Inka Hopsun puoliso, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ja suomalainen korruptio

Helsingin sanomien mukaan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on tehnyt päätöksen tilata – ilman tarjouskilpailua – viestintäkonsultointia 290 000 eurolla vastaperustetulta Uncle Tell -yritykseltä, jonka omistaa kansanedustaja Inka Hopsun (vihr) puoliso eli Lääkäriliiton viestintäjohtaja Lauri Korkeaoja. Hopsu itse on yrityksen hallituksen varajäsen.

Korkeaoja on aiemmin työskennellyt muun muassa Heidi Hautalan (vihr) erityisavustajana, STTK:n alue- ja elinkeinopoliittisena asiantuntijana sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteerinä. Toisin sanoen hän on taustaltaan lähinnä poliittisesti vihervasemmistoon sitoutunut toimija ja vaikuttaja, jolla ei ole hyvinvointialueen ydintehtäviin liittyvää osaamista tai kokemusta. 

Hän on tosin ollut myös Terveystalon ja Attendon palkkalistoilla, mutta niissä hänen toimenkuvansa oli viestintää, mediasuhteiden hoitamista, yhteiskunnallista vaikuttamista ja sote-politiikkaa. Eikä siten liittynyt hyvinvointialueiden varsinaiseen toimintaan eli terveydenhuoltoon.

* * *

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen henkilöstöjohtaja Kimmo Sarekosken mukaan tällaisen umpipoliittisen konsultin palveluja tarvitaan yhteiskunnalliseen edunvalvontaan, etenkin valtion suuntaan. Tämän tulkitsen tarkoittavan rahoituksen kuppaamista verovaroista.

Lisäksi hän väitti, ettei hankinnan hinnan jääminen 10 000 euroa alle hankintalain kynnysarvon johtuisi tarkoituksellisesta lain kiertämisestä vaan perustuisi arvioon, jonka mukaan "tuo nyt voisi olla se aika ja summa". Että sillä lailla – savolaisittain sanoen: suattaahan se olla vuan suattaahan se olla olemmattakkii. 

Myös yrityksen omistaja Lauri Korkeaoja kiemurteli toimittajan kanssa keskustellessan väittäen, ettei hänen kansanedustaja­vaimollaan ole mitään tekemistä asian kanssa. Eikä tämä itse asiassa ole enää edes mukana yrityksen hallituksessa. Ja tuli jopa kertoneeksi toimittajalle poistaneensa tämän asemastaan tajuttuaan rekisterimerkinnän olevan julkinen.

* * *

Tapaus kieltämättä näyttää, haisee ja tuntuu niin sanotulta suomalaiselta korruptiolta. Ja siksi Länsi-Uudenmaan veronmaksajilla on hyvä syy kysyä aluetason päättäjiltään, miksi heidän hyvinvointialueensa tarvitsee kalliita konsultin palveluita vaikuttaakseen Suomen valtion toimintaan? 

Tapaus herätti itsessäni kysymyksen siitä, että kuinka yleistä suomalaisella julkisella sektorilla on konsulttien käyttäminen vaikuttamaan julkisen sektorin toimintaan? Onko se kovinkin yleistä? Ja jos on – kuten epäilen – niin mitä kaikkea sillä tavoitellaan? 

* * *

Itse pelkään pahoin, että konsulttien käyttäminen valtion lobbaamiseen ei ole harvinaista julkisella sektorilla, eikä sen tavoitteena ole mikään muu kuin verovarojen jakamiseen vaikuttaminen omaa lähipiiriä hyödyttävään suuntaan. Ellei sitten jopa verovarojen käytön lisääminen? Tai – kuten tämän kirjoituksen innoittaneessa tapauksessa vaikuttaisi olevan – jopa verovarojen kanavoiminen poliitikkojen omalle lähipiirille.

Nähtäväksi kuitenkin jää, ryhtyykö virkavalta selvittämään Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen toimintaa tai löytyykö siitä laittomuuksia – asianomaiset ovat toki kieltäneet sellaiset. Omalta osaltani totean vain, että olisi outoa, mikäli tapaus, joka näyttää, haisee ja tuntuu suomalaistyyppiseltä korruptiolta – vaikka olisi muodollisesti laillistakin – ei olisi sitä itseään. Ja siksi on hyvä, että HS nosti tapauksen kaiken kansan nähtäville. 

Samalla tapaus osoitti jälleen, etteivät vihreät poliitikot ole sen rehellisempiä kuin muutkaan. Vai ehtikö joku jo unohtamaan puolueen puheenjohtajan puolison metsäafäärit ja niiden selitykset?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
0,039 prosenttia valtion tämän vuoden budjetista
Jussi Halla-aho kutsui eduskunnan keskustelemaan suomalaisesta korruptiosta
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu

Sofia Virran ja Wille Rydmanin vilpitön suhde

Ilta-Sanomat kirjoitti eilen Wille Rydmanin (ps) ja Sofia Virran (vihr) välisestä suhteesta. Jälkimmäinen on nimittäin keskikesän kunniaksi kertonut haluavansa eroon sosiaali- ja terveysministeristä. 

Rydman sen sijaan kertoi, että "minä en missään nimessä halua Sofia Virrasta eroon. Toivon hänen olevan vihreiden keulakuvana ja vihreän politiikan symbolina vielä mahdollisimman pitkään. Tsemppiä!"

Myös Sanna Antikainen (ps) ilmaisi omana näkemyksenään, että "toivon Sofia Virralle pitkää puheenjohtajakautta. Tämä nainen tässä on mestarillisesti osoittanut, millainen vihreä maailma todellisuudessa on ja mikä heidän toiminnan syvin olemus ja motivaattori on. Hän onkin parhaiten onnistunut vihreiden puheenjohtaja ikinä. Go Sofia, go!"

* * *

Jokainen voi tietenkin tehdä omat johtopäätöksensä tästä sananvaihdosta. Minusta itsestäni tuntuu, että kaikki kolme ovat olleet vilpittömiä omissa kommenteissaan – mitä ikinä he sitten ovatkaan halunneet ilmaista.

Omalta osaltani toivotan teille kaikille – arvoisat lukijani – oikein vilpitöntä ja onnellista juhannusta! Nauttikaa kohtuullisesti juomia ja ruokia sekä nauttikaa keskikesän juhlasta läheistenne ja ystävienne kanssa – miten ikinä sitten vietättekään sitä! 

Näin aion tehdä myös itse: syödä, juoda, saunoa, uida, jutustella juhannustulen äärellä ja nauttia keskikesän taiasta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvää, oivallusrikasta ja turvallista Juhannusta!
Leikkejä ja juhannusleikkejä

Tärkeämpiä asioita

Vihreiden kissojen sota

Sofia Virta (vihr) katsoi tosi-TV:ssä esiintymisen tärkeämmäksi kuin politiikan. Koska kyse on lähtökohtaisesti hyvästä asiasta – vihreiden puheenjohtaja on poissa päättämässä suomalaisten asioista – en ole itse tarttunut asiaan. 

Enkä tarttuisi nytkään, ellen olisi huomannut toisen vihreän naisen hermostuneen kilpailijattarensa suosionkalastelusta. Kyse on eläinoikeusaktivisti Elisa Aaltolasta (vihr), joka antoi Ilta-Sanomille lausunnon, jonka mukaan "mä todella odotan ja toivon sellaista vihreää puoluetta, jonka johto edistää oman uransa sijaan täysillä vihreitä arvoja. Ja on esimerkiksi paikalla silloin, kun eduskunnassa äänestetään porsaiden kastraatiosta."

Huomionarvoista oli myös se, että Aaltola kaipasi vihreiden johtoon jälleen kollia eli Ville Niinistöä (vihr). Lisäksi on syytä huomata asiasta kertoneen toimittajan lisähuomio, jonka mukaan molemmat kissatappelijat kilpailevat ensi kevään vaaleissa saman vaalipiirin äänistä. 

Ettei vain taustalla luuraisi suorastaan kissojen reviiritaistelu? 

