Aamuisen koronatilastoihin liittyvän kirjoitukseni jatkeeksi päätin näin sunnuntai-päivän ratoksi jakaa ajatukseni toisestakin aiheesta.
Sotilaallinen puolueettomuus on toiminut Suomen tapauksessa oikein hyvin toisen maailmansodan jälkeen. Toki alkuun oli vaikeaa Neuvostoliiton pyrkiessä vaikuttamaan politiikkaamme vahvasti ja 25-vuotta hallinneen presidentin hyödyntäessä Neuvostoliiton uhkaa sisäpolitiikassa. Ulkopoliittisesti kuitenkin myös hän pyrki viemään Suomea niin lähelle länttä kuin Neuvostoliiton puristuksessa oli mahdollista.
Nykyisin virallinen puolustuspoliittinen strategiamme perustuu kahteen seikkaan: vahvaan puolustuskykyyn ja itänaapurin toimien tarpeettoman arvostelun välttämiseen. Myös lännessä on ymmärrystä maatamme kohtaan, kuten USA:n äskettäinen päätös myydä asejärjestelmiä, jotka eivät ole olleet tarjolla edes kaikille Nato-maille.
Helsingin sanomien pääkirjoittaja nosti tänä aamuna esille Venäjä-uhan ja tuli siihen johtopäätökseen, ettei Suomen ole syytä muuttaa linjaansa. Omalta osaltani olen ollut kymmeniä vuosia samalla kannalla: miksi muuttaa toimivaksi osoittautunutta linjaa, jota aikanaan kutsuttiin Paasikiven-Kekkosen linjaksi ja josta on nykyisin virallisesti, vaan ei käytännössä - kuten Venäjän näkyvän arvostelun puuttuminen osoittaa - irtauduttu.
Puolueettomuutta kannattava ajatteluni on mennyt suunnilleen siten, että Nato tarjoaisi kyllä suojan Venäjän suoralta aggressiolta, mutta toisaalta siihen liittyminen sitoisi Suomen muihin Naton operaatioihin, joiden seurauksena maailmalta alkaisi virrata nuoria suomalaisia haudattavaksi isänmaansa multiin.
Siten vastakkain on kaksi erillistä vertailua. Ensimmäisessä Natoon liittyminen tarkoittaisi varmuudella suomalaisten enemmän tai vähemmän tasaista kuolemista maailmalla, mutta puolueettomuuden valitessamme tällaista veriuhria ei tarvitsisi antaa muiden puolesta. Toisessa Natoon liittyminen poistaisi Venäjän suoran hyökkäyksen riskin, mutta mikä on todennäköisyys sille, että tuollaista hyökkäystä tulisi Suomen nykyiselläkään linjalla?
Varmoja vastauksia ei ole tuon jälkimmäisen vertailun jälkimmäiseen osaan. Aiemmin se vaikutti kaukaiselta, mutta Georgian ja Ukrainan tapahtumien jälkeen... hmmm... sanotaan nyt vaikka, että vähemmän kaukaiselta. Eivätkä Venäjän uudet toimet Ukrainan rajalla ainakaan loitonna huolta (täällä värikkämpi näkemys).
Yleisellä tasolla lienee selvää, että mikäli Suomeen kohdistuisi akuutti Venäjän uhka, olisi äärimmäisen epätodennäköistä, että Nato-maat ottaisivat Suomen pikajäseneksi puolustusliittoonsa, saati että rientäisivät Suomen turvaksi. Toki tuo optio voi kuitenkin vähentää Venäjän Suomeen kohdistamia aggressioita, mikäli se ymmärtää niiden lisäävän suomalaisten halua liittyä Natoon.
Selvää siis kuitenkin on, ettei pelkkä Nato-optio tarjoa meille turvaa, eikä myöskään tule pelastamaan akuutista tilanteesta, mikäli Venäjä jostain syystä - vaikka vain senhetkisen tsaarintekeleen sisäpoliittisten vaikeuksien takia - päättää toistaa Georgian tai Itä-Ukrainan tapahtumat luoteisrajallaan.
Ja juuri tämä on se seikka, joka on alkanut kääntää mieltäni vuosi vuodelta yhä enemmän sen suuntaan, että Suomen kannattaisi liittyä Natoon. Siksi suosittelen kaikille muillekin suomalaisille tämän asian harkitsemista - edelle kirjoittamieni ja mahdollisten muiden seikkojen valossa. Tässä ja juuri nyt.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä Putinin edustajan valehtelemisesta pitäisi oppia?
Tsaarintekele on lukenut Stalininsa
Oi äiti Venäjä, miksi pakotat meidät Natoon?
Tekstit
Me _olemme nähneet_, mihin länsimainen liberaali demokratia poikkeuksetta näyttää vievän. Minkä vuoksi siis joittenkin tietoinen luopuminen tai kieltäytyminen siitä herättää niin uskonnollisen kaltaista kiihkoa ja tuomitsemista?
VastaaPoistaSuomelle ei ole mitään hyötyä natosta, mutta sitäkin enemmän haittaa.
VastaaPoistaTosin, tämä maa käytännössä on jo rahallisesti ollut natossa vuosia.
