Näin on, mutta olkoon!

Eilinen päivä oli Tilastokeskukselta varsinaista ilotulitusta. Se nimittäin julkaisi peräti viisi tiedotetta suomalaisten luettavaksi. 

Ensin tuli ulos tiedote, jonka mukaan suomalaisissa majoitusliikkeissä vietettyjen yöpymisten kokonaismäärä kasvoi 3 % edellisvuodesta. Ei hullumpaa, ei ainakaan, jos sattuu olemaan majoitusliikkeen omistaja. 

Seuraavaksi päivänvalon näki uutinen, jonka mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi 7,3 % verrattuna vuoden 2025 maaliskuuhun. Eikä tässä kaikki, sillä heti perään Tilastokeskus kertoi, että teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 maaliskuussa 7,7 % vuodentakaisesta. Hurjaa!

Näiden jälkeen tilastomiehet ja -naiset viestittivät myös siitä, kuinka teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,6 % vuoden 2025 maaliskuusta. Ja jatkoivat kertomalla, että rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,7 % verrattuna vuotta aiempaan. Onhan tämä melkoista!

* * *

Kun vielä huomioidaan, että neljä päivää sitten kirjoitin merkinnän samasta aihepiiristä otsikolla "Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön", niin miten muutenkaan tästä jatkaisi kuin toteamalla, että näin on, mutta olkoon! Sekä alkamalla vähitellen uskoa, että pääministeri Petteri Orpon (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) talouspoliittinen linja näyttäisi alkavan vähitellen tuottaa tulosta.

Tai no, toki voisin viitata eilisen illan päivitykseeni ja vihjata myös Yleisradion journalisteille, että kenties näistäkin tiedotteista kannattaisi repiä näyttäviä otsikoita – tai ainakin mainita pari sanaa. Ellei suorastaan tehdä rehellinen analyysi siitä, miten Suomen talouden kasvuun lähteminen vaikuttaisi hallitus- ja oppositiopuolueiden näkymiin ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Jäätyvää energiantuotantoa

Yle kertoi syyn tämänhetkisiin korkeisiin sähkön hintoihin. Se on tuulimyllyjen jäätyminen, minkä seurauksena ne eivät tuota sähköä odotetulla tavalla juuri nyt, kun sitä tarvittaisiin. 

Ongelma on akuutti, sillä tänään pörssisähkön  korkein varttituntihinta on 43,17 senttiä kilowattitunnilta. Ongelma on myös fataali, sillä se syntyy juuri sellaisina hetkinä, jolloin kotitalouksien sähköntarve on korkeimmillaan - johtuen tietenkin monien talojen sähkölämmityksestä.

Myllyjen jäätyminen lienee myös esimerkki siitä, kuinka vihreään energiasiirtymään lähdettiin maassamme ilman riittävää ymmärrystä. Tai – mikäli jäätyminen oli tiedossa – uhmaten tosiasioita, mikä on inhimillisen typeryyden ehdottomasti järjettömin muoto.

* * *

Tässä tilanteessa me nyt joka tapauksessa olemme ja on sähköyhtiöiden ja viime kädessä valtion tehtävä huolehtia siitä, ettei nyt nähty tilanne muutu käytännöksi sitten kun maamme sähköntuotannosta vielä nykyistäkin suurempi osa tuotetaan tuulimyllyillä. Vaihtoehtoja toki on useita.

Tuulimyllyllä tuotetun energian osuutta koko sähköntuotannosta voitaisiin rajoittaa esimerkiksi lainsäädännöllä. Tämä pienentäisi säistä riippuvan sähköntuotannon osuutta koko energiantuotannosta ja pakottaisi yhtiöitä etsimään vaihtoehtoisia – tuotantovarmempia – tapoja tuottaa sähköä. 

Vaihtoehtoisesti tuulimyllyihin voitaisiin vaatia rakennettavaksi jäätymistä estävät rakenteet tai toimintatavat. Se vähentäisi tuulimyllyillä tuotetun energian taloudellista kannattavuutta ja ohjaisi sähköntuotantoa varmempiin tuotantotapoihin, jotka eivät ehkä edistäisi yhtä paljon vihreää siirtymää kuin tuulienergia. 

