Miksi suomalainen lehdistö vaikenee muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta?

Syyrian uuden hallinnon kuherruskuukausi muun maailman kanssa on ilmeisesti päättynyt, sillä suomalaismedioiden uutiset kertoivat sen surmanneen aiemman hallitsijan Bashar al-Assadin heimoveljiä eli alaviittejä summittaisissa teloituksissa. Lisäksi Eija-Riikka Korhola kertoi myös kristittyjä tapetun joukoittain. Asian vahvistaa Newsweekin tuore artikkeli.

Sinänsä tämän ei tietenkään pitäisi yllättää ketään, sillä valtaa pitävällä Hayat Tahrir al-Šamilla on juuret terroriteoistaan tunnettuun Al-Qaidaan. Sen sijaan on outoa, että suomalaiset valtamediat - kuten Yle ja Helsingin sanomat - ovat vaienneet kokonaan kristittyjen vainosta. 

Asia liittyy muutaman päivän takaiseen yhdenvertaisuusvaltuutetun vaatimukseen siitä, ettei kristinuskon takia vainoamista saisi käyttää kriteerinä valittaessa Suomeen otettavia kiintiöpakolaisia. Tästä syystä on tärkeää, että kristittyihin kohdistuvat vainot Syyriassa tuodaan esille edes sosiaalisessa mediassa - jollaiseksi kai blogitkin luetaan. 

Sama koskee toki myös esimerkiksi Afganistania, missä Open doors -järjestön mukaan maata hallitsevan Talebanin murhaajat kulkevat ihmisten ovelta ovelle löytääkseen ja tappaakseen maassaan elävät kristityt. Tai Kongoa, missä islamistit ovat viime viikkoina - saman järjestön mukaan - tappaneet joukoittain ihmisiä näiden kristinuskon takia. 

Tästä syystä voi vain ihmetellä suomalaisen lehdistön harjoittamaa tiedon pimittämistä, joka näyttää sikäli tarkoitukselliselta, että esimerkiksi edelle linkittämässäni Newsweekin artikkelissa on käsitelty sekä Syyrian alaviittien että kristittyjen kokemaa vainoa. Eli tieto tästä asiasta on ollut journalisteille helposti saatavissa. 

Siksi voidaan vain toivoa, etteivät suomalaisten valtamedioidenkin toimituskunnat ole - yhdenvertaisuusvaltuutetun tavoin - muslimikiimassa, vaan kertovat lukijoilleen jo tänään myös muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta. 

Sinänsä en kaipaa Suomeen ensimmäistäkään kiintiöpakolaista, mutta jos sellaisia otetaan tänne, tulisi - jo pelkästään terveen järjenkäytön perusteella - valita ensisijaisesti ihmisiä, joita vainotaan heidän henkilökohtaisen poliittisen ja/tai uskonnollisen vakaumuksensa takia ja joilla on mahdollisimman hyvät edellytykset sopeutua Suomeen. Muslimien vainoamat kristityt täyttävät molemmat mainitsemani vaatimukset keskimäärin merkittävästi paremmin kuin aiemmin Suomen kiintiöpakolaisvalinnoissa korostuneet Allahin seuraajat. Ja siksi heillä tulisi olla etusija näihin nähden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?
Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta
Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?

EU:n 7,4 miljardin euron avustuspaketti on älyllistä epärehellisyyttä

Älyllinen epärehellisyys on Wikipedian mukaan epärehellisyyttä ajattelussa tai kommunikoinnissa. Siis esimerkiksi sellaisen näkökulman kannattamista, jonka itse tietää vääräksi tai harhaanjohtavaksi tai toimimista sellaisen asian puolesta, jonka todenperäisyyttä ei ole vaivautunut selvittämään tai sellaisten asiaankuuluvien seikkojen kertomatta jättäminen, jotka tietää oleelliseksi.

Samaisen lähteen mukaan retoriikka on älyllistä epärehellisyyttä, kun sitä käytetään vahvistamaan omaa agendaa tai itselle tärkeitä uskomuksia huolimatta muuta osoittavista todisteista. Ja juuri tämä tulee mieleeni kerta toisensa jälkeen, kun luen humanitaariseen maahanmuuttoon liittyviä uutisia. 

Tänään näin kävi, kun silmiini sattui otsikko, jonka mukaan "EU maksaa pian Egyptillekin siirtolaistulvan pidättelystä – huoli kahdesta rajasta". Nämä rajat ovat Sudanin ja Libyan vastaiset rajat, joiden kautta väestöä kulkee Egyptin läpi kohti Eurooppaa. 

Taustalla ovat eurooppalaisten maiden allekirjoittamat ihmisoikeussopimukset, joiden mukaan kaikilla maailman ihmisillä on oikeus pyytää turvapaikkaa, mikäli onnistuvat pääsemään rajalle. Jos ja kun näin käy, on turvapaikka myönnettävä aina silloin, kun sen tarpeettomuudesta ei ole näyttöä. 

Eikä siinä kaikki, sillä turvapaikan myöntämisen jälkeen on vastaanottavan maan tarjottava tulijoille monenlaisia palveluita ylläpidosta terveydenhuoltoon. Sen sijaan heille itselleen ei ole säädetty erityisiä velvoitteita kuten oman elämänsä kustantaminen työllä tai vastaanottavan maan kielen ja kulttuurin omaksuminen. 