Näytteenä vaikka nuo tuoreimmat uutiset kun suomi muka vapaasto osti natohävittäjät 10 miljardilla, annettiin kuva että muka vapaasti omasta halusta nuo ostettiin, no, eip ostetettu, vaan usan käskystä.
"mikäli Venäjä jostain syystä - vaikka vain senhetkisen tsaarintekeleen sisäpoliittisten vaikeuksien takia - päättää toistaa Georgian tai Itä-Ukrainan tapahtumat luoteisrajallaan."
VastaaPoistaTämä on räikeä valhe. Kyse ei ollut tai ole Venäjän sisäpolitiikasta vaan ulkopolitiikasta.
Kuka tahansa lukutaitoinen pystyy tämän itse toteamaan.
Toki toisen valtion suverineteetin loukkaaminen on ulkopolitiikkaa, mutta motiivista on vaikea tietää. Lainaamasi virke ei koske Ukrainaa, vaan mahdollista tulevaisuutta.
PoistaVenäjän ainoa motiivi Suomen suvereniteetin loukkaamiseen on jos Venäjä kokee Suomen sotilaalliseksi uhaksi itselleen.
PoistaTämähän toteutuu varmimmin kun liitytään NATOon.
Siis NATO jäsenyys on aivan järjetöntä Suomen kannalta.
Olisin kiinnostunut kuulemaan näistä "tsaarintekeleen" sisäpoliittisista vaikeuksista. Millaisia ja miten ajankohtaisia ne ovat? Taloudellisia ne ainakaan eivät näyttäisi olevan.
VastaaPoistaPuhuin mahdollisesta tulevaisuudesta, en tästä hetkestä.
PoistaHyvä, herra Professori !!! Johdonmukaista ajattelua ja järkevä johropäätös!
VastaaPoistaParas argumentti Natoa vastaan on että me emme halua lähettää apua muiden sotiin. Jos näin on, missä määrin me voimme odottaa että muut haluavat auttaa meitä jos me joudumme sotaan?
VastaaPoistaKuinka paljon tappioita olisi odotettavissa jos liittyisimme Natoon? Jos käytetään vertailukohtana vaikka Tanskaa tai Norjaa? Olisiko merkittävästi enemmän kuin nykyisellään rauhanturvatehtävissä?
Ruumiita tulee kaikissa kansainvälisissä operaatioissa oli Suomi NATOssa tai ei. Noita operaatioita ei ole käynnistetty 5. artiklan perusteella. Osa NATO-maista ei ole osallistunut noihin.
VastaaPoistaPeruste on huono NATO-jäsenyyden vastustamiselle.
Tulisiko NATO oikeasti Suomen avuksi, jos olisimme NATOn jäseniä ja Venäjä hyökkäisi? Tai voimmeko oikeasti luottaa siihen, että NATO-jäsenyys toimisi hullulle Iivanalle minkäänlaisena peloitteena? En ole mikään sotahistorian asiantuntija, mutta venäläistä kirjallisuutta paljon lukeneena tulee aika voimakas ajatus siitä, että 1. Venäjällä ihmishenki, edes omien kansalaisten, ei merkitse kenellekään yhtään mitään ja 2. Mikäli siellä tehdään rationaalisia päätöksiä, tavoitteet ja pyrkimykset ovat niin kaukana sellaisista mitä meikäläinen kykenee ymmärtämään, että päätösten logiikka ei "ihan" aukene.
VastaaPoistaTarkoitan sitä, että emme voi luottaa Venäjän ajattelevan "Kas, Suomi liittyi Natoon, ei sitten hyökätä sinne, kuolee niin paljon miehiä ja ydinsodan uhka." Ne saattaa hyvin ajatella, että "Kas, Suomi vittuilee meille, hyökätään sinne ja näpäytetään siinä samalla Usaa, hinnasta viis."
En myöskään tiedä, miten järkevää olisi asettaa turvallisuutensa jenkkien kulloisenkin presidentin hyväntahtoisuuden varaan. Siitähän Natossa on kyse.
Paitsi, että Venäjä tietää Lännen olevan ylivoimainen sotilasteknologiassa. Saddamin miljoona-armeija murskattiin asemiinsa viikossa. Saddamilla oli käytössään venäläistä kalustoa, jota käytetään Venäjällä yleisesti vieläkin. En epäile hetkeäkään, etteikö teknologianyrkkiä käytettäisi, jos jonkun NATO-maan kimppuun valmisteltaisiin hyökkäystä. Nyrkki perustuu satelliittien ja koneiden ajantasaiseen tietoon, joka välitetään muille. Nyrkki tuhoaa hyökkääjän ilmavoimat ja raskaan kaluston. F35n teho perustuu juuri tuohon.
PoistaJalkaväen peli on sitten pelattu, kun ilmatukea ja raskasta kalustoa ei ole sekä huolto menetetty. Seuraa massa-antautuminen.
PoistaF35-kaupalla Suomi liittyi tiiviimmin osaksi NATOn (USA) sotilasjärjestelmää. F18-koneissa on jo näitä ominaisuuksia, mutta nyt mentiin paljon syvemmälle.
VastaaPoista