keskiviikko 12. elokuuta 2026
Inka Hopsun puoliso, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ja suomalainen korruptio
keskiviikko 16. huhtikuuta 2025
Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?
Karvaan vaalitappion kärsineen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri Olli Immonen kertoi oman näkemyksensä siitä, mitä vihervasemmiston voitosta seuraa suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa. Hänen mukaansa vaalitulos lisää ensinnäkin maahanmuuton ongelmia, koska mm. kotouttamistoimet on siirretty kuntien vastuulle, mikä tarkoittaa vasemmiston toteuttamana lisää hyysäämistä veronmaksajien rahoilla.
Toiseksi tulos johtaa Immosen mukaan siihen, että kunnat ja kaupungit järjestävät lisää julkisia palveluja laittomasti maassa oleville samaan tapaan kuin Helsinki on jo päättänyt tehdä. Tähän kuluvat rahat ovat luonnollisesti pois suomalaisten palveluista.
Kolmanneksi pääsihteeri arveli, että tulossa on lisää yksityisautoilijoiden kurittamista. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että vasemmisto tulee tekemään kaikkensa yksityisautoilun hankaloittamiseksi ja sen kitkemiseksi.
Neljänneksi Immonen maalaili, että tiedossa on lisää kiristyviä ilmastotoimia ja nousevia arjen kustannuksia. Niiden takia rahaa palaa siksi, että kouluihin lisätään ideologisia kasvisruokapäiviä ja kuntiin palkataan ilmastokonsultteja.
Viidenneksi pääsihteeri lisäsi vihervasemmistolaista identiteettipolitiikkan ja wokelluksen lisäämisen. Eli lautapelien kyttäämisen, rasismin näkemisen kaikkialla ja jopa pakollisten antirasismikoulutusten järjestämisen yleistymisen tulevien vuosien aikana.
Hän arveli myös, että veronmaksajien rahoja jaetaan vastuuttomasti toissijaisiin kohteisiin. Ja otti esimerkiksi sen, että Helsinki on jakanut asukkailtaan kerättyä rahaa Gazaan - asia, jota vasemmisto on jo aiemmin yrittänyt muissakin kaupungeissa.
Immosen seitsemäs ennuste oli yleispyöreä kuntien velkaantumisen ja talousahdingon syveneminen. Tämän hän totesi toteutuessaan tarkoittavan vääjäämättä peruspalvelujen heikkenemistä.
* * *
Nähtäväksi tietenkin jää, kuinka oikeaan Immmonen osui kommentissaan. Jos kuitenkin pitäisi veikata, niin pidän - ikävä kyllä - todennäköisempänä sitä, että listalta toteutuu useampikin kohta kuin että se jäisi kokonaan toteutumatta.
Tähän viittasi jo Antti Lindtmanin kommentti pääministeri Petteri Orpolle (kok) siitä, että Suomen taloutta kovalla kädellä kuntoon panevan hallituksen pitäisi muuttaa linjaansa. Eli siirtyä demarityyliseen jakopolitiikkaan, jollaista noudattamalla maan talous saatettiin syöksykierteeseen viimeistään koronapandemiaa seuranneen vuoden aikana.
Vaikka demarit eivät kykenekään vaikuttamaan hallituksen politiikkaan, se voi noudattaa linjaansa erityisesti verotusoikeuden omaavalla kuntatasolla. Lisäksi sillä - ja muilla oppositiopuolueilla - on aina mahdollisuus ajaa johtamiensa hyvinvointialueiden talous yli budjettinsa, jolloin Petteri Orpon hallituksen on viime kädessä taivuttava niiden pelastamiseen riihikuivalla lisärahalla.
Laskun tästä maksavat luonnollisesti tavalliset suomalaiset, jotka viime kädessä kuittaavat velat ja niiden korot. Siis juuri ne samat ihmiset - ja heidän jälkeläisensä - jotka ymmärtämättömyydessään nostivat vihervasemmiston ja Keskustan suomalaisen paikallispolitiikan johtoon.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta
Viipalointia vai kasvatusta?
perjantai 28. kesäkuuta 2024
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
sunnuntai 18. huhtikuuta 2021
Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle
Suomalaiset veronmaksajat ja yritykset on pakotettu tukemaan yleisradiotoimintaa noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa. Sen vastineeksi meille on luvattu korkeatasoista ja puolueetonta tiedonvälitystä.