Toisin sanoen EU-maat ovat allekirjoittamiensa kansainvälisten sopimusten kautta sekä turvapaikanhakijoihin kohdistuvilla käytännön toimillaan tehneet kaikkensa, jotta EU-maat olisivat mahdollisimman houkuttelevia parempaa elintasoa etsiville kehitysmaalaisille. Ja samaan aikaan ne käyttävät älyllisesti epärehellisesti rahaa siihen, etteivät nämä ihmiset kuitenkaan pystyisi esittämään turvapaikkahakemustaan.

Asialla ei olisi muuten suurtakaan väliä, mutta kauttakulkumaiden lahjonta rajojen kiinni pitämiseksi maksaa (Egyptin tapauksessa 7,4 miljardia euroa vuoden 2027 loppuun mennessä), tulijoita on lahjonnasta huolimatta runsaasti ja he aiheuttavat kohdemaissaan tolkuttomia kustannuksia. Ja mikä tärkeintä, älyllisesti epärehellinen Unioni voisi omalla päätöksellään muuttaa maahanmuuttopolitiikkansa sellaiseksi, ettei se houkuttaisi yhteiskuntaan sopeutumattomia elintasopakolaisia. 

Avainasioita tässä voisivat olla 1) turvapaikan tarpeen osoittamisvelvollisuuden siirtäminen hakijalle, 2) positiivisten päätösten rajaaminen vain henkilökohtaista vainoa kokeneille (eikä esimerkiksi lähtömaan yleisen sekasorron perusteella) ja 3) ylläpidon muuttaminen vastikkeelliseksi vaatimalla vastineeksi työtä, vastaanottavan maan kielen ja kulttuurin opiskelua sekä aiempien elintapojen haitallisista piirteistä luopumista. Lisäksi pitäisi huolehtia siitä, että hylätyn päätöksen saaneet hakijat palautetaan joko kotimaahansa tai eristetään muulla tavoin vastaanottavasta yhteiskunnasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden

Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi

Suomi on liberaali länsimaa, jossa ihmisillä on perustuslaissa taattu uskonnon- ja sananvapaus. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut, vaan vuodesta 1634 alkaen meilläkin oli vain yksi sallittu uskonto. Se oli luterilainen versio kristinuskosta. Tämä pakko katosi vähitellen alkaen vuodesta 1741, jolloin ulkomaalaisille annettiin lupa harjoittaa myös muuta protestanttista uskontoa kuin evankelis-luterilaista.

Uskonnonvapaus on kovin rajoitettua monissa maissa vielä tänäkin päivänä. Saudi-Arabiassa voi harjoittaa vain islamin uskoa ja Pohjois-Koreassa ei uskontoa voi harjoittaa lainkaan. Itse asiassa Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauden toimikunnan mukaan 28 maata vainoaa aktiivisesti kansalaisiaan heidän uskonnollisten näkemystensä takia. Niissä asuu 57 prosenttia maailman väestöstä. 

Yhdysvaltain tiedeakatemian lehdessä julkaistiin tutkimusraportti, jossa selvitettiin uskonnollisen vainon pitkäaikaisvaikutuksia. Käytännössä tarkastelussa olivat Espanjan inkvisition 1480-1820 pitämät oikeudenkäynnit. 

Inkvisitiohan vahti ihmisten uskonnollista puhdasoppisuutta ja siten kahlitsi vapaata ajattelua. Käytännössä se yhdisti uskonnollisen vainon valtion tukemaan totalitaariseen hallintoon, joka tutki ja kontrolloi jokapäiväisen elämän kaikkia osa-alueita ruokailutottumuksista pukeutumiskoodiin, kirjoihin ja keskustelunaiheisiin. Ja rangaistavat löytyivät usein ihmisistä näiden läheisten tekemien ilmiantojen perusteella.

Tutkimus osoitti selkeästi, että ne Espanjan kunnat, joissa inkvisitio oli vahvin, ovat tänäkin päivänä taloudeltaan, koulutustasoltaan ja luottamukseltaan muuta Espanjaa heikompia. Toisin sanoen maailmankatsomuksellisen ahdasmielisyyden ja siihen liittyvän yhteiskunnallisen kontrolloinnin vaikutukset näkyvät vielä 200 vuotta niiden loppumisen jälkeen. 

Tutkimuksen tulokset selittänevät osaltaan sitä, miksi demokraattiset ja asenteiltaan liberaalit länsimaat ovat toimineet jo pitkään globaalin kehityksen vetureina. Tässä yhteydessä on todettava, että liberaaleina itseään pitävät uusvasemmistolaisten aatteiden - kuten ympäristöfanatismin tai wokelluksen - edustajat eivät tässä mielessä lukeudu liberaaleihin, vaan ovat pikemminkin ihmisten ajatuksen-, sanan- ja käytöksen vapautta kahlitsevia rakennelmia. Ja sellaisina ne ovat - ainakin edellä kuvaamani tutkimusten tulosten perusteella - valtaan mahdollisesti päästyään yhteiskunnallisesti aivan yhtä vahingollisia kuin ulkomaailman poissulkeva uskonnollinen konservatismi.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
Allardtin näkemyksen mukaan valta on annettava Perussuomalaisille!
Tutkimaton tieto, tukahdutettu ajatus ja ääneen lausumaton näkemys