Molemmat edellä esittämäni vaihtoehdot tarkottaisivat kuluttajalle mitä todennäköisimmin vuoden keskimääräisen sähkönhinnan nousua, mutta samalla parantaisivat sähköntuotannon ennakoitavuutta ja sen riittävyyttä kaikissa sääoloissa. Siksi meidän suomalaisten ja koko yhteiskuntamme on päätettävä, kumpaa haluamme energiantuotannoltamme: varmuutta vai halpaa keskihintaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallinen hetki Suomen vihreässä siirtymässä
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

Pelin politiikkaa oppositiossa ja lehdistössä

Kirjoitin pari päivää sitten Suomen viennin käynnissä olevasta positiivisesta käänteestä. Tänään otan aiheekseni maamme viennin lähitulevaisuuden, koska Elinkeinoelämän keskusliitto on julkaissut tuoreimman vientibarometrinsa tulokset. 

Sen mukaan 40 prosenttia kyselyyn vastanneista yrityksistä arvioi vientinsä kasvavan seuraavan kuuden kuukauden aikana ja vain 15 prosenttia ennakoi sen supistuvan. Loput arvelevat vientinsä jatkuvan entiseen malliin. 

Positiivista oli myös se, että ylivoimainen enemmistö eli 87 prosenttia suomalaisyrityksistä aikoo maksattaa Trumpin asettamat tullimaksut joko kokonaan tai osittain amerikkalaisilla asiakkaillaan. Omia katteitaan aikoo laskea vain kolme yritystä sadasta. 

Tullit eivät myöskään näyttäisi johtavan laajamittaiseen suomalaisyritysten tuotannon siirtymiseen Yhdysvaltoihin, sillä vain yhdeksän prosenttia vastanneita harkitsee sellaista. Toki tässä on huomattava, ettei barometrista annettu tiedote kertonut oliko kyse suurista vai pienistä toimijoista. 

* * *

Uutinen suomalaisyritysten positiivisista vientinäkymistä sopii erinomaisesti Petteri Orpon (kok) hallitukselle ja siinä mukana oleville puolueille. Sen sijaan se on epäilemättä katkeraa kalkkia vihervasemmisto-oppositiolle, joka on koko hallituskauden harjoittanut repivää pelin politiikkaa, jonka keskiössä ovat olleet hallituksen valtiontalouden tasapainoon saattamiseksi tekemien toimien arvostelu ilman omia vaihtoehtoesityksiä, ilkkuminen työttömyyden kasvusta sekä turhanaikaisten rasismikohujen nostattaminen. 

Tässä asiassa oppositio on saanut tukea maamme merkittävimmiltä mediayhtiöiltä, jotka ovat innokkaasti – ja ilman journalistista kritiikkiä – julkaisseet sen edustajien edesottamuksia sekä mustamaalanneet erityisesti perussuomalaisia poliitikkoja. Toivoa siis sopii, että tähän tulisi talouden kääntyessä muutos, ja mediamme ymmärtäisivät uutisoida näyttävästi taloudessamme tapahtuvia positiivisia asioita ja luoda sitä kautta suomalaisiin yrittäjiin ja työntekijöihin uskoa parempaan tulevaisuuteen. 

Onhan vanha totuus, että myös vienti- ja muu talous on inhimillistä toimintaa, johon yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa merkittävästi. Eikä lehdistön asenne ole siksi yhdentekevä, vaikka sen suora vaikutus maamme talouteen onkin vähäinen ellei suorastaan olematon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kääntyykö Suomen talous?
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista
Ylen kateusjournalismia

Elokuvasäätiön rahoitusleikkaus oli hyvä, mutta vaatii tuekseen lakimuutoksen

Elokuvat ovat kiistatta tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Siksi Petteri Orpon (kok) hallituksen päätös vähentää uusia tuotantoja tukevan elokuvasäätiön rahoitusta noin kolmanneksella oli merkittävä päätös.

Elokuvasäätiö on tukenut suurta osaa suomalaisista elokuvista, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Osa näistä tuotannoista on löytänyt mukavasti katsojakuntansa - esimerkiksi viime vuoden katsotuin säätiön tukema elokuva "Myrskyluodon Maija" sai yli 400 000 katsojaa. Tähän vaikutti epäilemättä se, että samasta aiheesta - Suomen saaristolaisten karusta elämästä - on tehty aikanaan suosittu TV-sarja. 

Vastineeksi elokuvasäätiö on rahoittanut elokuvia, jotka eivät kiinnosta juuri ketään. Sellainen oli esimerkiksi – jo aiemmin käsittelemäni – "Parvet", joka sai vain 725 katsojaa. Sen tarkoituksena oli antaa erilaisista taustoista tuleville ihmisille mahdollisuus tuoda julki kokemuksiaan Suomesta, joten tekijöinä oli moninainen joukko, jota yhdisti ajatus suomalaisesta kansallisidentiteetistä osana koloniaalisuutta - eli suomalaisten mustamaalaaminen kaikesta mahdollisesta ja jopa mahdottomasta.

