. Sen kyhäämä lista on kieltämättä ajatuksia herättävä.

Lyhyesti sanottuna SDP vähentäisi julkisen talouden menoja 2,7 miljardilla ja lisäisi sen tuloja 3,4 miljardilla eurolla. Tämä kuulostaa sinänsä aivan kohtuulliselta, mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että niiden lisäksi puolueella olisi tarkoitus etsiä julkiseen talouteen kolmen miljardin euron positiivista vaikutusta myöhemmin toukokuussa julkaistavilla rakenne-, työllisyys-, ja kasvutoimilla - eli se ei sittenkään tehnyt julkisen talouden tasapainottamisen kokonaisesitystä, vaikka mainostikin tekevänsä saman suuruiset yhdeksän miljardin euron sopeuttamistoimet kuin hallitus.

SDP:n ehdotukseen sisältyi hieman hallituksen esitystä pienempi yleisen arvonlisäveron korotus, jota täydennettäisiin virvoitusjuomaveron kaltaisella laajemmalla sokerivalmisteverolla. Lisäksi SDP korottaisi hallitusta enemmän kaivosveroa. 

SDP ilmoitti myös leikkaavansa yritystuista yhteensä 400 miljoonaa euroa. Tästä 150 miljoonan euron säästö syntyisi teollisuuden sähköistämistuen poistosta ja 250 miljoonaa euroa otettaisiin vähentämällä tasaisella juustohöylällä yritystukia.

* * *

SDP:n esitys herätti muutamia kommentteja hallituspuolueissa. Pääministeri Petteri Orpo (kok) ihmetteli puolueen esityksen keskeneräisyyttä ja pyysi, että "viekää ne momenteille, jotta te voitte näyttää, että teillä on oikeasti vaihtoehto. Yhdet momentit löytyvät SDP:n kirjasta, ja ne ovat — yllätys, yllätys — veronkorotusmomentit, kolme ja puoli miljardia, jotka iskevät työhön ja yrittämiseen" toisin kuin hallituksen omat toimet, jotka pääministerin mukaan vastaavat sitä, miten Tanskan talous on saatu terveelle pohjalle. 

Kansanedustaja Joakim Vigelius (ps) puolestaan sanoi, että "väitätte sopeuttavanne tuhansia miljoonia toimilla, joita ette ole edes julkistaneet ja joiden lasketut työllisyysvaikutukset olette salanneet. Milloin te tuon vasemmistopopulismin sijaan esitätte uskottavat luvut taikaseinäsäästöjänne tukemaan".

Hän myös mainitsi, että valtion korkomenot ovat tänä vuonna noin 3,2 miljardia euroa eli noin 3,6 prosenttia koko budjetin loppusummasta. Ja muistutti samalla, että "kuitenkin vielä edellisellä hallituskaudella ministerinkin suusta väitettiin, että velan korot eivät koskaan nousisi".

Heitä säesti sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok), joka totesi SDP:n esityksestä, että "tämä on muutaman sivun powerpoint, jota te esitätte... Täällä ei ole ollenkaan avattu näitä lukuja, mistä nämä säästöt muodostuisivat, jos niitä täältä edes löytyy, ja tässä ainoa vakuuttava sarake on tämä tulosopeutus eli veronkorotusten pitkä lista. Varmasti jossain on siis aineisto, johon voi tutustua tämän powerpoint-aineiston lisäksi, koska tämä ei käytännössä ole minkään tasoinen vaihtoehto."

Kaiken kaikkiaan näyttääkin siltä, ettei SDP ole pystynyt tekemään uskottavaa suunnitelmaa oman pääministeriaikansa aikana romahtaneen julkisen talouden korjaamiseksi. 

Se vaatisi budjettileikkauksiin sellaista politiikkaa - kuten kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) muotoili - "jossa toissijaisesta ja jopa haitallisesta leikataan ja julkisin varoin rahoitettuja toimintoja laitetaan vihdoinkin tärkeysjärjestykseen". Ja samaan aikaan kannustettaisiin yrityksiä ja kansalaisia taloudelliseen yritteliäisyyteen ja ahkeruuteen, jotta talous tuottaisi sellaiset tulot, joilla voitaisiin ylläpitää kansalaisten ensisijaisesti tarvitsemat ja toivomat hyvinvointipalvelut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Lindmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä

 

Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle

Yleisradio julkaisi uuden puolueiden kannatuskyselyn. Sen mukaan suuri joukko suomalaisia naisia ja nuoria on siirtynyt maan suosituimmaksi puolueeksi nousseen SDP:n kannattajiksi. 

Toisin sanoen heillä on tahto velkaannuttaa Suomea entistä enemmän aina siihen asti, kunnes Euroopan Unioni ottaa meidät holhoukseensa. Ja samalla jättää yrittämisen ja työnteon kannusteet nykyiseen heikkoon taloustilanteeseen johtaneelle tolalleen, jonka seurauksista antoi viimeisimmän esimerkin SSAB:n päätös jätti-investointinsa tekemisestä Ruotsin Luulajaan suomalaisen Raahen sijasta.

Tämä naisten ja nuorten käyttäytyminen on sikäli mielenkiintoista, että juuri he tulevat kärsimään eniten siitä, jos Suomi joutuu Unionin holhoukseen. Sehän tarkoittaisi nimenomaisesti hyvinvointivaltion raakaa alasajoa, kuten siihen tilanteeseen aiemmin ajautuneesta Kreikasta on nähty. 

Siellä julkisen alan työntekijöiden palkkoja jäädytettiin, minimipalkkaa laskettiin, palkanlisiä leikattiin, veroja korotettiin, eläkeikää nostettiin, etuuksia leikattiin ja näistä toimenpiteistä huolimatta valtio myi omaisuuttaan. Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan ole vasemmiston kelkkaan lähteneiden naisten ja nuorten tiedossa tai he eivät vain välitä siitä jos vaihtoehtona on kulutusjuhlan jatkuminen vielä muutamalla vuodella.

Kaiken kaikkiaan on siis erittäin hyvät syyt toivoa, että hallitus ei anna nyt nähtyjen galluptulosten vaikuttaa liiaksi politiikkaansa. Näin siksi, että Suomen talous on joka tapauksessa saatava kuntoon, eikä se käy perinteisen vasemmiston harjoittamalla jakopolitiikalla. Ei edes silloin, jos sitä harjoittaisivat poliittisen kentän keskiviivan oikealla puolella olevat puolueet.  

* * *

Hallituspuolueista Kokoomus menetti eniten kannattajiaan ja sitä seurasivat järjestyksessä Perussuomalaiset ja Ruotsalainen kansanpuolue. Vain Kristillisdemokraattien kannatus nousi hiukan. Siten hallituspuolueiden yhteenlasketuksi kannatukseksi jäi 46,7 prosenttia.  

Oppositiossa menestyi vanha työväenliike eli SDP:n lisäksi myös Vasemmistoliitto nosti kannatustaan jonkin verran, mutta Vihreiden laski. Koko vasemmiston kannatus kasvoi 39,5 prosenttiin. 

