Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa

Helsingin uutiset kertoi, että huippukokki Jouni Toivanen järjestää sunnuntaina brunssin, jonka tuotot ohjataan ympäristöfasistisen Elokapinan aktivisteille heidän saamiensa sakkojen maksamiseksi. Tätä tarkoitusta varten järjestettävä vegaaninen ruokailutapahtuma on myyty loppuun.

On tietenkin jokaisen oikeus ja oma asia, minkälaista toimintaa haluaa tukea. Tämä koskee myös Toivasta ja hänen brunssilleen osallistuvia.  

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että Elokapinan kaltaisen rikollisjärjestön tukeminen on järjettömien touhua. Valitettavasti vain Toivanen ja brunssin osallistujat eivät ole yksinään sellaisessa joukossa, sillä taannoin myös Helsingin kaupungin työntekijät tukivat samoja anarkisteja - ja vieläpä työajallaan. 

Tosiasiassa olisi valtava katastrofi, mikäli Elokapinan kaltaiset laista ja järjestyssäännöistä piittaamattomat anarkistisia toimintatapoja käyttävät mielipideterroristit yleistyisivät yhteiskunnassamme. Näin siksi, että sellaisen kehityksen lopputuloksena olisi yhteiskunnallinen kaaos, jollaisessa pärjäävät vain kaikista vahvimmat ja röyhkeimmät - riippumatta anarkismin alkuperäisestä tarkoituksesta. 

Tästä syystä järjestäytynyt demokraattinen yhteiskunta on aina kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin Elokapinan kaltaisten ympäristöterroristien vaatima oman käden oikeus. Tämä pätee myös siinä tapauksessa, ettei oma näkemys olisi se, jonka mukaan yhteiskunta kulloisessakin asiakokonaisuudessa toimii. 

Tätä eivät elokapinalaiset ja heidän tukijansa ilmeisesti ymmärrä - tai sitten he eivät vain välitä. Ja siksi he jatkavat muiden terrorisoimista laittomilla keinoilla niin kauan, kunnes sille laitetaan stoppi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä

Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille

Yleisradio oli selvittänyt vantaalaisten nuorten näkemyksiä kouluruuasta. Vastausten mukaan heidän lempiruokiaan ovat uunimakkara, makaronilaatikko ja muut liharuoat. Sen sijaan eläinproteiinittomista kasvisruuista ei tunnu pitävän juuri kukaan. 

Jälkimmäisiä tarjotessa nuoret jättävät ruokailun väliin ja käyvät ostamassa kaupasta muuta syötävää, joka epäilemättä on oleellisesti epäterveellisempää kuin kouluruoka. Näin kasvisruokien pakkosyöttäminen on johtanut nuorten terveyden kannalta haitalliseen lopputulokseen. 

Ilmiö ei ole mitenkään uusi, vaan tiedän näin tapahtuneen ainakin jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, koska muistan joidenkin vanhempien antaneen kasvisruokapäivinä jälkeläisilleen rahaa, jotta he voisivat käydä ostamassa terveellisen lounaan sen sijaan, että puputtaisivat omien rahavarojensa varassa halvinta mahdollista rasvakäärylettä. Näin erityisesti niillä nuorilla, jotka aktiiviseen liikuntaharrastuksensa takia tarvitsivat koulun kasvispöperöitä ravitsevamman lounaan.

Koska kasvisruuasta on jo pitkään ollut koululaisille pelkkää haittaa, olisi lopultakin syytä tunnustaa, ettei kouluruokailun perimmäinen tehtävä ole vihreän propagandan - kirjaimellinen - pakkosyöttö. Ja siksi epäsuositut kasvisruuat on kouluissamme korvattava sellaisilla lounailla, joita nuoret syövät. Tai ainakin tarjota niiden rinnalla aina eläinproteiinipitoinen vaihtoehto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Solulihamarkkinat
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Ruokafasismia Helsingissä

Solulihamarkkinat

Olen sikäli tyypillinen suomalainen, että pidän itsestään selvänä lihan kuulumista osaksi ruokavaliotani. Eikä vuosikausia jatkunut vegaanipropaganda ole vaikuttanut tähän asiaan sitä eikä tätä. Eivätkä näin ole tehneet myöskään äskettäin ilmestyneet ruokasuositukset, joiden yhtenä perustana ovat ympäristöasiat.

Toki ymmärrän, että ruokatapojeni takia tapetaan aivan oikeita eläimiä. Ja olisin eläinten hengen säästämiseksi valmis silloin tällöin syömään myös laboratoriossa valmistettua lihaa, mikäli sen rakenne ja maku vastaisivat oikeaa lihaa. Tosin joku voisi tähän todeta, että ellei lihakarjalla - oli se sitten nautaa, sikaa, kanaa tai vaikka strutsia - ole markkinoita, eivät nämä eläimet pääse koskaan edes syntymään.  