Saman katsojamäärän sai myös elokuva "Sebastian". Se kertoo nuoresta miehestä, joka pyrkii Lontoon kirjallisuuspiirehin ja viettää öitään myyden palveluita miehille maksettuna seuralaisena käyttäen salanimeä ja etsien samalla inspiraatiota esikoisromaaniinsa. Eikä lämpökameralla kuvattu – eli erikoisuudentavoittelu ja tekijöidensä egotrippailun takia tehty – elokuva "tyhjyys" vetänyt katsomoihin edes sen vertaa väkeä. 

* * *

Edelle kirjoittamieni esimerkkien valossa on selvää, että iso osa elokuvasäätiön rahoituksesta menee sellaisiin elokuviin, joiden tiedetään jo etukäteen jäävän lähes ilman katsojia. Ja siksi hallituksen päätös rahoituksen merkittävästä supistamisesta on ilman muuta sen - ja koko elokuva-alan - toimintaa tervehdyttävä. 

Tässä suhteessa on kuitenkin syytä panna merkille, että johtaja Lasse Saarisen mukaan elokuvasäätiön pitää lain mukaan tukea varsinaisen elokuvatuotannon ohella myös muun muassa elokuvien käsikirjoittamista, markkinointia ja jakelua sekä elokuvateattereita ja -festivaaleja, ja kaikki tämä pitää tehdä monimuotoisuus huomioiden. 

Saarisen näkemys on ilman muuta perusteltu, sillä tuollainen lista on kokonaisuutena järjetön. Ja siksi Orpon hallituksen olisi pikaisesti tehtävä nykyiseen lainsäädäntöön muutos, jossa elokuvasäätiön velvoitteita kevennetään poistamalla sellaiset vaatimukset, joiden perusteella rahaa käytetään tuotantoihin, joiden tuloksilla ei ole nähtävissä juuri minkäänlaista kysyntää suomalaisessa yhteiskunnassa eli koko lystin maksajien joukossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokuvasäätiön rahoitus kannattaisi puolittaa
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

Nouseeko Suomen talous, kun Uudenkaupungin autotehdas alkaa valmistaa aseita?

Eilisen uutisen mukaan Uudenkaupungin autotehdas – eli Valmet Automotive - siirtyy kokonaisuudessaan suomalaiseen omistukseen. Ja samalla se ryhtyy hakemaan uutta kasvua aseteollisuudesta. 

Nähtäväksi jää, minkälaisia aseita tehdas tulee tekemään, mutta asiasta kertoneen uutisen mukaan kyse on pikemminkin alihankinnasta kuin oman malliston kehittämisestä. Tässä suhteessa uusikaupunkilaisten valttikorttina on valmius tuottaa automatisoiduilla tuotantolinjoillaan nopeasti korkealaatuisia tuotteita. 

Nyt tehdyt ratkaisut ovat mitä todennäköisimmin järkeviä ainakin lyhyellä aikavälillä eli niin kauan kuin Euroopan valtiot aseistautuvat uudelleen Venäjän uhkaa vastaan tai tuottavat aseita toimitettavaksi Ukrainaan. Toimeksiantajia haetaan sekä Suomesta että muualta maailmasta, eikä maamme NATO-jäsenyys ainakaan heikennä tehtaan asemaa kansainvälisessä kilpailussa. 

* * *

Valmet Automotiven ilmoitus oli tervetullut Suomen nykyisessä taloustilanteessa, jonka yhtenä perimmäisenä ongelmana on ollut uusien avausten vähäisyys. Juuri sellaisesta on kuitenkin kysymys tässä puheena olevassa uutisessa, vaikka onkin todennäköistä, että ennen eilen kuultua ilmoitusta on asiaa pohjustettu mahdollisten asiakkaiden kanssa jo aiemmin. Siten uskoisin, että Uudestakaupungista tiedotetaan varsin pian yhdestä tai useammasta toimeksiannosta – mahdollisesti Patrialta, jonka tuotteille näyttäisi olevan tällä hetkellä erityisen vahvaa kysyntää.

Jos ja kun Uudenkaupungin asetuotanto lähtee pikaisesti käyntiin, sillä on todennäköisesti vahva psykologinen vaikutus myös Suomen muulle teollisuudelle ja sijoittajille. Ja ehkäpä sitä kautta maamme lähes 20 vuotta jatkunut talouskurimuskin alkaa vihdoin hellittää (kuten tämä kuvaaja näyttäisi ennakoivan). 