Muista oppositiopuolueista Keskustan ja Liike Nytin kannatus laski. Tämä osoittaa, ettei ensin mainitun puolueen väistyvä puheenjohtaja ole onnistunut erityisen hyvin. Tai sitten keskustalaisen - ja myös vihreän - politiikan kulta-aika Suomessa alkaa olla ohi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylekö vihervasemmistolaisen opposition edunvalvoja?
Maahanmuuttoidealismi karilla Suomessa ja Ruotsissa
Kuinka sukupuolet eroavat toisistaan?

Mätä järjestelmä

Suomalainen sosiaaliturva on ilmeisen ylimitoitettua. Tämä johtopäätös voidaan tehdä tuoreessa Ylen jutussa haastatellun kolmekymppisen terveen naisen kommenttien perusteella.

Hän nimittäin kysyi, että "miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla ja antaisit elämäsi sille ja et saa siitä mitään? Jos kaikki mahdollisuuksien rajoissa olevat työpaikat ovat tuollaisia, on ehkä parempi olla ottamatta niitä vastaan ja vaatia parempia ehtoja."

Jutusta ei selvinnyt, mitä haastateltu tarkoitti "tuollaisilla työpaikoilla", mutta kuitenkin tarkensi, että "usein tarjotaan aina samoja ratkaisuja, että yritä kovemmin, treenaa, syö terveellisemmin. Kun yrität ja yrität aina pari kuukautta, eikä onnistu, se on tosi raskasta – epäonnistua uudelleen ja uudelleen."

Siitä voitaneen päätellä, että hän on työskennellyt useammassakin paikassa, mutta ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään. Se ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoita, että hänessä olisi vikaa. Ei suinkaan, vaan hän arveli, että "ehkä työelämä itsessään on sellaista, että siellä on tosi vaikeaa pysyä terveenä ja huolehtia itsestään".

Toki hän löysi vikaa myös lainsäädännöstä. Siitä hän nostaa "esimerkiksi karenssiajat: työntekijän on vaikeaa irtisanoutua, vaikka pomo kiusaisi työntekijää, koska karenssin takia ei saa työttömyyskorvausta". 

Sitä paitsi häntä kalvoi ilmiselvästi kateus, mikä ilmeni näkemyksenä, jonka mukaan "yleensä työpaikoissa on tarkoitus tehdä jostain toisesta tyypistä rikkaampi". Ehkäpä hän ei ollut huomannut, että aivan kaikilla on mahdollisuus ryhtyä yrittäjäksi ja rikastua - tai että se se vasta vaatiikin työntekoa.

Kaiken tämän jälkeen ei kenellekään liene yllätys, että haastatellun naisen mielestä kapitalistinen järjestelmä on mätä. Tosin hän ei kertonut, mikä olisi hänen mieleisensä vaihtoehto: sosialismi, anarkismi, fasismi, feodalismi vai kenties metsästäjä-keräily? Ikävää noissa kaikissa tosin on se, ettei niistä yhdessäkään selviä tekemättä elantonsa eteen mitään - toisin kuin tässä meidän omassa kapitalistisen talouteen nojaavassa ns. hyvinvointivaltiossamme.

Ylen jutulla - ja haastatellulla - oli kuitenkin onnellinen loppu. Hän ei nimittäin ole enää pelkästään työtä tekevien elätti, vaan saa osan toimeentulostaan apurahoista, satunnaisista freelance-toimittajan töistä ja puhujakeikoista. Eli on "vain" eräänlainen puolipäiväelätti. 

Niin tai näin. Meitä Ylen jutun lukeneita lohduttanee se, että saamme maksaa omasta työstämme kertyvillä verovaroilla haastatellun elämän kuluja tästä päivästä hänen kuolemaansa asti. Siinä mielessä yhdyn hänen näkemykseensä, jonka mukaan tämä meidän järjestelmämme on tosiaan mätä. Niin on.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Vasemmalla laidalla
800 euron perustulo?

Kuinka naiiveja voivat olla maailman älykkäimmät ihmiset?

Maailman arvostetuin - ja ainoa suuren yleisön tuntema - tunnustus tieteellisestä työstä on Nobelin palkinto. Sellaiset jaetaan yhtä lukuun ottamatta Tukholmassa, Ruotsissa, sillä rauhanpalkinnon saaja palkitaan Oslossa, Norjassa. 

Palkinnon jakaminen Tukholmassa on juhlallinen tapahtuma, johon osallistuu koko Ruotsin niin sanottu kerma. Tänä vuonna palkintojenjaon järjestävä Nobel-säätiö sanoi muutama päivä sitten kutsuvansa tilaisuuteen kaikkien maiden suurlähettiläät. 

Tähän asiaan puuttui jopa poliittisesti vallaton kuningas Kaarle XVI Kustaa, joka kertoi olevansa hämmentynyt Venäjän suurlähettilään kutsumisesta. Niinpä Nobel-säätiö ilmoitti eilen, ettei se sittenkään kutsu Venäjän, Valko-Venäjän tai Iranin suurlähettiläitä.

Tapauksella ei tietenkään ole lähtökohtaisesti sellaista merkitystä, että siitä olisi kannattanut kirjoittaa blogimerkintää. Otin asian esille kuitenkin siksi, että se osoitti kuinka naiiveja voivat olla maailman älykkäimmätkin ihmiset (oletan Nobel-komitean jäsenten kuuluvan heihin). 

Komiteahan oli perustellut Venäjän suurlähettilään kutsua sillä, että he halusivat Nobel-palkinnon taustalla olevien arvojen tavoittavan myös ne, jotka eivät arvoja jaa. Ihan niin kuin Vladimir Putin, Aljaksandr Lukašenka tai Ali Khamenei eivät olisi tietoisia näistä länsimaisista arvoista ja ajatuksista. 

Voin kertoa arvoisalle Nobel-komitealle, että kyllä he ovat niistä tietoisia. Eikä siinä kaikki, sillä lisäksi he - niin sanotusti - pyyhkivät aivan tietoisesti perseensä kyseisillä arvoilla.  

Siksi voin vain kuvitella kuinka hauskaa Moskovassa, Minskissä ja Teheranissa on ollut edellä mainitun kolmikon seuratessa Nobel-komitean uskomatonta naiiviutta ja sinisilmäisyyttä. Sikäli nyt nähty farssi ei kuitenkaan ollut kovin yllättävä sen valossa, että juuri ruotsalaiset tuhosivat oman äärimmäisen hyvinvoivan ja turvallisen kansankotinsa 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun yhtä lailla naiivilla ja sinisilmäisellä maahanmuuttopolitiikalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erdogan on Ruotsin suhteen valitettavan oikeassa - mutta terroristeja ymmärretään myös Suomessa
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina
Onko poliittisen korrektiuden arvo suurempi kuin tieteen

Yhdeksän hyvää ja ja kymmenen kaunista - mutta valtio maksaa

SDP esitteli eilen kuntavaaliohjelmansa. Seuraavassa poimintoja siitä samassa järjestyksessä kuin ne tulivat vastaan demareiden pää-äänenkann... ei kun Suomen johtavan sitoutumattoman ja ehdottoman puolueettoman sanomalehden asiasta kertovassa jutussa. 

"Sdp haluaa yhdenmukaistaa omaishoidon kriteerit koko maassa ja korottaa omaishoidon tukea... Omaishoidon tuen määrää on tarkistettava ja siihen on varattava riittävät resurssit."

