Andy Burnhamin edellytykset astua Keir Starmerin saappaisiin

Iso-Britannian pääministeri Keir Starmer erosi eilen. Taustalla oli monenlaista tyytymättömyyttä häneen, mutta perimmäinen ongelma lienee ollut työväenpuolueen kannatuksen romahtaminen. Eikä asiaa auta se, että samaan aikaan maahanmuuton ongelmista kannatuksensa ammentava Reform UK on noussut maan suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi. 

Länsimaiset mediat (esimerkiksi BBC, CNN, MTV3, Yleisradio) ovat esittäneet Starmerin eron syiksi ainakin eläkeläisten elinkustannusten nousua, suunnitelmia vammaisille maksettavien etujen karsimisesta, ilmaislahjojen vastaanottamista, työväenpuolueen heikkoa menestystä taannoisissa paikallisvaaleissa, uskottavan kilpailijan ilmaantumista oman puolueen sisältä, maan velkaantumista, talouskasvun kituliaisuutta, Epstein-kohussa ryvettyneen Peter Mandelsonin nimitysaikomusta, laajempia rakenteellisia kysymyksiä maan terveydenhuollosta ja asumisjärjestelyjen uudistamisesta sekä hänen värittömyyttään poliitikkona.

Nähtäväksi siis jää, miten Iso-Britannian politiikka jatkuu pääministerin vaihtuessa. Onnistuuko seuraava pääministeri – todennäköisesti työväenpuolueen Andy Burnham – kääntämään puolueensa suosion, vai jääkö hän historiaan vanhan valtapuolueen viimeisenä pääministerinä. 

* * *

Wikipedian mukaan Burnham määritteli vuonna 2010 itsensä sosialistiksi ja korosti filosofiaansa, jota hän kutsui nimellä tavoitteellinen sosialismi, jota kuvaa uudelleenjako, kollektivismi ja kansainvälisyys.

Burnham vastustaa voimakkaasti nationalismia, jota hän on kuvaillut "rumaksi politiikan muodoksi". Suur-Manchesterin pormestarina Burnham on kuitenkin sitoutunut olemaan "kova rikollisuutta kohtaan ja kova rikollisuuden syitä kohtaan".

Poliittisesti Burnham sijoittaa itsensä nykyisin – edelleen Wikipedian mukaan – työväenpuolueen maltilliseen vasemmistoon. Tätä näkemystä kuvaavat myös useat tiedotusvälineet, kuten Financial Times, New Statesman ja LabourList.

Omalta osaltani uskon, että avain Burhamin menestykseen on saarivaltion maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvien ongelmien ratkaiseminen. Mikäli se ei onnistu, myös hänen uransa brittipolitiikan huipulla tulee jäämään varsin lyhyeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Sosialistimuslimi Zohran Mamdani äänestettiin New Yorkin pormestariksi

Vanhat anglosaksiset suurvallat ovat muuttuneet. Näin voidaan sanoa sen jälkeen, kun New Yorkin pormestariksi on valittu sosialistinen muslimi Zohran Mamdani selvällä äänten enemmistöllä. Näin hän tekee seuraa Britannian pääkaupungin Lontoon työväenpuoluetta edustavalle – jo vuonna 2016 valitulle – islamilaiselle pormestarille Sadiq Khanille. 

Molemmissa kaupungeissa kansa on puhunut ja pulinat voidaan sikäli unohtaa. Sen sijaan on syytä jäädä seuraamaan, mitä New Yorkissa tapahtuu tulevina vuosina. 

Mamdani nimittäin edustaa demokraattien vasenta laitaa ja on sen mukaisesti luvannut vaaliohjelmassaan sosialistisia uudistuksia. Niitä ovat ainakin edullisten kaupungin vuokra-asuntojen lisääminen, kiinteistöverojen laskeminen monirotuisilla alueilla, ilmainen joukkoliikenne, maksuton lasten päivähoito, minimipalkan nostaminen 30 dollariin tunnilta ja edullista ruokaa myyvät julkiset kaupat sekä yritysten ja rikkaiden yksityishenkilöiden verojen kiristäminen ja kiinteistöverojen nostaminen valkoisten asuinalueilla.