Joka tapauksessa olisi koko Suomen etu, jos tästä kehkeytyisi todellinen vihreiden sisällissota, jossa vyön alle suunnatut verbaaliset lyönnit ylittäisivät kaikki uutiskynnykset ja naukuminen kuuluisi läpi sosiaalisen ja perinteisen median. Niin, että ainakin älykkäin osa vihreiden kannattajista ymmärtäisi, millaista joukkoa he ovat kannattaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa
Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla

Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa

Viikonlopun aikana uutisotsikoissa näkyivät SDP:n ja Vihreiden puoluekokoukset. Niissä ei sinänsä kuultu mitään poliittisesti merkittävää: sekä Antti Lindtman (sd) että Sofia Virta (vihr) pitivät puolueidensa sisäiset oppositiot kurissa ja kertasivat puolueidensa sanomaa, mutta tekivät myös tulevaan hallitukseen pääsemiseen vaadittavia linjauksia etenkin maan taloustilanteen suhteen. Sekä tietenkin kosiskelivat potentiaalisia kannattajiaan esittelemällä omia suosikkiteemojaan.

Yhden mielenkiintoisen asian panin kuitenkin merkille: SDP:n puoluejohto Antti Lindtmanin takana koostuu nyt tehtyjen valintojen jälkeen pelkistä naisista. Toisin sanoen puolue on kuin takavuosien menestyssarja Charlien enkelit, jossa käytännön hommissa on kolme naista, mutta porukan johdossa häärii mies. 

* * *

Tilanne on SDP:lle sikäli kimurantti, että sen kannattajissa on edelleen paljon miehiä, joiden kannatuksella on iso merkitys kilpailussa maan suorituimman puolueen asemasta – eli seuraavan pääministerin salkusta. Toki Antti Lindtman on varapuheenjohtajia näkyvämmässä roolissa, mutta siitä huolimatta lienee todennäköistä, että osa puolueen mieskannattajista on kohottanut tai jopa kurtistanut kulmakarvojaan "Antin enkeleiden" tultua valituksi. 

Näin erityisesti siksi, että myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja edustaa kauniimpaa sukupuolta. Eikä siinä kaikki, sillä myös puoluevaltuuston johtoon valittiin nainen, Emilia Kangaskolkka.

Nähtäväksi siis jää, onko demareiden johdon naisistumisella merkitystä puolueen kannatukseen ja/tai sen harjoittamaan politiikkaan. Toki tilannetta tasoittaa se, että puolueen varsinaisen puheenjohtajan eli Lindtmanin näkyvyys julkisuudessa on aivan toista luokkaa kuin puoluejohdon naisenemmistöllä. Ja siksi demarijohdon feminisöityminen saattaa hyvinkin jäädä huomaamatta monelta puolueen kannattajalta. 

* * *

Myös Vihreiden puoluejohto koostuu kolmesta naisesta ja yhdestä miehestä, joista viimeksi mainittu on maahanmuuttajataustainen varapuheenjohtaja.

Tämä epäsuhta heijastelee sukupuolten poliittisten näkemysten muutosta, jonka seurauksena naisten arvot ovat vasemmistolaistuneet samaan aikaan kun yhä useammat miehet ajattelevan politiikasta konservatiivisesti. Sen seurauksena Vihreiden – ja myös Vasemmistoliiton – mieskannattajat alkavat olla suurempi harvinaisuus kuin vesiliskot Saharassa.

Siten Vihreiden osalta puoluejohdon koostumus on nähtävä ikään kuin tosiasioiden tunnustamisena, eli naisten ja maahanmuuttajien puolueella on näköisensä johto. Ja siten myös sen asema marginaalipuolueena on taattu myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Mielipidevaikuttamisen kustannukset eivät kuulu veronmaksajalle

Wille Rydman (ps) ja Sofia Virta (vihr) kävivät taannoin kiivaan keskustelun Ylen ajankohtaisohjelmassa. Molemmat puhuivat toistensa päälle ja väittivät vastapuolen valehtelevan. Puheenaiheena olivat hallituksen aikomukset leikata julkista tukea erilaisilta järjestöiltä. 

Ottamatta kantaa tuohon keskusteluun, oli mielenkiintoista, että Helsingin sanomat haastatteli pian sen jälkeen valtionapua noin 29 miljoonaa euroa vuodessa saavan Suomen sosiaali ja terveys -yhdistyksen eli Sosten pääsihteeriä Vertti Kiukasta siitä, mitä veronmaksaja saa – tämän mielestä – rahojensa vastineeksi. Onhan tässä tuloistaan 85 prosenttia valtiolta saavassa järjestössä mukana paljon erilaisia poliitikkoja.

* * *

Kiukaksen mukaan "ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta meidän perustuotteemme on ministeriöille ja eduskunnan valiokunnille annettava lausunto. Tietyissä piireissä kauheasti demonisoidaan vaikuttamistoimintaa, mutta sitä se ennen kaikkea on."

Kyse on siis järjestöstä, jonka tärkein tehtävä on ajaa taustaorganisaatioidensa etua. Toisin sanoen, se ei aja kustannuksistaan suurimman osan kuittaavien veronmaksajien eikä siis myöskään koko Suomen väestön asiaa. 

Jutusta selvisi, että Sosten lausunnot lähetetään joko ministeriöille tai puolueille. Kiukaksen mukaan tämä on ensin mainitun kannalta positiivinen asia, koska "sen sijaan, että ministeriö saa kolmekymmentä lausuntoa, se saa yhden, jossa on huomioitu jäsenjärjestöjen näkökulmat".

* * *

Professorina olen ollut silloin tällöin mukana omaa tutkimusalaani hyödyntävän ministeriön lainsäädäntötyössä sekä tehnyt uusista laeista myös tieteelliseen tietoon perustuvia lausuntoja. Siksi lienee syytä kertoa, mitä se tarkoittaa.

Omien kokemusteni perusteella itse lainsäädäntötyö lähtee liikkeelle hallitusohjelmasta, jonka pohjalta ministeriö ryhtyy valmistelemaan hallituksen haluamia muutoksia Suomen lakeihin ja asetuksiin. Se tapahtuu ministeriön virkamiesten ja heidän kutsumiensa asiantuntijoiden yhteistyönä. Ainakaan itse en ole huomannut, että tässä vaiheessa mukana olisi ollut minkään tahon edunvalvojia tai mielipidevaikuttajia. 

Näissä kokouksissa sorvataan itse lakiteksti sekä kirjataan ylös lainsäädännön perustelut. Jälkimmäinen teksti on huomattavasti pidempi kuin itse laki, ja tutkijana olen osaltani huolehtinut, että muutoksissa on huomioitu ajantasainen tieteellinen tieto. 

Tämän työn jälkeen ministeriö lähettää lakiluonnoksen lausuntokierrokselle, jossa varsinaisten toimijoiden – niin julkisten kuin yksityistenkin – lisäksi myös Sosten kaltaiset järjestöt ovat voineet kertoa mielipiteensä. Ne ovat yleensä varsin ristiriitaisia, sillä yhden tahtoessa lakiin "valkoista" vaatii toinen "punaista" ja kolmas "vihreää". 

Siten niillä – eri tahojen mielipiteillä – ei ole juurikaan vaikutusta itse lakiin, ellei esille ole noussut faktuaalisia eli todellisia ongelmia, jotka ovat jääneet valmistelutyössä huomaamatta. Sellaiset luonnollisesti korjataan, koska juuri näiden havaitsemisen varmistaminen on koko lausuntokierroksen tarkoitus. 

* * *

Palatkaamme siis Sosten tarpeellisuuteen. Se toimittaa lainsäätäjälle lobbaustietoja taustajärjestöiltään ajaakseen niiden yhteiskunnallista etua – tarvittaessa vaikka tieteellisen ja kokemusperäisen tiedon vastaisesti. Kootessaan yhteen kaikkien jäsentensä näkemykset, se joutuu sovittamaan niitä yhteen eli harjoittamaan enemmän tai vähemmän ennakkosensuuria. Tämä vähentää lakiesityksestä lausuttujen näkemysten kirjoa.

Erityisesti on huomattava, että ajaessaan jäsenjärjestöjensä etua Soste toimii väistämättä päärahoittajansa eli veronmaksajien tahtoa vastaan, mikä puolestaan näkyy parhaiten eduskunnan poliittisissa voimasuhteissa. Eikä siis Sosten kaltaisissa järjestöjen järjestöissä, jotka edustavat vain omaa jäsenistöään ja niiden intressejä. 