"Neuvoloiden palveluita on laajennettava tukemaan perheitä koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Neuvolakäyntejä on oltava riittävästi, jotta perheet saavat riittävää ja oikea-aikaista tukea."

"Puolue haluaa, että kunnissa panostetaan matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuuteen ja nuorisotoimintaan, jotta nuoret saavat tukea heti, kun sitä tarvitaan".

"Me haluamme, että jokaisessa kunnassa tehdään kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma ja että sen toimeenpanoa myös säännöllisesti seurataan... SDP haluaa, että poliisin, nuorisotyön, sosiaalihuollon ja koulun yhdistävän moniammatillisen ankkuritoiminnan toimintaedellytykset ovat kunnossa kaikissa kunnissa."

"Yritystoiminnan ja työllisyyden parantamiseksi Sdp haluaa parantaa kaavoituksen ja lupaprosessien sujuvuutta. Palvelujen ostoissa pitäisi korostaa paikallisuutta."

"Työllisyyden hoidossa puolue panostaisi yksilölliseen tukeen, koulutukseen ja palveluihin".

"Kuntien pitää puolueen mukaan siirtyä pois öljylämmityksestä omistamissaan kiinteistöissä. Asuntojen siirtymistä fossiilittomiin lämmitysjärjestelmiin pitää tukea."

"Liikenteen ja liikkumisen kehittämisessä on puolueen mielestä panostettava joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn, kävelyyn ja muihin ilmastokuormitusta vähentäviin liikkumismuotoihin... asuinalueet pitää suunnitella niin, ettei omaa autoa tarvita palveluihin, harrastuksiin ja työpaikoille liikkumiseen. Toimiva joukkoliikenne pitäisi turvata puolueen mielestä koko maassa kaupunkialueidenkin ulkopuolella."

Kuten arvoisa lukijani huomasi, on SDP:n vaaliohjelmassa luvattu paljon hyvää ja kaunista. Mutta se kaikki ei tietenkään tule ilmaiseksi. Onneksi puolue on miettinyt myös kuntien tulopuolta ja keksinyt siihen lyömättömän ratkaisun.

Puheenjohtaja Sanna Marinin mukaan nimittäin "valtion pitää vastata taloudellisesti siitä, että peruspalvelut pystytään järjestämään tasa-arvoisesti kaikissa kunnissa".

Päätin jättää edelle kirjoittamani ilman sen suurempia kommentteja, koska uskon, että te - arvoisat lukijani - ymmärrätte kyllä itsekin mitä SDP:n kuntavaaliohjelman meno- ja tulopuolen toteuttamisesta seuraisi. Ja miksi se juuri siitä syystä ei ole - ainakaan toivottavasti -  muuta kuin joukko ihania toiveita, joiden toteuttaminen ei ole sen enempää realistista kuin mahdollistakaan.

Sen näyttäisi huomanneen myös SDP:n hallituskumppani Keskusta, joka MTV3:n uutisen mukaan "väläytti perjantaina jopa hallituksesta lähtöä, jollei riittäviä talous- ja työllisyyspäätöksiä saada aikaan". Nähtäväksi jää, uskovatko tulevien kuntavaalien äänestäjät valtioneuvoston tähänastisista toimista huolimatta puolueen puheisiin. Ja jos uskovat, niin vaikuttavatko Keskustan vaatimukset jotenkin hallituksen politiikkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Katri Kulmuni ja poliittinen realismi
Antti Rinne linjasi hallituksen rahankäyttöä
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato

Maria Ohisalo vaati ihmisarvoista elämää veronmaksajan piikkiin

Minusta on ikävää, että ihmiset ovat sosiaalisen median myötä kuplautuneet yhä tiukemmin samanmielisten muodostamiin kupliin. Tämä näkyy esimerkiksi Twitterissä siten, että kussakin kuplassa elävät henkilöt blokkaavat toistensa pienimmästäkin erimielisyydestä.

Vaikka uskonkin, etteivät tämän blogin lukijat ole tässä asiassa pahimmasta päästä, päätin kuitenkin varmuuden vuoksi välittää heille itseni kanssa toisin ajattelevan sisäministerimme Maria Ohisalon (vihr) ajatuksenjuoksua. Siihen innoitti hänen alkuperäinen - käsittääkseni ihan omin pikku kätösin kirjoitettu ja poikkeuksellisen valaiseva - teksti, joka löytyy täältä.

Se kuuluu näin: "paperittomuus on ongelmallista niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Ilman oleskelulupaa maassa olevat ovat vaarassa syrjäytyä, ajautua tekemään rikoksia ja joutua itsekin rikollisten hyväksikäyttämiksi esimerkiksi ihmiskaupan uhreina. 

Pidän tärkeänä sitä, että hyödynnämme kaikki tehokkaat keinot, joilla voimme ehkäistä ihmisten jäämistä yhteiskunnan reunoille. Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa ihmisarvoisen elämän edellytykset on turvattava ihan jokaiselle."

Minun nähdäkseni sisäministerimme tahtoo edelle kopioimassani tekstissä käyttää hintaan katsomatta kaikki mahdolliset keinot, jotta maassamme laittomasti maleksivat ihmiset saisivat elää lopun ikäänsä hulppeaa elämää suomalaisen veronmaksajan piikkiin. Näin siksi, ettei heille syntyisi painetta maasta poistumiselle.

Valitettavasti minulla ei ole selvännäkijän kykyä eikä edes ajatuksenlukijan taitoa, enkä siksi osaa kertoa mistä syystä sisäministerimme ensisijainen hoivaamisvietti näyttäisi kohdistuvan turvapaikkajärjestelmää väärinkäyttäviin elintasopakolaisiin. Kovin outoa se kuitenkin on.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Ohisalo tyhmä vai epärehellinen?
Työoikeus laittomasti maassa oleville
Afgaanit shoppailemassa

Virosta vakava viesti

Helsingin Sanomat julkaisi jutun virolaisesta hallituspuolue Ekrestä. Siihen sisältyi yksi virke, joka kaikkien suomalaisten olisi hyvä huomata.

Puolueen puheenjohtajan mukaan virolaisten pitää nimittäin unohtaa pohjoismaat, sillä "niiden poliittinen paradigma ja yhteiskuntamalli on otettava varoituksena, ei esimerkkinä". Tämä tuli tietenkin monille pohjoismaalaisille yllätyksenä, koska yleensä täkäläistä yhteiskuntamallia on totuttu hehkutettavan - ainakin omissa medioissamme.

Virolaispoliitikon kommentti osoitti, että pohjoismaisuuden voi nähdä myös toisin kuin meillä on totuttu ajattelemaan ihan syystäkin: ovathan pohjoismaat usein kärjessä monenlaisiin kriteereihin perustuvissa hyvinvoinnin listauksissa. Herää siis kysymys siitä, miksi Ekren puheenjohtaja on päätynyt näkemykseensä.

Itse epäilen kyseessä olevan sen tosiasian havaitsemisen, ettei kovan verotuksen varassa toimiva hyvinvointiyhteiskunta voi toimia sillä tavoin avoimena kuin pohjoismaissa on vasemmistoliberaalissa hengessä toimittu. Siinähän käy niin, että tarjotut etuudet vetävät hyödyntäjiä globalisoituneesta maailmasta niin pitkään, että niiden tarjoajilta loppuvat resurssit.