* * *

Sosialistimuslimin valinta New Yorkin pormestariksi oli sikäli mielenkiintoista, että vaikka kaupunki onkin ollut jo pitkään demokraattien johtama, sen väestön enemmistö (57,1 %) on edelleen valkoista (mukaan lukien latinot). Mustia on 14,7 %, aasialaisia 8,9 %, Amerikan alkuperäiskansoja 0,5 % ja Tyynen valtameren kansoja 0,5 % sekä 18,7 % joksikin muuksi luokiteltuja.

Nähtäväksi siis jää, miltä osin Mamdani onnistuu viemään vaaliohjelmansa lupauksia päätöksiksi. Ja miten hän tulee toimeen USA:n nykyisen presidentin, republikaanisen Donald Trumpin kanssa. 

Jään myös jännityksellä odottamaan, koska ja minkä eurooppalaisen väestön asuttaman valtion pääkaupungin johtoon astuu seuraavaksi muslimi. Ja tapahtuuko se New Yorkin ja Lontoon tapaan jo ennen kuin valkoinen väestö on jäänyt kotikaupungissaan vähemmistöksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?
Prediction: Sharia law in force in the United Kingdom, Belgium, and France by the year 2044.
Reform UK’s Landslide: Wake-Up Call for Labour and Tories Alike

Suomen sosiaalidemokraattien näkemys vuodelta 1930

"Noihin aikoihin Suomen sosiaalidemokraatit olivat tosiasiallisesti puolustusnihilistejä. Heidän asenteensa kävi selvästi ilmi siitä mietinnöstä, jonka puolueen hallitus esitti puoluekokoukselle tammikuussa 1930 ja jossa mm. lausuttiin näin:

´Sosiaalidemokratia hylkää sellaiset uskottelut, että työväenluokka aina ja kaikissa olosuhteissa olisi velvollinen puolustamaan sotilaallisesti omaa maataan... Sotalaitosta vastaan puhuu nykyään yhä voimakkaammin se seikka, että sotalaitos merkitsee vaaraa, joka uhkaa niin hyvin kansojen sisäistä vapautta kuin niiden ulkonaista rauhaa. Tämän vuoksi koko työväenluokan ja Sosialistisen Työväen-Internationaalin vaatimukset sotalaitosten supistamisesta käyvät yhä kiinteämmiksi. Yhä vähemmän kiinnitetään enää huomiota siihen ennen niin tärkeänä pidettyyn näkökohtaan, että aseistariisumisen piti tapahtua asteittain ja kaikissa maissa yhtaikaa, jotta mikään maa ei joutuisi vaaralle alttiiksi. Nyt tunnustetaan, että sotalaitosten vähentämiseen on pyrittävä kaikkialla odottamatta turvallisuustakeitakaan, ja hyväksytään myös se, että useiden, varsinkin pienten maiden sosiaalidemokraattinen työväki on omaan maahansa nähden astettunut välittömän ja täydellisen aseistariisumisen kannalle.´
 

Mietinnössä ei jätetty ottamatta huomioon sitä mahdollisuutta, ´että Suomi joutuisi venäläisten imperialismin uhriksi, mutta vaikkakaan tätä mahdollisuutta ei voida pitää kokonaan poissuljettuna... ei kuitenkaan mitään tällaista todennäköisyyttä näyttäisi olevan eikä siis kannata ylläpitää täällä kallista ja kansamme turvallisuutta ehkä vaarantavaa sotalaitosta siltä varalta, että joskus sodanvaara syntyy, joka silloin ei lienekään sotilaallisilla keinoilla torjuttavissa.´ Puolustuslaitos olisi siitä syystä korvattava ´poliisintapaisella rajavartiostolla, jonka nimestä käykin ilmi sen tehtävä; jos kerran rajalta on täytynyt perääntyä ja vihollinen jatkaa etenemistään tarkoituksessa valloittaa maa, niin rajavartioston tehtävä on loppunut´. Puoluekokous hyväksyi mietinnön pääasiallisesti kokonaan." 

