Inka Hopsun puoliso, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ja suomalainen korruptio

Helsingin sanomien mukaan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on tehnyt päätöksen tilata – ilman tarjouskilpailua – viestintäkonsultointia 290 000 eurolla vastaperustetulta Uncle Tell -yritykseltä, jonka omistaa kansanedustaja Inka Hopsun (vihr) puoliso eli Lääkäriliiton viestintäjohtaja Lauri Korkeaoja. Hopsu itse on yrityksen hallituksen varajäsen.

Korkeaoja on aiemmin työskennellyt muun muassa Heidi Hautalan (vihr) erityisavustajana, STTK:n alue- ja elinkeinopoliittisena asiantuntijana sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteerinä. Toisin sanoen hän on taustaltaan lähinnä poliittisesti vihervasemmistoon sitoutunut toimija ja vaikuttaja, jolla ei ole hyvinvointialueen ydintehtäviin liittyvää osaamista tai kokemusta. 

Hän on tosin ollut myös Terveystalon ja Attendon palkkalistoilla, mutta niissä hänen toimenkuvansa oli viestintää, mediasuhteiden hoitamista, yhteiskunnallista vaikuttamista ja sote-politiikkaa. Eikä siten liittynyt hyvinvointialueiden varsinaiseen toimintaan eli terveydenhuoltoon.

* * *

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen henkilöstöjohtaja Kimmo Sarekosken mukaan tällaisen umpipoliittisen konsultin palveluja tarvitaan yhteiskunnalliseen edunvalvontaan, etenkin valtion suuntaan. Tämän tulkitsen tarkoittavan rahoituksen kuppaamista verovaroista.

Lisäksi hän väitti, ettei hankinnan hinnan jääminen 10 000 euroa alle hankintalain kynnysarvon johtuisi tarkoituksellisesta lain kiertämisestä vaan perustuisi arvioon, jonka mukaan "tuo nyt voisi olla se aika ja summa". Että sillä lailla – savolaisittain sanoen: suattaahan se olla vuan suattaahan se olla olemmattakkii. 

Myös yrityksen omistaja Lauri Korkeaoja kiemurteli toimittajan kanssa keskustellessan väittäen, ettei hänen kansanedustaja­vaimollaan ole mitään tekemistä asian kanssa. Eikä tämä itse asiassa ole enää edes mukana yrityksen hallituksessa. Ja tuli jopa kertoneeksi toimittajalle poistaneensa tämän asemastaan tajuttuaan rekisterimerkinnän olevan julkinen.

* * *

Tapaus kieltämättä näyttää, haisee ja tuntuu niin sanotulta suomalaiselta korruptiolta. Ja siksi Länsi-Uudenmaan veronmaksajilla on hyvä syy kysyä aluetason päättäjiltään, miksi heidän hyvinvointialueensa tarvitsee kalliita konsultin palveluita vaikuttaakseen Suomen valtion toimintaan? 

Tapaus herätti itsessäni kysymyksen siitä, että kuinka yleistä suomalaisella julkisella sektorilla on konsulttien käyttäminen vaikuttamaan julkisen sektorin toimintaan? Onko se kovinkin yleistä? Ja jos on – kuten epäilen – niin mitä kaikkea sillä tavoitellaan? 

* * *

Itse pelkään pahoin, että konsulttien käyttäminen valtion lobbaamiseen ei ole harvinaista julkisella sektorilla, eikä sen tavoitteena ole mikään muu kuin verovarojen jakamiseen vaikuttaminen omaa lähipiiriä hyödyttävään suuntaan. Ellei sitten jopa verovarojen käytön lisääminen? Tai – kuten tämän kirjoituksen innoittaneessa tapauksessa vaikuttaisi olevan – jopa verovarojen kanavoiminen poliitikkojen omalle lähipiirille.

Nähtäväksi kuitenkin jää, ryhtyykö virkavalta selvittämään Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen toimintaa tai löytyykö siitä laittomuuksia – asianomaiset ovat toki kieltäneet sellaiset. Omalta osaltani totean vain, että olisi outoa, mikäli tapaus, joka näyttää, haisee ja tuntuu suomalaistyyppiseltä korruptiolta – vaikka olisi muodollisesti laillistakin – ei olisi sitä itseään. Ja siksi on hyvä, että HS nosti tapauksen kaiken kansan nähtäville. 