Tarkoitan siis ihmisiä, jotka ovat kyllä valmiit ottamaan vastaan tarjolla olevat edut, mutta eivät tekemään osaansa niiden ylläpitämiseksi. Pisimmällä tässä kehityksessä on Ruotsi, jota olen itsekin pitänyt (esimerkiksi täällä) meille suomalaisille varoittavana esimerkkinä.

Lyhyesti sanottuna ongelma on siis se, ettei yhteiskunta voi olla samanaikaisesti sekä sosiaalidemokraattisia etuja tarjoava että kaikille tulijoille avoin. Tämän totesi myös Riikka Purra (ps) Ilta-Sanomien haastattelussa.

Hänen mukaansa "melkein 20 vuotta sitten havaitsin, että länsimaihin kohdistuva massasiirtolaisuus tulee muuttamaan yhteiskuntaamme, jossa korkean veroasteen avulla pidetään yllä hyvinvointijärjestelmää. Kun siitä tulee paljon muita nauttimaan, niin on selvää, että syntyy ongelmia."

Siksi ehdotan, että myös Suomen hallitus kiinnittää huomiota Virosta tulleeseen viestiin ja valitsee kumpaa se haluaa meille tuottaa: verovaroin kustannettuja laajoja palveluita vai hillitsemätöntä maahanmuuttoa, jossa turvapaikanhakemisen oikeus ajaa kaiken muun ohi. Tosiasia kun on, ettei molempia voi saada, vaan sellaisen kuvitteleminen on puhtaasti älyllistä epärehellisyyttä.

* * *

Muuten olen sitä mieltä, että kaikkien ihmisten pitäisi lukea professori Timo Vihavaisen eilinen blogimerkintä. Näin siitäkin huolimatta, että hän ehti viedä sen aiheen, josta olin aikeissa kirjoittaa tänään - mutta teki sen niin hyvin, ettei itselleni jäänyt mitään lisättävää eikä korjattavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle uutisoi maahanmuutosta
Virosta hieno esimerkki Suomelle
Uhka ja sen sivistynyt torjunta

Kaunis ajatus, mutta entä todellisuus?

Turkki hyökkäsi eilen Syyriaan kurdien hallitsemalle alueelle. Koska kirjoitin aiheesta jo eilen, eikä tuolloisiin ajatuksiini ole syytä lisätä muuta kuin muistutus yhteenottoa kotisohvalta seuraaville siitä, että sodan alkaessa totuus on aina ensimmäinen uhri. Ja sodan loputtua voimaan jää vain voittajan totuus.

* * *

Eteläisen sodan sijaan - niin mielenkiintoista kuin sitä onkin täältä turvallisesta Suomesta seurata - tahdon ottaa esille kotimaisen lapsikatomme, josta toimittaja Maija Aalto kirjoitti kolumnin. Siinä hän valitteli suomalaisen hyvinvointivaltion jääneen niin keskeneräiseksi, ettei enää edes lastenteko maistu.

Asiaa aikansa pyöriteltyään hän päätti kolumninsa kauniiseen nyt syntyville lapsille osoitettuun toiveeseen. Sen mukaan "ehkä se, että sinä olet harvinainen, pakottaa toimimaan toisin. Ehkä kun meillä ei enää ole vaihtoehtoja, meidän pitää oikeasti rakentaa Suomesta sinulle hyvä."

Toiveeseen olisi mukava yhtyä, mutta totuus taitaa olla, että nyt syntyvät ikäluokat joutuvat paljon kovemmille kuin lastensa tekemistä väistävä nykynuoriso. He joutuvat elättämään itseään suuremmat - ja yhä vanhemmaksi elävät - ikäluokat samalla kun maa monikulttuuristuu ja segregoituu työtä tekeviin ja hyvinvointipalvelujen varassa eläviin etnisesti erottuviin luokkiin.

Siten pelkään pahoin, että nyt syntyvät harvinaiset ja rakastetut vauvat tulevat aikanaan kiroamaan vanhempiensa ajattelemattomuuden ja ehkä pakon edessä myös purkamaan näiltä - ja siinä samassa myös itseltään - ne koko elämän mittaiset hyvinvointipalvelut, joista minun ikäluokkani vielä päässee nauttimaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, tekevätkö he omien lastensa elämän parantamiseksi enemmän positiivisia päätöksiä lastenhankinnassa. Vai jatkavatko kantasuomalaisen väestön alasajoa omassa ahdingossaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Suomen tulevaisuudesta eräiden tilastojen valossa
Kun minä kuolen...

HS väitti JHL:n aikovan jättää lapset ja vanhukset ilman ruokaa

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna, että "JHL protestoi irtisanomislakia kahden päivän lakolla, mukana yli 10 000 työntekijää, kouluissa ja vanhuspalveluissa ei välttämättä ruokaa – Tehy ja Super vuoronvaihtokieltoon".

Toisin sanoen lehti väittää JHL:n ottaneen poliittisessa protestissaan käyttöön lasten ja vanhusten ruokahuollon. Mikäli tämä pitää paikkansa, on mielenkiintoista nähdä kuinka suomalaiset siihen reagoivat.

Jos ruokahuolto todellakin keskeytyy, uskoisin koululaisten selviävän kotoa tuomillaan eväillä. Ainakin niiden, joiden kotiolot ovat kunnossa. Ja loputkin kyllä selviävät koulupäivän ruuatta ilman merkittäviä haittoja.

Toisin on vanhusten laita. Vaikka monet sukulaiset pitävätkin omistaan huolta, ei kaikille ikäihmisille taida riittää huolenpitäjiä. Kuka ottaa silloin vastuun heistä - etenkin silloin kun vanhus on jo muutenkin heikossa kunnossa.

Tilanteen tekee poliittisesti mielenkiintoiseksi se, että ay-liikkeen toiminta mitä ilmeisimmin kytkeytyy ainakin osittain SDP:n pyrkimykseen menestyä kevään eduskuntavaaleissa. Ja saattaa hyvinkin olla niin, että puolueen ja ay-liikkeen piirissä on laskettu ihmisten sympatian ruuatta jääviä lapsia ja vanhuksia kohtaan valuvan demareiden vaalikannatukseen.

Toisaalta on mahdollista, että ihmiset kauhistuvat ay-liikkeen pyrkimystä käyttää ihmisiä poliittisen pelin nappuloina. Ja tunnistavat demarit tapahtuneen taustavoimana sekä vetävät näiltä kannatuksensa pois.

Kumpi noista kahdesta vaihtoehdosta toteutuu riippunee lähinnä siitä, onnistuuko hallitus vai demarit paremmin mediapelissään. Tämä siis olettaen, että Helsingin Sanomien uutinen pitää paikkansa - sen sanon siksi, etten ihan tältä istumalta sittenkään usko, että vanhukset jätettäisiin poliittisen pelin takia ilman ruokahuoltoa.