Taloudellinen kasvu puolestaan tarjoaisi Petteri Orpon (kok) hallitukselle tervetullutta vetoapua nyt, kun hallituskauden puoliväli on jo ylitetty, eikä siihen osallistuvien puolueiden kannatus ole näyttänyt minkäänlaista kasvun merkkiä vaan on pikemminkin romahtanut. Näin siitä huolimatta, että Orpon kabinetti on tehnyt juuri sellaista politiikkaa, josta pari vuotta sitten julkaistussa hallitusohjelmassa aikanaan sovittiin – ja joka perustuu vuoden 2023 vaaleissa annettuihin vaalilupauksiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
Positiivisia uutisia

Kirjolohenkasvattajat eivät ymmärtäneet, että on turha itkeä kun maito on jo maassa

Oikeutta eläimille oli kuvannut kalankasvattamoilta materiaalia, jota Yleisradion MOT-ohjelma näytti kaikelle kansalle. Tapaus oli sikäli mielenkiintoinen, että se osoitti suomalaisessa kirjolohenkasvatuksessa olevan sellaisia ongelmia, joita siinä ei saisi olla ja tukee samalla Euroopan kalantuotantoa hallitsevaa ja maailman laajinta norjalaista pussilohenkasvatusta. 

Itselleni hämmästyttävintä ohjelmassa olivat suomalaisten kalankasvatusta valvovan viranomaisen laiminlyönnit. Erityisen käsittämätöntä oli se, ettei aluehallintovirastoilta löytynyt raportteja kalankasvattamoille tehdyistä hyvinvointitarkastuksista, jollaisia olisi tullut tehdä kaikissa niissä tapauksissa, joissa eläinlääkäri on ilmoittanut viranomaisille puutteita eläinten hyvinvoinnissa. 

Ruokaviraston virkamiehen mukaan "tarkastuksia kuitenkin tehdään satoja vuosittain. Pidän epätodennäköisenä, etteikö olisi ollut tilanteita, jotka olisivat edellyttäneet hyvinvointia koskevan tarkastuslomakkeen täyttämistä." 

Onko suomalaiseen kalankasvatukseen siis pesiytynyt korruptoitunut järjestelmä, jossa yrittäjä on toimivinaan vastuullisesti ja virkamies on valvovinaan huolellisesti?

* * *

Nähtäväksi joka tapauksessa tulee se, mitä MOT-ohjelmasta seuraa. Virkamiehen mukaan kalankasvatuksen toimijoiden koulutukseen ja sitä valvovan viranomaisen toiminnan puutteisiin tullaan jatkossa paneutumaan entistä paremmin.  

Se olisikin merkillistä, mikäli näin ei tehtäisi. Valitettavasti nyt ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jota vanha kansa on kuvannut sanonnalla "on turha itkeä kun maito on jo maassa". 

MOT-ohjelman jälkeen suomalainen kirjolohenkasvatus ehti nimittäin jo saamaan negatiivisen leiman, jonka ennaltaehkäiseminen olisi ollut paljon helpompaa kuin vahinkojen korjaaminen. Ja monet närkästyneet suomalaiset tulevat ostamaan suomalaisen kirjolohen  sijaan norjalaista kassilohta, joka muutenkin hallitsee maailman ruokakalamarkkinoita. Eikä se ole yhtään sen eettisempää kuin suomalainenkaan tuotanto - pikemminkin päinvastoin.

Tästä syystä jokaisen suomalaisen kirjolohenkasvattajan ja valvovan virkamiehen olisi syytä katsoa sekä peiliin että kollegoihinsa. Ja miettiä, että miten tämä asia meni noin niinkuin omasta mielestä. 

* * *

Tarkoitan sitä, että kalataloussektorin ja viranomaisten olisi ollut syytä huomata ne varoitukset, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on saatu niin turkistarhoilta kuin karjankasvatuksestakin. Eli ymmärtää, kuinka aktivistit eivät kaihda keinoja nostaakseen eläintuotannon ongelmia kaiken kansan nähtäville. 

Ja etteivät he kaihda sen jälkeen kaikkien löydöstensä käyttämistä hyödyksi mustamaalatakseen koko tuotannonalan piittaamatta sen seurauksista yrittäjien taloudelle tai koko suomalaiselle ruuantuotannolle. Eivätkä edes tunnetusti terveellisen kalan käytölle osana suomalaista ruokavaliota. 

