Asiantuntijoiden näkemyksiä ja Konsta Pylkkäsen viisautta

Tekoälyn näkemys Konsta Pylkkäsestä pohdiskelemassa viisauden olemusta

Pohdiskelin työkaverini kanssa jokin aika sitten sitä, milloin pohjoinen jäämeri sulaisi kokonaan. Siitä ei sen enempää tässä, mutta jutustelumme innoittamatta innostuin katsomaan, mitä asiasta on kirjoiteltu tämän vuosituhannen alkupuolella – erityisesti vuosien 2007 ja 2012 jälkeen, koska napajään pinta-alat sulivat silloin aikansa mittaushistorioiden pienimmiksi. 

Vuonna 2013 eli noin 13 vuotta sitten Metsäalan ammattilehti kertoi silloisten huippututkijoiden näkemyksistä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta arktiseen jääpeitteeseen. Jutun mukaan "nykyisellä sulamistahdilla Pohjoisen jäämeren syyskuu saattaa olla täysin jäätön jo vuonna 2015. Cambridgen yliopiston valtamerifysiikan professori Peter Wadhamsin mukaan on todennäköistä, että Pohjoinen jäämeri on sulana kuusi kuukautta vuodesta noin 20 vuoden kuluttua."

Kuten hyvin tiedämme, vuonna 2012 mitattu jäämeren minimipinta-ala on edelleen pienin tähän asti mitattu. Eikä pohjoisnapa ollut silloin läheskään vapaa jäästä. Wadhamsin sanojen mukaiseen jääpeitteen "todennäköiseen" sulamiseen – peräti kuuden kuukauden ajaksi vuodessa – on sentään vielä seitsemän vuotta aikaa, joten siitä en sano tässä mitään.

* * *

Toinen löytämäni juttu – vuodelta 2008 – oli kotimaisen Ylen käsialaa. Siinä tanskalainen tutkija Rasmus Tonboe Tanskan ilmatieteen laitokselta arvioi, että jäätön kesä tulisi pohjoisnavalle jo kymmenen vuoden kuluttua eli vuonna 2018. Eipä osunut ennuste kohdalleen, vaan jään pinta-ala oli silloisena kesänä selvästi suurempi (syyskuun minimissään noin 12 prosenttia) kuin haastatteluvuonna. 

Samassa jutussa haastateltu erikoistutkija Jari Haapala Merentutkimuslaitokselta oli varovaisempi ja arveli, että Jäämeri olisi kesäisin täysin jäätön ehkä vuosien 2030 - 2050 välillä. Mielestäni tuo on aikahaarukka on kyllä aika pitkä ulottuessaan reilusti yli Haapalan eläkkeelle jäämisen todennäköisen ajankohdan. 

Mielenkiintoinen oli myös Turun sanomien juttu vuodelta 2008. Siinä Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja arveli, että Pohjoinen jäämeri olisi keskikesällä kokonaan avoin jo 2030-luvulla. Jännitettävää riittää siten vielä 13 tai 14 vuotta riippuen siitä, että lasketaanko vuosi 2040 edellisen vuosikymmenen viimeiseksi vai uuden vuosikymmen ensimmäiseksi vuodeksi. 

Ilta-Sanomien vuoden 2012 juttu puolestaan kertoi, ympäristöjärjestö Greenpeacen arvioineen, että "pohjoisnavan sulamisessa on tapahtunut käännekohta. Aiempaa ohuempi jää ja entistä korkeammat lämpötilat nopeuttavat sulamista joka kesä."

* * *

Lopetan tämän blogimerkintäni kopioimalla vuonna 2020 Suomenmaa-lehden kokoamat – kirjailija Veikko Huovisen luoman – Konsta Pylkkäsen erilaiset viisauden lajit. Niitä on nimittäin neljä. 

Ensimmäinen Konstan viisauden laji on kaukoviisaus, jota hänellä itsellään oli hyvin paljon. "Tätä lajia on harvalle suotu, mutta siinäkin on kaksi pahaa vikaa: Asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla."

Toinen on "teoreetinen viisaus, jota on sanomalehissä ja vaikka missä. Siinä asia kuvitellaan yksipiippuiseksi haulikoksi, jossa on lukko epäkunnossa ja panos voi tulla ampujan silmille…"

Käytännön viisaus on taas sitä, kun "vanha kalttopääkettu juosta hipsuttelee rämeellä ja astuu omiin jälkiinsä. Mutta polulla voi olla ketunrauta…"

Neljäntenä tulee sitten "kaikista paras ja imelin viisauven laji" eli "jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi parasta käyttäytyä. Tässä lajissa ihminen on viisaimmillaan… Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin…"

* * *

Myönnän toki, että olen tässä kirjoituksessa hyödyntänyt tuota viimeksi mainittua Pylkkäsen viisautta. Puolustukseni tahdon kuitenkin sanoa, että tässä esittelemäni varovaiset ajatukset eivät ole liiemmin muuttuneet vuoden 2010 kirjoituksestani, jolloin ensimmäistä kertaa käsittelin ilmastonmuutosta tässä blogissa. 

Savolaisittain sanottuna otan pohjoisen merijään sulamisen mahdollisuuden sillä mielellä, että "suattaapi olla, vaan suattaapi olla olemattakin". Se tarkoittaa – tieteellisemmin sanottuna – sitä, että hypoteesin totuusarvo selviää vain johtamalla siitä falsifioitavia eli vääräksi osoitettavissa olevia ennusteita ja koettelemalla niiden pitävyyttä empiiristen kokeiden tai muun tieteellisen havainnoinnin keinoin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvihuonekaasut pysäyttivät uuden jääkauden noin vuonna 1960
Pekka Poudan ennuste ja pohjoinen merijää
Rahat vedonlyöntitoimistoon vaiko ei – kas siinäpä vasta pulma