Lastenkasvatus ennen ja nyt

Yleisradio kertoi, että lukiolaiset tarvitsevat yhä enemmän tukea, koska heistä osa on niin ahdistuneita, ettei opiskelu luokassa onnistu. Jutun mukaan tämä johtuu siitä, että lukioihin otetaan aiempaa enemmän nuoria, jotka tarvitsevat nykyistä enemmän tukea opinnoissa pärjäämiseen.

Erityistä tukea ei lukiossa kuitenkaan pystytä tarjoamaan samalla tavalla kuin peruskoulussa. Lisäksi koulun aikana kaikkien on saavutettava samat minimioppimäärät, eli niistä ei voi – eikä pidäkään – tinkiä: jokaisen tulisi pystyä läpäisemään ylioppilaskirjoitukset koulunkäynnin lopuksi. 

Eikä siinä kaikki, vaan juuri lukion käyneiden pitäisi aikuisena ottaa tämän maan tulevaisuus käsiinsä. Eli opiskella korkeakoulututkintoja ja asettua niiden mukaisesti asiantuntija- ja tuotekehitystehtäviin sekä nousta päättäviin asemiin yrityksissä ja yhteiskunnassa. Sekä kestää niissä mitä erilaisimpia stressejä ilman, että se vaikuttaa tehtävän työn tuloksiin.

* * *

Minun mielestäni tämä kuulostaa hurjalta. Ja siksi on kysyttävä, että mistä tällainen muutos johtuu. 

Ovatko nuorten mielenterveysongelmien syinä jutussa mainitut koronapandemia tai oppivelvollisuuden laajentuminen Sanna Marinin (sd) hallituksen päätöksellä? Vai kenties medioissa jo pitkään vellonut negativistinen maailmankäsitys, jonka mukaan ihmiskunta on menossa kohti tuhoaan ilmastonmuutoksen, luontokadon tai jonkin muun syyn takia? Ellei sitten suorastaan digitaalisten pelien ja sosiaalisen median mieltä rappeuttava vaikutus?

Tähän liittyen selvä fakta on se, että jo pari vuotta sitten Lääkärilehti kirjoitti erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ahdistuneisuuden räjähdymäisestä kasvusta. Sen mukaan "nuorista 78 prosenttia koki huolta sodan, 76 prosenttia ilmastonmuutoksen, 65 prosenttia luonnonkatastrofien ja 47 prosenttia pandemioiden uhkiin liittyen. 

Nämä syyt osoittavat lasten mielenterveysongelmiin syyllisiksi erityisesti suomalaista toimittajakuntaa, jonka sensaatiohakuinen ja yksipuolinen uutisointi erityisesti kolmen ensimmäisen aiheen – sotien, ilmaston ja luonnon – kohdalta näyttäisi ottaneen täydellisen niskalenkin nuorten terveestä ja kriittisestä ajattelusta. Pahinta tässä on se, että – Lääkärilehden haastatteleman asiantuntijan mukaan – "kysymys ei ole pelkästään nuorten tai perheiden tarpeista. Nuorten hoitamattomien ongelmien hintalappu yhteiskunnalle ja kansantaloudelle on todella korkea."

* * *

Itse nostaisin näiden ongelmien yhteydessä esille myös toisen – yhteiskunnassamme lähes vaietun – mahdollisuuden. Se on lastenkasvatuksen muutos viimeisten vuosikymmenien aikana. 

Omassa lapsuudessani lapsilta vaadittiin jo varsin pienenä omatoimisuutta ja selviytymistä tavallisista arjen askareista – ja myös osallistumista niihin. Siten minäkin kuljin kuusivuotiaana aamuisin parin kilometrin matkan leikkikouluuni ja illalla takaisin. Ja kotona tehtäväni oli siivota leikkikalut joka ilta paikalleen sekä viedä tarvittaessa roskat roskikseen.

Seuraavasta vuodesta lähtien kuljin myös kouluun ensimmäisestä luokasta lähtien ilman saattajia sekä huolehdin – tai jätin huolehtimatta – läksyni itsenäisesti. Kävin myös lähikaupassa tekemässä äidin antaman listan mukaan pikkuostoksia eli maitoa, perunoita ynnä muuta tarpeellista. Yhdeksän- tai kymmenvuotiaasta lähtien tehtäviini kuului myös siivomiseen osallistuminen – mukaan lukien mattojen tamppaaminen muutaman kerran vuodessa.

Kaupassa käyminen ja etenkin mattojen tamppaaminen harmittivat syvästi, mutta niiden tekemättä jättämisellä olisi ollut seurauksia, jotka ovat nykyisin laittomia – ja saattoivat olla jo silloin. Samalla kuitenkin sisu kasvoi ja kyky kestää ikäviä asioita kehittyi.

* * *

Minulla on sellainen käsitys, ettei tällaisten asioiden vaatiminen lapsilta tai nuorilta ole enää nykyisin kovinkaan yleistä. Itse asiassa luulen, että esimerkiksi lasten itsenäinen kulkeminen kuusivuotiaana kaupungin keskustan läpi esikouluun – saati sieltä kotiin lähteminen ilman noutajaa – ei olisi edes mahdollista, vaan johtaisi vanhempien syytteeseen lapsen heitteille jättämisestä.

