Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka

Helsingin Sanomat kirjoitti irakilaisesta, joka on saanut kaksi kertaa oikeuden vahvistaman kielteisen päätöksen turvapaikkahakemuksiinsa, mutta ei halua poistua maasta. Tapaus ei ole ainutkertainen, vaan näitä esiintyy yhä enemmän.

Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero varoitti taannoin, että perusteettomasti turvapaikkaa hakeneiden maan alle painumisesta seuraa rikollisuuden lisääntymistä. Tämän vahvistaa omalta osaltaan myös HS:n haastattelema turvapaikanhakija, joka ilmoitti jutussa ryhtyvänsä varastamaan, jos veronmaksajan piikki hänen elättämisekseen pannaan kiinni.

HS:n juttu osoittaa jälleen kerran, että olisi tärkeää huolehtia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden poistumisesta. Esimerkiksi Saksassa on yli 100 000 ja Ruotsissa yli 14 000 näkymättömiin painunutta laitonta maassaolijaa.

Suomessa heitä on merkittävästi vähemmän, joten asialle olisi paras löytää ratkaisu juuri nyt, kun se olisi vielä jollain tavalla hallittavissa. Hyvä uutinen tässä on se, että asiaa on ajateltu myös sisäministeriössä, joskin esillä on ollut etenkin rikollisen mielenlaadun omaavien tulokkaiden suhteen täysin riittämättömiä keinoja.

Ehdotan sisäministeriölle tässä, että nyt harkinnassa olevien ilmiselvästi tehottomien toimien sijasta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita varten perustettaisiin turvapaikka, jossa saisi minimielatuksen työvelvollisuuden täyttämällä. Turvapaikassa voitaisiin hyödyntää sinne sijoitettujen henkilöiden ammattitaitoa, jonka varaan voitaisiin pystyttää esimerkiksi alihankintaa suomalaiselle teollisuudelle.

Koska turvapaikkaan sijoitettaisiin laittomia maassaolijoita, tulisi se eristää tehokkaasti muusta yhteiskunnasta. Parasta olisi, mikäli turvapaikka voitaisiin sijoittaa maamme rajojen ulkopuolelle esimerkiksi vuokraamalla Venäjältä sopivat tilat.

Ellei se ole mahdollista, niin joka tapauksessa olisi huolehdittava siitä, ettei turvapaikasta poistuminen olisi kovin houkuttelevaa. Siksi sen ympärille pitäisi rakentaa riittävät liikkumisesteet ja palkata vartijat huolehtimaan paikan turvallisuudesta sekä sen asukkaiden että ympäröivän yhteiskunnan kannalta. Näin syntyisi myös työpaikkoja vartijan koulutuksen saaneille.

Turvapaikasta pitäisi tietenkin päästä pois välittömästi, mikäli suostuisi palaamaan kotimaahansa. Poistumista tulisi kuitenkin valvoa esimerkiksi varmistamalla, että hankitut lentoliput on käytetty. Jos poistumisen yhteydessä alkaisi esiintyä väärinkäytöksiä, voitaisiin tietenkin siirtyä järeämpiin keinoihin kuten lentokoneeseen saattamiseen.

Turvapaikan perustaminen olisi veronmaksajalle luonnollisesti hyvin kallista: kustannukset nousisivat hyvinkin kymmeniin miljooniin euroihin. Ajan myötä se kuitenkin tulisi merkittävästi halvemmaksi kuin maahan rikoksilla elämään jäävien ulkomaalaisten kasvava joukko.

Turvapaikan pyörittämisen juoksevat kulut tulisi tietenkin pyrkiä kattamaan sinne sijoitettujen henkilöiden työn tulokset myymällä. Perustamisvaiheessa siihen sijoitetuille kymmenille miljoonille saataisiin vastinetta tänne pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrän laskiessa ja sitä kautta syntyvistä miljardiluokan säästöistä.

Näin tarkasteluna laittomien maassaolijoiden turvapaikka olisi siis veronmaksajan kannalta erittäin kannattava sijoitus. Siten ainoa asia jota tarvitaan on poliittinen rohkeus tehdä päätös Suomeen kohdistuvan turvallisuusuhan ratkaisemisesta perustamalla laittomille maassaolijoille turvapaikka ja ryhtyä rakentamaan sellaista mahdollisimman pikaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kajaanin ja Itäkeskuksen tapaukset on tutkittava ja uutisoitava näyttävästi
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Maahanmuuttajien laittomat bisnekset