Tämä kaikki tuli mieleeni lukiessani uutista, jonka mukaan amerikkalaiset kuluttajat saavat pian ensikosketuksen laboratoriossa kasvatettuun lihaan. Näin siksi, että Yhdysvaltain maatalousministeriö on antanut kahdelle yritykselle - Upside Foodsille ja Good Meatille - luvan myydä bioreaktoreissa kasvatettujen solujen avulla tuotettua kanaa. Nämä yritykset aikovat aluksi myydä solukasvatettua kanaa vain valikoituihin ravintoloihin, joka osannee hinnoitella erikoisuuden vähintäänkin kannattavaksi.

Uutisessa kerrottiin myös, että Yhdysvallat on Singaporen jälkeen toinen maa, joka hyväksyy laboratoriossa kasvatetun lihatuotteen. Ja lähiaikoina tämä parivaljakko saanee seuraajia. Ja epäilemättä soluliha saapuu jossain vaiheessa myös Suomeen herkkusuiden naposteltavaksi.

Nähtäväksi siis jää, miten käy suomalaisten ruokarajoitteisryhmien. Eli syntyykö meille vegaanien ja laktovegaanien sun muiden rinnalle uusi ruokarajoitteisten ryhmä eli solulihavegaanit?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Miksi lihansyönti on syntiä?

Yhden prosentin vähemmistön armoilla

Suomen hallituksessa on käynnissä outo riita. Maa- ja metsätalousministeriö on nimittäin valmistellut ilmastoruokaohjelmaa, josta vastaava ministeri Antti Kurvinen (kepu) ei suostu kirjaamaan tavoitetta lihansyönnin vähentämisestä. Sen sijaan hän on todennut, että "en tule antamaan kellekään mitään määräyksiä ruokavaliosta."

Riita ei ole outo siksi, että Kurvinen kieltäytyy toteuttamasta orwellilaista määräystä ihmisten ruokavaliosta. Vaan siksi, että hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi laatia "kansallinen ilmastoruoka-ohjelma, joka tähtää kulutetun ruoan ilmastojalanjäljen pienentämiseen sekä ymmärryksen lisäämiseen ruoantuotannosta... Lisätään julkisissa hankinnoissa ja ruokapalveluissa kasvispainotteisen ruoan osuutta."

Hallitusohjelman tavoite on kuitenkin oman kokemukseni perusteella jo ylitoteutunut julkisella sektorilla. Viime aikoina on nimittäin käytännössä kaikissa pitkissä kokouksissa ja tilaisuuksissa - joihin minut on kutsuttu asiantuntijaksi ja joissa on luvattu tarjota ruokaa - lautaselle löytynyt pelkästään kasviksia. Ruoka on toki ollut ilmaista, enkä siksi ole siitä valittanut, vaan ottanut kiitollisuudella vastaan. 

Jokainenhan saa tarjota mitä tahtoo. Tosiasia kuitenkin on, että niin kauan kuin Suomessa on lajimme evoluutiohistorian ja elimistömme fysiologian valossa luonnollista sekaruokavaliota noudattavia ihmisiä, ei pelkän kasvisruuan tarjoaminen osoita kunnioitusta kutsutuille vieraille.

Sen sijaan se viittaa siihen, että valtionhallintomme on ottanut pitkän askelen kohti punavihreää orwellilaista yhteiskuntaa, jonka tavoitteena on määrätä keskusjohtoisesti kaikista ihmisten asioista. Jopa heidän ruokavaliostaan. 

Ihmettelen syvästi, mikäli sellaiseen yhteiskuntaan johtava kirjaus tulee sisällytetyksi hallituksemme ajamaan viralliseen ohjelmaan, jonka toteuttamisen kustannuksesta vastaa tämän maan sekaruokaa syövä ylivoimainen enemmistö, eikä se yhden prosentin vähemmistö, jolle kasvisruoka on ideologinen kysymys. Ja josta huomattavalla osalla on mielenterveyden häiriöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää liharuokaa
Yhteiskunnan kuplautumisen advokaatit Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?

Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?

Ilta-Sanomat julkaisi jutun Robert Heleniuksen ruokavaliosta. Sen mukaan nyrkkeilijä syö kilon lihaa joka päivä. Siis kaksinkertaisen määrän siihen nähden, mitä ravitsemustieteilijät suosittelevat koko viikon maksimiannokseksi. 

Jutussa Helenius totesi, että "sillä kroppani toimii parhaiten. Päivittäin tarvitsen vähintään 250 grammaa proteiinia. Nauta sopii minulle kaikissa muodoissa, sikaakin syön, ja kanasta en oikein pidä, mutta sitäkin tulee syötyä."

Kyse on tietenkin poikkeuksellisen huippu-urheilijan ravinnosta. Siis sellaisesta, jolla urheilijan suorityskyvyn on havaittu pysyvän mahdollisimman korkeana. Siitä huolimatta odotan suurella mielenkiinnolla, minkälaista keskustelua Heleniuksen ruokavaliosta syntyy. 