Tämä on samalla perustelu sille, miksi Sosten kaltaisten järjestöjen tukeminen verovaroista ei ole järkevää eikä oikeastaan edes hyväksyttävää, sillä mielipidevaikuttamisen rahoittaminen kuuluu lobbajalle itselleen. Ja siksi on hyvä, että Sosten kaltaisille järjestöille osoitettu julkinen tuki pääsee hallituksen leikkauslistalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo moraaliposeerasi
Suhteellinen ja todellinen köyhyys
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta

Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle

Kansanedustaja Ville Valkonen (kok) totesi Helsingin sanomien toimittajalle yksinkertaisen, mutta ikävän tosiasian. Häne mukaansa "vuotuiset julkiset menot" Suomessa "ovat noin 160 miljardia euroa. Kyllä 8–11 miljardia on sopeutettavissa ilman, että joudumme purkamaan hyvinvointiyhteiskuntaa tai sen osia. Asioita täytyy tehdä keskittyneemmin ja tehokkaammin, ja jonkun verran täytyy siirtää julkisen sektorin tehtäviä ihmisten itse tehtäviksi."

Tämä on tietenkin melkoista myrkkyä poliittiselle vasemmistolle, jonka elinehto ja suosion salaisuus on aina ollut vastikkeettoman julkisen rahan jakaminen vaalikarjalle. Ja joka tulee näillä näkymin jatkamaan sillä linjalla vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen, mikäli se äänestetään valtaan. 

* * *

Tähän liittyen on syytä panna merkille ministeri Wille Rydmanin (ps) kysymys sen jälkeen, kun Sofia Virta oli (vihr) puolustanut eduskunnan kyselytunnilla veronmaksajan rahojen jakamista kansalaisjärjestöille. Ja vaatinut ministeriltä jopa anteeksipyyntöä.

Rydman nimittäin tiivisti tässä suhteessa oleellisen tiedustelemalla Vihreiden poliittisia tavoitteita – Ville Valkosenkin mainitseman – väistämättömän tilanteen edessä: "kun meidän joka tapauksessa on sopeutettava valtion menoja, niin minä kysyn teiltä: leikkaatteko te mieluummin peruspalveluista vai poliittisesti sitoutuneiden entisten politrukkien erityisavustajien työllistämisestä erinäköisistä edunvalvonta- ja lobbarijärjestöistä?"

Toivoa sopii, että tämä kysymys otetaan niin Vihreissä kuin muissakin vihervasemmistopuolueissa vakavasti ja annetaan kansalaisille rehellinen vastaus ennen ensi kevään vaaleja. Eikä pelkästään kansalaisjärjestöjen, vaan ylipäänsä koko julkisen sektorin kulurakenteen osalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluammeko säilyttää suomalaisen kulttuurin ja kansalliskielet?
Progressiivinen asiantuntija, muunneltu totuus ja unohdus
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Sofia Virta ja Veronica Honkasalo löivät leimakirveellä

Perussuomalaiset valitsivat tehtävänsä jättäneen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tilalle erinomaisesti elinkeinoministerinä aiemmin toimineen Wille Rydmanin (ps). Valinnassa ei sinänsä ollut mitään erikoista, sillä hallitus on vallassa enää reilun vuoden, joten entisen ministerin valinta oli kaikin puolin järkevää, jotta hallitusohjelmaan liittyvät päätökset saataisiin vietyä läpi ilman ministerin tehtäviin kuuluvien rutiinien opetteluun kuluvaa aikaa. 

Tästä huolimatta valinta meni suomalaisen laitavasemmiston ihon alle. Asiasta kertoneen Ilta-Sanomien mukaan Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta sortui törkeällä tavalla leimakirveen heilutteluun väittämällä, että "Rydmanilla on tunnetusti epäinhimillinen ja ihmisiä eriarvoistava ote politiikkaan". 

Häntä säesti Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo nostamalla esille – sinänsä aivan oikein – Rydmanin kokemattomuuden johtoonsa saamansa ministeriön tehtäväkentästä. Mutta hänkään ei malttanut pitäytyä asiallisissa argumenteissa, vaan väitti lisäksi, että perussuomalaisille olisi ollut tärkeintä saada tehtävään ministeri, jolla ”ei ole mitään armoa” leikkausten suhteen.

Tosiasiassa kaikki ministerit ovat velvoitettuja viemään omalla hallinnonalallaan tavalla tai toisella läpi ne päätökset, jotka on yleisellä tasolla tehty koko hallituksen tasolla eli pää- ja valtiovarainministerin johdolla. Käytännössä Rydman vie siten reilun – reilun vuoden mittaisessa pestissään – vain loppuun edeltäjänsä johdolla tehdyt hallitusohjelman mukaisten päätösten kohdistukset, kuten Honkasalo epäilemättä tietää.

Nähtyjen ulostulojen jälkeen näyttääkin siltä, ettei meidän vihervasemmistomme – ainakaan Virran ja Honkasalon kohdalla – ole niin sanotusti sisäsiisti, vaan on valmis epäinhimillistävään retoriikkaan kilpailijoitaan kohtaan. Toivoa tietenkin sopii, että myös vasemmistolaisen politiikan kannattajat huomaavat tämän ja osaavat tehdä tarvittavat johtopäätökset. Eli antaa ensi vuoden eduskuntavaaleissa äänensä Vihreitä ja Vasemmistoliittoa rakentavammille poliittisille voimille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sudenmetsästyksen alkaminen johti vihreään kaunokirjailuun ja salaliittoteoriaan
Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?
Vasemmisto sallisi Iranille ydinaseet, mutta ei henkilömiinoja Suomelle

Sudenmetsästyksen alkaminen johti vihreään kaunokirjailuun ja salaliittoteoriaan

Sofia Virta (vihr) ja Ville Niinistö (vihr) ovat kauhistelleet sitä, että metsästäjät ovat ryhtyneet nopeasti ampumaan susia sen jälkeen kun niille annettiin sata kaatolupaa. Ensin mainittu on lähtenyt vastustamaan asiaa pyrkimällä vaikuttamaan ihmisten tunteisiin.

Hänen mukaansa "moni kokee surua siitä, miten susien ampuminen on nyt aloitettu. Monen upean eläimen elämä päättyy nyt hangille, vaikka susi ei ole hyökännyt ihmisen kimppuun sitten 1800-luvun."

Lisäksi hän on kaunokirjaillut, että "eläimet ovat tuntevia olentoja ja osa ekosysteemiä. Sudet ovat älykkäitä, sosiaalisia ja kiintyviä – meidän koiriemme esivanhempia. Niillä on oikeus olla olemassa".

Niinistö taas lähesty asiaa keksimällä salaliittoteorian. Sen mukaan "koko tämä suden metsästysvimma on Orpon hallitukselta vain epätoivoinen yritys siirtää keskustelu pois omista teoistaan keksittyyn ulkoiseen uhkaan". 

* * *

Suurin osa suomalaisista haluaa maassamme olevan susia. Samalla useimmat katsovat, että niiden määrää tulee rajoittaa vahinkojen vähentämiseksi ja estämiseksi sekä tietenkin ihmisten turvallisuuden takaamiseksi. 

 

Tämä asia on tullut ajankohtaiseksi siitä syystä, että Luonnonvarakeskuksen tieteellinen arvio viime vuoden maaliskuisesta susien määrästä osoitti Suomessa olleen silloin noin 430 (413–465) sutta. 

Oleellista on huomata, että tämä yksilömäärä oli peräti noin 46 prosenttia suurempi kuin vuotta aiempi arvio. Sekä ymmärtää, ettei tämä kasvu ole jäänyt ilman seurauksia, vaan susien käytös on samalla muuttunut aiempaa röyhkeämmäksi. 

* * *

Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että suden metsästykselle on hyvät perusteet. Ja siksi suden kaatolupia myönnettiin peräti sata kappaletta. 

Se, että susien metsästys käynnistyi niin tehokkaasti, että eläimiä oli eilisen tiedon perusteella ammuttu jo 21 kappaletta osoittaa suomalaismetsästäjien kyvykkyyden panna täytäntöön poliitikkojen päätöksiä. Samalla susien käyttäytyminen muuttuu – ainakin toivottavasti – aremmaksi, jolloin ne älykkäinä eläiminä pysyttelevät kauempana ihmisistä, mikä vähentää niistä maataloudelle aiheutuvia taloudellisia vahinkoja sekä ihmisille – erityisesti lapsille – aiheutuvaa riskiä.  