Niinpä nyt nähdyn MOT-ohjelman jälkeen jää nähtäväksi, parantaako suomalaisen kalankasvatuksen mainetta kalankasvattajaliiton edustajan vakuuttelu siitä, että suomalainen kalankasvatus on kaiken kaikkiaan vastuullista ja kestävää elintarviketuotantoa. Tai se, että kalankasvattajat itse ovat kyselyissä sanoneet pitävänsä kirjolohien hyvinvointia ja terveyttä ykkösasianaan. 

Eikä kirjolohibisnekselle taida tehdä hyvää sekään, että ihmisten silmissä on jo saattanut syntyä epäilys sen suhteen, että onko suomalaisten kasvattamoiden kalakuolleisuus niin vähäistä kansainvälisessä vertailussa, kuin meille on kerrottu. 

Sen sijaan on varmaa, että norjalaiset ovat valmiita korvaamaan suomalaisen kirjolohen kauppojen kalatiskeiltä, mikäli kansa päättää boikotoida sitä nyt esille tulleiden laiminlyöntien takia. Eikä menetettyä markkinaosuutta ole helppo saada enää takaisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Turkistalous vakavan paikan edessä

Venäjä on ajamassa 141 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon energian hinnoista. Meillähän siihen vaikuttavat sekä Ukrainan sodan aiheuttama venäläisen öljyn tuonnin loppuminen, keskeneräinen vihreä siirtymä sekä eduskunnan hallituspuolueiden ja arpapelin voimalla päättämä turpeen käytön loppuminen. 

Tähän liittyen oli mielenkiintoista lukea siitä, kuinka peräti 141 miljoonaa ihmistä on vaarassa joutua äärimmäiseen köyhyyteen Venäjän ja Ukrainan sodan pahentaman energiakriisin seurauksena. Tähän lopputulokseen päätyivät hollantilaiset tutkijat arvioidessaan mallien avulla kivihiilen, öljyn ja maakaasun hintojen vaikutusta kotitalouksiin 116 eri maassa. 

Tutkijat tarkastelivat sekä suorien kustannusten kasvua - kuinka paljon kotitalouden polttoainelasku kasvoi - että epäsuorien kustannusten nousua. Eli kuinka paljon ylimääräistä rahaa jouduttiin käyttämään tavaroihin ja palveluihin. 

Analyysi osoitti, että maailmanlaajuiset energiakustannukset kotitaloutta kohden kasvaisivat 62,6-112,9 %, mikä vastaa kotitalouden kulutuksen 2,7-4,8 %:n nousua, josta suuri osa johtui epäsuorista kustannuksista ja oli pääasiassa seurausta raakaöljyn ja öljytuotteiden kohoavista hinnoista. 

Tutkijoiden mukaan tämä kriisi osoittaa, että riippuvuus fossiilisista polttoaineista lisää energiaturvallisuusriskiä. Siihen he eivät kuitenkaan ottaneet kantaa, minkälaisia riskejä liittyy vihreiden energiamuotojen käyttämiseen.

Normaalilla maalaisjärjellä ajatellen lienee kuitenkin selvää, että mitä monipuolisempi energiantuotantovalikoima kullakin valtiolla on käytössään, sitä pienempi vaikutus yksittäisten energiamuodon kriisillä on sen asukkaiden elämään ja vaurauteen. Samoin on selvää, että mitä korkeampi energiavaraisuus eri mailla on, sitä vähemmän niissä elävillä ihmisillä on syytä huoleen energian loppumisesta tai kallistumisesta. 

Siksi on hyvä, että Suomessa energiaa tuotetaan monilla eri tavoilla. Fossiilisen tuontitavaran lisäksi käytössä on puuta, ydinvoimaa, vesivoimaa ja tuulivoimaa. Ja Olkiluodon ydinvoimalan lopulta käynnistyessä saavuttanemme lopulta myös keskimääräisen energiaomavaraisuuden, joskin kasvava tuulienergian osuus saattaa myöhemminkin aiheuttaa ajoittaisia tuontitarpeita etenkin talvien kylminä pakkasjaksoina. 

Kaiken kaikkiaan Suomi ja me suomalaiset voimme suhtautua varsin rauhassa omaan energiatulevaisuuteemme. Kunhan vain pidämme huolen, että energiantuotantoomme liittyvät päätökset pysyvät omissa käsissämme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Virheellistä argumentointia
Vihreä metsäpolitiikka menee metsään
USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä