Erikoinen demari ja virtahepo olohuoneessamme

Olen jo aiemmin ihmetellyt Kamala Jafin (sd) kannanottoja sosiaalisessa mediassa. Eilen vastaan tuli jälleen yksi sellainen, sillä hänen mukaansa "fakta on se, että Suomessa joutuu maksamaan tolkuttoman paljon veroja. Verotus vaikuttaa yrittäjyyteen, palkansaajan ja köyhien elämään."

Kurditaustainen Jafi jatkoi edelleen, että "verotuloista saa palveluja, mutta verotus ei saa olla itseisarvo ja vastaus kaikkeen. Ja totesi vielä jatkuneessa keskustelussa, että "verotuksella on oma roolinsa hyvinvointivaltiossa. Veroja on korotettu vuosien varrella ihan riittävän paljon. Nyt olisi korkea aika pitää se ennallaan tai laskea mahdollisuuksien mukaan. Järjen ääntä pitää saada tähän!"

Kuulostaa kovin paljon samankaltaiselta puheelta kuin äskettäin samasta asiasta julkisuudessa puhuneen Kokoomuksen Elina Valtosen retoriikka. Lisäksi Jafi on aiemmin ottanut kantaa myös kulttuureiden välisiin eroihin ja haittamaahanmuuttoon tavalla, jota on totuttu kuulemaan pikemminkin perussuomalaisten kuin sosiaalidemokraattien riveistä. Ja nyt siis veroihin kokoomuslaisittain. 

Nähtäväksi jää, minkälainen tulevaisuus Jafilla tulee jatkossa olemaan puolueessaan. Toistaiseksi hänen kannanottojaan ei ole kommentoitu lainkaan valtamediassa (tai ainakaan minun tietokoneeltani tehty Google-haku ei löydä sellaisia). 

Ehkäpä SDP:n johto ei siksi ole huomannut hänen lausuntojaan, vaikka miehellä näyttää olevan Twitterissä peräti 5 182 seuraajaa. Siis lähes yhtä paljon kuin esimerkiksi saman puolueen helsinkiläisellä valtuutetulla Ville Jalovaaralla ja kaksinkertaisesti verrattuna toiseen puolueen valtuutettuun Elisa Gebhardiin.

Jääkäämme siis jännityksellä seuraamaan, koska valtamediamme huomaa Jafin ulostulot ja millä tavalla hänen puolueensa johtoporras siihen reagoi. 

Pientä toivoa saattaa olla, sillä suomalaismedia näyttäisi olevan hiljalleen tiellä, joka johtaa pois takavuosien ummehtuneisuudesta. Tästä tuorein esimerkki on Iltalehden pääkirjoitus, jossa sen kirjoittanut toimittaja nosti viime vuosien suurimman olohuoneessamme rymistelevän virtahevon eli lehdistöltä muka huomaamatta jääneen heikon maahanmuuttaja-aineksen mukanaan tuoman väkivaltaongelman näkyvästi esille.

Pääkirjoituksen johtopäätös oli suoraa puhetta, sillä sen mukaan "ensin pitäisi tunnustaa, että Suomi ottaa jo ensiaskeleitaan Ruotsin tiellä. Ongelman peittely tai selittely koronalla ei auta mitään. On erikoista, että esimerkiksi valtioneuvoston toukokuussa tullut selonteko sisäisestä turvallisuudesta sivuutti maahanmuuttajataustaisen jengiväkivallan tyystin. Erityisen vaikea aihe tuntuu olevan sisäministeri Maria Ohisalolle (vihr)."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Onnittelut SDP:lle ja Sanna Marinille onnistuneesta rekrytoinnista

Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?

Luin Twitteristä tekstin, jonka mukaan  "kaikki kulttuurit eivät ole yhtä hyviä. Länsimaalainen kulttuuri on parempi kuin monen Lähi-idän maan kulttuuri... Sellaiset kulttuurit ovat paskoja, jossa väkivalta on hyväksyttyä ja naisten ainoa tehtävä on totella miehiä. Näitä löytyy paljon Lähi-idästä!"

Teksti sai luonnollisesti osakseen kommentteja. Tässä niistä muutamia. 

"Samalla tavalla joku Lähi-Idässä saattaisi kirjoittaa, että kaikki kulttuurit eivät ole yhtä hyviä. Arabikulttuuri on parempi kuin länsimaalainen kulttuuri, jossa lapset jättävät vanhempansa vanhainkotiin kuolemaan ja naiset jakavat omia alastonkuvia maksua vastaan netissä."

"Ja niissäkin kulttuureissa, joissa nämä säännöt vallitsevat, elää ihmisiä täysin normaalisti. Mites ne ihmiset, jotka kokevat olevansa onnellisia näissä kulttuureissa?"

"Vaikka ´länsimainen kulttuuri´ voi vaikuttaa paremmalta, niin kyllä länsimaisessa kulttuurista löytyy ikäviäkin piirteitä. Varsinkin Välimeren rannoilta."