Sellaista kun ei vain voi tapahtua sivistysvaltiossa eikä ainakaan hyvinvointivaltiossa. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kysymys on suomalaisen demokratian uskottavuudesta
Kumpi ompi parempi: työpaikka vai työttömyyskorvaus?
SAK oikein nauratti

Verotuksesta ja sen oikeutuksesta

Ruotsi yritti taannoin hyötyä pankkikonserni Nordeasta lisäämällä sen maksuja yhteiskunnalle. Tapahtuneen seurauksena pankki siirsi pääkonttorinsa maltillisemmin yrityksiään rahastavalle Suomelle.

Tänään taas kuulimme, että Apple aikoo kotiuttaa ulkomailla syntyneitä voittojaan ja maksaa niistä veronsa Yhdysvaltoihin. Se tekee yritysverotuksen 21 prosenttiin keventäneelle Trumpin hallinnolle lisätuloja 38 miljardia dollaria eli runsaat 31 miljardia euroa.

Asiasta kertoneen uutisen mukaan myös monet muut amerikkalaisyritykset aikovat seurata perässä. Nähtäväksi jää, kuinka suurista rahavirroista silloin puhutaan, mutta suuruusluokka on joka tapauksessa tuhansissa miljardeissa euroissa.

Applen päätös ei perustunut esimerkiksi Suomen 20% yritysverotukseen verrattuna alhaiseen yritysverotukseen, vaan tolkuttoman korkean 34% verokannan laskemiseen kohtuulliselle tasolle. Opimme tästä ehkä sen, ettei tolkuton ahneus näytä kannattavan globaalissa maailmassa edes suurvallan verottajalle.

Otin nämä kaksi tapausta esiin siksi, että niissä näkyy pohjoismaisen korkean verotuksen hyvinvointimallin Akilleen kantapää. Raha menee globaalissa maailmassa sinne, missä se on omistajan kannalta edullisinta.

Mikäli siis korkeaan verotukseen perustuva pohjoismainen hyvinvointimalli aikoo selvitä tulevaisuudessa, on sen pystyttävä ylläpitämään rahoituspohjansa. Siksi maamme hallitus on lähtenyt ajamaan esimerkiksi työttömien aktivoimista, josta kirjoitin eilen. Ja on tarvittaessa valmis alentamaan yritysverotustaan, joka tällä hetkellä on kutakuinkin samalla tasolla kuin Trumpin alentama USA:n yritysverokanta.

Samasta syystä Vesa Vihriälä kirjoitti vieraskynässään, "enää ole varaa ajatella, että yhteiskunnan varoja voitaisiin käyttää hyväosaisten kansalaisten elintapojen ylläpitämiseen. On aika unohtaa koulutusta vastaavan työn käsite."

Tämä on yksinkertaista matematiikkaa: mitä useampi ihminen on töissä ja maksaa veroja, sitä pienemmällä verotuksella heistä kukin selviää. Jos verot jäävät yhä harvempien maksettavaksi, sitä vähemmän heillä on enää maksuhalukkuutta, jolloin hyvinvointivaltion tulopohja rapautuu.

Asian toinen puoli on se, että hyvinvointivaltion verotuksen taso voi olla hiukan muita korkeampi ainoastaan, mikäli verovelvollinen - oli se sitten yksityinen tai yritys - saa maksetulle verolle häntä tyydyttävän vastineen tavalla tai toisella. Tämä tarkoittaa sitä, että verovarojen käytölle tulee olla maksajan hyväksyntä.

Ja juuri siksi Ruotsi teki virheen lähtiessään rahastamaan Nordeaa peittääkseen siihen täysin liittymättömiä yleisiä - arvattavasti paljolti maahanmuutosta syntyneitä - kuluja. Ruotsalaisten mukaan Nordean olisi pitänyt osoittaa jopa "patrioottista lojaliteettia". No, sellaistahan ei suuryrityksillä enää ole, jos on koskaan ollutkaan.

Täsmälleen samasta syystä ei verovaroja tulisi käyttää myöskään Suomessa sellaisiin tarkoituksiin, joita veroja maksavan kansan tai yritysten enemmistö ei hyväksy. Jos maamme hallitukset osaavat noudattaa tätä ohjenuoraa, lienee maallamme hyvä tulevaisuus hyvinvointivaltiona myös tulevaisuudessa. Jos ei, niin sitten ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouttamme vaivaa turvallisuushakuisuus
Apple joutuu oikeuteen, mutta löytyykö todisteita?
Nordean päätös ja muita hyviä uutisia

Menestyksen avaimia kaikille Ylä-Savosta

Silmiini sattui vasta nyt Taloussanomien juttu Ylä-Savon yritystoiminnasta. Suosittelen artikkelin lukemista alusta loppuun etenkin niille, jotka asuvat riutuvalla maaseudulla ja taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla.

Siltä varalta, ettei arvoisa lukijani kehotuksestani huolimatta klikkaisi auki alussa mainittua Taloussanomien juttua, kopioin ennen omien johtopäätösteni tekemistä muutaman suoran lainauksen siinä haastatelluilta ihmisiltä.

* * *

Onnistumisen edellytyksistä: "Ylä-Savossa on useita onnistumisen tarinoita Koljonvirralla taistelleesta Sven Tuuvasta Einari Vidgreniin tai Sarvelan veljeksiin tai Genelecin huippukaiuttimiin. Niille on yhteistä peräänantamattomuus ja onnistuminen."

Menestyvästä kulttuuriympäristöstä: "aivan kuten ihmiset ja eläimet pyrkivät levittämään geenejään, samalla tavalla kulttuurigeenit eli meemit pyrkivät leviämään. Ja tarinoiden kertominen ovat kustannustehokkain tapa levittää meemejä."

Ideologisista työttömistä: "kuka maksaa sellaisen elämän? Jos työttömyys on oma valinta, miksi yhteiskunnan pitäisi se rahoittaa?"

Työmoraalista: "täällä ihmiset ovat oppineet tekemään töitä".

Opettaja nuorisosta: "oppilaat ovat täällä tunnollisia ja suhteellisen ahkeria". Sekä nuoren itsensä suusta: "uskon, että täältä löytyy työtä".

Kesätöistä: "se oli ihan hauskaa".

Yhteiskunnan roolista: "elinvoimaisen yritystoiminnan ja alueen ihmisten kannalta tarpeellisten oikeuslaitos- ja terveydenhuoltotoimintojen leikkausajatukset huolettavat. Se voi vaikuttaa kielteisesti ihmisten muuttohalukkuuteen ja yritysten työvoimansaantiin."

* * *

Taloussanomien kirjoitus vahvistaa sen, mistä olen muutamaankin kertaan kirjoittanut. Esimerkiksi tässä kirjoituksessa totesin, että "jos maaseutua halutaan pitää asuttuna, on siitä ensisijainen vastuu asukkailla itsellään. Perinteisistä maaseudun elinkeinoista ainoastaan metsätalous ja turkistarhaus ovat taloudellisesti kannattavia. Sen sijaan varsinainen maatalous elää tukiaisten varassa ja näivettyy heti, mikäli tuet lakkaavat.