Samalla tapaus osoitti jälleen, etteivät vihreät poliitikot ole sen rehellisempiä kuin muutkaan. Vai ehtikö joku jo unohtamaan puolueen puheenjohtajan puolison metsäafäärit ja niiden selitykset?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
0,039 prosenttia valtion tämän vuoden budjetista
Jussi Halla-aho kutsui eduskunnan keskustelemaan suomalaisesta korruptiosta
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu

Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?

Karvaan vaalitappion kärsineen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri Olli Immonen kertoi oman näkemyksensä siitä, mitä vihervasemmiston voitosta seuraa suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa. Hänen mukaansa vaalitulos lisää ensinnäkin maahanmuuton ongelmia, koska mm. kotouttamistoimet on siirretty kuntien vastuulle, mikä tarkoittaa vasemmiston toteuttamana lisää hyysäämistä veronmaksajien rahoilla.

Toiseksi tulos johtaa Immosen mukaan siihen, että kunnat ja kaupungit järjestävät lisää julkisia palveluja laittomasti maassa oleville samaan tapaan kuin Helsinki on jo päättänyt tehdä. Tähän kuluvat rahat ovat luonnollisesti pois suomalaisten palveluista.

Kolmanneksi pääsihteeri arveli, että tulossa on lisää yksityisautoilijoiden kurittamista. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että vasemmisto tulee tekemään kaikkensa yksityisautoilun hankaloittamiseksi ja sen kitkemiseksi.

Neljänneksi Immonen maalaili, että tiedossa on lisää kiristyviä ilmastotoimia ja nousevia arjen kustannuksia. Niiden takia rahaa palaa siksi, että kouluihin lisätään ideologisia kasvisruokapäiviä ja kuntiin palkataan ilmastokonsultteja.

Viidenneksi pääsihteeri lisäsi vihervasemmistolaista identiteettipolitiikkan ja wokelluksen lisäämisen. Eli lautapelien kyttäämisen, rasismin näkemisen kaikkialla ja jopa pakollisten antirasismikoulutusten järjestämisen yleistymisen tulevien vuosien aikana.

Hän arveli myös, että veronmaksajien rahoja jaetaan vastuuttomasti toissijaisiin kohteisiin. Ja otti esimerkiksi sen, että Helsinki on jakanut asukkailtaan kerättyä rahaa Gazaan - asia, jota vasemmisto on jo aiemmin yrittänyt muissakin kaupungeissa.

Immosen seitsemäs ennuste oli yleispyöreä kuntien velkaantumisen ja talousahdingon syveneminen. Tämän hän totesi toteutuessaan tarkoittavan vääjäämättä peruspalvelujen heikkenemistä. 

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, kuinka oikeaan Immmonen osui kommentissaan. Jos kuitenkin pitäisi veikata, niin pidän - ikävä kyllä - todennäköisempänä sitä, että listalta toteutuu useampikin kohta kuin että se jäisi kokonaan toteutumatta. 

Tähän viittasi jo Antti Lindtmanin kommentti pääministeri Petteri Orpolle (kok) siitä, että Suomen taloutta kovalla kädellä kuntoon panevan hallituksen pitäisi muuttaa linjaansa. Eli siirtyä demarityyliseen jakopolitiikkaan, jollaista noudattamalla maan talous saatettiin syöksykierteeseen viimeistään koronapandemiaa seuranneen vuoden aikana. 

Vaikka demarit eivät kykenekään vaikuttamaan hallituksen politiikkaan, se voi noudattaa linjaansa erityisesti verotusoikeuden omaavalla kuntatasolla. Lisäksi sillä - ja muilla oppositiopuolueilla - on aina mahdollisuus ajaa johtamiensa hyvinvointialueiden talous yli budjettinsa, jolloin Petteri Orpon hallituksen on viime kädessä taivuttava niiden pelastamiseen riihikuivalla lisärahalla. 