"Rasisti"

"´Länsimainen kulttuuri´ oli pari sataa vuotta sitten aikalailla sellainen mitä kuvailet lähi-idän maiden kulttuurina."

"Rasisti!"

Toki keskustelu sisälsi myös paljon kommentteja, jotka myötäilivät ensimmäisen kommentin kirjoittajaa. Mutta tähän kokoamani olivat muita oleellisempia sikäli, sillä ne kertoivat siitä vaikeudesta, joka leimaa yhteiskunnallista keskusteluamme tänä aikana, jolloin laajat kansainvaellukset muokkaavat Eurooppaa. Eli monia ihmisiä vaivaava oman ideologian suhteen yhteensopimattomien tosiasioiden tunnustamisen vaikeus. 

Onhan selvää, että - ex-presidentti Paasikiveä myötäillen - tosiasioiden kieltämisen sijaan niiden tunnustaminen on viisauden alku. Näin siitä huolimatta, että sellainen näyttäisi edelle kopioimieni viestien perusteella puuttuvan monien suomalaisten ajatustavasta. 

Lopuksi todettakoon, että ensimmäisen viestin kirjoittaja ei kuulunut natseihin, äärioikeistoon, kristillisiin konservatiiveihin, perussuomalaisiin, kokoomuslaisiin tai edes peräkammarin poikiin. Sen sijaan hän oli SDP:ssä vaikuttava Kamal Jafi, joka Twitter-profiilissaan ilmaisee olevansa isä, suomenkurdi, kouluvalmentaja & demari sekä Helsingin nuorisojaoston jäsen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnittelut SDP:lle ja Sanna Marinille onnistuneesta rekrytoinnista
Erilaisia, mutta samanarvoisia
Jos kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, niin mitä sitten?

Onnittelut SDP:lle ja Sanna Marinille onnistuneesta rekrytoinnista

Kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa, on Suomen sosialidemokraattisella puolueella ollut uskomattoman huono onni maahanmuuttajataustaisten poliitikkojensa kanssa. Siis sellaisten kuin Abdul Mannan, Abdifitah Ali Abdi, lelusalakuljettaja, Ahmed Al Chibib, Hussein Al-Taee ja Abdirahim "Husu" Hussein.

Nuo tulivat mieleeni eilen kun satuin huomaamaan SDP:n riveissä vaikuttavan ja lapsesta asti Suomessa eläneen kurdin, Kamal Jafin, kannanoton Twitterissä. Siinä sanottiin ensin, että "Afganistanin tapahtumat pistävät ajattelemaan, että miksi länsimaat yrittää väkisin viedä demokratiaa ja ihmisoikeuksia Lähi-itään, jos paikalliset maltilliset ryhmät eivät ole valmiita taistelemaan paremman tulevaisuuden puolesta? Olisiko aika katkaista rahahanat kehitysmaihin?"

Ja jatkettiin sen jälkeen: "toisekseen, olisiko korkea aika luoda automaattinen järjestelmä, jossa sotien osapuolet on velvoitettu pitämään huolta pakolaisista? Nykyään homma toimii niin, että sotivat maat sotivat ja pakolaiset jäävät Euroopan harteille pitkälti. Tämä on kestämätöntä."

Lisäksi hän totesi yhdessä syntyneistä keskustelurönsyistä, että "suurin osa kurdimiehistä onkin taistelemassa. Se marginaalinen porukka kokeilee onneaan tulla Eurooppaan. He saavat hyvin usein kielteisen turvapaikkapäätöksen, ja hyvä niin."

Jäin vain miettimään kaiken tuon luettuani, että mitähän SDP:n puheenjohtaja - maahanmuuttokritiikittömistä ja kehitysapumyönteisistä näkemyksistään tunnettu - Sanna Marin mahtaisi tuumia Kamalin puheista, jos ne sattuisivat kantautumaan hänen korviinsa.

Eli ymmärtäisikö puoluejohtaja, että demareiden tuoreella kurdilla on terveitä ajatuksia maahanmuutosta ja ryhtyisi soveltamaan niitä johtamansa Suomen hallituksen kehitys- ja maahanmuuttopolitiikassa, vai alkaisiko hän kenties savustaa Kamalia ulos puolueestaan?

Niin tai näin. Joka tapauksessa haluan onnitella demareita ja heidän puheenjohtajaansa siitä, että puolue on lopultakin onnistunut rekrytoimaan riveihinsä järkeviä näkemyksiä omaavan maahanmuuttajan. Tämä tosin sillä varauksella, ettei alussa mainitsemani henkilögallerian viitoittama historia toistu tässä käsitellyn Kamalin suhteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä
Sinisilmäinen pääministeripuolue
Itä-Ghoutan siviilit saamassa rauhan, mutta kurdien tilanne synkistyy