Paratiisi

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna kirkon ulkomaanavun työntekijästä Kati Miettusesta, jonka mukaan Somaliassa on "paratiisimaiset olot". Lämpötila on hellekautta lukuun ottamatta 25 asteessa, joten maa voisi olla turistien paratiisi mikäli olot vain olisivat rauhallisemmat.

Valitettavasti edelle kirjoittamassani kappaleessa on yksi "jos"-sana. Ilman sitä Suomeen ei olisi pyrkimässä joukoittain koneinsinöörejä ja taitavia sovittelijoita, vaan nämä hankkisivat elantonsa Somaliassa konetekniikan innovaatioita kehittelemällä ja maailmanluokan laitteita rakentamalla sekä turisteja palvelemalla.

Kirkon ulkomaanavun työntekijä kertoo myös oman näkemyksensä siitä, miksi ensimmäisessä kappaleessa on "jos"-sana. Hänen mukaansa "siellä on yksitoista klaania, erilaisia sotajoukkoja ja sirpaleisia hallintoja. Niiden välillä on usein eripuraa. Sitä lietsoo myös ääri-islamilainen järjestö Al Shabaab". 

Kaikista ongelmista huolimatta maan keskiosaan on Miettusen avulla saatu aikaiseksi uusi osavaltio. Hänen mukaansa, aivan oikein, kyseessä on asukkaiden oma osavaltio, jonka he ovat itse halunneet. 

Nyt saavutettujen valmiiden rakenteiden avulla he voivat ryhtyä ratkomaan ongelmiaan. Siinä auttanee somalialaisten legendaarinen sovittelukyky, joka saanee leikiten puretuksi klaanien väliset jännitteet ja johtanee heidät yhtenä rintamana vastustamaan ääri-islamistista Al Shabaabia. Sehän olisi kaikkien yhteinen etu, vai mitä?

Kati Miettunen on historiansa aikana tehnyt paljon muutakin hyvää. Erityisesti pisti silmään hänen kertomuksensa egyptiläisten kansalaisjärjestöjen tukijana vuosina 2011-13. 

Siis täsmälleen sen arabikevään aikana, jonka aikaisen kansalaisliikehdinnän seurauksena maahan on saatu pienten mutkien jälkeen vielä aiempaakin tiukempi sotilashallinto, jonka johtajan väitetään olevan hyvin vauras mies. Se on hienoa, sillä ilman sotilasvaltaa Egyptissä vallitsisi islamilainen hirmuvalta tai täysi anarkia. 

Tänä aamuna saimme jälleen lukea myös kehitysavun leikkaamista vastustavan mielipidekirjoituksen. Sitä lukiessa mieleeni palasivat karut tosiasiat. Eli se, että viime kädessä jokaisen maan kehitys kohti parempia oloja on kiinni kansan omasta tahdosta ja sitoutumisesta parempaan tulevaisuuteen. Ellei kansa halua sitä yksituumaisesti, vaan tappelee mieluummin vuodesta toiseen keskenään, ei ulkopuolinen apu juurikaan hyödytä.  

Mutta toivotaan, että Kati Miettunen on tällä kertaa oikeassa, ja somalit ovat tosissaan päättäneet ryhtyä kehittämään omaa maataan. Ja lopettavat keskinäisen vihanpitonsa niin, että jo muutaman vuoden kuluttua Somalia kilpailee turistien suosiosta muiden olosuhteiltaan paratiisimaisten lomakohteiden kanssa. Ja saa kipeästi kaivattuja tuloja laillisesta puuhiilikaupasta ja karjankasvatuksesta. 

Jään siis jännityksellä odottamaan Somalian nousua vauraaksi paratiisivaltioksi, josta myös muut Afrikan maat voivat ottaa esimerkkiä. Sen pitäisi olla helppoa kuin heinänteko, sillä siihen ei vaadita muuta kuin somaleiden pidättäytyminen väärinkäytöksistä, oman klaanin edun ajamisesta, korruptiosta ja väkivallasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suoraan somalin suusta
Hauska terrorismi-uutinen
Oma klaani mansikka, muu klaani mustikka