Laskun tästä maksavat luonnollisesti tavalliset suomalaiset, jotka viime kädessä kuittaavat velat ja niiden korot. Siis juuri ne samat ihmiset - ja heidän jälkeläisensä - jotka ymmärtämättömyydessään nostivat vihervasemmiston ja Keskustan suomalaisen paikallispolitiikan johtoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta
Viipalointia vai kasvatusta?

Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun

Verkkouutisten mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen 40 koulutustilaisuutta monikulttuurisuudesta. Sitä varten on ostettu palveluita konsulttiyritys Deideiltä, jossa työskentelevät muun muassa Dakota, Nasim ja Jasmin nimiset henkilöt. 

Koulutukset ovat vapaaehtoisia yleläisille ja niissä on tarkoitus kertoa osallistujille, mitä monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja inkluusio tarkoittavat työelämäkontekstissa sekä mistä syystä nämä teemat ovat työelämässä tärkeitä. Lisäksi yleläisiä on opastettu tiedostamattomien ennakkoluulojen maailmaan.

Tämä kaikki on ehkä hiukan erikoista, mutta ehkä kuitenkin vain kulmakarvoja kohottavaa. Sen sijaan se, ettei Verkkouutisille kerrottu koulutuksiin käytettyä rahasummaa tai että Deideistä tavoitettu henkilö katkaisi puhelun kuultuaan toimittajan kysymyksen vaativat selitystä. Onhan kyse kuitenkin julkisen palvelun yhtiöstä ja sellaisesta verovarojen käytöstä, jonka tulee ehdottomasti olla avointa.

Tapaus liittynee Ilta-Sanomien aiempaan havaintoon, jonka mukaan Yleläiset ovat kehittäneen monimuotoisuuslaskurin, joka ohjaa toimittajia suuntaamaan huomionsa ohjelmiin kutsuttavien ihmisten etniseen taustaan, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen näiden asiantuntemuksen sijasta. Toisin sanoen soveltamaan laitavasemmiston suosimaa sovinistisrasistista intersektionaalisen feminismin aatetta henkilövalinnoissaan.

Näiden tietojen perusteella minusta näyttää siltä, että Ylellä on käytössään liika rahaa, jota on käytetty poliittisesti motivoituun henkilöstön aivopesuun. Ja siksi sen budjettia olisi syytä leikata sekä alistaa yhtiön johdon toiminnan asiallisuus puolueettoman tahon tutkittavaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?
Ylen toimitus näytti keskisormea
Ylen hallituksen puheenjohtajan epäasialliset puhelut

Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle

Suomalaiset veronmaksajat ja yritykset on pakotettu tukemaan yleisradiotoimintaa noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa. Sen vastineeksi meille on luvattu korkeatasoista ja puolueetonta tiedonvälitystä.

Tästä esimerkkinä verorahoitteinen mediamme julkaisi eilen jutun, jossa pohdittiin sosiaalisessa mediassa yleisesti käytössä olevien emojien käyttöä. Koska asia on puolen miljardin euron arvoinen, autan tämän tärkeän tiedon levittämisessä kansan keskuuteen.

Ensinnäkin moni ihminen käyttää omaa ihonväriään tummempia emojeja. Suuri kysymys kuuluu, että onko sopivaa, jos valkoinen ihminen käyttää ruskeaa peukkua.

Asiassa on haastateltu monimuotoisuuskonsulttia, jonka mukaan vastaus riippuu tilanteesta. Pahinta on, mikäli peukuttaja sivuuttaa oman valkoisuutensa eikä tiedosta oman ihonvärinsä tuomia etuoikeuksia. 

Hän jopa rinnasti ruskean emojin käyttämisen kulttuuriseen omimiseen ottaen vertauskohdaksi hijab-emojin käyttämisen silloin, kun ei itse verhoudu sellaiseen. Perusteluna näkemykselle hän esitti, että vain musliminainen voi tietää, miltä huivin käyttö todellisuudessa tuntuu ja mitä syrjinnänmuotoja käyttäjään kohdistuu.