Samalla on kuitenkin käynyt niin, että edellytykset suomalaisten lasten omatoimisuuden ja itsenäisyyden kehittymiselle ovat heikentyneet. Eikä mielestäni olisi kummoinenkaan ihme, ellei tämä heijastuisi yhä useamman nuoren elämässä kyvyttömyytenä selviytyä yhteiskunnan vaatimuksista ilman tukea – ja vaikeutena suhtautua vuosi vuodelta yhä hirvittävämmiltä kuulostaviin ilmasto- ja sotauutisiin realistisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?
Nuorten naisten mielenterveys
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Seksi ei jakaudu tasaisesti - eikä siitä seuraa lapsia

Väestöliiton tuoreen perhebarometrin mukaan korkeakoulutetuista yli 30-vuotiaista suomalaisista 80 prosenttia elää parisuhteessa. Peruskoulutetuista näin tekee vain 36 prosenttia, vaikka myös heistä suurin osa tahtoisi kumppanin. Ero on kieltämättä suorastaan järkyttävän suuri ja kertoo yhteiskunnan meritokratisoitumisen ulottuvan jopa parisuhteisiin asti. 

Kyselyn mukaan naisilla on edelleen päävastuu sekä kotitöistä että lastenhoidosta. Tähän jakoon ovat tyytymättömimpiä ne naiset, jotka huolehtivat oman arvionsa mukaan suurimman osan lastenhoidosta. Tosin kyse saattaa olla myös siitä, että lastenhoitoon tyytymättömimmät naiset yliarvioivat omaa osuuttaan. 

Kun puhutaan itse seksistä, niin miehet haluavat oman kertomansa mukaan sitä enemmän kuin naiset. Ja vanhemmat ihmiset vähemmän kuin nuoret.  

Kysely osoitti myös, että nykyiset nuoret ovat seksuaalisesti vanhempia ikäluokkia vapaamielisempiä. Erityisesti suurta osaa nuoria naisia kiinnostaa seksi niin miesten kuin naistenkin kanssa, sillä heistä vain puolet on kiinnostunut pelkästään vastakkaisesta sukupuolesta. Myös nuoret miehet ovat tässä suhteessa vanhempia vapaamielisempiä, mutta ikäisiään naisia lievemmin. Eläimistä ei kysytty. 

Mielenkiintoinen tulos oli myös se, että nuoret naiset (alle 50-vuotiaat) ilmoittivat harjoittaneensa seksiä useammin kuin ikäisensä miehet, kun taas vanhemmissa ikäluokissa (yli 50-vuotiaat) miehillä oli oman kertomansa mukaan useammin seksiä kuin saman ikäisillä naisilla. Jäin miettimään, että liittyykö tämä outo jakauma siihen, että nuoret naiset harjoittaisivat seksiä vanhempien miesten kanssa vai siitä, että nuorilla naisilla olisi tapana harjoittaa lesbosseksiä, mihin edellisessä kappaleessa käsittelemäni vastaukset saattaisivat viitata. 

Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, kuten itse raportissa arvellaan, että ikäisiään miehiä harvemmin parisuhteessa elävät vanhemmat naiset elävät ilman seksiä. Ja vastaavasti miehiä useammin parisuhteessa elävät nuoret naiset saavat seksiä ikäisiään miehiä useammin.

Toki kyselystä paljastui monenlaisia muitakin asioita, mutta nämä olivat omasta mielestäni kiinnostavimpia, joten käsittelin niitä tässä kirjoituksessa. Suosittelen kuitenkin aiheesta kiinnostuneita lukemaan koko raportin jo siitäkin syystä, että tätä aamulla kirjoittaessani ehdin katsella lähinnä vain raportin kuvia.  

* * *

Kaiken kaikkiaan kysely osoitti, ettei suomalaisten heikko lisääntyminen johdu lastensaamiseen tarvittavien aktien vähäisyydestä. Eikä se liity myöskään siihen, etteivät suomalaiset haluaisi saada nykyistä enemmän lapsia.  

Sen sijaan lasten määrään vaikuttavat muut asiat, joista tärkeimmäksi arvellaan usein työstä aiheutuvaa stressiä, maailmantuskaa tai nuorten taloudellista epävarmuutta. Nämä syyt ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet asiaan, mutta epäilen vahvasti, että niiden rinnalla tai jopa edellä asiaan vaikuttaa myös nykyinen vapaata nuoruutta ihaileva kulttuuri, joka on tehnyt vielä yli kolmekymppisistä aikuisista yli-ikäisiä teinejä, joille parisuhteeseen ja omaan perheeseen sitoutuminen on vierasta. 

Tämä asia on ongelma, jota valaisee alla oleva Tilastokeskuksen julkaisema kuva, joka osoittaa Suomen väestön vanhenevan nopeasti. Eli vaurautta luovien työikäisten ikäluokkien vähenevän samalla kun yhteiskunnan resursseja kuluttavien vanhojen ihmisten määrä kasvaa.

Jos ja kun tätä väestörakennetta pidetään ongelmallisena - eikä Suomi houkuta taloudellista lisäarvoa tuottavia maahanmuuttajia - kannattaisi myös tähän asiaan kiinnittää huomiota. Ja pohtia - niin poliitikkojen kuin muidenkin suomalaisten parissa - mitä sen muuttamiseksi olisi tehtävissä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Miksi nainen pettää miestään?