Tästä esimerkkinä verorahoitteinen mediamme julkaisi eilen jutun, jossa pohdittiin sosiaalisessa mediassa yleisesti käytössä olevien emojien käyttöä. Koska asia on puolen miljardin euron arvoinen, autan tämän tärkeän tiedon levittämisessä kansan keskuuteen.
Ensinnäkin moni ihminen käyttää omaa ihonväriään tummempia emojeja. Suuri kysymys kuuluu, että onko sopivaa, jos valkoinen ihminen käyttää ruskeaa peukkua.
Asiassa on haastateltu monimuotoisuuskonsulttia, jonka mukaan vastaus riippuu tilanteesta. Pahinta on, mikäli peukuttaja sivuuttaa oman valkoisuutensa eikä tiedosta oman ihonvärinsä tuomia etuoikeuksia.
Hän jopa rinnasti ruskean emojin käyttämisen kulttuuriseen omimiseen ottaen vertauskohdaksi hijab-emojin käyttämisen silloin, kun ei itse verhoudu sellaiseen. Perusteluna näkemykselle hän esitti, että vain musliminainen voi tietää, miltä huivin käyttö todellisuudessa tuntuu ja mitä syrjinnänmuotoja käyttäjään kohdistuu.
Juttuun haastateltiin myös sukupuolentutkijaa, joka huomautti, että ruskean emojin käytön syynä saattaa joskus olla myös häpeä omasta valkoisesta ihonväristä. Sen osalta hän ystävällisesti huomautti, ettei tähän syyllisuuteen kannata jäädä "vellomaan", koska ihminen ei voi mitään ihonvärilleen.
Sukupuolentutkija huomautti myös, että emojeissa käytetty keltainen väri on ongelmallinen, koska sen jälkeen kun siihen on lisätty käsiä ja jalkoja, olemme alkaneet nähdä sen valkoihoisena. Tässä kohtaa jouduin kiittämään nöyrästi, koska ilman tätä ohjeistusta en olisi ehkä huomannut tätä asiaa ja sen ongelmallisuutta.
Jutussa on muutakin tuikitärkeää informaatiota emojien käytöstä ja niiden valikoimaan sisältyvistä stereotypioista. Siinä valistetaan meitä esimerkiksi tiedolla siitä, että monietniset pariskunnat saavat käyttöönsä uuden emojin.
Se on pariskuntamerkki, jossa "kunkin" puolison ihonväriä ja sukupuolta voi säätää. Harmi kyllä, jutussa ei mainita, viittaako siinä käytetty sana "kunkin", että myös puolisoiden lukumäärä on valittavissa.
Jutusta valveutuneena huomasin kuitenkin sellaisen kauhean puutoksen, ettei käytettävissä ole emojia, jossa myös puolisoiden lajin voisi valita eikä monilajiselle parisuhteelle siten ole käytettävissä omaa emojia. Ja vielä vähemmän sellaista on polygaamiselle monilajiselle suhteelle. Voisivatkohan yleisradion toimittajat tai vaikkapa Helsingin yliopiston sukupuolentutkijat suunnitella sellaiset?
Kaiken kaikkiaan koen jutun luettuani saaneeni vankkaa vastinetta maksamalleni Yle-verolle. Ilman edellä referoimani jutun lukemista en olisi tullut ajatelleeksi emojien monia merkityksiä, ja olisin saattanut ajattelemattomuuttani syyllistyä jonkinlaiseen emojien vihakäyttöön ja kulttuuriseen omimiseen.
Kiitos tämän puolen miljardin veron, riski sellaiseen on nyt selvästi pienempi ja sen seurauksena maailma epäilemättä pelastuu. Niinpä maksan entistä tyytyväisempänä oman vero-osuuteni korkeatasoisen ja puolueettoman yleisradiotoiminnan tukemiseksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu
Muhammed ja Ylen intiaanipäähine
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Konsultokratia tulee kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille
Jo näiden juttujen otsikoinnista voi lukea konsultokratian kummallisuuksista. Ensimmäisen mukaan "Helsingin pitää pystyssä lukuisia konsulttiyhtiöitä, asiantuntijat selvittävät jopa pellehyppyjä. Kaupunki palkkaa usein kovapalkkaisia konsultteja ratkaisemaan ongelmia. Joidenkin konsulttiyhtiöiden kaikki tulot tulevat Helsingin kaupungin tilaamista töistä".