Juttuun haastateltiin myös sukupuolentutkijaa, joka huomautti, että ruskean emojin käytön syynä saattaa joskus olla myös häpeä omasta valkoisesta ihonväristä. Sen osalta hän ystävällisesti huomautti, ettei tähän syyllisuuteen kannata jäädä "vellomaan", koska ihminen ei voi mitään ihonvärilleen.

Sukupuolentutkija huomautti myös, että emojeissa käytetty keltainen väri on ongelmallinen, koska sen jälkeen kun siihen on lisätty käsiä ja jalkoja, olemme alkaneet nähdä sen valkoihoisena. Tässä kohtaa jouduin kiittämään nöyrästi, koska ilman tätä ohjeistusta en olisi ehkä huomannut tätä asiaa ja sen ongelmallisuutta.

Jutussa on muutakin tuikitärkeää informaatiota emojien käytöstä ja niiden valikoimaan sisältyvistä stereotypioista. Siinä valistetaan meitä esimerkiksi tiedolla siitä, että monietniset pariskunnat saavat käyttöönsä uuden emojin. 

Se on pariskuntamerkki, jossa "kunkin" puolison ihonväriä ja sukupuolta voi säätää. Harmi kyllä, jutussa ei mainita, viittaako siinä käytetty sana "kunkin", että myös puolisoiden lukumäärä on valittavissa. 

Jutusta valveutuneena huomasin kuitenkin sellaisen kauhean puutoksen, ettei käytettävissä ole emojia, jossa myös puolisoiden lajin voisi valita eikä monilajiselle parisuhteelle siten ole käytettävissä omaa emojia. Ja vielä vähemmän sellaista on polygaamiselle monilajiselle suhteelle. Voisivatkohan yleisradion toimittajat tai vaikkapa Helsingin yliopiston sukupuolentutkijat suunnitella sellaiset?

Kaiken kaikkiaan koen jutun luettuani saaneeni vankkaa vastinetta maksamalleni Yle-verolle. Ilman edellä referoimani jutun lukemista en olisi tullut ajatelleeksi emojien monia merkityksiä, ja olisin saattanut ajattelemattomuuttani syyllistyä jonkinlaiseen emojien vihakäyttöön ja kulttuuriseen omimiseen. 

Kiitos tämän puolen miljardin veron, riski sellaiseen on nyt selvästi pienempi ja sen seurauksena maailma epäilemättä pelastuu. Niinpä maksan entistä tyytyväisempänä oman vero-osuuteni korkeatasoisen ja puolueettoman yleisradiotoiminnan tukemiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu
Muhammed ja Ylen intiaanipäähine

Konsultokratia tulee kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille

Olen usein moittinut Helsingin Sanomien uutisointia. Mutta nyt täytyy kehaista. Lehti on nimittäin tehnyt juttusarjan (yksi, kaksi, kolme) Helsingin kaupungin käyttämistä konsulttipalveluista.

Jo näiden juttujen otsikoinnista voi lukea konsultokratian kummallisuuksista. Ensimmäisen mukaan "Helsingin pitää pystyssä lukuisia konsulttiyhtiöitä, asiantuntijat selvittävät jopa pellehyppyjä. Kaupunki palkkaa usein kovapalkkaisia konsultteja ratkaisemaan ongelmia. Joidenkin konsulttiyhtiöiden kaikki tulot tulevat Helsingin kaupungin tilaamista töistä". 

Tämän otsikon sisällöstä voidaan aluksi todeta, ettei pellehyppyjen selvittämiseksi ole ensimmäistäkään syytä palkata kaupungin virkakoneiston ulkopuolisia asiantuntijoita. Tämä ongelma on räikeydestään huolimatta tuskin kovin suuri, mutta kun puhutaan kaupungin kokonaan elättämistä konsulttiyhtiöistä, siirrytään julkisten varojen väärinkäyttöön ja näennäismarkkinatalouteen ellei suorastaan harmaaseen talouteen. 