Totesihan hän jutussa myös kummeksuvansa "sitä, että nykyään promotaan vegeruokavaliota niin paljon. Ei siitä saa tarpeellisia mineraaleja ja vitamiineja. Ihmisten aivopesu on aika kauheaa. Rehut jätän eläimille."

Tämä lienee nykyvegaaneille kuin punainen vaate haavoitetulle härälle. Eikä Heleniuksen näkemys liene mieleinen myöskään ilmastoahdistuksesta kärsiville. Joita sivumennen sanoen löytyy erityisesti nuorista naisista, joiden parissa myös veganismi on paljon muita väestöryhmiä tavallisempaa. 

Nämä neitokaiset ja pikkurouvat - kuten ennen vanhaan tavattiin sanoa - kärsivät myös sellaisesta ongelmasta, että he näkevät maailman tulevaisuuden pelottavampana ja epävarmempana kuin miehet. Lisäksi he suhtautuvat kyynisesti sekä omaansa että koko maailman tulevaisuuteen.

Tämä on linjassa sen kanssa, että kansainvälisen meta-analyysin perusteella veganismiin liittyy keskimääräistä suurempi masennus- ja ahdistusriski etenkin nuorten parissa. On kuitenkin epäselvää, kumpi on muna ja kumpi kana. Eli altistaako vegaaninen ruokavalio näköalattomuudelle, tulevaisuudenpelolle ja uskonpuuttelle omiin kykyihin, vai onko se "vain" seurausta niistä?

Jos kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta, olisi yhteiskunnan nykyinen positiivinen suhtautuminen vegaaniseen ruokavalioon korjattava. Onhan selvää, ettei julkisin toimin ole syytä lisätä ihmisten ongelmia vaan pikemminkin pyrkiä vähentämään niitä. 

Ja siksi edellä kuvaamaani muna-kana ongelmaan olisi syytä hakea mahdollisimman pikaisesti vastaus tutkimuksen keinoin. Mutta mahtaakohan tällaiselle tutkimukselle löytyä tekijää ja tekijälle rahoittajaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen
Tulevaisuus on jauhomatotortilloissa
Miksi lihansyönti on syntiä?

Nyhtökauran surullisen kohtalon opetus

Nyhtökaura oli yksi niistä tuotteista, jotka lanseerattiin markkinoille suurin toivein ihmisten tunteman ilmastohuolen ja veganismin siivillä. Se saavuttikin huiman alkumenestyksen: tuote valittiin viisi vuotta sitten vuoden suomalaiseksi elintarvikkeeksi ja jopa minä kirjoitin siitä positiiviseen sävyyn.

Alkuun nyhtökaura oli keksijänsä pienyrityksen Gold & Green Foodsin tuote, jolla oli tarkoitus täyttää kasvavan kasvissyöjäjoukon proteiinitarve. Firma myytiin sittemmin Pauligille ja noin kuukausi sitten Gold & Green Foodsin aineeton omaisuus sekä tutkimus- ja kehitystoiminta siirtyivät Valiolle.

Yhtiö päätti myös lopettaa tuotannon ja sen seurauksena käydyissä YT-neuvotteluissa jouduttiin päättämään 57 ihmisen työsuhde. Tapaus on tietenkin suomalaisittain surullinen tapaus. 

Olihan nyhtökauraan investoitu pelkästään veronmaksajan euroja seitsennumeroinen summa ja lisäksi yksityistä rahaa. Ja olisihan se ollut koko kansakunnan kannalta hienoa, mikäli suomalainen innovaatio olisi valloittanut elintarvikkeiden maailmanmarkkinat ja sitä kautta tuonut maahamme hyvinvointia valmistajan liikevoiton, kauranviljelijöiden maataloustulon, työntekijöiden palkanmaksun ja kaikkeen tähän kohdistetun verotuksen kautta.  

Tapaus ei tietenkään ole mitenkään ainutlaatuinen. Eikä se poista sitä tosiasiaa, että nykyaikana maailmanlaajuiset menestystuotteet perustuvat tieteeseen ja tutkimukseen. Mutta se ei yksin riitä: niille pitää olla myös kuluttajien parissa tilaus, joka tuotteen on täytettävä.

Nyhtökaura siis perustui Suomessa tehtyyn tutkimukseen ja sille oli ilmastonmuutoksen luoma tilaus. Valitettavasti sen kohtalosta päätellen tuote ei kuitenkaan täyttänyt kohderyhmänsä odotuksia. Syytä en osaa sanoa, koska en tullut koskaan itse maistaneeksi sitä, vaikka asia kävi kaupan hyllyjen välissä mielessäni muutamankin kerran. Päädyin kuitenkin aina aitoon lihaan tai kalaan.

Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotain hyvää. Tästäkin tapauksesta on Suomessa otettava opiksi eli nähtävä se, ettei tuotanto kannata pelkän yhteiskunnallisen tilauksen takia. Eikä yksistään tieteellisen innovaation varassa. Eikäpä ehkä edes ainoastaan korkean laatunsa takia. 

Yksittäisten asioiden sijaan menestystuotteen pitää olla muista erottuva kokonaisuus, jolla on sekä yhteiskunnallinen tilaus, selvä uutuusarvo, erinomainen laatu että kaiken kukkuraksi sopiva hinta. Siis jotain sellaista kun vaikkapa suomalaisissa metsäkoneissa tai Vaisalan mittauslaitteissa on ollut jo vuosikymmenten ajan. 

Seuraavaksi jännitämme, käykö Stora Enson hiiliakuille, UPM:n puupohjaisille täyteaineille tai Metsä Groupin ja/tai Spinnovan puukuiduille paremmin kuin nyhtökauralle. Onnistuminen on näillä kaikilla yhtä epävarmaa kuin nyhtökaurallakin, mutta mikäli tuotteiden laatu riittää, on niistä jokaisella valloitettavanaan valtavat maailmanmarkkinat, joille tunkeutumisessa ilmastonmuutoksen torjunta antaa vipuvarren.

Eikä periksi kannata antaa myöskään ruokasektorilla, vaan ottaa tarkasti opiksi aiemmasta. Mämmistä tuskin tulee maailmanmenestystä, vaikka sen myynnissä onkin kuluvalla viikolla havaittavissa huima nousu verrattuna edellisiin 11 kuukauteen. Mutta onnistuminen jonkin muun tuotteen kohdalla on - nyhtökauran kohtalosta huolimatta - mahdollista myös elintarviketeollisuuden puolella.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa
Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus
Nyhtökauran äiti puhuu viisaita

Hyödyllistä kommunismia

Viimeisen sadan vuoden aikana Euroopassa ja muuallakin maailmalla on vaikuttanut kaksi sellaista aatetta, joiden nimissä on tapettu erityisen paljon ihmisiä. Tarkoitan kansallissosialismia ja kommunismia. 

Kansallissosialismin uskottavuus kaatui Hitlerin kolmannen valtakunnan sortuessa, mutta kommunismin nimiin vannotaan monin paikoin edelleen. Eikä niiden ikeessä elävien ihmisten elämä ole helppoa, kuten Venezuelan ja Pohjois-Korean esimerkit osoittavat. 

Suomessa kommunismi näyttäisi edelleen olevan sosiaalisesti hyväksyttävä aate, koska se on edustettuna jopa eduskunnassa. Näin siitä huolimatta, että aatteen historia on synkkä, eikä sen varaan ole koskaan onnistuttu rakentamaan edes toimivaa yhteiskuntaa.

Siksi oli mielenkiintoista lukea tuore tutkimusartikkeli, jonka mukaan kommunismista voi olla myös hyötyä. Kuuba on nimittäin saari, jonka maantieteelliset ja biologiset piirteet ovat sellaiset, että sen pitäisi olla täynnä vieraslajeja. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan tutkimuksen mukaan saarella on satoja vieraslajeja vähemmän kuin ympäröivien pienempien saarten perusteella voisi ennakoida. Eron taustalla on kommunistisen Kuuban sulkeutuneisuus, minkä seurauksena vieraslajit eivät ole pääseet leviämään sinne yhtä tehokkaasti kuin vapaammin eläville naapurisaarille. 

Näin ollen kuubalainen kommunismi on ollut paikallisen lajiston kannalta hyväksi. Toki aatteen ympäristöjalanjälki on monin muin paikoin ollut karmaisevaa - kuten Neuvostoliiton kaaduttua huomattiin. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Siitä huolimatta sijoitan Marxin, Engelsin tai Leninin nimiin vannovat ihmiset samaan koriin kansallissosialistien kanssa. Enkä syyttä, sillä suosivathan Kolmannen valtakunnan johtajat kasvissyöntiä, luomutuotantoa ja eläintensuojelua, joiden puolesta kiihkoileminen kuuluu myös suomalaisen nykyvasemmiston asialistoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Se siitä sitten, mutta entäs kommunismi?
Oravatarina

Miksi lihansyönti on syntiä?

Meille on viime vuosina korostettu sitä, että punaisen lihan syöminen tuhoaa oman terveytemme. Eikä pelkästään sitä, vaan se muuttaa myös maapallon ilmaston hirvittäväksi pätsiksi ja tuhoaa luonnon monimuotoisuuden. 

Pari päivää sitten saimme asiaan lisävaloa, kun belgialainen ruokatutkimuksen professori Frédéric Leroy kertoi omia näkemyksiään punaisesta lihasta. Hänen mukaansa "ei ole tehty luotettavia tutkimuksia, jotka väittäisivät, että punainen liha olisi epäterveellistä".

Sen sijaan on kyllä "tutkimuksia, joiden mukaan kasvisten määrää ruokavaliossa olisi hyvä kasvattaa..., mutta on vain muutamia tutkijoita, jotka ovat ravitsemusmielessä sitä mieltä, että punaista lihaa ei tulisi syödä ollenkaan. Näidenkin tutkimusten tutkimuspohja on heikko."

Tässä vaiheessa edellä linkittämääni artikkelia lukiessani oli pakko katsoa, että onko tämä professori joku helppoheikki, jonka tieteelliset saavutukset ovat käytännössä nolla. No ei ole: hän on julkaissut valtavan määrän tutkimuksia, joita on siteerattu tieteellisissä julkaisuissa yli 10 000 kertaa. Ja se on todella paljon se.

Jatkoin siis lukemista ja opin, että lihaa muistuttavat elintarvikkeet ovat usein punaista lihaa epäterveellisempiä vaihtoehtoja. Näin siksi, että "lihaa imitoivat tuotteet ovat pitkälle prosessoituja, epäterveellisiä ja kaukana oikeista kasviksista".

Tästä huolimatta professori oli sitä mieltä, että "läntisessä ruokavaliossa on jotain pielessä, koska meillä esiintyy monia sairauksia, kuten diabetesta. Siitä syytetään punaista lihaa, vaikka oikeasti taustalla voikin olla ultraprosessoitu ruoka."

Hänellä oli myös selitys sille, miksi puhtaat lihatuotteet ovat niin suuressa vastatuulessa nykymaailmassa. Selitys löytyy yksinkertaisesti ns. follow the money -menetelmällä.

Professori nimittäin totesi, että "monikansallisten yritysten liiketoiminta perustuu prosessointiin. Niille on kannattavaa, kun bisnes siirtyy eläinperäisestä ruuasta edullisempiin ja saatavuudeltaan helpompiin raaka-aineisiin."

Näin kustannukset laskevat, mutta "samaan aikaan voidaan perustella, että kyseinen ruoka pelastaa maailman, koska keskusteluun eivät nouse eläinten hyvinvointi- tai ympäristökysymykset". Tämän sanoman organisoidun levittämisen takana ovat belgialaisprofessorin mukaan mm. suuret kansainväliset toimijat Danone, Ikea ja Nestlé. 

Belgialainen kiinnitti huomiota myös median suureen roolin. Sitä seuraamallahan kuluttaja voi saada sellaisen kuvan, että suuri enemmistö siirtyisi vegaaniseen suuntaan, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Tämä voi olla toki toimittajien omia näkemyksiä heijastavaa, mutta on huomattava, että jotkut mediat saavat rahoitusta suurilta yrityksiltä, mikä voi vaikuttaa niiden välittämien uutisten sisältöön.

Lopuksi Leroy kiinnitti huomiota kotieläintuotannon haittoihin, mutta totesi myös, että "ne käyttävät hyväkseen luonnonmateriaaleja, joita emme itse voi käyttää, ja laiduntavat maalla, joka ei sovellu kasvinviljelyyn. Kotieläimet pitävät yllä luonnollista ravinteiden kiertoa. Hyvillä toimenpiteillä nurmimaastakin tulee hiilinielu."

Lisäksi hän kiinnitti huomiota siihen, että laskettaessa elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä hiilidioksidiekvivalenttina kilogrammaa tai kilokaloria kohden, jää huomioimatta ravinnon laatu. Lihan ja kasvisruuan ravintoarvothan eivät ole yhteneväisiä, mistä kertoo jo sekin, ettei ihminen pärjää vegaaniruokavaliolla ilman pilleripurkin apua.

Kaiken kaikkiaan professori Leroyn näkemyksiä oli virkistävä lukea vallalla olevan veganismiöyhötyksen keskellä. Omalta osaltani olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että vaihteleva sekaruokavalio on ihmiselle paras jo siitäkin syystä, että evoluutiomme aikana olemme sopeutuneet juuri sellaiseen. Olisi peräti outoa, mikäli tuon sopeutumisen seurauksena olisi syntynyt elimistö, joka toimisi paraiten puhtaalla kasviravinnolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Emma Kari totalitaristisen uuskielen asialla 
Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan
Sademetsätuhon syyt

Fanatismi on vaarallista

Yleisradio kertoi, että Ruotsissa on tullut ilmi jo toinen tapaus, jossa vegaanivanhemmat ovat näännyttäneet lapsensa lähes kuoliaaksi. Tapaukset osoittavat kuinka vaarallista fanatismi - tässä tapauksessa veganismi - voi olla.

Olisikin hienoa, mikäli vastuullisissa medioissa puhuttaisiin nykyistä enemmän ihmiselle epäluonnollisen ravinnon vaaroista. Mehän olemme evoluution myötä kehittyneet sekasyöjiksi, mikä seurauksena elimistömme tarvitsee parhaalla mahdollisella tavalla toimiakseen myös eläinperäistä ravintoa.

Ylen uutinen kuvasi tasapainoisen vegaaniravinnon sisältävän "muun muassa viljavalmisteita, palkokasveja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, ravintorasvoja ja erilaisia maitotuotteita korvaavia kasviperäisiä vaihtoehtoja". Listan tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta lopputulos varsin erikoinen.

Erikoinen siksi, ettei kasvisruuasta saa B12-vitamiinia, jonka saaminen edellyttää vegaanilta säännöllistä vitamiinipurkilla käymistä tai ainakin sellaisten tuotteiden syömistä, joihin tätä vitamiinia on erikseen lisätty. Veganismin aiheuttamasta äärimmäisestä vaaratilanteesta kertovassa uutisessa tämä tosiasia olisi ollut syytä tuoda esiin erityisesti silloin kun jutun lukevia vegaaneja pyritään opastamaan terveelliseen ruokavalioon.

En tiedä, johtuiko B12-vitamiinin mainitsematta jättäminen Ylen uutisessa vahingosta eli huolimattomuudesta, toimittajan tietämättömyydestä vai suoranaisesta valehtelusta veganismin luonnonmukaisuusbrändin ylläpitämiseksi. Oli niin tai näin, voi verorahoitteiselta medialta odottaa tässä(kin) asiassa laadukkaampaa journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vegaaniarmeija?
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Kuinka maapallo pelastuu?

Vegaaniarmeija?

Minulta oli jotenkin mennyt ohi puolustusvoimien aikomus pakkosyöttää varusmiehille kasvisruokaa. Ajatus on järkyttävä ottaen huomioon sen, että varusmiehistä vain häviävän pieni vähemmistö on kasvissyöjiä.

Konservatiiviseksi tiedetylle puolustusministeri Jussi Niinistölle (sin) asiasta ei oltu kerrottu etukäteen. Se viittaa siihen, että hän on oikeassa ounastellessaan valinnan olleen ideologinen.

Puolustusvoimien tavoitteena kasvisruuan pakkosyötölle on ilmastonmuutoksen vastustaminen ja ravitsemuksen terveellisyyden parantaminen. Veganismin ja ilmastonmuutoksen suhdetta olen käsitelly jo aiemmin, joten siitä ei sen enempää.

Sen sijaan haluan kiinnittää arvoisan lukijani huomion siihen, että ihminen on evolutiivisesti ajatellen sekasyöjä, josta merkkinä on hänen kyvyttömyytensä elää pelkällä kasvisruualla. Juuri siksihän täysvegaanien on täydennettävä ruokavaliotaan pilleripurkista.

Tästä voisi päätellä sen, että ihmiselle terveellisintä ravintoa lienee kohtuullisesti lihaa tai kalaa sisältävä ruoka, johon sisältyy monipuolisesti kasviksia. Yksiselitteistä tutkimustietoa kasvisruuan terveellisyydestä ei kuitenkaan ole, vaikka se näyttäisikin seurantatutkimuksissa vähentävän esimerkiksi syöpäriskiä ja alentavan kolesterolia. Siitä ei voi kuitenkaan vetää mitään johtopäätöksiä lihansyönnin välttämisen terveellisyydestä, sillä kasvisruokaa nauttivat eivät ole likimainkaan satunnaisotos väestöstä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan kasvissyöjät olivat muita todennäköisimmin 30–65-vuotiaita, naisia, muita kuin latinoja, kotoisin USA:n länsiosista, ainakin lukion käyneitä, kroonisesti sairaita ja fyysisesti aktiivisia. He olivat myös muita harvemmin yksin eläviä, ylipainoisia tai tupakoivia eikä heillä ollut sairasvakuutusta yhtä usein kuin muilla amerikkalaisilla. Kuten arvoisa lukijani huomasi, on suurin osa edellä luetelluista sellaisia piirteitä, joiden tiedetään muutenkin assosioituvan hyvään terveyteen.

Tässä kirjoituksessa tahdon nostaa esille vielä yhden seikan, jota en huomannut käsitellyn julkisuudessa. Nimittäin sen, että lihattomien aterioiden määrän kasvattaminen saattaa vähentää monien nuorten miesten halukkuutta uhrata elämästään pitkä jakso maan aseelliselle puolustukselle - ei ehkä vielä kahden kasvisaterian seurauksena, mutta mikäli niiden määrä kasvaa vaikkapa puoleen aterioista. Sen sijaan en usko, että se nostaisi siviilipalveluksen valinneiden - ja käsittääkseni asepalveluun meneviä useammin kasvissyöjien - intoa tarttua rynnäkkökivääriin.

Tämä johtuu siitä, ettei kasvisruoka pidä nälkää loitolla lainkaan yhtä tehokkaasti kuin sekaruoka. Tämän olen nähnyt jopa omassa jälkikasvussani, joka koulun kasvisruokapäivän tultua käyttöön kävi täydentämässä ravintoaan epäterveellisellä pikaruualla kuten lihapiirakoilla tms. jaksaakseen pitkän päivän loppuun.