Olisin myös odottanut Sofia Virran ja Ville Niinistön ymmärtävän, että yhdenkin suden kuolemaan johtava hyökkäys ihmistä vastaan johtaisi salametsästyksen lisääntymiseen. Eikä se olisi toivottavaa sen enempää suden kuin sen kannan turvalliseen määrään tähtäävän petoeläinpolitiikankaan kannalta. 

* * *

Suden itsensä kannalta oleellista on seurata sekä eläinten yksilömäärää, niiden jakautumista eri populaatioihin sekä lajin perinnöllisen monimuotoisuuden kehitystä. Raamit tälle työlle antaa EU:n luontodirektiivi, jonka mukaan suotuisan suojelutason viitearvon tulisi olla suurempi kuin pienin elinvoimainen kanta.

Vuonna 2022 todettiin, että silloisen susipopulaation koko oli liian pieni varmistamaan elinkelpoisen susipopulaation säilymisen Suomessa. Nyt nopeasti kasvanut susipopulaatio on kuitenkin – kuten edellä totesin – selvästi suurempi kuin tuolloin. Eikä edes nyt käynnistynyt sadan suden ampuminen tule pudottamaan maaliskuista susimäärää likimainkaan silloiselle tasolle saati alle suotuisan suojelutason viitearvon.

* * *

Kaiken kaikkiaan onkin aivan erinomainen asia, että suden metsästys on nyt sallittu eli saatettu poliittisen kontrollin alle, mikä toivottavasti – ja todennäköisesti – näivettää lajiin kohdistuvan salametsästyksen. Siksi palautan teidän – arvoisat lukijat – ja erityisesti vihreiden poliitikkojen mieleen sen, mitä kirjoitin susipolitiikasta lähes kolmetoista vuotta sitten.

"Niinpä suosittelenkin luontoväkeä huolehtimaan siitä, että asutuskeskuksissa säännöllisesti näyttäytyvät sudet tapetaan laillisesti. Samoin uhkaavasti käyttäytyneet tai vaikka vain ihmistä rohkeasti lähestyneet sudet ammutaan ajoissa. Ja mikäli tämä ei pidä susikantaa sen kokoisena, että riski ihmislapsen saaliiksi jäämisestä on olematon, vaatia lisää metsästyslupia. Sekä vastapainoksi susien laittomasta tappamisesta kovempia rangaistuksia."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Amerikan lihansyöjät

Saalistajista ja niiden vaikutuksesta
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?

Kuten kaikki tiedämme, saatiin Gazaan lopulta tulitauko ja terroristisen Hamasin pari vuotta sitten ottamat panttivangit vapautettiin. Onko alueella nyt siis rauha ja ihmisillä hyvä tahto?

Yhden vastauksen tähän on antanut Hamas, joka on tappanut sotatoimien loputtua noin kolmekymmentä palestiinalaista. Ainakin osa heistä teloitettiin kadulla. 

Hamasin mukaan kyse oli rikollisista, mutta heidän tekemiensä rikosten laatu on epäselvää. Palestiinalaisterroristien mukaan kyse on Israelin "kätyreistä", mutta saattaa olla pikemminkin niin, että ainakin osa tapetuista oli Hamasin kanssa vallasta kilpailevien klaanien jäseniä. 

Oli asia sitten niin tai näin, on tänään ja huomenna mielenkiintoista seurata medioista, ketkä kaikki tuomitsevat nähdyt teloitukset. Ovathan ne – perusteistaan riippumatta – kiistatta poikkeuksellisen räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia. 

Erityisen kiinnostunut olen tässä suhteessa alueen ihmisoikeusloukkauksista aiemmin mölynneiden Vasemmistoliiton kansanedustajan Veronika Honkasalon, SDP:n Nasima Razmyarin ja Vihreiden Sofia Virran edesottamuksista tässä suhteessa. Tulihan näille kauniimman sukupuolen edustajille heti aselevon alettua tilaisuus osoittaa, ettei heidän motiivinsa ole ollut antisemitistinen vaan aidosti ihmisoikeusperusteinen. Eli kaikenlaisen väkivallan vastustaminen riippumatta sen tekijästä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Syömälakko Hamasin puolesta
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?

Mustamaalausta liike-elämässä ja eduskunnassa

Entinen puolustusministeri ja europarlamentaarikko Carl Haglund (ruots) pyrki edistämään omaa uraansa Aktia-pankissa mustamaalaamalla firman muita johtajia yhtiön hallituksen silmissä. Peli kuitenkin päättyi hänen omaan irtisanomiseensa.

Täytyy luonnollisesti toivoa, ettei Haglundin käytös ole tyypillistä suomalaisille poliitikoille. Mutta toisaalta, mitä pitäisi ajatella Haglundin tapauksen valossa esimerkiksi seuraavista lausunnoista. 

Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta väitti Ylen politiikkaradiossa, että "eiköhän siellä oo vääränvärisiä ihmisiä, joita pitäis täs tilanteessa puolustaa" kun puhe oli perussuomalaisten näkemyksestä – tosiasiassa olemattoman – Palestiinan tunnustamiseen. 

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela väitti, että "rasismi normalisoituu pääministerin siunauksella" viitaten Teemu Keskisarjan (ps) esittämään faktaan, jonka mukaan afrikkalaiset ja lähi-itäläiset maahanmuuttajat eivät ole koulutuksellisesti, sivistyksellisesti tai ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset. Ja siksi Suomeen muuttaa enimmäkseen heikkolaatuisia tulokkaita.

Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen syytti eduskunnassa pääministeri Petteri Orpoa harhaanjohtavista väitteistä työllisyys- ja talouskehityksen nousun osalta. Kuitenkin Orpo oli jo aiemmin kertonut, että hänen optimistiset näkemyksensä talouskasvusta olivat perustuneet ajankohtaiseen tilannekuvaan (esimerkki, toinen).

Nähdäkseni edelle kirjoittamani esimerkit osoittavat ex-poliitikko Haglundin Aktiassa käyttämien toimintatapojen olevan, ellei nyt aivan arkea niin kuitenkin, tavanomaisia suomalaisessa poliittisessa arjessa. Enkä usko, että sellaisten käyttäminen on yhtään sen terveempi ilmiö politiikassa kuin liike-elämässä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
RKP:n Carl Haglund haluaa kunnille pakolliset mamu-kiintiöt
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista
Hallituksen leikkaukset johtivat kehuihin, muunneltuun totuuteen ja yhteiskuntaa polarisoiviin puheisiin

Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle?

Yleisradion tuoreen gallupin mukaan Suomen suosituimpana puolueena jatkaa SDP, jota kannattaa edelleen noin neljännes maan asukkaista. Toisena jatkaa päähallituspuolue Kokoomus, jolle antaisi äänensä yli viidennes suomalaisista. 

Näillä näkymin nämä kaksi puoluetta tulevat kilpailemaan seuraavissa eduskuntavaaleissa pääministerin paikasta, sillä kolmantena majailevan Keskustan nousu jäi lyhyeksi ja puoluetta kannattaa jälleen vain alle 14 prosenttia suomalaista. Siten sille olisi ensi vaalikaudella tarjolla periaatteessa enintään hallituksen apupuolueen paikka, mutta toisaalta puheenjohtaja Antti Kaikkoselle (kepu) saattaa tarjoutua mahdollisuus valita kahdesta suuresta ja siten kiristää tulevaan hallitusohjelmaan merkittävä määrä omia tavoitteita. 

Gallupin kaksi oleellisinta tulosta olivat kuitenkin Perussuomalaisen kannatuksen putoamisen loppuminen - kuten itse ennakoin jo kaksi viikkoa sitten - sekä Vasemmistoliiton kannatuksen kasvu Vihreiden kustannuksella. Näin ollen Petteri Orpon (kok) hallituksen selvässä kasvussa olleet sisäiset jännitteet jäänevät lopulta suhteellisen pieniksi ja toisaalta suomalaisen laitavasemmiston punaväri on kirkastumassa vihreän kustannuksella. 

Tämä saattaa ärhäköittää Sofia Virtaa (vihr) entistä räväkämpään suunsoittoon ja mahdollisesti suuntaamaan taisteluhaasteita hallituksen sijasta Minja Koskelan (vas) suuntaan. Nähtäväksi siis jää, syntyykö tästä jopa pysyvä railo laitavasemmiston keskelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen
Hakaristiryijy

Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen

Riikka Purra jakaa ihmisiä ikäluokkien mukaan

Uutissuomalainen teki kyselytutkimuksen puoluejohtajien onnistumisesta. Kärkisijat menivät siinä odotetusti oppositiojohtajille järjestyksessä Antti Lindtman (sd), Minja Koskela (vas) ja Antti Kaikkonen (kepu). 

Kirjoitin odotetusti siksi, että oppositiossa ollaan vailla vastuuta, joten kansaa on paljon helpompi miellyttää kuin vastuullisessa hallituksessa. Tässä yhteydessä sana "vastuullinen" on oleellinen, sillä olihan edellisen pääministerin, Sanna Marinin (sd), suosio kansan parissa aivan huikea - mutta hänen hallituksensapa ei toiminutkaan vastuullisesti. 

Tässä suhteessa raskain taakka on näkyvimmillä hallituksen jäsenillä eli pää- ja valtiovarainministerillä. Heistä Petteri Orpo (kok) pärjäsi Riikka Purraa (ps) selvästi paremmin ja onnistui sentään voittamaan pahasti epäonnistuneen Sofia Virran (vihr).

Näistä kahdesta Purran tilanne oli varsin valaiseva, sillä häntä piti onnistuneimpana puheenjohtajana lähinnä keski-ikäinen ja vanhempi väestö. Sen sijaan alle 40-vuotiaiden - ja erityisesti kolmekymppistä nuorempien - parissa vain aniharva katsoi hänen katsoi onnistuneen puheenjohtajana.

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että valtiontalouden tasapainoon saattamisesta - mihin Purra pyrkii hallituksessa ja siten myös puolueensa puheenjohtajana - hyötyisivät ennen kaikkea nuorimmat suomalaiset, joilla on edessään vielä pitkä työura. Ilmeisesti tämä logiikka ei kuitenkaan avaudu nuorille tai nuorehkoille suomalaisille. Sen sijaan yli nelikymppiset suomalaiset näyttäisivät arvostavan hänen työtään.

Toinen mielenkiintoinen piirre Uutissuomalaisen kyselyssä oli se, että kaikkien puheenjohtajien kohdalla heitä parhaiten onnistuneena pitäneet olivat oman puolueen väkeä. Toisin sanoen suomalaiset eivät osaa tai halua erottaa toisistaan puoluejohtajien onnistumista oman puolueen vetäjinä näiden poliittisista linjauksista. 

Tämä tukee edelle kuvaamaani analyysiä poliittisen vastuun vaikutuksesta Riikka Purran alhaiseen suosioon. Häntä lienee arvioitu enemmän yleispolitiikan kuin puolueen johtamisen kannalta eli ihmisten vastauksiin ovat vaikuttaneet muutkin seikat, kuin varsinainen kysymyksen sisältö/tarkoitus. Mutta tämänhän te - arvoisat lukijani - jo tiesittekin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Paljastava näytelmä
Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä

Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Helsingin sanomat haastatteli Vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa lyhyeen artikkeliin. Sen mukaan tämä haluaisi siirtää verotuksen painopistettä saastuttamiseen ja samalla keventää työn ja yrittämisen verotusta.

Se olisikin aikamoinen muutos, sillä nykyisin 116 325 miljoonan euron verotuloista 43 004 miljoonaa kertyy tulo- ja pääomaveroista. Se on noin 37 prosenttia. 

Muita suuria veroeriä ovat pakolliset sosiaaliturvamaksut 32 439 miljoonaa euroa (28 %) sekä arvonlisäverot 25 833 (22 %). Niistä vain jälkimmäistä voitaisiin käyttää saastuttamisen verottamiseen - tosin sitäkin vain siltä osin, kuin kyse on saastumista aiheuttavista verotuskohteista.

Sen sijaan esimerkiksi energiaverojen suuruus sekä autoveron ja ajoneuvoveron yhteenlaskettu määrä ovat vain 4063 ja 1 348 miljoonaa euroa eli 4,3 prosenttia ja hiukan yli yksi prosentti koko verokertymästä.  Niinpä Sofia Virran linjaus painopisteen muutoksesta tarkoittaisi lähinnä arvonlisäveron korottamista. 

Jos Virta kuitenkin tarkoitti verotuksen painopisteen siirtämisellä sekä arvonlisä-, energia-, auto- että ajoneuvoveron kertymän kasvattamista suuremmaksi kuin työn ja yrittämisen verottamista, tulisi näitä verolajeja nostaa noin 5 880 miljoonalla eurolla eli hiukan noin 19 prosentilla, minkä lisäksi esimerkiksi työn ja yrittämisen verotusta pitäisi laskea samalla summalla. Tämä tarkoittaisi 44,5 prosentin yleistä arvonlisäkantaa eli sen nostamista noin 17,5 prosenttiyksikköä korkeamaksi kuin EU-alueen korkeinta arvonlisäprosenttia yläpitävässä Unkarissa. 

Todellisuudessa kaikki arvonlisäverotus ei liity millään tavalla saastuttamiseen, joten käytännössä Virran tarkoittamien tavaroiden ja palveluiden arvonlisäveroa tulisi kiristää vielä yllä esittämäni laskutoimituksen lopputulostakin enemmän. Siksi kuulisin mielelläni puheenjohtaja Virralta, että sanoiko hän tositarkoituksella sen mitä sanoi.

* * *

Sofia Virta kertoi myös, että Vihreillä on tavoitteena, että jokaisesta ikkunasta näkyy vähintään kolme puuta. Tässä tavoitteessa on Virran mukaan kyse viheralueiden riittävän määrän varmistamisesta ja lähiluonnon saavutettavuudesta.

Kaikista oman asuntoni ikkunoista näkyy kokonainen metsä, joten tavoite on minun kohdallani irrelevantti. Jäin kuitenkin pohtimaan, että miten mahtaa olla aivan Helsingin keskustassa. Sieltä varmaankin löytyisi sellaisia ikkunoita, joista ei näy kolmea puuta. Näin etenkin tiiviiden kaupunkikortteleiden keskeltä ja talojen alimmista kerroksista. 

Sen sijaan en ole ihan varma, että miten puuntaimet menestyisivät sellaisissa kohteissa. Tai mihin kohtaan katua tai jalkakäytävää ne sijoitettaisiin. Vai olisiko Virran tarkoitus yksinkertaisesti purkaa nämä kadut ja istuttaa niiden tilalle puurivejä?

* * *

Lopuksi maahanmuuttajavaltaisella alueella oman kertomansa mukaan asunut puheenjohtaja Virta kertoi pitävänsä typeränä kysymystä siitä, että olisiko hän itse valmis asumaan maahanmuuttajavaltaisella alueella segregaation torjumiseksi ja laittamaan lapsensa sellaisen alueen päiväkotiin tai kouluun, jotta kantaväestön lasten osuus näillä alueilla ei pienenisi liikaa. Näin siksi, ettei hän pidä ajatuksesta, jonka mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset olisivat vähemmän toivottavaa leikkiseuraa.

Kaiken kaikkiaan sain Helsingin sanomien jutun luettuani hyvän käsityksen Vihreiden puheenjohtajan loogisen ajattelun kyvyistä ja hänen edustamansa puolueen politiikasta. Ja mikä tärkeintä, pystyin sen pohjalta päättämään ilman vaikeuksia, että annanko puolueelle ja sen puheenjohtajalle kannatukseni ensi viikonloppuna järjestettävissä alue- ja kuntavaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljastava näytelmä
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?

Paljastava näytelmä

Opposition kovasti kaipaamat tiedot hallituksen suunnittelemista sote-säästöistä julkaistiin eilen. Lista on pitkä, mutta pääministeri Petteri Orpon (kok) mukaan kuitenkin "ihan kohtuullinen", sillä sen valmistelussa haluttiin löytää säästöjä, joilla olisi mahdollisimman pienet negatiiviset vaikutukset.

Tästä huolimatta oppositio käynnisti Antti Lindtmanin (sd) johdolla eduskunnassa melkoisen näytelmän syyttäen hallitusta edelleen säästöjen piilottamisesta, koska ministeriön tiedotteessa todettiin uudistamistyötä jatkettavan vielä sosiaalihuollon osalta. 

MTV3:n toimittaja totesikin, että kyse on vain vaalipuheesta, jossa "oppositio käyttää tilaisuutta hyväkseen kurmuuttaakseen hallitusta mahdollisimman perusteellisesti... ensin oppositio syytti hallitusta säästöjen salaamisesta ja nyt kun niistä jotakin tiedetään, niin syytetään itse säästöjä ja pelotellaan aivan hirmuisilla seuraamuksilla."

Valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) puolestaan kertoi, että "tosiasiassa sotepaketissa on useita järkeviä toimia, joissa normeja purkamalla ja tehottomia velvoitteita joustavoittamalla tehdään homma paremmin ja saadaan rahaa säästettyä... Oppositiolle on yhdentekevää, onko sotessa tehottomia normeja tai voisiko asioita tehdä järkevämmin. Tänään se vastusti jopa teknologiaa, jota se itse oli edellisellä kaudella edistämässä." 

Valtionvarainministeri totesikin lopuksi, että "ainoa, mikä oppositiota miellyttää, on raha ja sen lisääminen... Ei tarvitse ihmetellä, että Suomi on näin velkainen ja kestävyysvaje ammottava."

Tässä suhteessa olikin suorastaan tragikoomista, että kalliiksi tulevaa kehitysmaalaisten maahanmuuttoa kiihkeästi kannattava Sofia Virta (vihr) halusi tässäkin yhteydessä puolustaa juuri näihin kohdistuvaa julkisten varojen käyttöä. Tämä tapahtui Ylen vaalitentissä, jossa hän puuskahti, että "tämä keskustelu menee aina vain maahanmuuttoon, kun te hallituksessa lisäätte lapsiperheköyhyyttä, mikä syventää näitä ongelmia".

Nämä kommentit - Orposta Virtaan - ovat sellaisia, että ne kannattaisi panna merkille kaikkien oppositiopuolueita äänestämään aikovien parissa. Ja pohtia vielä kerran sitä, millaisen joukon he aikovat valtuuttaa hoitamaan suomalaisten yhteisiä asioita vaalipäivänä. 

Onhan myös kunta- ja aluevaaleissa viime kädessä kyse kuitenkin ennen kaikkea suomalaisilta kerättyjen verovarojen käytön vastuullisuudesta - eikä eilen nähty näytelmä jättänyt paljastamatta karulla tavalla suomalaisten puolueiden asemia suhteessa siihen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
Suurin osa ehdokkaista kannattaa monikulttuurista yhteiskuntaa
Vältä epärehellisiä poliitikkoja!

Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?

Suomen hallitus on tehnyt periaatepäätöksen siitä, minkälaisia vanhoja metsiä valtio suojelee alueillaan. Sen mukaan valtapuuston tulee olla metsätyyppistä riippuen vähintään 100-140-vuotiasta - pohjoisessa jopa 200-vuotiasta. 

Kuollutta puuta on oltava valtapuustosta riippuen vähintään 10–20 kuutiota. Tarkentavina kriteereinä on metsikön alkuperä, rakenteellinen monipuolisuus, elinympäristöpuut ja indikaattorilajit, eivätkä mukaan kuulu aktiivisessa metsätalouskäytössä olevat metsät.

Myöskään monimuotoisuustoimet, kuten lahopuun lisääminen, eivät tee kohteesta vanhaa metsää. Eikä sitä tee myöskään kiertoajan pidentäminen tai jatkuva kasvatus.

Lisäksi hallitus päätti yksityismetsien suojeluun käytetyn METSO-ohjelman jatkamisesta. Sen tavoitteena on ollut perustaa 96 000 hehtaaria uusia suojelualueita vuoden 2025 loppuun mennessä. Tämä tavoite saavutettiin jo vuoden 2024 lopussa, joten siihen tullee nyt vuoden mittainen tauko.

* * *

Nämä linjaukset saivat konfliktihakuisen punavihreän opposition sekä luonto- ja ympäristöjärjestöt villiintymään. Esimerkiksi Sofia Virta (vihr) väitti, että "Petteri Orpo on tällä päätöksellä osoittanut pettäneensä tärkeimmän luontolupauksensa, jonka hän antoi ennen eduskuntavaaleja ja joka on myös kirjattu hallitusohjelmaan".

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (krist) kuitenkin totesi, että "vanhojen metsien kriteerit täyttävien metsien suojelu on yksi työkalu metsiensuojelun kokonaisuudessa. Vanhojen metsien kriteeripäätöksen myötä voidaan nyt tunnistaa luontoarvoiltaan tärkeimmät, runsaasti lahopuuta sisältävät ja iältään vanhat metsät. Näistä suurin osa sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa."

Tämä lausunto heijastaa kahta tosiasiaa. Ensinnäkään eteläisessä Suomessa ei ole käytännössä lainkaan koskematonta metsää - ei ainakaan jo olemassa olevien suojelualueiden ulkopuolella. Toiseksi valtion metsät sijaitsevat lähes kokonaan Pohjois-Suomessa.

Ympäristöministeri Sari Multala (kok) puolestaan totesi, että "hallituksen esittämä suojelukokonaisuus on huomattava, kyse on kymmenistä tuhansista hehtaareista. Siirrämme historiallisen suuren määrän valtion metsää pysyvään ja tiukkaan suojeluun. Samalla jatkamme myös muuta luonnonsuojelutyötä suomalaisen luonnon puolesta".

* * *

Omasta mielestäni olisi ollut kohtuullista oppositiolta ja ympäristöjärjestöiltä - valittamisen sijaan - kiittää hallitusta tehdystä päätöksestä. Se oli pitkä askel eteenpäin sen lisäksi, että ympäristön- ja luonnonsuojelu huomioidaan valtionmailla myös talousmetsissä jättämällä niihin sekä säästöpuita että kaikki jo valmiiksi kuollut puu. Tämä vähentää tarvetta metsien täyssuojelulle.

Lopuksi on myös syytä huomata, että ennen nyt tehtyä päätöstä toimeenpannut toimenpiteet ovat jo hidastaneet metsälajien uhanalaistumiskehitystä. Siten hallituksen päätösten - sekä edelleen jatkuvien yksityismetsien vapaaehtoisten suojelutoimien - seurauksena metsiemme lajiston uhanalaistumisen voidaan odottaa hidastuvan entisestään tai parhaassa tapauksessa jopa pysähtyvän.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itärajan sulkemisella on vahva kansalaisten tuki, mutta metsätieto on hakusessa
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Ylen otsikko johti lukijoita harhaan

Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?

Pari päivä sitten sosiaalisessa mediassa uutisoitu naisten pukeutumisohje Suomen Mogadishussa eli Itäkeskuksessa näyttää ylittäneen rajan, jota edes Vihreät ei hyväksy. Näin voisi päätellä ainakin siitä, että puolueen puheenjohtaja Sofia Virta otti asiaan jyrkän kannan.

Hänen mukaansa "yksikään nainen ei tarvitse ohjetta miten pukeutua - jokainen saa pukeutua juuri kuten itse haluaa. Eikä pukeutumisella pidä olla mitään vaikutusta siihen, miten ihmiseen suhtaudutaan. Sen pitäisi olla itsestäänselvää. Tälläiset törkeät kyltit roskalavalle asap."

Tapaus herättää kuitenkin kysymyksen siitä, että vasta nytkö vihreät ovat heränneet siihen todellisuuteen, jonka Suomessa vuodesta 1990 harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on tuonut tullessaan? Tarkoitan sitä, kun ensimmäiset somalialaiset turvapaikanhakijat saapuivat Suomeen Neuvostoliiton kautta. 

Siis ylittivät kahden heille turvallisen maan rajan laittomasti itäisen naapurimme tahdosta ja siitä huolimatta, että silloinen hallitus totesi Suomen voivan "palauttaa kyseiset maahantulijat Neuvostoliittoon". Näin ei kuitenkaan toimittu, vaan maahan saapuneet somalit jäivät Suomeen pysyvästi houkutellen perässään yhä enemmän maanmiehiään.

Kuluvana vuonna 281 somalia on jättänyt hakemuksen kansainvälisestä suojelusta, mikä tekee heistä ukrainalaisten jälkeen suurimman turvapaikanhakijaryhmän. Samana aikana myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukselleen on saanut 181 afrikansarvelaista ja Suomen kansalaisuus on myönnetty 600 somalille. 