Niinpä maaseudulle tarvittaisiin uudenlaista taloudellista toimeliaisuutta, erityisesti yrittäjyyttä... avaimet maaseudun tulevaisuudesta ovat kunkin pitäjän nuorison käsissä: onko heidän kotiseuturakkaudellaan riittävästi voimaa, jotta heistä riittävä osa innostuu yrittäjyydestä kotipaikkakunnallaan sen sijaan, että tyytyisi ison kaupungin tarjoamiin mahdollisuuksiin."

Tulevaisuuden rakentaminen omin käsin koskee tietenkin muitakin kuin suomalaisia maaseudun asukkaita. Kyllä hyvinvoinnin avaimet ovat yhtä lailla taantuvien kaupunkien tai kehitysmaiden asukkailla itsellään.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että myös Suomeen saapuneilla ja saapuvilla maahanmuuttajilla pitäisi olla vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Näin riippumatta siitä olivatko heidän muuttonsa motiivit pakolaisuudesta tai elintason nostamisesta lähteviä.

Ja ihan lopuksi: viime kädessä vain järjen käytöllä, uskalluksella, nokkeluudella, ahkeruudella ja tahdolla voi menestyä. Ja toisin päin: etenkään sellaisilla yhteisöillä ei ole tulevaisuutta, joiden piirissä ei edes haluta ottaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Sellainen kulttuuri on katoava meemi viimeistään siinä vaiheessa kun sen suosio saavuttaa hyvinvointiyhteiskunnan rapauttavan tason.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Helsingin asuntopula ja maaseutu

Miksi meillä on tekemätöntä työtä?

Helsingin Sanomat kaipaa työtä 10 000 turvapaikanhakijalle. En tällä kertaa puutu itse jutun pääsanomaan, vaan tartun kiinni sen sivujuonteeseen.

Jutussa ISS palveluiden henkilöstöjohtaja nimittäin toteaa, että "tekemätöntä työtähän riittää, myös sellaista, mikä ei suomalaisia kiinnosta". Hän tarkoittanee siivoustyötä, joka lienee tänä päivänä ainakin pääkaupunkiseudulla lähinnä maahanmuuttajien ja vierastyöläisten harteilla.

Henkilöstöjohtaja siis antaa ymmärtää, ettei työnteko kiinnosta suomalaisia. Ensinnäkin hän sortuu tässä yleistykseen - kyllä kaikki työnteko kiinnostaa erittäin monia. Mutta on hän myös oikeassa - on suomalaisissa myös paljon sellaisia, joita se ei kiinnosta.

Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu käsittääkseni kolmenlaisia henkilöitä. Ensimmäisen muodostavat irtisanotut tai vastavalmistuneet jonkin tutkinnon suorittaneet miehet ja naiset, jotka odottavat mieluummin oman alansa töitä kuin ryhtyvät heikompipalkkaisiin ja vähemmän arvostettuihin hommiin.

Ja toisen sellaiset henkilöt, jota tyytyvät siihen elintasoon, jonka sosiaaliturva heille tarjoaa. Näiden lisäksi kolmas iso ryhmä ovat elämänhallintansa menettäneet ja siksi työkyvyttömät.

Jälkimmäisiä lienee työhaluista riippumatta vaikea työllistää millään keinolla, joten heidän paikkansa ei oikeastaan edes ole työttömien joukossa vaan hoidossa tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Sen sijaan kahden muun ryhmän osalta voidaan todeta, että heidän kiinnostustansa työntekoon ehkäisee tehokkaasti yhteiskuntamme turvaverkko.

Jos me siis haluamme nämä ihmiset töihin, tulee meidän muokata tuota turvaverkkoa siihen suuntaan, että se motivoi näitä ihmisiä ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Se tarkoittaa vähemmän rahaa ja etuuksia sekä kannustinloukkujen purkamista.

Rahan ja etuuksien oikean tason saavuttamiseksi on käytettävissä monia keinoja riittävän alhaisesta kansalaispalkasta ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämiseen ja työttömän peruspäivärahan supistamiseen. Selvää siis kuitenkin on, että niin kauan kuin meillä on työhaluttomia ihmisiä, on hyvinvointivaltiomme turvaverkon rakenteissa ja/tai tasossa valuvika, joka tulisi korjata pikaisesti.

Ja ennen kuin arvoisa lukijani ryhtyy puhumaan työttömän rahojen riittämisestä elämiseen totean, ettei työtä tekemättömän mukavaan elämiseen riittävä toimeentulo saa olla työvoimapolitiikan tai hyvinvointivaltion tavoitteena, vaan ihmisen työllistäminen yhteiskunnan kannalta järkevän työn pariin. Siis vaikkapa siivojaksi, josta saatavilla tuloilla itse kukin voi sitten elättää itsensä.

Siten myös työttömän etuuksien taso on asetettava sellaiseksi, ettei kukaan jätä vapaehtoisesti vastaanottamatta tarjolla olevaa työtä. Ei edes sellaista, jonka yhteiskunnallinen arvostus ja palkkataso ovat alhaiset.

Ja joka tapauksessa maahanmuuttajien haaliminen korvaamaan turvaverkon varassa elävien ihmisten työpanosta yhteiskunnassa ei ole kansantaloudellisesti, sosiaalisesti, yhteiskuntapoliittisesti eikä edes ekologisesti kestävä ratkaisu, vaan se johtaa ainoastaan ojasta allikkoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EK päätti palata neuvottelupöytään - tositarkoituksella
Työpaikat siirtyvät terveydenhuollosta IT-alalle - irakilaisistako uusia linustorvaldseja?
Köyhät kyykkyyn vai töihin?

Demarit kriisissä, mutta miksi?

Suomessa demareiden kannatus putosi eduskuntavaaleissa alemmaksi kuin koskaan ennen suomalaisen demokratian historiassa. Niinpä puolueessa käy kova kuhina kannatuksen palauttamiseksi. Toisaalta julkisuudessa jo ehdoteltu koko vasemmiston, siis SDP:n ja vasemmistoliiton katoamista suomalaisesta politiikasta.

Entä miten suomalaiset demarit mahtavat suhtautua mielipidetiedusteluun läntisestä naapuristamme, missä demarien kannatus on pudonnut jo 25,9 prosenttiin. Toki lukema olisi kova suoritus Suomessa, mutta Ruotsissa sekin on katastrofi sosiaalidemokratian kannattajille.

Mitä on tapahtunut? Mihin on kadonnut pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannatus? Vai onko niin, ettei hyvinvointivaltion kannatus ole kadonnut mihinkään, vaan demarit ovat itse kadottaneet järkensä - ja tehneet sen mukaista politiikkaa.

Jotain vihiä voi saada siitä, että Suomessa demareiden paikan ovat ottaneet Perussuomalaiset ja Ruotsissa puolestaan Ruotsidemokraatit. Samaan aikaan Brittien työväenpuolue on vaikeuksissa kun ääniä, joskaan ei vielä parlamenttipaikkoja, on haalinut paikallinen Itsenäisyyspuolue.

Olisiko demareiden siis aika katsahtaa lopultakin peiliin ja havaita ajavansa sellaisia asioita, joilla on kovin vähän kannatusta kansan parissa. Ja sen jälkeen tehdä linjanmuutos.

Siis vähän samaan tapaan kuin pitkäaikainen presidenttimme Urho Kekkonen teki vaihe vaiheelta vuosien 1932 ja 1944 välillä. Paasikiven sanoin: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?
Ratkaisuehdotus Helsingin asuntopulaan ja maaseudun näivettymiseen
Ottaako Soini Rinteestä selvää?

Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin

Länsimaiden hyvinvointi on kasvanut teollisesta vallankumouksesta lähtien ennennäkemättömälle tasolle. Tämän kehityksen taustalla on ollut vielä syvällisempi muutos, eli 1500-luvulta alkanut tieteellinen vallankumous, jonka seurauksena syntynyt teknolognen kehitys on mahdollistanut teollisuuden lisäksi myös sananvapauden ja koko väestöä koskevan länsimaisen demokratian.

Viime vuosina länsimaissa ovat kuitenkin vahvistuneet monet vaihtoehtoiset näkemykset. Esimerkiksi luomun käyttöä vaaditaan lisättäväksi, geenitekniikan käyttöä kiellettäväksi ja yksittäisten ihmisten tasolla myös rokotuksista halutaan kieltäytyä. Nämä näkemykset liittynevät ajatusmaailmaan, jonka mukaan luonnonmukainen olisi jotenkin parempaa tai terveellisempää kuin nykyisin vallitseva korkean teknologian tuote.

Samalla unohdetaan, että Suomessakin kuoli ihmisiä nälkään vielä 1860-luvulla ja monia halvaantui polion seurauksena myös sotien jälkeen. Näyttääkin siltä, että "luonnonmukaisen" elämäntavan mennyt kurjuus on haihtunut kollektiivisesta muististamme turhan tehokkaasti ja tilalle on tullut romanttinen ajatus paremmasta menneisyydestä.

Tällaisen romantiikan petollisuudesta on nyt saatu muistutus Yhdysvaltain länsirannikolla, missä ihmiset ovat viime vuosina jättäneet yhä useammin ottamatta rokotuksia. Sen seurauksena on syntynyt viruspidemia, jonka seurauksena ainakin 170 ihmistä on sairastunut tuhkarokkoon. Siis tautiin, joka on tehokkaiden rokotusohjelmien avulla käytännössä hävitetty länsimaista, koska sillä on vakavia jälkitauteja.

Tässä onkin länsimaisen elämäntavan suuri tragedia. Salliessamme sananvapauden ja ihmisten oman valinnan syntyy aina vastavirta, joka saattaa olla yhteiskunnan kehityksen kannalta hyödyllinen, mutta toisinaan kannattajilleen jopa vaarallinen, kuten edellä totesin.

Toisin on diktatuureissa, joissa omasta mielestään valistunut vallanpitäjä tekee päätökset kaikkien puolesta. Sellaisesta saimme viimeksi lukea tänään, kun YK julkisti arvionsa Eritrean ihmisoikeustilanteesta. Se on yhdellä sanalla sanoen kammottava.

Länsimaiden marginaalisia vastavirtaryhmiä päivitellessä olisikin ehkä hyvä muistaa arabialaista sananlaskua, jonka mukaan "koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee". Näin myös demokraattinen länsi, jossa vapaa tutkimus, taloudellinen toimeliaisuus ja kaikille kuuluva sananvapaus luovat hyvinvointia.

Mutta samalla on syytä vaalia sen perustaa, ettei edellä mainittuja hyvinvoinnin edellytyksiä murrettaisi väärillä valinnoilla ja järjestelmän perusteita horjuttamalla. Siitäkin on olemassa valitettava esimerkki, eli vielä minun lapsuudessani hyvinvoivan Libanonin väestörakenteen ja yhteiskuntarauhan romuttaminen naapurivaltojen toimesta. Kukapa enää kutsuisi vakavissaan Beirutia Lähi-Idän Pariisiksi?

Ilmaistakoon Libanonin opetus tässä vaikkapa omalla arabialaisvaikutteisella lausahduksella näin: "koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin". Juuri nyt se tarkoittaa länsimaisen kulttuurin puolustamista kaikkien aikojen suurimman kansainvaelluksen pyörteissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkoittamisesta saa ilmaa siipiensä alle
Maahanmuutto lisää luovuutta, rikkautta ja värinää
Terrorismin uhka muuttaa maailmamme

Alkavatko poliisin vastaiset mielenosoitukset Suomessa?

Oulussa somalitaustaisen henkilön tekemä kirvessurma on saanut huomattavan paljon palstatilaa. Kaksi miestä - ilmeisesti ravintolaan pääsyn eväämisen takia kostoksi - tappaneen kirvesmiehen toiminta oli brutaalia, ja lopuksi hän vielä kuoli hyökättyään murhavälineen kanssa poliisin kimppuun.

Somalimiehen uuden aggression välitön syy oli se, että poliisi tuli ottamaan kiinni häntä surmista epäiltynä. Tämän päivän pikku-uutinen puolestaan kertoo, ettei kirvesmiehen ampuneen poliisin toiminta joudu edes esitutkintaan, koska tämän ei ole syytä epäillä toimineen sääntöjen ja ohjeiden vastaisesti.  

Tapahtuneen perusteella voidaan siis hyvällä syyllä kysyä, onko tämä rasismia. Tai voitaisiin, jos eläisimme Yhdysvalloissa. Siellähän on jo pitkään mellakoitu samantapaisista tapauksista, joissa valkoinen poliisi on ampunut päällensä käyneeen erivärisen henkilön. 

Miksi meillä Suomessa siis ei ole odotettavissa mielenosoituksia? Onko suomalaisten kansanluonne erilainen kuin amerikkalaisten? Vai toimiiko media eri tavalla? Vai onko luottamuksemme poliisin toimintaan suurempi.

Ehkäpä osansa on noilla kaikilla. Lisäksi on huomattava, ettei Suomessa ole historiallisena painolastina suurta mustaihoista vähemmistöä. Koska sellaista kuitenkin ollaan rakentamassa kovaa vauhtia  ja pahasti Ruotsin perässä ns. humanitaarisen maahanmuuton keinoin, voitaneen tulevina vuosikymmeninä myös meillä varautua siihen, että poliisin ammuttua tummempihipiäisen saamme seurata jälkinäytöksinä eriasteista tuhoa aiheuttavia mielenosoituksia.

Eikä niihin osallistu pelkästään maahanmuuttajia, vaan mukana tulee olemaan poliittisen kenttämme vihervasenta laitaa kulkevia kantasuomalaisia nuorukaisia. Tästähän olemme saaneet esimakua kaikenlaisten kuokka- ja kiekkovieraiden muodossa. 

Lähitulevaisuudessa saatammekin joutua komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen lailla totemaan, että "tot­ta kai ha­vah­dut­taa, kun yht­äk­kiä on so­ti­laat ka­dul­la unio­nis­sa, jo­ka on pe­rus­tet­tu rau­hal­le ja va­pau­del­le". Mutta onneksi hiljainen, yksituumainen ja rauhallinen pohjoismainen hyvinvointivaltio on silloin jo kauas taakse jäänyttä elämää, jota vain vanhemmat ihmiset muistelevat. 

Ellemme sitten päätä toisin demokraattisissa vaaleissa kun se vielä on mahdollista. Seuraavaa mahdollisuus siihen on ensi huhtikuun 19. päivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Persialaista pallopeliä

Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?