Armeijan päivät ovat monesti merkittävästi raskaammat kuin koulupäivät. Pitkät taisteluharjoitukset tai marssit vaativat runsaasti energiaa. Samoin ajoittainen valvominen esimerkiksi vartiotehtävissä. Siksi olisikin tärkeää, että puolustusvoimien keittiöväki pitäisi uuden ratkaisunsa jälkeen tiukasti huolta siitä, ettei kasvisruokavalio sisällä vähempää energiaa eikä näläntunnetta pisimpään poissa pitävää proteiinia kuin sekaruokakaan.

Kaiken edellä kirjoittamani yhteenvetona totean, että puolustusvoimissa olisi hyvä ottaa järki käteen, ja tarjota varusmiehille monipuolista ruokaa, jossa kaikille aterioille on edelleen vaihtoehtona sekä sekaruoka- että lihaton vaihtoehto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Kuinka maapallo pelastuu?
Pitäisikö kaikkien brittien kustantaa veganismin seuraukset?

Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa

Monilla ihmisillä on nykyisin taipumus korostaa itseään ja maailmankatsomustaan. Se näkyy myös ruokailussa, jossa erikoisruokavalioita tuodaan esille ja vaaditaan entistä herkemmin.

Esimerkkejä on helppo löytää: muslimit tai juutalaiset eivät suostu syömään sikaa, eivätkä vegaanit minkäänlaista eläinperäistä ravintoa. Syitä toiminnalleen nämä ihmiset hakevat lähinnä maailmankatsomuksestaan, vaikka joskus kuulee myös huonosti perusteltuja terveysväitteitä.

Suomen kaltaisessa vapaassa yhteiskunnassa tässä asiassa ei ole ongelmia niin kauan kuin jokainen tekee tai ainakin maksaa ruokansa itse. Ongelmaksi se muuttuu silloin kun puhutaan yhteisesti kustannetuista palveluista.

Helsingin Sanomat kertoi vantaalaisten vegaaniäitien vaativan päiväkoteihin pilteilleen maailmankatsomuksensa mukaista ruokavaihtoehtoa. Vaatimusten innoittajana lienee Helsinki, jossa vegaanien vaatimuksiin on jo suostuttu. 

Edellä linkitetyistä jutuista jälkimmäinen kertoi myös erikoisjärjestelyn hinnan: noin kaksi euroa lasta kohti päivässä. Tämä tekee vuodessa 480 euroa olettaen, että lapsi on päivittäin hoidossa 11 kuukauden ajan.

Summa ei ole valtava, mutta kuitenkin merkittävä. Olisikin kohtuullista, että jos erikoisruokavalioita ryhdytään yleisesti tarjoamaan, niiden järjestämisen lisäkustannukset laskutettaisiin erikseen, eikä niitä mätkäistäisi veronmaksajien kontolle.

Eri asia on sitten se, että erilaisten oikkujen vaatiminen ja järjestäminen korostavat lasten välisiä eroja ja sitä kautta vähentävät heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan. Myös tästä asiasta olisi hyvä keskustella ruokailupäätöksiä tehtäessä. Eli kumpi kasvatustavoite sopii paremmin julkiseen päivähoitoon: yhteenkuuluvuuden, yhteisten pelisääntöjen ja mukautumisen vai oman erikoisuuden ja erityisoikeuksien korostaminen?

Minusta asiassa ei ole epäselvyyttä. Monimuotoistuvassa maailmassamme on entistä tärkeämpää, että yhteiselossa pyritään suitsimaan erojen kasvattamista ja niiden sijaan korostamaan yhdessä elämisen taitoja ja edellytyksiä. Tässä työssä yhteinen ruokailu on erinomainen työkalu - poikkeuksena tietenkin terveydellisistä syistä tarjottavat erikoisruuat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapset - ne kaikista rakkaimmat
Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Kuinka maapallo pelastuu?

Helsingin Sanomat kertoi peräti 15 000 tieteentekijän allekirjoittaneen julkilausuman, jonka mukaan "vaarannamme tulevaisuutemme, kun emme vähennä rankkaa mutta maantieteellisesti ja väestöllisesti epäsäännöllistä materiaalien kulutustamme ja kun emme sisäistä, että pitkään jatkunut nopea väestönkasvu on syy moniin ekologisiin ja jopa yhteiskunnallisiin uhkiin".

Itse en ollut ennen aamun uutista edes kuullut tästä julkilausumasta, mutta ilmoitan tässä allekirjoittavani edelle kopioimani tekstin. Ainakin jos sillä tarkoitetaan, että ihmiskunnan nopea väestönkasvu ja siitä seuraava luonnonvarojen raju kulutus ovat ihmiskunnan ja kaiken maapallon elämän suurin uhka.

