Muslimeihin kohdistuvaa syrjintää, lasten salakuuntelua ja imaamin ratkaisu

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan Riihimäen vankilassa oli tapahtunut kauhea syrjintätapaus. Siellä oli nimittäin poistettu vankien käytöstä sellaiset paistinpannut, joilla ei ollut koskaan paistettu sianlihaa. 

Syrjinnäksi tämä tulkittiin siitä syystä, että toimenpide oli tehty ilman sen kummempaa syytä. Näin siitä huolimatta, ettei vankilalla ole velvollisuutta tarjota erillisiä ruoanvalmistusvälineitä eri uskontoa harjoittaville. 

Oikeusasiamies kuitenkin arveli, että asiasta kannelleet vangit joutuivat paistinpannun poistamisen takia muita epäedullisempaan asemaan, koska heidän mahdollisuuttaan valmistaa ruokaa rajoitettiin. Ja siksi hän usutti rikosseuraamuslaitosta selvittelemään asiaa esimerkiksi islamin opinkappaleita tuntevan uskontokunnan edustajan kanssa.

Voin vain kuvitella, kuinka tyytyväisiä - elleivät suorastaan riehakkaita - valituksen tehneet muslimivangit ovat olleet tämän ratkaisun kuultuaan. Ja näen jo sieluni silmillä, kuinka he nyt pohdiskelevat, mistä muista vakavista epäkohdista valittamalla he voisivat saada oikeusasiamieheltä uusia mukavanoloisia lausuntoja.

* * *

Ruotsissa vitsit ovat kuitenkin juuri nyt vähissä, sillä maan pääministeri on kertonut, että siellä meneillään oleva väkivaltarikollisuuden aalto on yhteydessä maahanmuuttoon. Niinpä hänen hallituksensa valmistelee nopeutetussa tahdissa lainsäädäntöä, joka sallii pakkokeinot, jotka kohdistuvat alle 15-vuotiaisiin lapsiin. 

Tarkoitus on laillistaa muun muassa salakuuntelu, jotta lähinnä muslimilasten tehtäväksi suunnitelluista rikoksista saataisiin vihiä jo etukäteen. Viitaten edelle kirjoittamaani vankilauudistukseen jäin kuitenkin miettimään, että mitähän Suomen eduskunnan oikeusasiamies mahtaisi arvella, jos Suomessakin suunniteltaisiin - käytännössä pelkästään - muslimilapsiin kohdistettua salakuuntelua? 

Eli pitäisikö hän sitä tosiasiallisena uskonnollisena syrjintänä ja kehottaisi hallitusta keskustelemaan asiasta opinkappaleita tuntevan uskontokunnan edustajan kanssa? Ja mitä mahtaisikaan tähän sanoa lapsiasianvaltuutettu, joka taannoin kehui imaami Abbas Bahmanpourin näkemyksiä nuorisorikollisuudesta. 

Imaamin mukaan nuorisoasioissa olisi nimittäin syytä panostaa keskusteluun. Ja kertoi, että hänen johtamallaan uskonnollisella yhteisöllä olisi mahdollisuus tarjota ympäristö ja mahdollisuus tällaiseen vuoropuheluun. 

Tämän luettuani jäin pohtimaan, että voisiko tosiaan olla niin, etteivät ruotsalaiset ole huomanneet tätä mahdollisuutta, ja haluavat siksi ryhtyä dialogin sijaan arveluttavalta kuulostavaan lasten salakuunteluun? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölmöläisten kotimaa
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta
Sisäministeri Mari Rantanen aikoo katkaista Ruotsin tien