Perustelen väitteeni sillä, että konsulttiyhtiö muiden yritysten tapaan nostaa kaikesta toiminnastaan liikevoittoa. Siten veronmaksajille olisi halvempaa palkata tällaisen, jutun mukaan yleensä yhden miehen, konsulttiyhtiön omistaja omalle palkkalistalleen pienehköllä palkalla. Pienehköllä siksi, ettei konsultin työlle näyttäisi olevan tilausta muualla yhteiskunnassa, koska hän on ryhtynyt palvelemaan vain yhtä asiakasta huolimatta tällaisen asiakasrakenteen riskialttiudesta.

Toisen otsikon mukaan "Apotti tuo tuloja konsulteille". Tässä on kyseessä siis terveydenhuollon järjestelmäuudistus, jossa ulkopuolista apua voidaan ainakin periaatteessa pitää perusteltuna. 

Valitettavasti tässäkin otsikossa näkyy yksi ongelma, eli sanan konsultti monikkomuoto. Suomessahan on kosolti esimerkkejä epäonnistuneita tietojärjestelmistä, joiden perimmäisenä syynä on liian monen kokin lusikan työntäminen soppaan. Toivottavasti Apotti-järjestelmän kokkien määrä on perusteltu, ja heidän välinen yhteistyönsä kitkatonta.

Apotti-jutusta löytyy myös perimmäinen syy siihen, miksi julkinen sektori käyttää niin paljon konsultteja. Otan suoran lainauksen: "tar­vit­sem­me han­ke­joh­ta­mi­ses­sa tu­kea". 

Toisin sanoen kaupunki on palkannut itselleen poliittisin tai muin sekundaarisin perustein johtajia, jotka eivät ole kykeneviä tehtäviensä hoitamiseen. Tällainen epäpätevä johtaja tarvitsee avukseen konsultin, jonka ratkaisujen taakse voi piilottaa oman epävarmuutensa. Tunnistan tämän ongelman vaivatta myös valtionhallinnosta mukaan lukien oma työnantajani.

Kolmannen jutun otsikon mukaan kaupunki on maksanut "tuhansia euroja päivän työstä". Tämä ei tarvinne rautalankaselvitystä konsulttityön kustannustehokkuudesta. Mutta huomioidaan kuitenkin jutusta löytyvä tieto, jonka mukaan Oiva Akatemia on laskuttanut kolmesta luennosta 7000 euroa. 

On mielenkiintoista huomata, että tämä poskettoman kalliin koulutuksen antaja on kaupungin oma liikelaitos, jolla tuskin on esimerkiksi yliopistoihin verrattavaa tieteellistä tietoa ja osaamista saati menestyvien yritysten käytännön kokemukseen verrattavaa osaamista. Se ei kuitenkaan ole estänyt rasvaisen laskun kirjoittamista eikä luentojen tilaamista.

Todettakoon tässä yhteydessä, että Helsingin yliopiston professorin laskutus yhdestä luennosta on noin 100 euroa tunnilta sisältäen valmistelutyön. Päälle tulevat sosiaali- ja yleiskustannukset. Kolmen tunnin luennon hinnaksi muodostuu siis 300 euroa + mainitut kulut. 

Ja mikä parasta, tieteellisesti perehtyneitä professoreitahan on valittavana käytännössä kaikilta aloilta tarpeen mukaan. Ja ellei ole, voi sopivan tieteellisen asiantuntijan hakea muista yliopistoista tai niiden henkilöstöryhmistä. Tai tieteellisistä tutkimuslaitoksista. 

Ellei sitten halua luennolla tarjottavan käytännössä koeteltua osaamista suoraan yritysmaailman menestysjohtajilta: heidän taksoistaan en osaa sanoa, mutta uskoisin näin saatavan tiedon olevan merkittävästi käyttökelpoisempaa kuin kaupungin liikelaitokselta tai muilta konsulteilta saatava konsulttijargon. 

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että osaamattomien johtajien palkkaaminen tulee kovin kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille. Asiaa pahentaa vielä se, ettei osaamattomuuden peittelyyn käytettäville rahoille saada edes parasta mahdollista katetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
Helsingin Sanomat aloitti vaalikampanjansa