Valitettavasti tieteentekijöiden julkilausuma on aamun uutisen perusteella monilta osin varsin naiivi ellei suorastaan älyllisesti epärehellinen. Siellä nimittäin ehdotetaan väestönkasvun ratkaisukeinoiksi mm. kasvissyönnin ja uusiutuvan energian käytön lisäämistä, taloudellisen epätasa-arvon pienentämistä, luonnonsuojelualueiden lisäämistä sekä villieläinten salakuljetuksen ja salametsästyksen lopettamista.

Minä en ymmärrä millä tavalla kasvissyönnin lisääminen vähentäisi väestönkasvua. Enkä totta puhuen ymmärrä myöskään miten luonnonsuojelualueiden lisääminen tekisi sen - saati villieläinten salakuljetuksen tai salametsästyksen lopettaminen, vaikka eläimistä ja ympäristöstä huolehtiminen muuten ovatkin hyviä ja kannatettavia asioita. 

Taloudellisen tasa-arvonkin vähentämisenkin osalta olen skeptinen, vaikka jo kansakoulussa minulle väitettiin, että kun kehitysmaiden elinolosuhteet paranevat ja lapsikuolleisuus vähenee, ei perheiden tarvitse enää tehdä valtavia lapsilaumoja turvatakseen oman vanhuutensa. Pikemminkin näkisin, että syy-seuraussuhde on päinvastainen, eli väestönkasvun pysäyttäminen mahdollistaisi köyhien maiden talouskehityksen ja sitä kautta vähentäisi rikkaiden ja köyhien maiden välistä epätasa-arvoa.

Niin tai näin. Tärkeintä tässä julkilausumassa on se, että huomio kiinnitetään itse pääasiaan, eli väestönkasvuun. Sen saavuttamiseksi mainitaan aamun lehden jutussa edellä luettelemieni lisäksi yhtenä - ja mahdollisesti jossain määrin hyödyllisenä - keinona myös ehkäisyn saatavuuden parantaminen. 

Itse kiinnittäisin kuitenkin arvoisan lukijani huomion ennen kaikkea tyttöjen ja miksei poikienkin koulutukseen ja sitä kautta kehitystä ja väestönkasvun hidastamista ehkäisevien uskomusten voiman heikentämiseen niissä maissa, joissa väestö vielä kasvaa hallitsemattomasti. Suomi tai muu Eurooppa eivät kuulu näihin maihin, ellei mukaan lasketa muualta maailmasta tänne tunkevaa väestön ylijäämää, joka on aiheuttanut esimerkiksi koko Euroopan liberaaleinta maahanmuuttopolitiikkaa harrastaneen Ruotsin nopean väestönkasvun viimeisten vuosikymmenien aikana. 

Siksi suosittelen yhdeksi keinoksi maapallon pelastamiseksi myös Euroopan nykyinen liberaalin maahanmuuttopolitiikan lopettamista, jotta ongelman ratkaiseminen ei siirry kansainvaellusten takia tuonnemmaksi - tai jää kokonaan hoitamatta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Monikulttuurisuus kantaa jälleen synkkää satoa

Miksi afgaanien lisääntymisterveyttä tuetaan verovaroista?

Maailman nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy selvisi

Pitäisikö kaikkien brittien kustantaa veganismin seuraukset?

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna monipuolisesti siitä, kuinka Britannian vegaanit taistelevat saadakseen maahansa äskettäin käyttöön tulleita huonommin kestävät setelit. Näin siksi, että niiden valmistuksessa käytetään hiukan eläinrasvaa.

HS:n kirjoitus päättyi seuraaviin sanoihin: "Britanniassa taistelu koskee nyt sitä, ettei tietoiselle kuluttajalle anneta valinnanvapautta siitä, millä hän ostaa". Rahaahan on kaikkien käytettävä.

Kirjoitus oli monipuolinen ja asian eri puolia valottava. Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä yhtä näkökulmaa. Onhan selvää, että mikäli nykyistä heikommin kestävät setelit tulisivat käyttöön, syntyisi siitä kustannuserä kaikille briteille.

Olisiko silloin oikein, että kaikkien brittien olisi pakko maksaa vegaanien aatteellisen eläinkunnan hyödyntämistä vastustavan näkemyksen aiheuttamat lisäkustannukset, oli itse sitten mitä mieltä tahansa eläinrasvojen käytöstä?

Näkökulma on paljon laajempi kuin Britannian setelikeskustelu. Se liittyy kaikkeen maailmanparantamiseen ja koskee tästä syystä esimerkiksi kaikkia suomalaisia. Siksi esittämäni näkökulma olisi ollut hyvä tuoda esiin myös HS:n aamun jutussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neandertalilainen vegaani ja muita yllätyksiä
Pelastaako veganismi maailman?
Onko ongelma väestönkasvu vai rikastuminen?