Tämän otsikon sisällöstä voidaan aluksi todeta, ettei pellehyppyjen selvittämiseksi ole ensimmäistäkään syytä palkata kaupungin virkakoneiston ulkopuolisia asiantuntijoita. Tämä ongelma on räikeydestään huolimatta tuskin kovin suuri, mutta kun puhutaan kaupungin kokonaan elättämistä konsulttiyhtiöistä, siirrytään julkisten varojen väärinkäyttöön ja näennäismarkkinatalouteen ellei suorastaan harmaaseen talouteen.
Perustelen väitteeni sillä, että konsulttiyhtiö muiden yritysten tapaan nostaa kaikesta toiminnastaan liikevoittoa. Siten veronmaksajille olisi halvempaa palkata tällaisen, jutun mukaan yleensä yhden miehen, konsulttiyhtiön omistaja omalle palkkalistalleen pienehköllä palkalla. Pienehköllä siksi, ettei konsultin työlle näyttäisi olevan tilausta muualla yhteiskunnassa, koska hän on ryhtynyt palvelemaan vain yhtä asiakasta huolimatta tällaisen asiakasrakenteen riskialttiudesta.
Toisen otsikon mukaan "Apotti tuo tuloja konsulteille". Tässä on kyseessä siis terveydenhuollon järjestelmäuudistus, jossa ulkopuolista apua voidaan ainakin periaatteessa pitää perusteltuna.
Valitettavasti tässäkin otsikossa näkyy yksi ongelma, eli sanan konsultti monikkomuoto. Suomessahan on kosolti esimerkkejä epäonnistuneita tietojärjestelmistä, joiden perimmäisenä syynä on liian monen kokin lusikan työntäminen soppaan. Toivottavasti Apotti-järjestelmän kokkien määrä on perusteltu, ja heidän välinen yhteistyönsä kitkatonta.
Apotti-jutusta löytyy myös perimmäinen syy siihen, miksi julkinen sektori käyttää niin paljon konsultteja. Otan suoran lainauksen: "tarvitsemme hankejohtamisessa tukea".
Toisin sanoen kaupunki on palkannut itselleen poliittisin tai muin sekundaarisin perustein johtajia, jotka eivät ole kykeneviä tehtäviensä hoitamiseen. Tällainen epäpätevä johtaja tarvitsee avukseen konsultin, jonka ratkaisujen taakse voi piilottaa oman epävarmuutensa. Tunnistan tämän ongelman vaivatta myös valtionhallinnosta mukaan lukien oma työnantajani.
Kolmannen jutun otsikon mukaan kaupunki on maksanut "tuhansia euroja päivän työstä". Tämä ei tarvinne rautalankaselvitystä konsulttityön kustannustehokkuudesta. Mutta huomioidaan kuitenkin jutusta löytyvä tieto, jonka mukaan Oiva Akatemia on laskuttanut kolmesta luennosta 7000 euroa.
On mielenkiintoista huomata, että tämä poskettoman kalliin koulutuksen antaja on kaupungin oma liikelaitos, jolla tuskin on esimerkiksi yliopistoihin verrattavaa tieteellistä tietoa ja osaamista saati menestyvien yritysten käytännön kokemukseen verrattavaa osaamista. Se ei kuitenkaan ole estänyt rasvaisen laskun kirjoittamista eikä luentojen tilaamista.
Todettakoon tässä yhteydessä, että Helsingin yliopiston professorin laskutus yhdestä luennosta on noin 100 euroa tunnilta sisältäen valmistelutyön. Päälle tulevat sosiaali- ja yleiskustannukset. Kolmen tunnin luennon hinnaksi muodostuu siis 300 euroa + mainitut kulut.
Ja mikä parasta, tieteellisesti perehtyneitä professoreitahan on valittavana käytännössä kaikilta aloilta tarpeen mukaan. Ja ellei ole, voi sopivan tieteellisen asiantuntijan hakea muista yliopistoista tai niiden henkilöstöryhmistä. Tai tieteellisistä tutkimuslaitoksista.
Ellei sitten halua luennolla tarjottavan käytännössä koeteltua osaamista suoraan yritysmaailman menestysjohtajilta: heidän taksoistaan en osaa sanoa, mutta uskoisin näin saatavan tiedon olevan merkittävästi käyttökelpoisempaa kuin kaupungin liikelaitokselta tai muilta konsulteilta saatava konsulttijargon.
Yhteenvetona voidaan siis todeta, että osaamattomien johtajien palkkaaminen tulee kovin kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille. Asiaa pahentaa vielä se, ettei osaamattomuuden peittelyyn käytettäville rahoille saada edes parasta mahdollista katetta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
Helsingin Sanomat aloitti vaalikampanjansa