Monikulttuurinen epäluulo johti kaksoismurhaan

Kyllä romanit opettavat

Tämän aamun uutinen kertoo siitä, kuinka Romanian romanit pelastivat lumenluontiyrittäjän, joka ei muuten olisi saanut työvoimaa. Yrittäjän mukaan siksi, että suomalainen systeemi rokottaa työttömältä suomalaiselta työttömyyspäivärahaa, mikäli nämä ottavat vastaan lyhytaikaista työtä.

Olettaen ettei romanien työehtoihin, asumiseen ja maassaoloon liity mitään laitonta, on uutinen sekä erittäin positiivinen että jälleen kerran suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän suurimman ongelman osoittava. Siis yhtäaikaisen kannustuksen sekä työttömyyteen että työvoimapulaan.

Samalla uutinen kertoo siitä, ettei kaikilla Romanian romaneilla ole ongelmia työnteossa, vaikka isolla osalla onkin. On hyvä, että näistä ahkerista romaneista uutisoidaan suomalaisessa mediassa, ja olisi vieläkin parempi, jos heistä tehtäisiin esikuva muille Suomeen saapuneille Itä-Euroopan romaneille.

* * *

Suomalaisille poliitikoilla on jo vuosikymmenten ajan on riittänyt parranpärinää ja heltanheilutusta suomalaisen verotuksen kannusteloukuista. Miten olisi, jos niille lopultakin tehtäisiin jotain?

Minä ehdotan ratkaisuksi samaa kuin olen aiemminkin tehnyt, eli kansalaispalkkaa. Sen tasona voisi olla sama kuin romanit saisivat päivän uutisen mukaan työttömänä kotimaassaan eli 300 euroa. Harkinnanvaraista tukea ei olisi, eikä syntyisi kannustinloukkuja.

Näin työllistäminen tulisi työnantajille merkittävästi nykyistä halvemmaksi, koska palkkatasoa voitaisiin pudottaa tuolla yhteiskunnan maksamalla 300 eurolla työntekijän tulojen kärsimättä. Samalla työttömyys käytännössä katoaisi, koska Suomessa on paljon sellaista nyt teekemättömäksi jäävää työtä, jota kannattaisi teettää 300 euroa halvemmalla kuin nykyinen minimipalkka.

Näin ei myöskään tarvittaisi romanialaista halpatyövoimaa, koska muutamalla sadalla eurolla ei juuri kukaan halua elää Suomessa, joten myös kantaväestölle alkaisi taas kelvata kaikenlainen työ. Etenkin kun pääkaupunkiseudulla muutamalla sadalla eurolla ei saa edes asuntoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Kansalaispalkka

Portugalin ja Suomen eläkeläiset

Iltalehti kertoo, että Suomessa asuu noin 10 000 eläke-ikäistä ulkomaan kansalaista. Jutussa ei kerrota heidän taloudellisesta asemastaan sen enempää, mutta esimerkkinä käytetään Suomeen kolme vuotta sitten saapunutta 66-vuotiasta kielitaidotonta kurdinaista.

Saman lehden toisessa kirjoituksessa kerrotaan suomalaisista eläkeläisistä Portugalissa. He ovat hakeutuneet Algarveen, koska Portugali tarjoaa yksityiseltä sektorilta eläkettä nauttiville ihmisille kymmenen vuoden verovapauden. 

Portugalin ilmeisenä päämääränä on lisätä rahavirtaa Suomesta Pyreneiden niemimaalle, mikä on varsin ymmärrettävää ottaen huomioon entisen suurvallan taloudellisen tilanteen. Suomen motiivina lienee tarjota seniorikansalaisilleen valinnanvapaus.

Tässä tilanteessa eläkeläisten maastamuuton saldo on Suomen kannalta ehkä aavistuksen epäselvä, koska sekä verotuotto että yhteiskunnassa kiertävä rahamäärä supistuvat. Toisaalta myös eläkeläisten palveluihin käytettävät julkiset menot pienenevät. 

Sen sijaan ikääntyvien muutaman vuoden maassa olleiden lukutaidottomien eläke-ikäisten maahanmuuttajien osalta Suomen saldo on mitä todennäköisimmin vahvasti negatiivinen. Näin siksi, etteivät nämä ihmiset  ole tehneet työelämäänsä Suomessa, eivätkä siten vahvistaneet talouttamme tai kerryttäneet eläkekassoja. Eivätkä heidän kotimaansa myöskään lähetä tulijoille eläkkeitä Suomessa käytettäväksi, kuten suomalaiset eläkeyhtiöt Portugaliin. 

Kuitenkin luku- ja kielitaidottomatkin eläkeläiset nauttivat Suomessa verovaroin kustannetuista palveluista siinä missä muutkin maamme eläke-ikäiset - ainakin jos ovat palveluista tietoisia. Tätä tietoisuutta lisäämään nämä ihmiset saavat ensin siteeraamani jutun mukaan vertaisohjausta löytääkseen tarvitsemansa palvelut. Rahoitusta tähän tarkoitukseen on myöntänyt ainakin Raha-automaattiyhdistys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sirpa Paatero pahana humanitaaristen kriisien puolesta

EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille

Eläkeiän nostostako ratkaisu nuorisotyöttömyyteen?

Kanada siirtyy kohti kontrolliyhteiskuntaa

Terroristit ovat iskeneet viime päivinä kahdesti Kanadassa. Molemmilla kerroilla tekijä saatiin kiinni, mutta vasta kun hän oli tehnyt hirmutyönsä.

Kanada on ollut hyvin erilainen paikka kuin eteläinen naapurinsa Yhdysvallat; yhteiskuntana kuin vauraampi painos kolmenkymmenen vuoden takaisesta pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, jossa ihmiset ovat voineet elää turvassa sekä väkivallalta että henkilökohtaiselta taloudelliselta katastrofilta.

Mutta viime päivien tapahtumien jälkeen tylsä kanadalainen lintukoto jäänee unholaan ja monikulttuurinen onnela ottaa lopulta paikkansa sen elämänmuotona. Väestöltäänhän Kanada on USA:n lailla ollut monietninen alusta asti, mutta korkea hyvinvoinnin ja sosiaaliturvan taso on ylläpitänyt yhteiskuntarauhaa.

Islamin ja islamismin nousun myötä maailma on kuitenkin ajautunut uuteen tilaan. Siinä radikalisoitumisen taustalla ei ole kenenkään henkilökohtainen pahoinvointi tai kaltoin kohtelu, vaan oman fanaattisen ajatusmaailman ja alkeellisen yhteisöllisyyden harhoihin perustuvat mielipuoliset harhat. Tämän kehityksen airuina ovat olleet ennen kaikkea länsimaihin päällisin puolin hyvin integroitunut pilvenpiirtäjälentäjä Mohamed Atta sekä rikas perijä ja terroristipäällikkö Osama bin Laden.

Montrealin ja Ottawan tapahtumien jälkeen suren turvallisen kanadalaisen yhteiskunnan katoamista. Ja valitettavasti myös suomalaisen, kuten sisäministerin tuoreesta lausunnosta voimme päätellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle?
Afrikkalaiset aktiivisina - EU suunnittelee taakanjakoa
ISIS osaa teurastamisen ja mediapelin