Näin ollen näyttää siltä, että etenkin poliittisen vihervasemiston kannattama - ja niin sanotun keskustaoikeiston hyväksymä - maahanmuuttopolitiikka kantaa edelleen hedelmää. Näin tapahtuu somalien lisäksi myös muissa islamilaisissa tulijaryhmissä, joten Sofia Virran kauhistelemien ohjeiden mukaiselle naisten pukeutumisen opastukselle on maassamme vuosi vuodelta yhä enemmän kannatusta. Hyvä kuitenkin, että asiaan on nyt kiinnitetty huomiota edes yhden vihreän poliitikon kynästä.

En kuitenkaan jaksa uskoa, että puheenjohtaja Virran ulostulo johtaisi Vihreiden maahanmuuttopoliittiseen ohjelman oleelliseen muuttamiseen. Siis esimerkiksi seuraavien sieltä löytyvien tavoitteiden poistamiseen. 

1. Edistetään turvallisemman tilan periaatteita kaikissa julkisissa tiloissa, toiminnoissa ja palveluissa.
2. Ei rajoiteta uskonnollisten symbolien käyttöä pukeutumisessa vapaa-ajalla tai työtehtävissä, joissa tietyn virka-asun käyttö ei ole välttämätöntä.
3. Varmistetaan, että kuntien kulttuurilaitokset edistävät kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta sekä yleisötyön että henkilöstöpolitiikan osalta osana perustoimintaa.
4. Edesautetaan maahanmuuttaneiden mahdollisuuksia ylläpitää omaa kulttuuria ja kieltä osana kulttuurilaitosten toimintaa ja omien kulttuurikeskusten ja yhdistysten avulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

12-vuotiaan puukotus johti vasemmiston poliittiseen ilakointiin
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?

12-vuotiaan puukotus johti vasemmiston poliittiseen ilakointiin

Oulussa nähtiin saman päivän aikana kaksi puukotusta. Niistä yhdessä tapauksessa maahanmuuttajan värinen henkilö puukotti kuoliaaksi aikuisen miehen. 

Toisessa tunnettu tunnetusti väkivaltainen natsi, joka useista väkivaltarikoksistaan huolimatta sai - suomalaisen oikeuskäytännön mukaisesti - kulkea vapaalla jalalla, puukotti 12-vuotiasta maahanmuuttajaa takaapäin. Lapsi on tätä kirjoituksessa hengissä ja natsi poliisin hallussa. 

Oikeuslaitos sitten aikanaan kertoo, kuinka pian hän on jälleen vapaa jatkamaan kanssakulkijoilleen vaarallista toimintaansa. 

* * *

Edellä mainitsemistani kahdesta puukotuksesta juuri jälkimmäinen tapaus on saanut suurta huomiota ja myös tekijän henkilöllisyys on poikkeuksellisesti uutisoitu, koska "kyseessä on vakava teko, jolla yhteiskunnallista merkitystä ja epäilty on tuomittu jo aiemmin äärioikeistolaiseen toimintaan liittyen". Tästä voitaneen päätellä, ettei ensimmäiseksi mainitsemani tappo/murha ollut asiasta kirjoittaneiden journalistien mielestä - uhrin kuolemasta huolimatta - vakava eikä sillä ollut yhteiskunnallista merkitystä. 

Sen sijaan toinen on sitä toden totta, sillä valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) erehtyi vihjaamaan, että sen tekijä olisi ollut maahanmuuttajataustainen - mikä ei ole ihme ottaen huomioon maahanmuuttajataustaisten henkilöiden harjoittaman lasten ja nuorten väkivallan lisääntymisen viime aikoina. Toki hän murhaajan todellisen etnisyyden selvittyä korjasi näkemystään.

Tämä ei ole estänyt ääri-, laita- tai maltillisen vasemmiston ilakointia puukotuksen uhrin kohtalolla. Näin ovat nimittäin tehneet ainakin Li Andersson (vas), Ville Niinistö (vihr), Sofia Virta (vihr) ja Timo Harakka (sd). Heillä ei kuitenkaan näyttäisi olleen mitään sanottavaa tummahipiäisen henkilön toimittamaan aikuisen miehen hengenmenetykseen. 

* * *

Tässä tilanteessa on syytä todeta - siis totean itse - että molemmat teot olivat törkeitä, eikä niitä ole syytä puolustella millään tavalla. Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, ettei maahanmuutosta - sen hyödyistä, arkipäiväisyyksistä tai haitoista - voisi keskustella myös jatkossa. 

Sen sijaan tapaukset alleviivaavat hallituksen - ja myös opposition - oikeutta ja velvollisuutta pyrkiä maksimoimaan maahanmuutosta saatavia hyötyjä sekä minimoimaan siihen liityviä haittoja. 

Jälkimmäinen koskee sekä maahanmuuttajien omia että kantaväestön heistä motivaationsa saaneiden marginaaliryhmien tekemisiä. Siis sellaisten kuin nyt nähdyn lapsen puukotuksen tekijän viiteryhmänä toiminut Pohjoismainen vastarintaliike, jonka USA tuli juuri luokitelleeksi terroristijärjestöksi. 

Suomessa korkein oikeus määräsi PVL:n lakkautettavaksi jo vuonna 2020. 

JK kello 7:58. Tuoreen tiedon mukaan Oulussa on jälleen puukotettu. Tällä kertaa oli hyökätty porukalla yhden ihmisen kimppuun noin puoli yhden aikaan viime yönä. Sen seurauksena uhri toimitettiin sairaalahoitoon teräaseen aiheuttamien vammojen takia. Tämäkään tapaus ei liene vakava teko, jolla olisi yhteiskunnallista merkitystä, koska tekijäjoukosta ei ole julkaistu minkäänlaisia tuntomerkkejä saati henkilöllisyyksiä. Onneksi poliisi on kuitenkin ottanut heidät talteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?
Keskimääräisestä erottuva maahanmuuttaja on otettu kiinni

Putinin kätyriksi paljastuneesta Tarja Cronbergista tuli Vihreiden Bäckman

Jokainen suomalainen taitaa tuntea dosentti Johan Bäckmanin Putinin Venäjän kätyriksi eli suomalaiseksi maanpetturiksi. Eilinen päivä toi sitten suomalaisten tietoisuuteen toisen kaikille tutun nimen samaan kerhoon. Kyse on Vihreiden entisestä puheenjohtajasta Tarja Cronbergista, joka asuu nykyisin Ruotsissa.

Olin hiukan yllättynyt siitä, ettei Yle tehnyt eiliseen pääuutislähetykseensä juttua Cronbergin kiinnijäämisestä, vaan kuittasi tapauksen mainitsemalla, että asiasta on löydettävissä nettiartikkeli. Ehkä tämä johtuu siitä, että tämä venäläisten Vihreä kätyri asustelee nykyisin Ruotsissa.

Tapaus on sikäli yllättävää, että Vihreissä on vaikuttanut myös poliitikkoja, joilla on ollut hyvin tiukka linja suhteessa Venäjään ja sen johtoon. Toisaalta en lähtisi etsimään erityisen suurta isänmaallisuutta puolueesta, joiden kädenjälki näkyy erityisesti suomalaisessa haitallisessa maahanmuutossa, maallemme kalliiksi tulevissa ylikansallisissa ympäristöpoliittisissa ratkaisuissa sekä aivan viimeiseksi ylikansallisen verotusoikeuden ajamisessa.

Siksi oli hyvä, että puolueen näkyvät poliitikot - kuten puheenjohtaja Sofia Virta ja kansanedustaja Atte Harjanne - ymmärsivät irtisanoutua Cronbergin bäckmanilaisista touhuista. Toivon mukaan tämä asenne yhdistää kaikkia suomalaisia vihreitä.

Tapauksen surkeimman ulostulon teki Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro, joka piti Cronbergin toimintaa tutkimuksellisesti perusteltuna. Eikä asiaa suinkaan paranna - vaan pikemminkin sen sanojan tyhmyyttä korostaa se, että Cronberg on instituutin vieraileva professori. 

Lisäksi Kangaspuro totesi, että entinen Vihreiden puheenjohtaja "on hyvin avoimesti kertonut pitävänsä henkilökohtaisella puolella yhteyksiä venäläisiin tutkijoihin, niin kuin aika moni tutkija tekee". Vaikka asia lieneekin juuri näin, se ei millään tavalla oikeuta Cronbergin osallistumista Putinin propagandatilaisuuksiin, joissa yhtenä esiintyjänä on ollut itse diktaattori. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla Cronbergin toiminta vaikuttaa suomalaiseen politiikkaan. Ainakin Vihreät puolueena on toiminut oikein, eikä entinen puheenjohtaja ole enää vuosiin osallistunut sen päivänpoliittiseen toimintaan. 