* * *

Edelle kirjoittamani teksti on peräisin marsalkka Carl Gustaf Mannerheim vuonna 1951 julkaistuista muistelmista, joita olen parhaillaan lukemassa. Kopioin tekstin tähän blogiin siksi, etten ole oman - jo varsin pitkän elämäni aikana - huomannut aiemmin kuulleeni missään yhteydessä - koulussa, yliopistossa, televisiossa, lehdistössä tai edes internetissä - mitään vuoden 1930 suomalaisten sosiaalidemokraattien suhtautumisesta itsenäisen Suomen puolustamiseen. 

Siis tuolloin maan ylivoimaisesti suurimman puolueen varsin oudosta näkemyksestä maanpuolustukseen vain yhdeksän vuotta ennen kuin puna-armeija ampui Mainilan laukaukset. Ja ylitti valtakunnan rajan tunkeutuakseen Helsinkiin kahdessa viikossa.

Edelle kirjoittamani teksti kuvaa hyvin sitä, miten historiamme monia piirteitä on pidetty piilossa kansalaisilta. Se puolestaan lienee peruja pitkältä suomettumisen ajalta ja toisaalta lehdistön ja journalistien vasemmistolaistumisesta sodanjälkeisinä vuosikymmeninä. 

Tästä syystä pidin tärkeänä tuoda esille sen, mitä edelle kopioin Marsalkan muistelmista. Ja samalla mahdollisuuden ilmaista suuri tyytyväisyyteni siihen, että Suomessa vallitsee nykyisin varsin suuri yksimielisyys maanpuolustuksen tärkeydestä. 

Tästä linjasta poikkeavat - esimerkiksi rajalakiin liittyvien äänestysten tai Ottawan sopimuksen hylkäämisestä käydyn prosessin perusteella - ainoastaan äärimmäinen vasemmisto, osa vihreistä sekä muutamia sosiaalidemokraatteja. Se olkoon yksin heidän häpeänsä. Ja pohjimmiltaan tannerilainen sosiaalidemokratia tämän päivän valtavirtademareiden kunnia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin valinta vahvisti äärivasemmistolaisen maailmankuvan
Äärioikeiston kapina
Kansanmurhan välttäminen vaati sankareita

Euroopan siirtyminen oikealle jatkui

Eurooppalaisessa politiikassa puhaltavat nyt raikkaat tuulet. Siitä viimeisin esimerkki on Portugalista, jossa käytyjen vaalien jälkeen keskustaoikeistolainen demokraattinen liittouma -koalitio on saamassa suuren vaalivoiton. Lisäksi äärioikeistolaiseksi tituleerattu Chega-puolue on kolminkertaistamassa oman kannatuksensa. 

Siten on todennäköistä, että myös Portugali saa samantyyppisen hallituksen kuin Suomi eli sen suurimmaksi puolueeksi tulee perinteisen keskustaoikeiston edustaja ja lisäksi mukana on maassa viime vuosina harjoitetun maahanmuuttopolitiikan muutosta ajava puolue. Näin päättyy samalla lähes kymmenen vuotta jatkunut sosialistien ummehtunut hallintokausi, jonka aikana maan talous on Suomen tavoin ollut seisahduksissa.

Siitä huolimatta portugalilaiset ovat saanet julkisen taloutensa siinä mielessä tasapainoon, että sen selvästi Suomea korkeampi velkaantumisaste on viime vuosina ollut laskusuunnassa. Eikä tähän ole odotettavissa muutosta vallanpitäjien vaihdoksen seurauksena, sillä vaalivoittaja lupasi vaalikampanjassaan vauhdittaa Portugalin talouskasvua alentamalla veroja sekä parantamalla epäluotettavaa julkista terveydenhuoltoa ja koulutusta. Siis samoilla lääkkeillä kuin Petteri Orpon (kok) hallitus aikoo korjata Suomen taloutta.

Chegan nousu puolestaan liittyy Portugalin maahanmuuttopolitiikkaan, jonka seurauksena ulkomailla syntynyt väestö on kaksinkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana ja muodostaa nykyisin noin kymmenesosan koko maan asukkaista. Puolueen vaalilupauksia olivat tiukempi kontrolli maahanmuuttoon ja korruption torjuntaan sekä joidenkin seksuaalirikollisten kemiallisen kastroinnin salliminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko jengirikollisuuden lopettaa vapauttamalla huumeet?
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton
Portugalin ja Suomen eläkeläiset