Toisaalta varsin monen suomalaisen mielissä puolue on harjoittamansa politiikan seurauksena leimaantunut lähtökohtaisesti epäisänmaalliseksi ja sellaisena epäluotettavaksi vallanpitäjäksi. Tämä käsitys lienee saanut nyt vahvistusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ja Vasemmistoliitto hyväntahtoisina idiootteina
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
On surullista, että leipänsä voi ansaita näinkin

Kansa haluaa Suomen talouden kuntoon veroja laskemalla

Tämän blogin alkuaikoina yksi tärkeimmistä merkintöjen aiheista oli EU:n velkapolitiikka sen jälkeen, kun Kreikka oli ajautunut suuriin ongelmiin, joiden seurauksena sen pelastamiseksi EKP:n roolia muutettiin siten, että se ryhtyi käytännössä painamaan rahaa kuittaamalla helleenien jälkeläisten kelvottomia velkapapereita.

Tänään uutisoitiin, että Kreikan luottoluokitusta on nostettu luottoluokittaja Standard & Poor´sin listoilla. Siksi päätin palata aiheeseen katsomalla miltä maan taloudellinen kehitys nyt näyttää. 

Niinpä etsin nettisivun, josta pystyi hakemaan eri maiden valtionvelan kehityksen suhteessa niiden bruttokansantuotteeseen vuosina 1950-2022. Verrokeiksi otin Suomen ja Ruotsin, minkä jälkeen lopputulos näytti tältä.

Kuten arvoisa lukijani kuvasta näkee, oli Kreikan kehitys odotetun surkeaa koko viime vuosikymmenen, mutta sen jälkeen on saavutettu selvää edistystä. Ja siten vuonna 2010 esittämäni näkemys siitä, että kreikkalaisten auttamista voi harkita vasta siinä vaiheessa, kun he osoittavat haluavansa muutosta huonoihin tapoihinsa on kuin onkin saanut jonkinlaista katetta - vaikka sitten vain jälkikäteenkin. 

Matka Suomen tai Ruotsin tilanteeseen on kuitenkin tuskaisen pitkä, enkä epäile lainkaan, etteikö yleismaailmallinen lama voisi suistaa helleenejä entistä suurempiin ongelmiin. Toisaalta maan talousnäkymät ainakin kuluvalle vuodelle ovat olleet erittäin positiiviset - eikä luottoluokituksen nostaminen ainakaan heikennä odotusten toteutumisen todennäköisyyttä. 

Samasta kuvasta näkee myös se, että Suomen valtionvelan tilanne on Kreikkaan verrattuna lohdullinen, vaikka viimeisten 15 vuoden trendi onkin surkea. Ero helleeneihin on kuitenkin valtava, joten Petteri Orpon (kok) hallituksella on hyvin aikaa tarvittavalle oikaisuliikkeelle, vaikka ei tokikaan hukattavaksi, koska tiedämme valtion velkaantumisen jatkuvan yhä kiihtyvällä tahdilla sekä kuluvana että tulevana vuonna. 

Siksi oli erinomaista, että Orpon hallitus kuittasi opposition lievästi sanottuna omituisen välikysymyksen selvin luvuin ja pääsi jatkamaan työtään Suomen talouden vahvistamiseksi. Positiivista on myös se, että uunituoreen mielipidekyselyn mukaan suomalaisten selvä enemmistö kannattaa hallituksen toimia ihmisten taloudellisen toimeliaisuuden lisäämiseksi verotusta laskemalla. 

Tällä kannalla oli myös puolet opposition kannattajista. Siten vihervasemmiston viime aikojen räksytys hallituksen valitsemasta talouslinjasta on vastoin koko kansan selvää tahtoa ja voidaan jatkossa sivuuttaa korvaa lotkauttamatta. Toivottavasti tämän ymmärtävät myös Li Andersson (vas), Sofia Virta (vihr) ja Antti Lindtman (sd). 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Ex-mallioppilas on pelastettava nyt!
Kovaa peliä veronmaksajien rahoilla

Ylen gallup: hallituksella on edelleen suomalaisten vankka tuki

Kirjoitin Helsingin sanomien viimeisimmän gallupin julkaisemisen jälkeen, että "kansa tukee edelleen selkein numeroin nykyistä hallitusta ja haluaa sen jatkavan työtään maan pelastamiseksi edellisen punaviherhallituksen aiheuttamilta talouskriisiltä ja sisäisen turvallisuuden heikkenemiseltä".

Tänään saimme luettavaksemme Yleisradion teettämän puolueiden kannatuskyselyn tulokset, jotka osoittivat lehdistön Perussuomalaisia ja hallituksen yhtenäisyyttä vastaan toteuttaman ajojahdin tuottaneen tulosta. Gallupin mukaan oli nimittäin käynyt siten, että SDP oli noussut maan suosituimmaksi puolueeksi 22,8 prosentin kannatuksella. 

Demareita seurasivat päähallituspuolueet Kokoomus ja Perussuomalaiset 19,8 ja 19,2 prosentin kannatuksella. Ylen jutun mukaan näiden puolueiden kannattajien joukosta olisi livennyt erityisesti naisia ja nuoria. Muiden puolueiden osalta kannatusmuutokset olivat pieniä. 

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin syytä huomata, että hallituspuolueilla oli kyselyn aikana vain 48,3 prosentin kannatus. Toisaalta poliittista vihervasemmistoa tuki vieläkin harvempi eli 39,3 prosenttia äänestäjistä. 

Siten kansa ei kaipaa Sanna Marinin (sd) kabinetin aikaista holtitonta menoa, mutta ei myöskään kannata selkeästi hallitusta. Sen sijaan markkinatalousmyönteisen talouspolitiikan kannatus oli vahvaa, sillä kaikkien ei-vasemmistolaistenpuolueiden yhteinen kannatus oli edelleen 59 prosenttia.

On kuitenkin mielenkiintoista, että lehdistön ajojahdin kohteena olleiden Perussuomalaisten sijaan kannatustaan oli menettänyt eniten pääministeripuolue Kokoomus. Itse asiassa sen kannatustappio ylitti jopa gallupin virhemarginaalin eli sitä ei ole lähtökohtaisesti syytä pitää tilastoharhana. 

Tosin tässä suhteessa nyt nähtäväksemme saanee kyselyn ero Helsingin sanomien gallupiin oli erikoinen, sillä sen mukaan Kokoomuksen kannatus oli pikemminkin noussut kuin laskenut. Siten näihin pääministeripuolueen mittaustuloksiin lienee selvistä numeroista huolimatta syytä suhtautua pienellä varauksella. 

Opposition osalta merkittävin havainto lienee se, että Sanna Marinin vaaleissa SDP:n äänestäjiksi houkuttelemat Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänestäjät olivat suurelta osin pitäytyneet sen kannattajina. Ensin mainitun kannatus nousi vain 1,0 ja jälkimmäisen puolueen kannatus 1,4 prosenttiyksikön verran kevään vaalituloksesta.  

Tämä tuskin lupaa hyvää vihervasemmistolaiselle oppositiopolitiikalle, koska sekä Li Anderssonin (vas) että Sofia Virran (vihr) on tässä tilanteessa pakko pyrkiä profiloitumaan suhteessa pääoppositiopuolueeseen. Sen sijaan lehdistön intoa jatkaa hallitukseen kohdistuvaa ajojahtia tämäkään galluptulos tuskin vähentää.

Pientä toivoa sen kirjoittelun vähenemisestä antaa kuitenkin sosiaalisessa mediassa näkyvä ihmisten into lopettaa ajojahdin kärkenä toimineen Helsingin sanomien tilauksiaan. Ehkäpä lopulta käykin niin, että markkinatalouden mekanismit johtavat tässäkin asiassa järkevään ratkaisuun eli hallituksen arviointiin sen harjoittaman politiikan - eikä entisten kirjoitusten - perusteella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keskustan petos mahdollisti arvottoman kesänäytelmän
Hallituksella on kansan vahva tuki
Vaalitulos ja sen seuraukset